Olen tässä pari päivää tehnyt töitä yhteen menoon.
Tehdessäni olen joutunut pinnistelemään monessa kohdin, jos en nyt taitojeni äärirajoilla, niin ainakin keskittyen ja laittaen persoonaani likoon.
Tuollaiset työrupeamat uuvuttavat jo fyysisestikin ja myös henkisesti. Silti loppulaskussa sitä kokee enemmän saaneensa kuin satsanneensa.
Saan leipäni muruina maailmalta, monien erilaisten asioiden kautta. Tämä työ, mistä tässä yhteydessä puhun, on kai lähinnä ihmissuhdetyötä jossa tavoitteena on tuottaa asiakasryhmälle kokonaisvaltaista hyvää oloa.
Teen työtäni pitkälti yksin. Takana ei ole valmista järjestelmää, systeemiä tai tiimiä josta hakea tukea, eikä siis myöskään ryhmää jonka seläntaakse voisi mennä silloin, jos jollain tapaa epäonnistuu. Toisaalta, onnistuessa myös positiivinen palaute tulee suoraan itselle.
Minulle työn mielekkyys syntyy nimenomaan tästä vuorovaikutuksesta; huonoina päivinä sattuu ja hyvinä sitä on liki euforinen. Lisäksi, omaa tekemistään voi aina vain parantaa ja parantaa ja oman ammattitaitonsa kehittymisen tiedostaa tehdessään.
Maailmassa on kuitenkin kovin monta muunkinlaista työtä ja suhtautumista työhön. Olisi mielenkiintoista tietää, millaiset asiat teille muille, tekevät työstänne mielekästä ...tai koetteko työnne mielekkäänä?
Jätin tietoisesti rahan ja palkkiot pois kysymyksestä, vaikka toki silläkin on oma arvonsa.
Toisaalta, moni tekee vapaaehtoistyötä ilman palkkaa ja uskon, että sellaisenkin työn motivaationa on jokin muukin, kuin vain se, että auttaa toisia...
Mikä tekee työstä mielekästä?
27
1601
Vastaukset
- Olavi
Kaiken työn tekijöitä tarvitaan,olet sitten vaikka rakennussiivooja,työtoverit merkitsevät myös useimmin enemmän kuin työn laatu!Esimerkiksi hoito/vapaaehtoistyössä työssä tuntee olevansa tarpeellinen!
- tarpeellinen
Tarkoitit varmasti arvokasta. Siivooja ei välttämättä ajattele työtään kovin mielekkäänä, se on fyysisesti raskasta ja alipalkattua. Osa on ”ajautunut ja jäänyt” siivoojiksi, heillä kai motivaatio huonoin. Siivoustyön arvostus on melko alhainen, ja niin kauan kuin palkat pyörivät minimissään n. 6 €/h, sellaisena se pysyy. Mutta mukavat työtoverit merkitsevät todella paljon, oli työ mikä tahansa.
- Olavi
tarpeellinen kirjoitti:
Tarkoitit varmasti arvokasta. Siivooja ei välttämättä ajattele työtään kovin mielekkäänä, se on fyysisesti raskasta ja alipalkattua. Osa on ”ajautunut ja jäänyt” siivoojiksi, heillä kai motivaatio huonoin. Siivoustyön arvostus on melko alhainen, ja niin kauan kuin palkat pyörivät minimissään n. 6 €/h, sellaisena se pysyy. Mutta mukavat työtoverit merkitsevät todella paljon, oli työ mikä tahansa.
Nykyajan siivoaminen on jo tiedettä,pitää tietää mitä ainetta käytetään mininkin ja paljon muutakin!
Ehkä vanha vitsi,mutta:
Eläintarhan leijona uhattiin lopettaa,oli syönyt ihmisen.
