Tietoisuusko aivotoiminnan perusta?

No tuossahan oli asiaakin.

Tuli vielä mieleen, että mahtaako ihmisen kokemalla ihmistietoisuudella olla välttämättä mitään yhtäläisyyttä kehon autonomisen hermoston toiminnan kanssa, saati sen kanssa miten kaikki muu elokehä kuten kasvit bakteerit ym. toimivat?

Olisin taipuvainen uskomaan, että kyseessä on joukko erilaisia ilmiöitä, jotka saattavat olla tai eivät ole lainkaan sukua keskenään. Laitamme vain kaikki ne samaan laatikkoon ja lätkäisemme päälle nimen "tietoisuus", jotta voimme olla tyytyväisiä kun ajatusmalli on meille riittävän yksinkertainen.

Amen.

Näin se juuri on, mitä enemmän luulee tietävänsä, sitä vähemmän viimein huomaa tietävänsä.

Ikuisuus on aina ollakseen ikuisuus. Olen ikuisuudessa nyt. Tietoisuuteni ottaa aika ajoin kehon käyttöönsä. Ja yrittää herätä eli tunnistaa itsensä. Tietoisuuteni käyttää kehoa - lähinnä aivoja - ja sen avulla muita kehon toimintoja. Kun keksitään ettei ns. rahan omistaminen ole tietoisuuden eli heräämisen kannalta välttämätöntä tai edes hyödyllistä tulee mahdolliseksi vähentää vääriä tuhoisia valintoja. Voiko silloin puhua tietoisuuden löytämisestä.
Eikö tähän asti ole lähinnä lisätty tietämättömyyttä.
Emme pääse minnekään kadotukseen vaan tulemme valitsemaan yhä uudelleen, eli heräämään tietoisuuteen. Valitsemaan tietoinen nykyhetki.

Voin ajatella niin että on yksi ja yhteinen tila (mielen tila) jonka jokainen yksilö kokee omanaan sekä yhteisenä. Kaikki ovat samassa tilassa (milentilassa) yksilöllisesti yhdessä. Koska mielen tila on jokaisella sama ei ole erillisyyttä.
Se on aivan yhtenevä nyt hetken kanssa. Aikaa ei - kulu - silti kokeminen on pysyvää, kokemus on pysyvä.
Kun tämä "keksitään" laajemmin joku selittää eli kuvailee sen paremmin.

Käsittääkseni tietoisuus käsittelee tietoa, ja tämä tieto tallentuu muistiin. Tietoisuus ja tieto ovat aineettomia mutta aineettomasti toimiva muisti on toistaiseksi tuntematon asia. Tiedon tallentamiseen tarvitaan aina jokin media.

nää_on_näitä kirjoitti:

Ikuisuus on aina ollakseen ikuisuus. Olen ikuisuudessa nyt. Tietoisuuteni ottaa aika ajoin kehon käyttöönsä. Ja yrittää herätä eli tunnistaa itsensä. Tietoisuuteni käyttää kehoa - lähinnä aivoja - ja sen avulla muita kehon toimintoja. Kun keksitään ettei ns. rahan omistaminen ole tietoisuuden eli heräämisen kannalta välttämätöntä tai edes hyödyllistä tulee mahdolliseksi vähentää vääriä tuhoisia valintoja. Voiko silloin puhua tietoisuuden löytämisestä.
Eikö tähän asti ole lähinnä lisätty tietämättömyyttä.
Emme pääse minnekään kadotukseen vaan tulemme valitsemaan yhä uudelleen, eli heräämään tietoisuuteen. Valitsemaan tietoinen nykyhetki.

Voin ajatella niin että on yksi ja yhteinen tila (mielen tila) jonka jokainen yksilö kokee omanaan sekä yhteisenä. Kaikki ovat samassa tilassa (milentilassa) yksilöllisesti yhdessä. Koska mielen tila on jokaisella sama ei ole erillisyyttä.
Se on aivan yhtenevä nyt hetken kanssa. Aikaa ei - kulu - silti kokeminen on pysyvää, kokemus on pysyvä.
Kun tämä "keksitään" laajemmin joku selittää eli kuvailee sen paremmin.

Lue lisää

Universumi toimii ja on läsnä kaiken aikaa. Tässä Eckhart Tollen pohdintaa kuolemasta. https://www.youtube.com/watch?v=Vk14R4A_p9w

Todisteet pöytään sitten vaan.

Julistusten-yö kirjoitti:

Todisteet pöytään sitten vaan.

Oisko sulla jotain rakentavaa aiheesta, vai lankeatko mieluummin mielipahaan? Laiskat ja tyhmät jättää yleensä tuollaisia todistevaatimuksia.

evotodellisuus kirjoitti:

Oisko sulla jotain rakentavaa aiheesta, vai lankeatko mieluummin mielipahaan? Laiskat ja tyhmät jättää yleensä tuollaisia todistevaatimuksia.

"TALLENTUNUT TIETO = TIETOISUUS"

Tietokoneessa on tallentunutta tietoa vaikka kuinka paljon, mutta ei ole mitään syytä olettaa tietokoneen olevan tietoinen. Eli tiedon tallentuminen, varastointi ja esilletuonti ei ainakaan mitenkään itsestään selvästi ole RIITTÄVÄ ehto tietoisuudelle. Kun identiteettiväitteelläsi kuitenkin toisin väität (julistat), niin todista.

