Avoero ei ole ero

Todistajathan ne ovat jokaisen avioliiton tärkeimmät osapuolet.
Todistajathan ne avioliitossa elävät ja parisuhdetta ylläpitävät miehen ja naisen välillä.
Todistajathan ne naivat jokaista aviovaimoa ja aviomiestä silloin kun pari harrastaa avioseksiä.
Varmaan ne todistajat lähettävät ne avioeropaperitkin, päättävät että ei teistä ole enää avioliitossa elämään.

Tätä tyhmempää aloitusta ei voi olla. Ai niin, voi, ne sen ressukkaparan joka kerran päivässä aloittaa yksinpuhelun kakkosnaisen roolissa uuden miehen lapsille nuijaäitinä olemisestaan.

Ei se tietenkään ole avioero, mutta voi seurustelukumppanistakin erota. Olisi se nyt kauheaa, jos olisi pakko pysyä loppuelämä yhdessä vain siksi, ettei olla menty naimisiin.

Ero on aina ero, vaikka sitä ei olisikaan "siunattu" tuomarin/papin toimesta todistajien läsnäollessa.
Keskenäänhän ihmiset solmivat suhteen, ei siinä muilla ole mitään osuutta.
Vai väitätkö että esimerkiksi 20 vuotta avoliitossa ollut pari, joilla on lapsia, ovat jotenkin väärässä tai epäaitoja kuin 20 vuotta naimisissa ollut ja lapsia hankkinut pari?
Tai siis tarkennetaan, mikä ero sinun mielestäsi tuossa on?
Siis tällaisella, että pariskunnat ovat olleet 20 vuotta parisuhteessa ja kummallakin parilla on vaikka 2 lasta. Ainoa eroavaisuus on se, että toinen pari on avoliitossa ja toinen avioliitossa.
Miten se ulkopuolisen siunaama liitto on parempi tai oikeampi, kuin tämä avoparin omasta halustaan muodostama liitto.
Omasta mielestäni yhdessä voi olla muutenkin ja jakaa kaikki samat asiat iloineen ja suruineen, ilman että sitä tarvitsee erikseen "solmia todistajien läsnäollessa".
Kun rakkaus ja huolehtimisen halu toista kohtaan on se asia, mikä tuo ihmiset yhteen ja saa heidät tekemään lapsia ja rakentamaan muunkin elämänsä sen yhdessäolon ympärille.
Ei se liiton solmiminen sitä tee.
Ja kun ei se avioliittokaan sen psysyvämmäksi parisuhdetta tee. Ja kun tänä päivänä ainakaan Suomen kaltaisessa hyvinvoivassa sivistysvaltiossa avioliittoa ei tarvitse solmia taloudellisista syistäkään enää.

Erosin just ammattiliitosta. Onko se oikea ero kun ei oltu virallisesti naimisissa eikä ollut kahta todistajaa liittyessä eikä erotessa?

Ja minä erosin kirkosta. En ollut naimisissa kirkon kanssa, joten kuulunko sittenkin edelleen kirkkoon.

Toiset eroavat ihmisestä, mutta nämä hihhulit sitten ilmeisesti eroavat jostain paperista?

Jotkut unohtaa kertoa avokilleen että "hei, me ollaan muuten erottu. Käyn painamassa jo uutta tulevaa avokkia"

Onhan se siinä missä avioerokin. Tunnetasolla.
Juridisesti tietenkin ihan eri juttu.
Siksi en enää naimisiin enää menekään.

Eihän toki sama ole. Avioliitossa on paremmat edut. Sillä erolla taas mitä joutuu maksamaan toiselle erosta ei ole väliä onko se avio vai avoliitto. Onko siis väliä kumpi kyseessä. Sitten jos on aviehtoja tai avoliitossa ollut erilliset tulot ja menot on se ratkaiseva paljonko joutuu toiselle maksamaan tai saamaan toiselta. Avoero on helpompi se täytyy myöntää. Ei turhia paperi hakemuksia tai vaatimuksia toiselta jolla on omat tilit ja omaisuuden mitkä ei kuulu avokille. Jos taas avokit ottaneet yhteisesti lainaa on se maksettava yhdessä olit sitten avokki tai aviopuoliso. Velat on maksettava oli mikä tahansa rooli suhteessa. Mutta helpompaa on erota avoikista kuin aviopuolisosta. Jopa verotukseen vaikuttaa. Joten pysy ihmeessä avokkina jos joudut eroamaan on se paljon helpompaa. Mutta taas aviossa on muita etuja. Lesken eläkkeen voit saada. Näin karkeasti sanottuna. Samoin ne velat ja omaisuus on on tasan puolisoiden kesken jaettuna ellei aviehtoja ole allekirjoitettu. Isoa eroa ei ole avoliitossa tai avioliitossa. Mutta molemmista voi erota kun niin haluaa. Kumpikaan ei ole vankila.