Toinen leijona:Oletko tyhmä,miksi söit SIIVOOJAN? Olen syönyt jo useammankin pomon eikä heitä edelleenkään ole kukaan kaivannut! - tarpeellinen
Olavi kirjoitti:
Nykyajan siivoaminen on jo tiedettä,pitää tietää mitä ainetta käytetään mininkin ja paljon muutakin!
Ehkä vanha vitsi,mutta:
Eläintarhan leijona uhattiin lopettaa,oli syönyt ihmisen.
Toinen leijona:Oletko tyhmä,miksi söit SIIVOOJAN? Olen syönyt jo useammankin pomon eikä heitä edelleenkään ole kukaan kaivannut!Palkkaa meille pitää kohottaa, ei itsetunnossa mitään vikaa ole. Kyllä me tiedetään että tämä on yhtä tärkeä homma kuin joku muukin, mutta mitä se auttaa kun melkeis peruspäivärahallakin pärjäisi paremmin. Minä haluan arvostuksen näkyviin tilinauhassa.
- Pirre*
tarpeellinen kirjoitti:
Palkkaa meille pitää kohottaa, ei itsetunnossa mitään vikaa ole. Kyllä me tiedetään että tämä on yhtä tärkeä homma kuin joku muukin, mutta mitä se auttaa kun melkeis peruspäivärahallakin pärjäisi paremmin. Minä haluan arvostuksen näkyviin tilinauhassa.
niinkuin kotona tehtävä kotityökään ei näy kenellekään niin kauan kun ne on tehty, mutta jätäppä muutamaksi kuukaudeksi ne tekemättä!
Naisten aloilla on huonot palkat, koska naiset itse eivät mielestäni arvosta työtään kyllin korkealle.
Hoitoaloilla on vedottu ja uskottu(uskoteltu) naisen kutsumukseen, haluun hoitaa ja mitäs semmoisesta ilosta maksamaan..
Nyt on kyllä jo kulttuuri muuttumaanpäin näilläkin aloilla ja ihan hyvä niin.
Sanompa vaan että pistäkää siivoojatkin pillit pussiin muutamaksi kuukaudeksi, niin eiköhän ne pikkuhiljaa rupea palkankorotus vaatimuksetkin menemään jakeluun.
Se vaatii kyllä yksimielisyyttä naisiltakin :). - o.olavi
Pirre* kirjoitti:
niinkuin kotona tehtävä kotityökään ei näy kenellekään niin kauan kun ne on tehty, mutta jätäppä muutamaksi kuukaudeksi ne tekemättä!
Naisten aloilla on huonot palkat, koska naiset itse eivät mielestäni arvosta työtään kyllin korkealle.
Hoitoaloilla on vedottu ja uskottu(uskoteltu) naisen kutsumukseen, haluun hoitaa ja mitäs semmoisesta ilosta maksamaan..
Nyt on kyllä jo kulttuuri muuttumaanpäin näilläkin aloilla ja ihan hyvä niin.
Sanompa vaan että pistäkää siivoojatkin pillit pussiin muutamaksi kuukaudeksi, niin eiköhän ne pikkuhiljaa rupea palkankorotus vaatimuksetkin menemään jakeluun.
Se vaatii kyllä yksimielisyyttä naisiltakin :).Nythän on jo siivous/hoitoalallakin enemmän miehiä ja alkaa tapahtua,sekä työolosuhteet,apuvälineet,lisäkoulutus ja palkka ovat menossa vähitellen parempaan suuntaan!
- jokinen
Pienet onnistumiset. Riittää kun "pomo" sisällämme on tyytyväinen siihen mitä olemme tehneet.
On sama teemmekö viisi mottia halkoja tai oikeanvärisen väritäplän tauluun. Palkinto voi olla sama.
(On oikeastaan vaikea miettiä työntekoa ilman siitä saatavaa rahallista korvausta. Raha ohjaa tekemisiä työssä ja saa meidät tekemään mitä tahansa. Tanssimaan ripaskaa vaikka.)
