Miten jylhän kaunis on Pohjois Karjalan luonto! Tuuheiden ikimetsien havupuuvoittoinen näkymä Kolin huipulle, täyttää katsojan hartaalla kunnioituksella. Avautuvat järvimaisemat rantoineen saa liikuttumaan luonnon kauneuden edessä.
Miten hieno oivallus tuo filmatisointi onkaan Suomen 100 v. itsenäisyyttä juhlistamaan !!😍
Siinä näyttäytyy meille kotimaamme koskemattomat salot, vesistöjen hopeanauhojen kimallus, kuin aarteena tuleville sukupolville.
Sain seurata uljasta lentoon noussutta kotkaa, ja hyräillä hartan mielin minäkin.
"Ah, kuink' on sun maasi kaunis, kuink' ihana taivahas, ❤️
Ja sitten,...on kuin itse Luonnotar maalaisi silmiini utuisia niittyjä, aamukasteisia kurjenpolvia, joiden seassa keijut karkeloi, kuin vain Merikannon "Kesäillan valsissa", ja vielä
heinäsirkatkin yhtyy Veikko Ahvenaisen "Sirkkojen tanssiin"
Miten hieno oivallus tuo filmatisointi onkaan Suomen 100 v. itsenäisyyttä juhlistamaan !!😍
Siinä näyttäytyy meille kotimaamme koskemattomat salot, vesistöjen hopeanauhojen kimallus, kuin aarteena tuleville sukupolville.
Sain seurata uljasta lentoon noussutta kotkaa, ja hyräillä hartan mielin minäkin.
"Ah, kuink' on sun maasi kaunis, kuink' ihana taivahas, ❤️
Ja sitten,...on kuin itse Luonnotar maalaisi silmiini utuisia niittyjä, aamukasteisia kurjenpolvia, joiden seassa keijut karkeloi, kuin vain Merikannon "Kesäillan valsissa", ja vielä
heinäsirkatkin yhtyy Veikko Ahvenaisen "Sirkkojen tanssiin"
Vastaukset 15
Vanhimmat
Alku onkin niin taianomaisen herkkä 😊
https://www.youtube.com/watch?v=i8-loNYn44A
Siellä ruohikossa on toki reipastakin tömistelyä!
https://www.youtube.com/watch?v=YflFJ_xfPVA
Heippa taas, nauttikaa kesästä!
Täyden kympin arvoinen tuo Meidän maamme - Vårt land ohjelma. Aivan lumoavaa katsottavaa tuo ilmakuvaus kauniista kotimaastamme. Minulle tuli ihan uniin noita näkymiä.
Valokuvaustekniikka on nykyisin huippuluokkaa, joka näkyi myös tässä samoinkun noissa luontokuvauksissa.
Miten kaunis päivä tänään, silmieni edessä neljä upeasti kukkivaa hevoskastanjaa.
Luin tuo otsikon: Henkeäsalpaavaa ahneutta...
Ja sen päälle sitten Säkkijärven polkkaa ja muuta haitarimusaa!
Eipä paremmasta väliä.
Kolista tulee aina mieleen vain joku Ryysyrannan Jooseppi ja köyhä ja nälkäänäkevä rahvas.
Nauttikaa itse!
Paha silmä lukee tekstinkin vääristyneenä.
Onko paha silmä keskellä otsaa?
Eihän nyt toki, siihen on otsa liian jalo. Jos se piileksii siellä minne ei päivä paista, eikä kuu kumota ,he he
Pitänee osallistua aloitteeseensa muutamalla sanalla. Ymmärrän hyvin tuon reaktion aloitteen haltioituneen ylistyksen herättämään ärtymykseen.
Tuttua jo äitimuorini realismista, millä hän työelämän rasittamana saattoi tiuskasta, jos lapsena lumouduin ja höpötin sudenkorennon siivessä kokemastani värien välkkeestä!
Sammuttihan se intoni, mutta opetti samalla, ettei yksin nähtyä/koettua saa sanoilla kuvattua, eikä toinen välttämättä ole sillä hetkellä samalla aaltopituudella!
Silti luonnon omaan kauneuteen ei vaikuta mielikuvat, , ei kotikaupunkini näkymätkään, synnytä samaa harrasta luonnon kauneuden ihailua.
"Miten hieno oivallus tuo filmatisointi onkaan Suomen 100 v. itsenäisyyttä juhl..."