Toisaalta elävät olennot, joita emme tiedä ohjelmoiduiksi automaateiksi vaan joita pidämme tietoisina, toimivat luovasti tilanteissa, joissa muistista ei löydy mitään. Tietoisen olennon muistiin tallennus ei myöskään aina toimi. Eli tiedon tallentuminen, varastointi ja esilletuonti ei näyttäisi olevan VÄLTTÄMÄTÖN ehto tietoisuudelle. Kun identiteettiväitteelläsi kuitenkin toisin väität (julistat), niin todista.

"eli vain yksi aivojen ominaisuuksista."

Jos julistat muistin olevan vain yksi aivojen ominaisuuksista, niin todista. Väitteen vastaisia anomalioita kuitenkin on kyllä yllin kyllin. Esim. kun lapamadolta leikataan pää pois, niin uuden pään kasvettua muistot edellisen pään ajalta ovatkin yhä tallella. Liskon aivot on pantu tehosekoittimeen ja myllätyt aivot takaisin päähän, ja hyvin toimii muisti. NDE-ilmiössä tehdään ja muistetaan havaintoja ajalta, jolloin aivotoimintaa ei ole. Jos muisti olisi vain aivojen ominaisuus, niin kokemusten muistaminen ajalta jolloin aivot olivat sammuksissa ei voisi olla mahdollista, koska tallennus aivoihin ei voisi toimia. Näin on tietysti siksi, että aivo-oletuksen mukaan muistiin talletuskin on aivotoimintaa.

Muistojen kommunikointi aivojen välityksellä tietysti vaatii toimivat aivot, aivan samoin kuin veden saanti huoneistoon hanan kautta vaatii ehjät putket. Mutta ei vesi silti ole putkien ominaisuus. Jos väität muistojen olevan vain aivojen ominaisuus, niin todisteet pöytään.

"Dementia on yksi näyttö siitä, miten tärkeä muisti ja sen toimintakyky on tietoisuudelle."

Vaikka dementikolla ei ole pääsyä muistiin ja toiminta ja oleminen saattaa siksi näyttää järjettömältä, niin kyllä he ihan kokevia ja tietoisia olentoja ovat.

"Sielu = uskomus, vanhan maailman vaistonvaraisesti syntynyt käsite."

Vanhan tai uuden maailman, ja olkoon syntynyt millä lailla tahansa (esim. järkeillen tai kokemuksellisella tavalla kuten nykyäänkin), niin nykymaailmassa saadaan tehtyä entistä maailmaa paremmin ja tarkemmin havaintoja, jotka osoittavat tietoisuuden jatkuvan aivotoiminnan lakkaamisen yli.

"Siksi tieteelliseen tietoon perustuva käsite mitä todennäköisimmin on lähempänä totuutta, verrattuna jopa 10 000 vuotta vanhaan kirjoitukseen sen ajan uskomuksista."

Mutta on tietenkin kyettävä erottamaan todellinen tieteellinen tieto (empiirinen, havaintopohjainen) materialistisesta dogmasta, joka pyrkii esiintymään jotenkin tieteellisenä mutta on vain uskonnollinen käsitys maailmankaikkeudesta.

" Kun ihminen kuolee, niin "sielu" siirtyy lämpöenergiana ympäristöön."

Tuskinpa se tietoisuus lämpöenergiaa on.... mutta todistapa toki tietoisuuden olevan lämpöenergiaa.

" Se on ainoa "mitä kuoleman jälkeen?" tapahtuma."

Lämpöenergian siirtyminen ympäristöön? Ja todisteet julistuksellesi ovat missä? Miten lämpöenergian siirtyminen ympäristöön selittää havainnot ja muistot ajalta, jolloin keho oli kliinisesti kuollut ja aivotoimintaa ei ollut?

Taitaakin olla niin, että kyseessä on jälleen pelkkä denialisti, dogmaatikko, joka olettaa ja tahtoo maailman olevan tietynlainen. Mikään havainto ei voi sitä uskonnollista tahtotilaa muuttaa.

JulistuksetVaillaPohjaa kirjoitti:

"TALLENTUNUT TIETO = TIETOISUUS"

Tietokoneessa on tallentunutta tietoa vaikka kuinka paljon, mutta ei ole mitään syytä olettaa tietokoneen olevan tietoinen. Eli tiedon tallentuminen, varastointi ja esilletuonti ei ainakaan mitenkään itsestään selvästi ole RIITTÄVÄ ehto tietoisuudelle. Kun identiteettiväitteelläsi kuitenkin toisin väität (julistat), niin todista.

Toisaalta elävät olennot, joita emme tiedä ohjelmoiduiksi automaateiksi vaan joita pidämme tietoisina, toimivat luovasti tilanteissa, joissa muistista ei löydy mitään. Tietoisen olennon muistiin tallennus ei myöskään aina toimi. Eli tiedon tallentuminen, varastointi ja esilletuonti ei näyttäisi olevan VÄLTTÄMÄTÖN ehto tietoisuudelle. Kun identiteettiväitteelläsi kuitenkin toisin väität (julistat), niin todista.