Mielekkääksi työn tekee kai se, että saamme ja meillä on mahdollisuus tehdä sitä itsellemme, sille pomollemme.
Sille hemmetin paskiaiselle meissä! Sille ihme heebolle, jonka alituinen haukkuminenkaan ei saa työsuhdetta katkeamaan!! - Irma
Jos pidät siitä mitä teet on työsi mielekästä,jos käyt työssäsi vain rahan takia se ei ole!
- Juntti
Mutta useimmilla on pakko käydä parempipalkkaisessa työssä vaikka eivät siinä viihtyisikään!
- Velikulta Vekkuli
Ennen muuta se, että on työttömyyden jälkeen saanut työtä, kun on yli viisikymppinen!
No ei mikä tahansa työ olisi mielekästä. Mutta kun on opetellut tässä iässä ihan uuden toimialan ja sen monimutkaiset käsittelysäännöt ja haasteet sen kun jatkuvat. Ja homma tietenkin etenee kaiken aikaa eli tuloksia syntyy.- nainen 55
Se että työssä on haastetta, pysyy aivosolut virkeänä.
Kun tykkää työstään, yrittää parhaansa niin kyllä se palkkapussissakin tuntuu.
Olen töissä kansainvälisessä pörssiyhtiössä, tunnen silti että minut otetaan huomioon yksilönä ja usein tunnen onnistuessani samaa "ylionnea" kuin T.R.M.
- plunger
Minä olen ehkä eri tapaus. Minulle mielekäs työ on KEHITTÄMISTÄ, EDISTYMISTÄ, VIRHEIDEN LÖYTÄMISTÄ JA KORJAAMISTA, UUSIEN MAHDOLLISUUKSIEN LUOMISTA.
Menetin kerran mielekkyyden tajun. Uusi projekti, vetäjäksi nuori mies jota olin 5 kuukautta opettanut, minä en mahtunut mukaan kun olin > 40, minulle tarjottiin 'ylläpitotiimi'. Tämä siitä, että olin 12 vuotta ollut firmassa, jenkkityyli!
Työ, jossa ei tapahdu mitään muuta kuin oleminen, kuin yövartija presidentinlinnan käytävällä.
Vain työ jossa ratkaistaan ongelmia, että luodaan uutta ja parempaa, on minulle mielekästä. (Ja nyt se loppuu tänä vuonna Suomessa myös.)- T.R.maalari.N
- koemme samankaltaisia asioita tärkeiksi työssämme, vaikka ehkä viitekehys, jossa sitä teemme onkin erilainen.
Halu oppia (yleensä omista mokistaan) ja tehdä paremmin ja paremmin, jonkinlainen kokonaisuuden hahmottaminen ja hallinta....ja uuden luominen. Virheiden löytäminen ja korjaaminen on oikeastaan väline sille, että voi tehdä paremmin?
Tuossa uuden luomisessakin on kaksi puolta... sen antama nautinto ja myös se, että ilman jotain uutta on pian leivätön, vai mitä?
.. l. jos määritelmäsi tekee poikkeavaksi, niin sitten poikkeaviakin on monta. - T.R.maalari.N
T.R.maalari.N kirjoitti:
- koemme samankaltaisia asioita tärkeiksi työssämme, vaikka ehkä viitekehys, jossa sitä teemme onkin erilainen.
Halu oppia (yleensä omista mokistaan) ja tehdä paremmin ja paremmin, jonkinlainen kokonaisuuden hahmottaminen ja hallinta....ja uuden luominen. Virheiden löytäminen ja korjaaminen on oikeastaan väline sille, että voi tehdä paremmin?
Tuossa uuden luomisessakin on kaksi puolta... sen antama nautinto ja myös se, että ilman jotain uutta on pian leivätön, vai mitä?
