YK:n raportti: Psyykenlääkkeitä käytetään liikaa

Luvataanko raportissa hävittää psykiatrinen pakottaminen eli psykiatrinen orjuus?

Kannattaa aina tarkistaa tämä asia ensimmäisenä riippumatta kenen kanssa keskustelee tai mitä lukee, kuuntelee tai katsoo. Se kertoo missä "leirissä" vastapuoli seisoo. Kannattaakohan alistamista vai ei. Käytetäänkö aineita "liikaa" tai "liian vähän" on irrelevanttia. Sellaista ei voi objektiivisesti todeta. Yksi sanoo liikaa, toinen liian vähän ja kolmas sopivasti. Mikä on sopiva määrä huumeita? Ei sellaista voi sanoa. Jokainen päättäkööt huumeiden käytöstään itse. Niin olkoon hyvä ja pulinat pois.

Pitäis pitäis,,, Mutta kun toisten ihmisoikeuksien toteutumisesta toisille tulisi paha mieli.

Hullut rikkoo terveiden ihmisoikeuksia olemalla kuormittavia ja käyttäytymällä oudosti ja jokainen hullu on mahdollisesti vaarallinenkin, joten siks niiden ihmisoikeuksia rajoitetaan ja lääkitään hiljaisiks kemiallisilla pakkopaidoilla. Ne vie resursseja kun ne ramppaa takas ja ulos sairaalasta nii parempi ja kustannustehokkaampi zombifioida ne lääkkeillä että ne ei duunaa mitää outoo ja kaikille haitallista ku viedään niiden polte tehä juttuja lääkkeillä ja pistetään kunnon pöhnät lääkkeillä ja nukkumaan. Kerran kuukaudessa injektio persiiseen ettei ihan hulluksi ja mielisairaaksi meno mene. Parempi lääkkeistä uninen väsynyt hullu kuin virkeä hullu vaikkei lääke toimiskaan leikkaamalla mielisairauden pois. Ne ei ees tajua olevansa hulluja ja tarvitsevansa lääkezombifiointia, joten se on parasta vaan lääkitä ne hiljasiks ja pitää hulluimmat pois kadulta. Hulluilla on hullun aivot ja viallinen aivokemia joka tulee korjata lääkkein ettei ne lopullisesti flippaa jossain ja saa hirveitä aivovaurioita hulluudesta, koska niillä on mielisairaiden aivosairaus joka on todistettu kun muutamalla vastaavalla sekoboltsilla on aivokuvissa todettu sellainen. Keskustelemalla hullun kanssa tietää että niillä on aivosairaus ja kemiat aivoissa vinksinvonksin. Muuta testiä ei tarvi.

Ihmisoikeudet on sellasia että vaan terveillä on oikeus kieltäytyä lääkkeistä ja mitä niiden kroppaan laitetaan ja täydet liikkumisvapaudet. Hullu ei sellaisia tarvi koska hullu ei voi tajuta mikä itselle on parasta ja parempi vaan pitää hullu pienessä lukitussa tilassa sekoilemassa.

Oon käyttäny paljon psyykelääkkeitä ja käytän yhä koska mua ei kiinnosta mikään. Suosittelen kaikkia käyttämään psyykelääkkeitä, vaikka ei oliskaan diagnoosia.

