Kummassa vika?

Minulla on ollut tyttöystäväni kanssa ajoittain todella hyvä suhde, usein nautimme toistemme kanssa olemisesta halailemalla, katsomalla telkkaria tai ihan vaan maaten sängyllä. Jossain kuitenkin mättää ja pahasti. Olemme kummatkin masentuneita(minulla lisäksi ahdistuneisuushäiriö) tuntuu usein ettei tyttöystäväni välitä minusta tarpeeksi,suutuspäissään sanoo aina kuinka kaverit ovat hänelle tärkeämpiä ja on ollut välillä turhankin läheinen ex-poikaystävänsä kanssa. Suuttuu aina kun otan puheeksi entisen poikaystävän ja yritän saada selkoa onko hänellä tunteita tätä kohtaan. Itse olen myös usein ihan perseestä häntä kohtaan, omaan päihdeongelman ja suutun usein helposti jos epäilen tyttöystäväni pettämisestä ja saatan sanoa vähän ilkeästi hänelle mutta ei mitään peruuttamatonta. Tyttöystäväni saattaa taas saattaa käskeä minun painua vittuun tai etsiä jonkun muun tai ei suostu puhumaan. Mitenkään en oikein voi auttaa häntä,halit auttavat kuulemma jonkun verran. En myöskään tykkää että hän ravaa jatkuvasti ryyppäämässä ja pettää lupauksia. Olen itsekin tuottanut pettymystä useita kertoja. Kumman on siis muututtava että suhde alkaa toimia? Olen itse ihan hukassa ja en jaksaisi millään:(