.. l. jos määritelmäsi tekee poikkeavaksi, niin sitten poikkeaviakin on monta.yksityisyrittäjänä olen tulosvastuullinen samaan tapaan kuin työntekijät 'jenkkifirmoissa'... paitsi, että se turvatyöpaikka puuttuu.
- plunger
T.R.maalari.N kirjoitti:
yksityisyrittäjänä olen tulosvastuullinen samaan tapaan kuin työntekijät 'jenkkifirmoissa'... paitsi, että se turvatyöpaikka puuttuu.
Minä olin jenkkifirmassa, jenkkilässä ja putosin käyttökelpoisuusmittarissa alas. Sain kohtuullisen paikan brittifirmasta, näin nuorten nousevan ja vanhojen luisun alkavan, joten 20 vuotta maailman kiertolaisena sai loppua. Raha ei ollut avain, Suomessa ansiot putosivat, ei kun romahtivat. Elämään silti pystyn, niin kauan kun saan vielä tehdä työtä. Turvatyöpaikkaa ei ole, työttömyyskorvausta ei tule, ei työeläkettä.
Tulosvastuu pitäisi levittää organisaation kaikille tasoille. Sitä kautta palkinto niille, joiden tuottavuus on hyvä. Ongelmaksi tietysti työrajoitteiset. Kuka heille maksaa palkan?
- amado.mio
vapaaehtoistyön kannustin on juuri muiden auttaminen. En keksinyt muuta kuin jonkinlaisen avustamisen vaalikampanjassa (siitä ei kai makseta?) jonka perimmäinen tarkoitus on kai saada itselleen hyötyä pitkällä tähtäimellä, jos oma ehdokas valitaan. Auttamistahan sekin tietysti on, yritetään auttaa toista valtaan. Mutta esim. autoliiton tiepalvelijat, ystäväpalvelut sun muut ovat tekijälleen kalliita töitä/harrastuksia.
Miksi jätit rahan pois aiheesta, kyllä palkka on olennainen asia tänä päivänä. Ei korkea palkka, mutta kohtuullinen toimeentulo. Työn mielekkyys lakkaa kyllä, jos palkallaan on jatkuvasti köyhyysrajalla. Parhaansa yrittäminen (nainen 55:n puheenvuoro)? Mitä matalapalkkaisempi ala, sitä huonommin palkka nousee.- T.R.maalari.N
ajattelin sen ilon minkä koemme siitä, että toiset ovat iloisia/helpottuneita/tms.
l. toisen auttaminen on välien omaan nautintoon.
Mikä minusta ei ole millään tapaa luonnotonta, vaan jotain samankaltaista, mitä on se ilo mitä lahjan antamisesta usein koemme...
Ajattelin niin, että raha ja palkka arvona on niin itsestäänselvyys, että sitä ei kannata sen enempää ruotia. Pelkäsin, että jos en rajaa, käy niin että jokainen puhuu vain rahasta.
...ja ajattelin, että on mukavaa kuulla myös muita ajatuksia. Sellainen henkisten arvojen friikki kun olen.. - amado.mio
T.R.maalari.N kirjoitti:
ajattelin sen ilon minkä koemme siitä, että toiset ovat iloisia/helpottuneita/tms.
l. toisen auttaminen on välien omaan nautintoon.
Mikä minusta ei ole millään tapaa luonnotonta, vaan jotain samankaltaista, mitä on se ilo mitä lahjan antamisesta usein koemme...
Ajattelin niin, että raha ja palkka arvona on niin itsestäänselvyys, että sitä ei kannata sen enempää ruotia. Pelkäsin, että jos en rajaa, käy niin että jokainen puhuu vain rahasta.
...ja ajattelin, että on mukavaa kuulla myös muita ajatuksia. Sellainen henkisten arvojen friikki kun olen..(toistuva) toisen auttaminen on, en usko että esimerkiksi tiepalvelumiehet lähtevät omalla kustannuksella jäisille teille vain tunteakseen itsensä hyviksi ihmisiksi.