Tapasin eilen kadulla vanhan kaverini. Juttelimme siinä hetken ja sitten erosimme.

Ei kun mitä teimme lähtiessämme eri teille?

Eikä aktiivimalli ole viimeinen liitto, kun se on kiireisille.

Tietysti avoerossa erotaan, vaikkei siinä tarvitse papereita allekirjoittaa. Riittää kun kantaa kamat uuteen osoitteeseen, sitten kun ehtii.

On turha jossitella erojen kanssa, onko sitten avioero tai avoero.
Henkisellä tasolla ovat varmasti yhtä raastavia ja varsinkin silloin, kun on yhteisiä lapsia. Saatikka sitten niitä tunteita, joita ero aiheuttaa.

Sitten tuo talouden puoli, josta monesti kuulee juuri rakastuneiden sanovan, että ei sillä rahalla ole merkitystä, tai oikeastaan millään muullakaan, ei tunneta vielä toista lainkaan ja sitä on yhteistä ymmärrystä, vaiko onko suhteessa kyse jo alusta saakka toisen hyväksikäytöstä.

Erotilanteessa kyllä viimeistään nousee esiin myös tämä puoli ja nyt varmasti suurempana kuin monesti mikään muu.
Avioliitossakaan varallisuus ei ole yhteistä, mutta erossa tapahtuu ositus, jolla tasataan varallisuus, huolimatta siitä, kuka sen saanut vaikka perintönä tai muutoin omilla tuloillaan hankkinut, ellei ole tehty avioehtoa. Sen turvin olisi sentään jollakin tasolla jo saatu selville, onko toinen väärällä tavalla yhteen monossa vai ei. Moni alkaa rähjätä jos ottaa esille tämän avioehdon ja silloin pitäisi helistä ja kovaa, toinen ajatteleekin rahaa enemmän kuin alkavaa suhdetta.

Avoliittolaiset tietävät jo yhteen mennessä, että erossakaan toisen omaisuus ei tule tasaukseen. Mutta varoittavia esimerkkejä löytyy, toinen voi olla samalla tavalla väärällä asialla, joten kannattaa miettiä tarkkaan, aina kun on kyse rahojen siirroista tai toisen pyynnöistä.
Kun toinen erossa alkaa sanoa, että on maksanut jotkin kodin esineet ja vie mennessään, et voi mitään ellet voi todistaa itse antaneesi niihin rahan tai osoittaa omin kuitein että ne on sinun rahoillasi ostettu.
Vasta tuli esiin sellainen tilanne, toinen vain vei kaikki keittiön tavarat ja paljon muutakin, riitelemään ei kannata lähteä, sillä se tulee vielä kalliimmaksi. Tämäkin oli laskelmoinut alusta saakka, ensin maksatti elämisensä, sillä ei koskaan maksanut mitään asumisesta, ei ruuasta, onneksi ei ollut niitä yhteisiä lapsia, joten ei tarvitse enää nähdä tuota ryöstäjää.
Kyllähän tästä varoiteltiin, mutta ne rakastuneen korvat ovat kuurot ja silmät sokeat. Olisi säästynyt paljolta jos olisi kuunnellut. Ei riittänyt tämä taloudellinen ryöstäminen, vaan polki myös henkisesti täysin lyttyyn, kun nyt selviäisi tuosta.

Kenenkään ei kannattaisi kiirehtiä yhteen, enne kuin on sovittu tuosta jatkossa elämisestä ja miten talouden kanssa menetellään ja sen verran pitää yrittää järkensä pitää koossa, että ei anna mitään mahdollisuuksia toisella omiin varoihinsa, tileihinsä.
Tämän voi hyvin estää esim. niin, että perustavat yhden yhteisen tilin, jossa kummallakin katselu ja käyttöoikeus ja siitä maksetaan yhteisiin asioihin kuuluvat kulut, hankinnat kotiin ja arkeen tarvittavat asiat ruokailu ym.
Lainat kannattaa olla erikseen ja kumpikin vastaa yksin lainoistaan.
Tällöin hyvin aikaisessa vaiheessa huomaa jos alkaa mennä niin, että toinen ei hoidakaan osuuttaan ja alkaa vaatia rahaa toiselta käyttöönsä.
Olisikohan silloin syytä jo heti lähteä ja jättää riistäjä.

Jos kihloissa, on jo lupauduttu menemään naimisiin. Kihlauksen merkitys on nykynuorille pelkkää fuulaa, vaikka se on oikeasti lupaus avioliitosta.

se on liitto, jos on yhteisiä lapsia,
ja läpi elämän, koska aina on yhteys lasten elämän kautta,

ja jos on laina tai muita taloudellisia yhteisiäsitoomuksia, niin tietty vaikuttaa

Miten täistä pääsee eroon? Pitääkö täille näyttää virallista eropaperia että häivy.