"eli vain yksi aivojen ominaisuuksista."

Jos julistat muistin olevan vain yksi aivojen ominaisuuksista, niin todista. Väitteen vastaisia anomalioita kuitenkin on kyllä yllin kyllin. Esim. kun lapamadolta leikataan pää pois, niin uuden pään kasvettua muistot edellisen pään ajalta ovatkin yhä tallella. Liskon aivot on pantu tehosekoittimeen ja myllätyt aivot takaisin päähän, ja hyvin toimii muisti. NDE-ilmiössä tehdään ja muistetaan havaintoja ajalta, jolloin aivotoimintaa ei ole. Jos muisti olisi vain aivojen ominaisuus, niin kokemusten muistaminen ajalta jolloin aivot olivat sammuksissa ei voisi olla mahdollista, koska tallennus aivoihin ei voisi toimia. Näin on tietysti siksi, että aivo-oletuksen mukaan muistiin talletuskin on aivotoimintaa.

Muistojen kommunikointi aivojen välityksellä tietysti vaatii toimivat aivot, aivan samoin kuin veden saanti huoneistoon hanan kautta vaatii ehjät putket. Mutta ei vesi silti ole putkien ominaisuus. Jos väität muistojen olevan vain aivojen ominaisuus, niin todisteet pöytään.

"Dementia on yksi näyttö siitä, miten tärkeä muisti ja sen toimintakyky on tietoisuudelle."

Vaikka dementikolla ei ole pääsyä muistiin ja toiminta ja oleminen saattaa siksi näyttää järjettömältä, niin kyllä he ihan kokevia ja tietoisia olentoja ovat.

"Sielu = uskomus, vanhan maailman vaistonvaraisesti syntynyt käsite."

Vanhan tai uuden maailman, ja olkoon syntynyt millä lailla tahansa (esim. järkeillen tai kokemuksellisella tavalla kuten nykyäänkin), niin nykymaailmassa saadaan tehtyä entistä maailmaa paremmin ja tarkemmin havaintoja, jotka osoittavat tietoisuuden jatkuvan aivotoiminnan lakkaamisen yli.

"Siksi tieteelliseen tietoon perustuva käsite mitä todennäköisimmin on lähempänä totuutta, verrattuna jopa 10 000 vuotta vanhaan kirjoitukseen sen ajan uskomuksista."

Mutta on tietenkin kyettävä erottamaan todellinen tieteellinen tieto (empiirinen, havaintopohjainen) materialistisesta dogmasta, joka pyrkii esiintymään jotenkin tieteellisenä mutta on vain uskonnollinen käsitys maailmankaikkeudesta.

" Kun ihminen kuolee, niin "sielu" siirtyy lämpöenergiana ympäristöön."

Tuskinpa se tietoisuus lämpöenergiaa on.... mutta todistapa toki tietoisuuden olevan lämpöenergiaa.

" Se on ainoa "mitä kuoleman jälkeen?" tapahtuma."

Lämpöenergian siirtyminen ympäristöön? Ja todisteet julistuksellesi ovat missä? Miten lämpöenergian siirtyminen ympäristöön selittää havainnot ja muistot ajalta, jolloin keho oli kliinisesti kuollut ja aivotoimintaa ei ollut?

Taitaakin olla niin, että kyseessä on jälleen pelkkä denialisti, dogmaatikko, joka olettaa ja tahtoo maailman olevan tietynlainen. Mikään havainto ei voi sitä uskonnollista tahtotilaa muuttaa.

Lue lisää

Nykykäsityksen mukaan aivot tallentavat muistoja synapsikuvioina. Se ei tietenkään tarkoita, etteivätkö muutkin kuin hermosolut voisi tallentaa muistoja kuten tuo lapamatoesimerkki antaa perustellusti olettaa. Mutta löytyykös artikkelia tuolle liskon aivot tehosekoittimessa -jutullesi?

JulistuksetVaillaPohjaa kirjoitti:

"TALLENTUNUT TIETO = TIETOISUUS"

Tietokoneessa on tallentunutta tietoa vaikka kuinka paljon, mutta ei ole mitään syytä olettaa tietokoneen olevan tietoinen. Eli tiedon tallentuminen, varastointi ja esilletuonti ei ainakaan mitenkään itsestään selvästi ole RIITTÄVÄ ehto tietoisuudelle. Kun identiteettiväitteelläsi kuitenkin toisin väität (julistat), niin todista.

Toisaalta elävät olennot, joita emme tiedä ohjelmoiduiksi automaateiksi vaan joita pidämme tietoisina, toimivat luovasti tilanteissa, joissa muistista ei löydy mitään. Tietoisen olennon muistiin tallennus ei myöskään aina toimi. Eli tiedon tallentuminen, varastointi ja esilletuonti ei näyttäisi olevan VÄLTTÄMÄTÖN ehto tietoisuudelle. Kun identiteettiväitteelläsi kuitenkin toisin väität (julistat), niin todista.

"eli vain yksi aivojen ominaisuuksista."