Raha ja palkka ovat tietenkin itsestäänselvyys, mutta kuuluvat olennaisena osana työhön. Pelkillä teemapäivillä ja tsemppauksilla ei kukaan elä, vaikka köyhänä on tietysti hyvä ajatella henkisiä arvoja. :)) Puhutkin ilmeisesti enemmän työstä, josta saa kohtuullisen toimeentulon ynnä sellaisesta työstä, missä joutuu ”laittamaan itsensä likoon”.
Pirre puhui tuossa että naiset eivät itse arvosta matalapalkkatyötään. Kyllä he arvostavat, mutta esimerkiksi siivousalan kilpailuttaminen on yksi syy alhaisiin palkkoihin. Kaikessa säästetään, firmat ottavat halvimman tarjouksen eikä ainakaan pienillä yrityksillä ole varaa maksaa korkeampia palkkoja vaikka kuinka arvostaisivat työntekijöitään. Isoilla yhtiöillä onkin juttu aivan toinen, aiheesta voisi kirjoittaa vaikka romaanin mutta nyt ei ehdi. :D
Tunnustus:Olen työnarkomaani..
Työrupeama alkoi -69.Vieraan töissä noin kahden vuoden jaksoina vuoteen -83.Työpaikan vaihto aina ilman vapaapäiviä eikä myöskään päivääkään työttömyyttä.Tämän jakson tein työtä vain rahan ansaisemistarkoituksessa ja siitä johtuen työnantaja vaihtui usein.
Vuonna -83 aloin yrittäjäksi ja työ ei enää tuntunutkaan työltä eikä päivät tylsiltä,vaikka ansiotaso putosi usean vuoden ajaksi.
Työtehtävät itsessään,kehittyminen yrittäjänä,positiivinen palaute sekä sosiaalinen arvonnousu asuinkunnassa saivat motivaation pysymään pilvissä.Tarve suurempiin ja vaativampiin projekteihin oli eteenpäinvievä ehtymättömän tuntuinen indikaattori.Raha ei niinkään ollut kiihoke toimissani vaikka talous tasapainottui ja-90 luku oli jo "väljää" aikaa eikä raha-asiat enää arkea rajoittaneet.
Työpäivät olivat 11-vuotta 7.30-21.30 ja viikonloputkin samaan tahtiin.Yksi 3.kk.sairasloma ja muutama viikon mittainen loma kotimaassa riitti vapaa-ajaksi.-94.jälkeen viikonloput lasten harrastusten parissa, kilpaurheilun merkeissä.
vuosi-98.syksyllä terveys petti niin fyysisesti kuin psyykkisesti ja sillä tiellä olen edelleen.
Ensin omilla varoilla siesta vuosi seuraava kokonaan sairaslomalla.Sen jälkeen määräaikaiseläkkeellä ja viime kesänä sain jatkuvan sairaseläkkeen.
Nyt tämän kuuden vuoden sairastelun aikana ja varsinkin edelliskesän jälkeen olen antanut työhön palaamisen suhteen periksi enkä enää pyri aktiivisesti sitä kohden.Olen pikkuhiljaa hivuttautumassa elämää muuten sivuavaa ja henkisempää ja kiireettömämpää tulevaisuutta kohti.- T.R.maalari.N
... yksi kansantaudeistamme nykyään. Se varmaankin on sidoksissa siihen, että yhteiskuntamme suosii niin kovasti kovia arvoja.
Työssäni törmään jatkuvasti ihmisiin jotka, joko uhoavat nousudriven ollessa vallalla, tai räpiköivät ahdistuksessaan otteen lipsuessa, syystä tai toisesta. Erityisesti tämä korostuu miehisessä kulttuurissa: liikemaailmassa...
