Valitkaa jollain tapaa sijaisvanhemmat

Kokemukseni perusteella sijaisperheen on parempi olla asuinalueella, jossa on lähellä muita asukkaita tai kaupungissa. Ei missään tapauksessa metsän keskellä siten, etteivät muut ihmiset näe, mitä tontilla tapahtuu. Myös kunnat saattavat näet joskus hyödyntää piilossa sijaitsevia huonolaatuisia paikkoja pakkaamalla talon täyteen eri nimikkeillä sijoitettuja lapsia: tuki-, leiritoiminta-, sijoitettu - , kriisitilanteessa oleva- jne. Vain mielikuvitus on rajana ja lapsethan voivat nukkua vaikka sijaisvanhempien makuuhuoneessa.

Ehdotan psykologisia testejä sijaisvanhemmiksi aikoville ainakin 3 eri ihmisen tekemää haastattelua siinä samalla. Toinen haastattelija voisi olla sijoitetun lapsen vanhempi, toinen sijaishuollossa ollut, aikuistunut lapsi. Ja kolmas sosiaalityöntekijä. Tällä tavalla sijoitettujen lasten ja heidän vanhempien osallisuutta voisi lisätä. Mutta ei aina sitä samaa kultakurkkua haastatteleman. Aitous siinäkin on tärkeää. Ei järjestöjen palkkalistoilta, vaan niiden ulkopuolelta. Kokemus muuntuu tarinallisuuden myötä niin nopeasti, kun saa palkkaa. Mutta jos tulet sijaisperheestä, jossa esim. kaltoin kohdeltiin, huomaat haastateltavassa ehkä paremmin piilossa olevat piirteet.

Taas ihan ikioma kiva ketju.

Totuus on, että väkivaltaa sijaishuollossa ei tule hyväksyä. Oneksi jotkut väkivaltaiset sijaisvanhemmat joutuvat kiinni ja lapset otetaan pois - vaikka järjestöt ja sosiaaliasiamiehet kuinka yrittävät toppuutella. kaikkien tuen sai, mutta silti lapset otettiin. Väkivalta ei kannata. Päihteidenkäyttäjän ei kannata rahoittaa elämäänsä rikoksilla, ei myöskään sijaisvanhemman. Olisin kuvitellut, että sijaisvanhempi on hieman viisaampi, kuin päihteissä voimakkaasti kiinni oleva henkilö - nimittäin väkivallan käytön suhteen. Erehdyin pahasti. Sijaisvanhempi osaa huiputtaa ihmisiä ympärillään paremmin.

Ja jos on saanut ylivertaiset geenit ja silti käyttää väkivaltaa, olisin jo huolissani.

Eihän tuollainen yli-ihminen näe virheitään eikä edes hae apua itselle ja jälkikasvulleen. Tuo täydellisyys vaan jatkuu sukupolvesta toiseen. En ihmettelisi, että sädekehän säilyttämisen vuoksi tehdään kaikki mahdollinen: jälkikasvu pyrkii itsepintaisesti sijaisvanhemmaksi ja tukiperheeksi. Olenkohan oikeassa? Ja kun tehtävä saadaan, lapsi kiikutetaan rouva täydelliselle?

lapsiraukat (monessa merkityksessä).

Kaikki joukolla väkivaltaa vähentämään, vakivaltaa vähentämään, väkivaltaa vähentämään!

Jos sijaisperheen omat lapset ovat joutuneet näkemään ja osallistumaan väkivaltaiseen toimintaan, tulisi sijaishuoltojärjestelmän järjestää koko porukalle terapiaa. Eivät pelkästään sijoitetut lapsen vaan myös sijaisperheen lapset (vaikka geenit toki parempia) ovat terapian tarpeessa. Muuten kuorrutus jatkuu sukupolvelta toiselle!

kaikki joukolla kierrettä katkaisemaan, kierrettä katkaisemaan, kierrettä katkaisemaan!

Kuunnelkaa Vygotskin "totuus ja valhe" - se suomennettu versio. kokemukseni sijaisperheestä on samankaltainen, kuin maailma tuossa biisissä.