Jos julistat muistin olevan vain yksi aivojen ominaisuuksista, niin todista. Väitteen vastaisia anomalioita kuitenkin on kyllä yllin kyllin. Esim. kun lapamadolta leikataan pää pois, niin uuden pään kasvettua muistot edellisen pään ajalta ovatkin yhä tallella. Liskon aivot on pantu tehosekoittimeen ja myllätyt aivot takaisin päähän, ja hyvin toimii muisti. NDE-ilmiössä tehdään ja muistetaan havaintoja ajalta, jolloin aivotoimintaa ei ole. Jos muisti olisi vain aivojen ominaisuus, niin kokemusten muistaminen ajalta jolloin aivot olivat sammuksissa ei voisi olla mahdollista, koska tallennus aivoihin ei voisi toimia. Näin on tietysti siksi, että aivo-oletuksen mukaan muistiin talletuskin on aivotoimintaa.

Muistojen kommunikointi aivojen välityksellä tietysti vaatii toimivat aivot, aivan samoin kuin veden saanti huoneistoon hanan kautta vaatii ehjät putket. Mutta ei vesi silti ole putkien ominaisuus. Jos väität muistojen olevan vain aivojen ominaisuus, niin todisteet pöytään.

"Dementia on yksi näyttö siitä, miten tärkeä muisti ja sen toimintakyky on tietoisuudelle."

Vaikka dementikolla ei ole pääsyä muistiin ja toiminta ja oleminen saattaa siksi näyttää järjettömältä, niin kyllä he ihan kokevia ja tietoisia olentoja ovat.

"Sielu = uskomus, vanhan maailman vaistonvaraisesti syntynyt käsite."

Vanhan tai uuden maailman, ja olkoon syntynyt millä lailla tahansa (esim. järkeillen tai kokemuksellisella tavalla kuten nykyäänkin), niin nykymaailmassa saadaan tehtyä entistä maailmaa paremmin ja tarkemmin havaintoja, jotka osoittavat tietoisuuden jatkuvan aivotoiminnan lakkaamisen yli.

"Siksi tieteelliseen tietoon perustuva käsite mitä todennäköisimmin on lähempänä totuutta, verrattuna jopa 10 000 vuotta vanhaan kirjoitukseen sen ajan uskomuksista."

Mutta on tietenkin kyettävä erottamaan todellinen tieteellinen tieto (empiirinen, havaintopohjainen) materialistisesta dogmasta, joka pyrkii esiintymään jotenkin tieteellisenä mutta on vain uskonnollinen käsitys maailmankaikkeudesta.

" Kun ihminen kuolee, niin "sielu" siirtyy lämpöenergiana ympäristöön."

Tuskinpa se tietoisuus lämpöenergiaa on.... mutta todistapa toki tietoisuuden olevan lämpöenergiaa.

" Se on ainoa "mitä kuoleman jälkeen?" tapahtuma."

Lämpöenergian siirtyminen ympäristöön? Ja todisteet julistuksellesi ovat missä? Miten lämpöenergian siirtyminen ympäristöön selittää havainnot ja muistot ajalta, jolloin keho oli kliinisesti kuollut ja aivotoimintaa ei ollut?

Taitaakin olla niin, että kyseessä on jälleen pelkkä denialisti, dogmaatikko, joka olettaa ja tahtoo maailman olevan tietynlainen. Mikään havainto ei voi sitä uskonnollista tahtotilaa muuttaa.

Lue lisää

" Liskon aivot on pantu tehosekoittimeen ja myllätyt aivot takaisin päähän, ja hyvin toimii muisti. "

Aivoleikkauskaan ei onnistu, saati sitten että tehosekoittimessa sekoitetut aivo ta´kaisin ajukuuppaansa saanut lisko eläisi ja muistaisi jotain. Aivan täyttä puppua. Ja miten ne lapamadon "muistot" oli todennettu? Myöskään siitä, että tietoisuus olisi jatkunut aivotoiminnan lakattua, ei ole minkäänlaista kestävää näyttöä.

"havainnot ja muistot ajalta, jolloin keho oli kliinisesti kuollut ja aivotoimintaa ei ollut?"
On väitetty, että sydämen oltua pysähtyneenä niin pitkään, että aivotoiminta on lakannut, ihminen on herättyään muistanut ajasta jotain. Ongelma on siinä, ettei ihmisen muistikuvia ja sydämen pysähtyneenä olemista voi luotettavasti synkronoida ajallisesti. Todennäköisin selitys ovat muistikuvat tajunnan sammuessa ja palatessa uudelleen. Juttuja toki on paljonkin, mutta niiden vakuuttabuus on melko heikko.

hkhkhkjhhkj kirjoitti:

" Liskon aivot on pantu tehosekoittimeen ja myllätyt aivot takaisin päähän, ja hyvin toimii muisti. "

Aivoleikkauskaan ei onnistu, saati sitten että tehosekoittimessa sekoitetut aivo ta´kaisin ajukuuppaansa saanut lisko eläisi ja muistaisi jotain. Aivan täyttä puppua. Ja miten ne lapamadon "muistot" oli todennettu? Myöskään siitä, että tietoisuus olisi jatkunut aivotoiminnan lakattua, ei ole minkäänlaista kestävää näyttöä.