Olet varmaan jo huomannut, että 'putoaminen' siitä oravanpyörästä, ei ehkä sittenkään ole vain kurja ja tuskaatuottava asia, vaikka aikanaan ja varmaan vielä nykyisinkin, aina välillä, sitä oli ja on. Jonkun sortin putoaminen elämässä, kuitenkin tekee meistä kovin paljon inhimillisempiä...
Minulla on tapana ystävilleni sanoa, että parasta seuraa, mitä minulla on ollut, ovat olleet kuolevat ihmiset -aitoudessaan...
Joskus harvoin, samalla tavalla aitoja ihmisiä kohtaa myöskin elävissä. Toivottavasti elämässäsi on muutama sellainen ihminen,sillä silloin jaksaa sietää, kaikkia muitakin, ainakin kohtuullisen hyvin;) ... - Rudi
Selvää on, että aloittava yrittäjä joutuu tekemään pitkää päivää ilman lomia jonkin aikaa. Mutta mikäli käynnistyneessä yrityksessä normaalit työpäivät eivät yrittäjälle riitä, tai lomia ei voi pitää, on syynä joko tyhmyys, ahneus, tai se, että bisnes on vaan niin huono ettei kestä normaalia toimintaa.
Harvan ihmisen terveys kestää vuosikausia jatkuvaa työntekoa ilman lomaa ja vapaa-aikaa. Mikään ei ole yksinkertaisempaa kuin polttaa itsensä loppuun työllä, tekee vaan lomat ja vapaa-ajan työtä!
Minun mielestäni silloin ei ole kyse sankaritarinoista vaan kertomus siitä kuinka ote on jossain kohtaa kadonnut. Rudi kirjoitti:
Selvää on, että aloittava yrittäjä joutuu tekemään pitkää päivää ilman lomia jonkin aikaa. Mutta mikäli käynnistyneessä yrityksessä normaalit työpäivät eivät yrittäjälle riitä, tai lomia ei voi pitää, on syynä joko tyhmyys, ahneus, tai se, että bisnes on vaan niin huono ettei kestä normaalia toimintaa.
Harvan ihmisen terveys kestää vuosikausia jatkuvaa työntekoa ilman lomaa ja vapaa-aikaa. Mikään ei ole yksinkertaisempaa kuin polttaa itsensä loppuun työllä, tekee vaan lomat ja vapaa-ajan työtä!
Minun mielestäni silloin ei ole kyse sankaritarinoista vaan kertomus siitä kuinka ote on jossain kohtaa kadonnut.Ei ollut kysymys siitä etten olisi pystynyt lomia pitämään ja työaikoja lyhentämään.Yritys oli taloudellisesti menestyvä ja on kestänyt kuusi vuotta toimintakykyisenä sairastelusta huolimatta kassassa oli -98. 484000mk.rahaa,ja sen turvin elämä jatkui talouden puolesta suht. normaalina.Vielä on yksi maksettu halli ja irtainta sekä maksettu ok-talo.
Silti sanon ,että en rahan tähden yritystäni pyörittänyt vaan motiivi oli toiminnan kaikinpuolinen haastavuus/palkitsevuus.
ps.Moni yrittäjä tälläisen sairastelun jälkeen olisi mennyt "vasaran alle".Itsellä ei sentään sellaista ole päässyt käymään,enkä yrittäjyyttäni ja sen aiheuttamaa mahdollista sairastumista katkeruudella muistele.
Lähinnä kertomus(ei tarina)oli siitä,kun työn tekeminen muuttuu elämäntavaksi ja nautinto siitä saa ihmisen uppoutumaan liian intensiivisesti sen suorittamiseen.- Rudi
emw34 kirjoitti:
Ei ollut kysymys siitä etten olisi pystynyt lomia pitämään ja työaikoja lyhentämään.Yritys oli taloudellisesti menestyvä ja on kestänyt kuusi vuotta toimintakykyisenä sairastelusta huolimatta kassassa oli -98. 484000mk.rahaa,ja sen turvin elämä jatkui talouden puolesta suht. normaalina.Vielä on yksi maksettu halli ja irtainta sekä maksettu ok-talo.