Monet mielenterveysongelmat kroonistuvat juuri hoidon takia ja sen vuoksi, että moniin diagnooseihin liitetään stigma ja se on käytännössä tuhoaa stigmatisoitujen ihmisten tulevaisuuden. Monessa maassa psykiatriseja diagnooseja käytetään myös hallinnan välineinä luokittelemaan heidän "kelpoisuuttaan" ja riskitasojaan huolimatta siitä, että ne eivät ole lääketieteellisesti valideja sairauksia. Monelle vakavan mielisairausdiangoosin saaneelle jo ihan riittävästi, että saa jatkuvasti pelätä, että diagnoosi paljastuu ja että sen takia joutuu toisen luokan kansalaisen asemaan suhteessa julkisiin palveluihin ja oikeuksiin. Monet saavat pelätä menettävänsä ystävänsä tai lapsensa diagnoosin saamisen takia tai sitä, etteivät saa hyvää palvelua, vakuutuksia tai ajokorttia sen takia, että heillä on diagoosi. Kaikenmaailman kampanjat, joissa yritetään poistaa mielisairauksien stigmaa vertaamalla niitä fyysisiin sairauksiin, vain vahvistavat tätä stigmaa. Puhetapa on hyvin medikalisoitunut ja ihmisen persoonasta yritetään eristää osia, joita sitten hallitaan ja hoidetaan lääkityksellä ja terapialla. Se antaa ihmisyydestä kapean ja ahdasmielisen, pessimistisen näkökulman, jossa sotketaan kulttuurissa hallitsevat ihmisihanteet ja lääketieteelliset sairauden ja terveyden käsitteet pahasti keskenään. Tämä on sellaista rakenteellista väkivaltaa, jota voi ihan aidosti verrata rotusortoon tai siihen, millaista vainoa seksuaalivähemmistöt ovat kohdanneet elämässään. Psyykelääkkeiden laajamittainen levittäminen medikalisoitujen ongelmien varjolla on ihan puhdasta huumekauppaa, joka tuottaa omaisuuksia ihmisille, jotka käyttävät merkittävää valtaa tässäkin yhteiskunnassa. Siksi sitä ei haluta kitkeä kovinkaan innokkaasti, vaikka monien tutkimusten mukaan lääkkeistä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Mieluummin katsetaan lääketieteen korruptiota läpi sormien ja annetaan tutkijoiden tehtailla tieteen nimissä kaupallisesti tuottavia tutkimuksia, joilla ei ole mitään tieteellistä uskottavuutta.

https://www.nationalelfservice.net/mental-health/schizophrenia/people-with-severe-mental-illness-die-younger-and-things-are-getting-worse/
Että tuollaista tulosta ei missään vähemmistössä hyväksyttäisi. On kyllä kokemusta, että ei noissa psyykenhoitajissa hirveästi järkeä, empatiaa tai tehokkuutta ole. Mutta kyllä loputon kyttääminen, että pienikin indikaatori huomataan, joka voidaan joksikin oireeksi tulkita. En aikaisemmin edes voinut kuvitella, että ihmisiä on Suomessa noin huonossa asemassa kuin mielenterveysongelmaiset. No elämä oppia kaikki.

Huono suomennus, kannattaa lukea englanninkielinen artikkeli: https://www.madinamerica.com/2019/01/united-nations-rep-brings-attention-human-rights-violations-psychiatry/


"Uudessa jutussa World Psychiatryssa on tärkeä kommentointi ylläolevan YK:n raporttiinkin yhteydessä olevalta psykiatri Dainius Pūrakselta sekä Piers Goodingilta. Kommentointi liittyy pakkokeinojen käyttöön psykiatriassa ja kansainvälisiin ihmisoikeuslakeihin. Tässä uudessa jutussa Pūras ja Gooding vaativat toimia ja resursseja suunnattavaksi pakkokeinoihin ja ihmisoikeusloukkauksiin psykiatriassa ja mielenterveyshoidossa."

"Pakkokeinojen käyttö psykiatriassa ja mielenterveyspalveluissa ovat kasvussa maailmanlaajuisesti", he kirjoittaa. "Tämä faktaa ei vaadi pelkästään keskustelua vaan toimia"

Puras ja Gooding suosivat oikeus-pohjaisia lähestymistapoja terveyteen mitkä priorisoivat ihmisten ihmisarvoa, ja ihmisten tahtoa sekä myöskin korostavat ihmisten oikeutta vaikuttaa, päättää ja valita.