Eli kuunnelkaa Youtubesta Vygotskyn "totuus ja valhe". Se kuvaa hyvin kokemustani sijaishuollosta.

Mitenkähän Vygotskij pystyi näkemään suomalaisen sijaishuollon tilan jo 40 - luvulla? Entinen rouvakin hokee koko ajan "totuus, totuus", vaikka on itse kaikkein suurin valehtelija.

Ja bulldokkikasvoinenkin kaiken lisäksi!

Kun tarpeeksi jotakin jauhaa niin kai sitä totena alkaa jossakin vaiheessa pitää.

Tuo kommentti sopii hyvin kuvioon. Älä länkytä! Älä sössötä! Älä jankuta! No, jos et kerran ole, niin ole nyt sitten. Kaikki siivoamaan! Sinäkin, joka muka olit jotain tehnyt. Jos sitten olit tehnyt, niin nyt sitten siivoat. Kaikki (pienimmät mukaan lukien) siivoamaan! Kello on vasta vähän yli kymmenen, ei vielä nukuta! Kun minä SUURI ROUVA tulen töistä kotiin, täällä on oltava siistiä.

Vieläkö haluat totuutta?

Jos tuollainen henkilö on valittu sijaisvanhemmaksi, niin voin sanoa, että minkäänlaisia rajoja ei ole olemassa. Ei pienintäkään testinpoikasta, jos tuollainen on kelvannut sijaisvanhemmaksi. Mutta eihän hän mitään PRIDEÄ tarvinnutkaan, kun oli sossujen mielestä niin ERINOMAINEN. Ja ukon ei tarvinnut mennä koulutukseen, kun "se ei tykkää" sanoi akka.

Sama seuraavassa polvessa. Ei mitään PRIDEJÄ noin erinomaisille ihmisille. Ei missään tapauksessa. Sisko voi alkaa siskon sijaisvanhemmaksi ja toinen sisko siskon tukiperheeksi. ja mitä vielä keksitte? TOTUUTTA?

Kaikki meni läpi, mitä ROUVA vähänkin keksi. Ja järjestöt taputtivat taputaputaputaputaput.

Yksi nosti jalkaansa ja toinen niiata niksautteli, mutta kulman takana tuli potkuja ja kamppaamista puolustuskyvyttömille. Miten tuollainen esittäminen saattoi mennä läpi? Voiko sijaishuoltoon luottaa lainkaan?

Ja vuosikymmenen pelkääminen pitäisi pyyhkäistä pois tuosta vaan!

Olisi edes joku pyytänyt anteeksi!

Kuunnelkaa Vygotskia! Siinä teille totuutta.

Unohdin tyystin Rehulan, kun meitä ei kutsutta tilaisuuteen. Tilaisuuteen kutsuttiin sen sijaan hyvälaatuisiin sijaishuoltopaikkoihin päässeet kokemusasiantuntijat (lirkun larkun), jotka kuulemma kovasti auttavat heitä, joilla ei ole ollut aivan yhtä hyvä tuuri.

Itseään ja järjestöään auttavat rahan keräämisessä, kun seminaareissa mainostavat. Kas kuin ei mainosbanderollit ole mukana (tai ovathan ne, kun on nuo Power Pointit perhosineen).

En ole kuullut, että ainoakaan kaltoin kohtelua kokenut olisi saanut apua tuosta järjestöbrändistä. Lirkun larkun ja herranjestas kun meillä oli mukavaa!

Eihän näitä fanaattisia purkauksia kukaan vakavasti ota. Jo se, että ihmisellä on tarve kokonaisia ketjuja täyttää muistellen vuosien tai jopa vuosikymmenten takaisia tapahtumia kertoo totuuden. Ei mene hyvin. Tällainen ihminen tietenkin pitää omaa toimintaansa normaalina eikä näe siinä mitään ihmeellistä. Hän saattaa vaahdota itse vaikkapa kiusaamisesta, mutta ampuu itse sokeasti kaikkea liikkuvaa, eli esim. sijaisvanhempia kautta linjan. Jokainen vähänkin eri mieltä oleva on vihollinen.