Silti sanon ,että en rahan tähden yritystäni pyörittänyt vaan motiivi oli toiminnan kaikinpuolinen haastavuus/palkitsevuus.
ps.Moni yrittäjä tälläisen sairastelun jälkeen olisi mennyt "vasaran alle".Itsellä ei sentään sellaista ole päässyt käymään,enkä yrittäjyyttäni ja sen aiheuttamaa mahdollista sairastumista katkeruudella muistele.
Lähinnä kertomus(ei tarina)oli siitä,kun työn tekeminen muuttuu elämäntavaksi ja nautinto siitä saa ihmisen uppoutumaan liian intensiivisesti sen suorittamiseen.Olemme saaneet lukea kertomuksen joka käy hyväksi esimerkiksi siitä, kuinka tulevan yrittäjän ei kannata toimia. Nykyään, kun yrittämiseen kannustetaan ja koulutetaan yhä aktiivisemmin, ovat tällaiset reaalitarinat hyviä varoittavia esimerkkejä.
Rudi kirjoitti:
Olemme saaneet lukea kertomuksen joka käy hyväksi esimerkiksi siitä, kuinka tulevan yrittäjän ei kannata toimia. Nykyään, kun yrittämiseen kannustetaan ja koulutetaan yhä aktiivisemmin, ovat tällaiset reaalitarinat hyviä varoittavia esimerkkejä.
Ehdottomasti kannatettava ehdotus.
- Hexa
Minulle tärkeää löytää uusia oivalluksia ja innovaatioita ja sillä tavoin saada vaihtelua normaaliin puurtamiseen. Myös se, että pystyy itse vaikuttamaan oman työnsä sisältöön ainakin jossain määrin. Yrittäjät tässä suhteessa paremmassa asemassa. Myös tuo auttamisnäkökulma lisää motivaatiota.
Useimmissa näkemissäni työtyytyväisyyskyselyissä palkka on vasta jossakin kolmannella sijalla.
Uskoisin, että tulevaisuudessa myös nk. 'hanttihommat' kuten siivous tulevat nostamaan arvostustaan.- Juntti
Teen periaatteessa niin paljon töitä kuin tarvitsee,en enempää!
- P.Ölvästi
Kiva, kun täällä puhutaan myös työstä ja työnarkomaniasta.
Itse olen palkkatyöläisenä melkoinen työnarkomaani ja ihmettelen, kun kaikki muut tämänikäiset vain tuntuvat haluavan jäädä eläkkeelle.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kalajoen hukkuneet pojat olivat tummaihoisia
Jälleen kerran, hukkuneet tai heikon uimataidon vuoksi vaaraan joutuneet olivat muita kuin suomalaisia. Turha viisastell3347232Kysymys muille miehille
Onko teille varattu nainen ongelma? Mikään muu naisessa ei töki kun se että hän on varattu. Kamppailen houkutuksen kanss714428- 2083185
Kohta katson sun kuvaasi
ja päästän ajatukseni liitämään. Jo kuvasi näkeminen rauhoittaa, ja pistää hyrräämään vähän muutakin. Ihanan kaunista sa243017- 741962
- 1531846
Ahneus iski Fazeriin, suklaalevy kutistuu 180 grammaan
Kun mikään ei riitä. Shrinkflaatio. Mitä isot (Marabou) edellä, sitä pienet (Fazer) perässä. Pienikin voi siis olla a2151784Jos kaivattusi on perääntynyt lähestyessäsi
jossain tilanteessa, ymmärrätkö miksi hän saattoi tehdä sen?1661587Minkä asian haluaisit muuttaa kaivatussasi?
Mikä kaivattusi luonteessa tai ulkonäössä ärsyttää sua?1201548- 891448