He myös kritisoivat teoriaperustaa psyykenlääkkeiden ajatellun välttämättömyyden kohdalla ja riskien kohdalla. Vähäinen vaihtoehtojen mahdollisuus on ristiriidassa ihmisarvojen ja ihmisten autonomian kanssa. Kyseisiä lääkkeitä käytetään kapea-alaisen käsityksen pohjalta siitä mitä pidetään yksilön häiriönä tai vammana.

Kirjoittajat suosivat vaihtoehtoja status quolle, kehottaen uudestaan päättäviä tahoja miettimään uudestaan asioita, osoittamaan erityisesti pitkäaikaisia valtaepätasapainoja ja toteuttamaan uudistettuja käytänteitä. Vammaisten ihmisoikeuksia koskeva lakisopimus ( The Convention on the Rights of Persons with Disabilities (CRPD)) 2008 (YK), on tarjonnut paikan dialogille ja avannut mahdollisuuksia poliittiseen toimintaan.

"CRPD tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden vapauttaa ei vain mielenterveyspalvelujen käyttäjien vaan koko mielenterveyden kentän stigman, toivottomuuden ja syrjinnän perinnöstä" he kirjoittaa. "Se tekee sen pitämällä yllä sosiaalista mallia ihmisten invaliditeetin suhteen mikä suosii ja painottaa ihmisoikeuksia sen sijaan kuin lääketieteellinen malli, joka on kasvattanut ja korostanut ihmisoikeusloukkauksia ja sosiaalisia eroavaisuuksia"

CRDP:n direktiivi korostaa sosiaalisia tai ihmisoikeuksia vammisten ja vajaakuntoisten oikeuksien ymmärtämisessä ja liikkuu pois näkökulman suunnasta jossa vammaisten ja vajaakuntoisten oikeudet ymmärretään pääsääntöisesti lääketieteellisen mallin näkökulmasta. Sosiaalisella mallilla on paljon strategisia etuja, erityisesti se että se korostaa monia sosiaalisia, poliittisia ja ekonomisia tekijöitä, mitkä tekevät eroavaisuuksia ihmisille joilla on mielenterveysongelmia ja muita psykososiaalisia rajoitteita.

Nykyjärjestelmä voi kasvattaa valtaepäsuhtaa, biomedikaalisten hoitokeinojen ylikäyttöä ja jo entisestään huonossa asemassa olevilta ihmisiltä entisestään vaikutuskeinojen heikentymistä.

Oikeus-pohjainen lähestymistapa voi tarjota polun tulevaisuuden mielenterveyshoidolle

Jokainen omistaa oman päänsä! Mieltä ei! saa! varastaa ihmiseltä ollakseen terve!(?)
Eli oman tunnon ääni ja sydän on olemassa ellei halua uskoa psykiatriaan!...piste..
Varokaa myös ettette vaihda Jumalan Totuutta Valheeseen!...
Eli luovu uskosta vain masennuksen vuoksi. Silloin kysymys on uskosta eikä kirotusta sairaudesta!...

Onko mikään muuttunut 30 vuoden aikana ?
Silloin kauan sitten syötettiin lääkkeillä ihan tokkuraan, ja kun haitttoja tuli, niin niihin vaan uutta lääkettä.
Ja mitä enemmän meni sekaisin, oli vain " sairaus pahentunut ", ja taas lisää lääkkeitä.

Psykiatria ja siinä käytetyt hoitomenetelmät ja käytännöt ja henkilökunnan potilaita kohtaan osoittama asenteellisuus eivät ole muuttuneet yhtään sen paremmiksi, eikä edistyneemmiksi viimeisten 20-30 vuoden aikana.

Edelleen ne pohjautuvat potilaalaasta tehtyihin diagnooseihin ja lääkityksiin. Eikä yhtään jäädä miettimään sitä, että psykoterapialla, tai vuorovaikutteisilla keskusteluilla, sekä elämässä taustalla olevien ongelmien ratkaisukeskeisellä hoitomenetelmällä autettaisiin ihmisiä enemmän ja paremmin.