Kokemuksia colliesta?

Ei se koiran vika olekaan. Mutta on rotuja, jotka yleistettynä varmasti kestävät paremmin lapsiperheissä tapahtuvia "häiriötekijöitä", kuin collie. Niin miksi pitää ottaa collie tai joku muu ei niin hyvä perhekoirarotu, kun on keskimäärin parempiakin perhekoiraksi soveltuvia rotuja. Ei lapsista ole kovin mukavaa, kun ei kaverit voi tulla kotiin leikkimään. Aina pitää järjestää erikseen, että aikuinen vahtii jatkuvasti koiraa tai sulkee sen aitaukseen tai huoneeseen jne.. Mielestäni koira kai otetaan perheeseen että se toisi seuraa, iloa, turvallisuutta ja vähän vastuutakin jne.. Ei niinkään sen vuoksi, että sitä tarvitsee perheessä jatkuvasti vahtia ja pelätä ja stressata riskejä, milloin se ketäkin puree. Ainakin meidän lk-collie uros oli vaativa ja täysin vahdittava erityisesti vieraiden lasten kanssa. Siihen ei voinut luottaa, vaikka oli muuten hyvin tottelevainen. Vuosien aikana se näykkäisi kotona yhtä vierasta lasta, puri toista vierasta lasta (joutui tikattavaksi) ja lopulta kun (koiran ollessa 6v. ) lenkillä alkoi rähistä vastaan tulevien koirien kanssa (käyttäytyi yleensä hihnassa hyvin, mitä nyt parille urokselle joskus rähähti, jos ne aloitti), se puri täysin yllättäin ja lujaa aikuista oman perheenjäsentä käteen kaksi kertaa (taas tarvittiin tikkejä), eikä osoittanut mitään nolostumisen merkkejä (ei koskaan aiemmin ollut oman perheenjäsenten kanssa minkäänlaisia ongelmia). Mitään riskiä ei enään haluttu ottaa, että koira jotakin puree, saatikka oman perheen jäseniä. Se oli tässä! Koira lopetettiin heti seuraavana päivänä.

Kyllä lasten normaaliin elämään kuuluu saada esim. ulkona juosta ja leikkiä, vaikka talossa asuisi kymmenen koiraa. Kyllä sitä littaa ja piilosta ym. ovat lapset leikkineet ennenkin, ja monet iloisesti vieläpä koirienkin kanssa. Ja luulempa että nyky-lapset juoksevat paljon vähemmän kuin ennen, kun on älypuhelimet, sometus, trampat, harrastukset jne. Mutta joo, tottakai lapsille on opetettava huomioimaan koira ja sen mukaiset käytöstavat ja todellakin olen samaa mieltä myös siinä, että koira on arvokas perheenjäsen, kunhan silläkin on perheeseen soveltuvat käytöstavat.

Collieissa on varmasti hyviäkin yksilöitä perhekoiraksi ja on onni että saa sellaisen. Meille vaan sattui (ehkä collieksi poikkeuksellinen) kova, tempperamenttinen ja normaalia terävämpi collie, jolla oli vähän voimakkaampi suojeluvietti ja joka olisi ehkä paremmin loistanut yhden tai kahden aktiivisen aikuisen koiraharrastajan kanssa pk-harrastuksissa tms., kuin lapsiperheen koirana. En tiedä olisiko niin ollut vai oliko sillä mahdollisesti hermorakenteessa jotain häikkää, kun ei hyvät käyttökoiratkaan missään nimessä ainakaan omaa laumaa pure. Liikunnan puutteesta koira ei kärsinyt. Koira oli peruskoulutettu, erittäin tottelevainen ja kulki paljon lenkeillä vapaana.

Minulla on aiempaa omistajakokemusta kahdesta muustakin keskikokoisesta/suuresta rodusta, joista toinen palveluskoirarotua (ei paimenkoiria, en viitsi tässä "mainostaa" muita rotuja, vaikka niistä onkin parempia kokemuksia) ja yhdestä keskikokoisesta sekarotuisesta (niiden kanssa ei koskaan ollut mitään tällaisia ongelmia) ja omalla kokemuksella voin sanoa, että ainakin meidän perheeseen lk-collie oli rotuvalintana väärä, enkä luonnollisesti koskaan enään harkitse sitä itselle (enkä muutakaan paimenkoirarotua), enkä voi kenellekään suositella (varsinkaan lapsiperheelle) collieta. Ja ainakin vielä tuntuu, ettei enään koskaan mitään koiraa. Luulin, että minulla tulee aina olemaan koira, mutta yksi collie teki perhe-elämästä vähitellen stressavaa ja turvatonta. Kuka haluaa lapsilleen sellaista elämää...