"havainnot ja muistot ajalta, jolloin keho oli kliinisesti kuollut ja aivotoimintaa ei ollut?"
On väitetty, että sydämen oltua pysähtyneenä niin pitkään, että aivotoiminta on lakannut, ihminen on herättyään muistanut ajasta jotain. Ongelma on siinä, ettei ihmisen muistikuvia ja sydämen pysähtyneenä olemista voi luotettavasti synkronoida ajallisesti. Todennäköisin selitys ovat muistikuvat tajunnan sammuessa ja palatessa uudelleen. Juttuja toki on paljonkin, mutta niiden vakuuttabuus on melko heikko.

Lue lisää

Näin vähän tuppaa olemaan. Liskotarinan lähdeartikkelia odotellessa voisi joutessaan mainita, että MIT:n tutkijat ovat juuri selvittäneet pitkäaikaisten muistojen syntymekanismin ja siihen liittyvät neuroniradat. Tutkimuksessa seurattiin yksittäisten neuronien toimintaa aivojen eri osissa. Tässä pari kuukautta sitten julkaistu artikkeli http://news.mit.edu/2017/neuroscientists-identify-brain-circuit-necessary-memory-formation-0406

olenkokone kirjoitti:

Nykykäsityksen mukaan aivot tallentavat muistoja synapsikuvioina. Se ei tietenkään tarkoita, etteivätkö muutkin kuin hermosolut voisi tallentaa muistoja kuten tuo lapamatoesimerkki antaa perustellusti olettaa. Mutta löytyykös artikkelia tuolle liskon aivot tehosekoittimessa -jutullesi?

Lue lisää

"Mutta löytyykös artikkelia tuolle liskon aivot tehosekoittimessa -jutullesi?"

Suomeksi Paul Pietschin tutkimuksesta kerrotaan artikkelissa https://www.netikka.net/mpeltonen/aivottomat.htm , joka ei tietenkään ole mikään alkuperäinen tutkimusartikkeli. Muistin tutkijat ovat yleisesti todenneet, että muisti käyttäytyy paikoin kuin lokalisoituneesti ja paikoin kuin nonlokalisoituneesti. Muisti näyttää olevan "kaikkialla ja ei missään". Lainaus:

"1940-luvulla oletettiin yleisesti, että muistot rekisteröityvät jollakin tavoin biokemiallisesti ns. engrammeina aivojen kuorikerroksen neuroneihin, mutta mekanismia ei tunnettu. Neurofysiologi Karl Lashley työskenteli yli kolmenkymmenen vuoden ajan löytääkseen tämän mekanismin. Paikallistaakseen muistiaineksen sijainnin hän poisti koe-eläiminä käyttämiltään rotilta osia aivoista. Minkään osan poisto ei hävittänyt muistiaineksesta mitään. Saman tapaisia kokeita suoritti myöhemmin Indianan yliopiston biologi Paul Pietsch, joka teki enemmän kuin 700 leikkausta salamantereille. Hän leikkeli aivojen osia pois, sijoitti aivot ylösalaisin, jopa sekoitti liskoparan aivot tehosekoittimella ja pani ne takaisin. Salamanterin muisti ja käyttäytyminen palasivat aina entiselleen.

Neurofysiologi Karl Pribram päätteli, että muistiaines onkin jollain tavoin jakautunut ei-paikallisesti kautta aivoaineksen, mutta ei voinut käsittää miten se voisi olla mahdollista – kunnes 1960-luvun puolivälin vaiheilla luki Scientific American lehdestä holografiasta. Silloin hän oivalsi, että muistiaines kenties kiinnittyy aivoihin hologrammin tapaan, mahdollisesti aivoissa risteilevien hitaiden sähköisten aaltojen interferensseinä. Häntä alkoi askarruttaa kysymys, jos aivojemme kuva todellisuudesta onkin hologrammi, minkä hologrammi se on. Ovatko mystikot olleet oikeassa väittäessään, että havaintomaailmasta saamamme kuva onkin maya, illusio?"

Jos Pietschin tutkimus kiinnostaa, niin etsi vaikkapa kirja "Shuffle Brain". http://www.goodreads.com/book/show/3794206-shufflebrain

Rottienkaan muistoihin minkään erityisen yhden alueen poistaminen aivoista ei näyttänyt vaikuttavan mitään. Pietsch esitti jonkinlaista hologrammiteoriaa, joka on minkäänlaisessa lähelläkään materialismia olevassa viitekehyksessä varmaan paras vaihtoehto.

Muistin ihmeellisyyksien yhteydessä on huomattava myös elämän viimeisten hetkien selväjärkisyys joillakin Alzheimer-potilailla. Vaikka he olisivat olleet vuosikymmeniä vailla muistoja ja aivot lähinnä mössöä, niin he saavat tuntemattomasta syystä vähän ennen kuolemaansa muistin käyttöönsä, jolloin he voivat selväjärkisinä ja muistot tallella hyvästellä läheisensä ja omaisensa. Harvardin Yliopiston neurologian professori Rudolph Tanzi arvelee, että muistot sijaitsevat jossakin "kollektiivisessa kentässä", johon he saavat yhteyden ennen kuolemaansa.