Onhan se sitten tietysti suuri ihme, että ongelmia on vähän kaikkien kanssa.

Rouva kertoo itsestään. Onneksi et ole enää sijaisvanhempi. Se on lasten ja perheiden kannalta järkyttävää, että kaikenlaiset henkilöt kelpaavat sijaisperheiksi.
En ole3 hyvissä väleissä niiden tahojen kanssa, jotka käänsivät selkänsä 10 vuoden ajan, kun pyysin lukuisille lapsille apua, jotka olivat joutuneet kaltoin kohtelun ja väkivallan uhreiksi (samoin perheet ja suvut). Suuri osa järjestöistä, viranomaisista ym. menivät kaltoin kohtelijan puolelle. Miksi nyt olisin heidän ystävänä. Ei kiinnosta. Ei ole edes anteeksipyyntöjä tullut. Nyt kuitenkin noiden kaikkien tahojen on täytynyt myöntää, että väärässä olivat.

Missä on lastenoikeus villissä sijaishuollossa, jossa sopimaton sijaisvanhempi saa mahdollisuuden pyörittää virkamiehiä, poliitikkoja ym.

Toivon lastensuojelun sosiaalityöltä ja järjestöiltä, jotka kutsuvat itseään "kehittämisjärjestöiksi" valppautta ja esimiestaitoja sijaisvanhempien suhteen. Jolla on vallankäytössä ongelmia, voi toimia miten haluaa sijaishuollossa.

Ja kuten sanoin, vaadin sijaisvanhempien valintaa testejä ja haastatteluja. Ettekö jo ole oppineet?
kaltoinkohteluselvitys vuosilta 1936 - 1982 on valitettavasti täyttä totta myös 2000 - luvulla.

Sijaishuollon väkivallasta on puhuttava vuosisatojenkin jälkeen. Vaikenen sitten, kun sijaisvanhempien valintaan kehitetään parempia tapoja.

En suunnitellut elämääni siten, että joudun vuosikymmenen pelkäämään ja sairastamaan asian vuoksi pitkän ajan. Miksi minun pitäisi nyt vaieta? Olisin toivonut lapselle hyvän sijaishuoltopaikan, jotta olisin itsekin voinut olla turvallisin mielin. lapsi joutui kuitenkin huonoon paikkaan, eikä kukaan välittänyt vuosikymmenen valituksista. Ja nyt minun pitäisi olla hiljaa.

Kuka puhuu lasten puolesta, jos lastensuojelijoiksi itseään kutsuviksi ei ole luottamista ja jotka yrittävät tukkia suuni.

Onneksi tiedän, että on myös hyviä paikkoja. Täydellisiä tuskin, mutta sellaisia, ettei tarvitse pelätä, että lapselle tehdään pahaa. Se riittää ja kiitos tällaisille sijaisvanhemmille.

Arvelen, että paitsi laatu, myös sijaishuollon arvostus kasvaisi, jos tehtävään pitäisi pyrkiä.

Ja siitä vaan. Ihan rauhassa voitte järjestöt ja virkamiehet ja kansanedustajat liittoutua yhdessä minua vastaan. Se on jo kerran koettu, joten ei se enää niin pahalta tunnut. Alueellisesti on paha, kun se vaitiolovelvollisuus on niin liukuva käsite ja kaikkitietävät kaiken, mutta mitä sitten.

Pyydän kuitenkin, että rouva lopettaa härkkimisen näillä sivustoilla. Kummallista, että rouva kokee mielihyvää siitä, jos hänelle aiemmin sijoitettuna olleiden lasten vanhemmilla menee huonosti. Härkkiminen kieltämättä saa huonon kohtelun nousemaan pintaan. Että lopettakaa ilveily ja oman loistavan "perhekuntanne" pönkittäminen toisten epäonnistumisilla. Missä on empatia lapsia ja nuoria kohtaan?

Härkkiminen on lähes yhtä ovelaa, kuin aiempi kaltoinkohtelu - mutta kovin tunnistettavaa.