Laita linkki siihen niina jutellaan lisää. Kuvauksesi ei oikein auennut, koska musiikkikin oli niin erilaista, siis ei mitään Kolin maisemia.
Tässä ole hyvä 🌷
Nyt on pakko lähteä, mutta ehkä jutellaan lisää,..
http://areena.yle.fi/1-2883118?autoplay=true
Voi ei, tuo on talvimaisemaa,...sen täytyy olla "Koko Suomi" osiossa ihanine kesäväreineen, sorry en ehdi hakea. Löytyy Areenasta.
Sävelkaskaadeja
🗝
https://www.youtube.com/watch?v=YKiO8PCajA4&list=PLAAADKQ-s-Zaq4m9GxRhFqUZlRs7NhZH6
Pohjois- Karjalasta puheen ollen, käteeni sattui riimittelyn tapainen paperi, jonka olin kirjoittanut v. 1982. Orisaari on pieni saari keskellä Pielistä suunilleen Vuonislahti - Koli kohdalla. Soutelimme työkaverini kanssa sinne hyvin monena kesänä.
Orisaari, kesä 1982.
Punaiset auringon säteet
Pielisen pinnassa katseet:
kuinka kaunista olikaan
mitkä ajatukset tulikaan!
Katsomme toista taivaanrantaa
kaukaa maan ja veden takaa
nousi kuu hämärään iltaan
yhdisti meidät siltaan
yli Pielisen aaltojen
vaarojen välisen veen.
Koli korkealle kohoaa
sinisen taivaan tavoittaa.
Kuinka kaunis onkaan maa
kunhan rauhassa asua saa
ympärillä luonnon ääni
haikea herkkyys täyttää pääni
silmissä sointuvat sävyt
luonnonjuhlan kauniit nävyt
Tahdomme olla taiteilijoita
aivoissa kuvat, näemmehän noita.
Jospa kaikki kankaalle saisi -
kunhan muistiimme ottaa voisi.
Myötätuuli takanamme
pilvetön taivas yllämme
kokka kohisten laineilla
lensimme aaltojen päällä
Kävimme Orisaaressa
muisto elämän kaaressa
uutta kesää odotamme
jälleen saaren soudamme!
Viehättävä runonäkymä "kokka kohisten yli Pielisen aaltojen" 😊
tuossa
"haikea herkkyys täyttää pääni,
silmissä siintävät sävyt,...
luonnon juhlan kauniit näyt !
Piti ihan onnellisena naurahtaa, noinhan se just on,...luonnon herkkyys ja värien sävyt, täyttää niin mielen kokonaisvaltaisesti, että siitä puhuu, runoilee ja---maalaa!
Kiitos ynnämuu.
Nyt on lähdettävä on postissa pistäytymään, ja ainahan jotakin ruokatarviketta on Seilorin hyllyilläkin, heippa.
Koskettavasti ja kuvataiteilijan silmin näet ja kuvaat, ynnämuu. Maa, vesi ja taivas yhtyen täydelliseen maisemaan, sielun ja aistien ravinnoksi. Vesien, varsinkin suurten selkien ylitykset, ovat aina kuin valloitusretkiä ja samalla retkiä vaistoihimme ja tunteisiimme.
Jälleen saareen soudamme...
Kesämuistojen aarteita lapsuudesta lähtien. Onget mukana, mehua pullossa, voileivät pergamiinikääreessä. Soutumatkalla viistin sormia pehmeässä vilpoisessa vedessä, nykäisin lumpeen kukan, veden pinnan yllä kisailevat korennot , jalokiviäkö niiden siivissä oli ? Auringon kimallus ja veden liplatus veneen laitoja vasten , veneen tervainen tuoksu. Pienen saaren hiekkainen poukama otti vastaan valloittajien veneen kokan ja paljaat jalkapohjat . Pian koko pikkuparatiisi oli meidän, kaloineen, näkinkenkineen, lepänkäpyineen, ihmeellisine vedenalaisine pikkukivineen, niiden värit satumaiset valojen ja varjojen läikittämässä vedessä.
Tunnen aina suloisenhaikean läikähdyksen sydänalassa, kun käyn tuossa lapsuuteni maisemassa. Niin moneen saareen on sen jälkeen noustu ja elämykset tallennettu mieleen sekä kameraan, auringonlaskuista nousuihin, utuihin , kuutamoihin ja tähtiöihin, myrskyihin ja tyveniin. Mutta tuo pikkuruinen nimetön saari ei menetä taikaansa koskaan.