https://www.youtube.com/watch?v=ud77u9xuDro

Jos muisti- ja tietoisuusaihe tosiaan kiinnostaa, niin tutustu kirjaan "Irreducible Mind: Toward a Psychology for the 21st Century". Muistille ja aivojen muistijälkiteorian riittämättömyydelle on siellä omistettu yksi kokonainen luku. Kirjan julkaisua on rahoittanut mm. John Cleese, jota hän mainostaa täällä:

http://headcast.co.uk/links/

Koska eräät lähettävät keskustelutaktiikkana poistoon viestejä, joissa on englantia, joudun luopumaan laiskuudestani ja suomentamaan, mistä on tietysti se hyöty, että teksti tulee laajemmalle joukolle ymmärrettäväksi:

'Käytännössä jokainen nykyinen valtavirran neurotieteilijä otaksuu, että mielen kaikki aspektit ovat aivotoiminnan generoimia. Osoitamme tämän kuvan riittämättömyyden keräämällä kokoon joukon todisteita erilaisista empiirisistä ilmiöistä, joita se ei pysty selittämään. Osoitamme edelleen, että F.W.H. Myersin ja William Jamesin kehittämä vaihtoehtoinen malli mahduttaa onnistuneesti nämä ilmiöt itseensä, hyväksyy arkikäsityksen itsestämme vaikuttavina tietoisina toimijoina, ja on täysin yhteensopiva nykyaikaisen fysiikan ja neurotieteen kanssa.'

Kirjassa (832 sivua) tuodaan esille laajin milloinkaan yhdessä teoksessa esitetty data, joka asettaa kyseenalaiseksi ja effektiivisesti falsifioi reduktionistisen materialistisen maailmankuvan.

Kirjan voi tilata itselleen tuolta:

https://www.amazon.com/Irreducible-Mind-Toward-Psychology-Century/dp/1442202068

Erityisesti, jos uskot olevasi kone (tai jos ajattelet aivan päinvastoin!), niin luku 1 on todella antoisa, koska siinä käsitellään erilaisten 'tietoisuus on laskennallinen'-ajattelumallien koko historia niiden yleistymisestä tähän päivään saakka. Kerrottakoon vailla enempiä juonipaljastuksia, että kertoma on korutonta; jokainen hatusta tempaistu tietoisuuden komputationaalinen malli on osoittautunut perusteettomaksi taivaanrannan maalailuksi. Toki kirjoittaja, joka itse alunperin oli edistämässä alaa uranuurtajana, esittää asian tarkemmin ja seikkaperäisemmin.

hkhkhkjhhkj kirjoitti:

" Liskon aivot on pantu tehosekoittimeen ja myllätyt aivot takaisin päähän, ja hyvin toimii muisti. "

Aivoleikkauskaan ei onnistu, saati sitten että tehosekoittimessa sekoitetut aivo ta´kaisin ajukuuppaansa saanut lisko eläisi ja muistaisi jotain. Aivan täyttä puppua. Ja miten ne lapamadon "muistot" oli todennettu? Myöskään siitä, että tietoisuus olisi jatkunut aivotoiminnan lakattua, ei ole minkäänlaista kestävää näyttöä.

"havainnot ja muistot ajalta, jolloin keho oli kliinisesti kuollut ja aivotoimintaa ei ollut?"
On väitetty, että sydämen oltua pysähtyneenä niin pitkään, että aivotoiminta on lakannut, ihminen on herättyään muistanut ajasta jotain. Ongelma on siinä, ettei ihmisen muistikuvia ja sydämen pysähtyneenä olemista voi luotettavasti synkronoida ajallisesti. Todennäköisin selitys ovat muistikuvat tajunnan sammuessa ja palatessa uudelleen. Juttuja toki on paljonkin, mutta niiden vakuuttabuus on melko heikko.

Lue lisää

"Aivoleikkauskaan ei onnistu, saati sitten että tehosekoittimessa sekoitetut aivo ta´kaisin ajukuuppaansa saanut lisko eläisi ja muistaisi jotain. Aivan täyttä puppua."

Onko tämä mihinkään tutkimukseen pohjautumaton ennakkokäsityksesi aivan varmasti oikea? Mitä jos tutkimus osoittaa toisin? Oletko muuten sama hemmo, joka nimimerkkiä PaksuaPuppua käyttäen aivan samalla tavoin sanoi, että ihminen, jolla on 95% aivoista tuhoutunut, ei voi olla keskivertoa älykkäämpi vaan kuollut?

"Ja miten ne lapamadon "muistot" oli todennettu?"

Madot, joiden pää oli leikattu pois ja uusi pää oli kasvanut, tunnistivat ruoanhakuympäristön turvalliseksi, kun kontrollina olleet "noviisimadot" jäivät tukimaan ympäristöä.

Next, Levin and his colleagues cut off the heads (and brains) of the worms and allowed them to grow new ones before placing them back in the dishes for another round of training. The results were striking. The worms that had been in the rough dishes immediately recognized the environment as safe and began eating right away, while the worms that had not been in that environment continued to take time to explore.

http://now.tufts.edu/articles/total-recall

(Jätin koeluonteisesti tähän englanninkielenkin jäljelle, vaikka tutkimuspohjaisten lainausten esittäminen alkuperäiskielellä ei olekaan turvallista palstoilla, joilla liikkuu dogmaatikkoja, jotka ovat halukkaita estämään käsitystensä vastaisen datan leviämisen tekosyyllä millä hyvänsä.)

Joka tapauksessa Levin myöntää, että ei tiedä, mihin muistot oli talletettu, mutta aikoo lähteä etsimään solumuistia madon vartalosta aivojen ulkopuolelta. Veikkaan kuitenkin, että jos madolta irtileikattu pää liitetään toisen madon ruumiiseen, niin päämadon muistot ovat hallitsevat. Tähän viittaisi sekin, että ennen kuin madoille kasvoi uusi pää, niillä ei ollut käytössään niitä muistoja. Eli pää (aivot) näyttäisivät jotenkin toimivan niiden muistojen "vastaanottoantennina", olipa kyseessä sitten edellinen pää tai uusi pää, joka oli syntynyt vasta muistojen syntymisen jälkeen.

"Myöskään siitä, että tietoisuus olisi jatkunut aivotoiminnan lakattua, ei ole minkäänlaista kestävää näyttöä. "

Ja nuoren maan kreationistien mielestä evoluutiosta ei ole olemassa minkäänlaista kestävää näyttöä. Denialismi on denialismia ideologiasta riippumatta.

"On väitetty, että sydämen oltua pysähtyneenä niin pitkään, että aivotoiminta on lakannut, ihminen on herättyään muistanut ajasta jotain. Ongelma on siinä, ettei ihmisen muistikuvia ja sydämen pysähtyneenä olemista voi luotettavasti synkronoida ajallisesti."

Niin on tehty, mutta jos se ei sovi, niin sitten tietenkään ei.

"Todennäköisin selitys ovat muistikuvat tajunnan sammuessa ja palatessa uudelleen."

Muistikuvat ulkoisen tajunnan sammuessa ja palatessa uudelleen selittävät muistikuvat niiden väliseltä ajalta yhtä hyvin kuin muistikuvat jalkapallo-ottelun alku- ja loppuvihellyksistä selittää ottelutapahtumia koskevat muistikuvat.

"Juttuja toki on paljonkin, mutta niiden vakuuttabuus on melko heikko."

Tosiasiassa todisteet ovat paljon vahvempia ja runsaslukuisampia kuin monen tavanomaisemman teorian hyväksytyksi tulemisen kriteerit ovat. Arkisempia aiheita koskevat teoriat tulevat usein hyväksytyksi vain yhden tai muutaman melko epämääräisenkin havainnon tuella, ja havaintoja ei pyritä denialisoimaan. Mutta tilanne on toinen, kun kyse on uskonnollisesta vakaumuksesta tai tahtotilasta. Denialistille mikään määrä todisteita ei riitä. Ei hän sitä tietenkään sillä tavoin sano, mutta niinhän asia on.

60-luvun holonomista aivoteoriaa ei kukaan tutkija ota nykypäivänä vakavissaan. Se on peräisin ajalta, jolloin aivojen toiminnasta ei ymmärretty juuri mitään. Mielen ongelmia korjattiin sähköshokkihoidoilla ja lobotomialla.

Tällä hetkellä ns. episodisen muistin, eli kyvyn muistaa aikaan ja paikkaan sidottuja tapahtumia, tutkimus etenee kartoittamalla muistin neuroniverkkoja. Synapsien molekyylibiologia (LTP, Long Term Potentiation) on tältä osin selvitetty jo kauan sitten.

Käyttäytymistä säätelee suurelta osin sekä geneettinen että epigeneettinen muisti. Tätä solutason muistia, joka pystyy selittämään jopa aivokudoksen uusiutumisen joillakin lajeilla, ei pidä noin sujuvasti sekoittaa synapsiverkon muistimekanismeihin.

Ja mitä englanninkielisiin lainauksia tulee, ne tuntuvat häipyvät bittiavaruuteen niin liukkaasti että kyseessä lienee poistoautomaatti. Samoin jos linkkejä laittaa paljon niin heti lähtee. Turha siis mustamaalata muita.

M.Uistinlokero kirjoitti:

"Mutta löytyykös artikkelia tuolle liskon aivot tehosekoittimessa -jutullesi?"

Suomeksi Paul Pietschin tutkimuksesta kerrotaan artikkelissa https://www.netikka.net/mpeltonen/aivottomat.htm , joka ei tietenkään ole mikään alkuperäinen tutkimusartikkeli. Muistin tutkijat ovat yleisesti todenneet, että muisti käyttäytyy paikoin kuin lokalisoituneesti ja paikoin kuin nonlokalisoituneesti. Muisti näyttää olevan "kaikkialla ja ei missään". Lainaus:

"1940-luvulla oletettiin yleisesti, että muistot rekisteröityvät jollakin tavoin biokemiallisesti ns. engrammeina aivojen kuorikerroksen neuroneihin, mutta mekanismia ei tunnettu. Neurofysiologi Karl Lashley työskenteli yli kolmenkymmenen vuoden ajan löytääkseen tämän mekanismin. Paikallistaakseen muistiaineksen sijainnin hän poisti koe-eläiminä käyttämiltään rotilta osia aivoista. Minkään osan poisto ei hävittänyt muistiaineksesta mitään. Saman tapaisia kokeita suoritti myöhemmin Indianan yliopiston biologi Paul Pietsch, joka teki enemmän kuin 700 leikkausta salamantereille. Hän leikkeli aivojen osia pois, sijoitti aivot ylösalaisin, jopa sekoitti liskoparan aivot tehosekoittimella ja pani ne takaisin. Salamanterin muisti ja käyttäytyminen palasivat aina entiselleen.

Neurofysiologi Karl Pribram päätteli, että muistiaines onkin jollain tavoin jakautunut ei-paikallisesti kautta aivoaineksen, mutta ei voinut käsittää miten se voisi olla mahdollista – kunnes 1960-luvun puolivälin vaiheilla luki Scientific American lehdestä holografiasta. Silloin hän oivalsi, että muistiaines kenties kiinnittyy aivoihin hologrammin tapaan, mahdollisesti aivoissa risteilevien hitaiden sähköisten aaltojen interferensseinä. Häntä alkoi askarruttaa kysymys, jos aivojemme kuva todellisuudesta onkin hologrammi, minkä hologrammi se on. Ovatko mystikot olleet oikeassa väittäessään, että havaintomaailmasta saamamme kuva onkin maya, illusio?"

Jos Pietschin tutkimus kiinnostaa, niin etsi vaikkapa kirja "Shuffle Brain". http://www.goodreads.com/book/show/3794206-shufflebrain

Rottienkaan muistoihin minkään erityisen yhden alueen poistaminen aivoista ei näyttänyt vaikuttavan mitään. Pietsch esitti jonkinlaista hologrammiteoriaa, joka on minkäänlaisessa lähelläkään materialismia olevassa viitekehyksessä varmaan paras vaihtoehto.

Muistin ihmeellisyyksien yhteydessä on huomattava myös elämän viimeisten hetkien selväjärkisyys joillakin Alzheimer-potilailla. Vaikka he olisivat olleet vuosikymmeniä vailla muistoja ja aivot lähinnä mössöä, niin he saavat tuntemattomasta syystä vähän ennen kuolemaansa muistin käyttöönsä, jolloin he voivat selväjärkisinä ja muistot tallella hyvästellä läheisensä ja omaisensa. Harvardin Yliopiston neurologian professori Rudolph Tanzi arvelee, että muistot sijaitsevat jossakin "kollektiivisessa kentässä", johon he saavat yhteyden ennen kuolemaansa.

https://www.youtube.com/watch?v=ud77u9xuDro

Jos muisti- ja tietoisuusaihe tosiaan kiinnostaa, niin tutustu kirjaan "Irreducible Mind: Toward a Psychology for the 21st Century". Muistille ja aivojen muistijälkiteorian riittämättömyydelle on siellä omistettu yksi kokonainen luku. Kirjan julkaisua on rahoittanut mm. John Cleese, jota hän mainostaa täällä:

http://headcast.co.uk/links/

Koska eräät lähettävät keskustelutaktiikkana poistoon viestejä, joissa on englantia, joudun luopumaan laiskuudestani ja suomentamaan, mistä on tietysti se hyöty, että teksti tulee laajemmalle joukolle ymmärrettäväksi:

'Käytännössä jokainen nykyinen valtavirran neurotieteilijä otaksuu, että mielen kaikki aspektit ovat aivotoiminnan generoimia. Osoitamme tämän kuvan riittämättömyyden keräämällä kokoon joukon todisteita erilaisista empiirisistä ilmiöistä, joita se ei pysty selittämään. Osoitamme edelleen, että F.W.H. Myersin ja William Jamesin kehittämä vaihtoehtoinen malli mahduttaa onnistuneesti nämä ilmiöt itseensä, hyväksyy arkikäsityksen itsestämme vaikuttavina tietoisina toimijoina, ja on täysin yhteensopiva nykyaikaisen fysiikan ja neurotieteen kanssa.'

Kirjassa (832 sivua) tuodaan esille laajin milloinkaan yhdessä teoksessa esitetty data, joka asettaa kyseenalaiseksi ja effektiivisesti falsifioi reduktionistisen materialistisen maailmankuvan.

Kirjan voi tilata itselleen tuolta:

https://www.amazon.com/Irreducible-Mind-Toward-Psychology-Century/dp/1442202068

Erityisesti, jos uskot olevasi kone (tai jos ajattelet aivan päinvastoin!), niin luku 1 on todella antoisa, koska siinä käsitellään erilaisten 'tietoisuus on laskennallinen'-ajattelumallien koko historia niiden yleistymisestä tähän päivään saakka. Kerrottakoon vailla enempiä juonipaljastuksia, että kertoma on korutonta; jokainen hatusta tempaistu tietoisuuden komputationaalinen malli on osoittautunut perusteettomaksi taivaanrannan maalailuksi. Toki kirjoittaja, joka itse alunperin oli edistämässä alaa uranuurtajana, esittää asian tarkemmin ja seikkaperäisemmin.

Lue lisää

"Jos muisti- ja tietoisuusaihe tosiaan kiinnostaa, niin tutustu kirjaan "Irreducible Mind: Toward a Psychology for the 21st Century"

Kyse ei ole psykologian kirjasta vaan parapsykologiaa käsittelevästä hömpästä. Tuosta voi nopeasti tutustua https://en.wikipedia.org/wiki/Irreducible_Mind

Helppoheikkivaroitus kirjoitti:

"Jos muisti- ja tietoisuusaihe tosiaan kiinnostaa, niin tutustu kirjaan "Irreducible Mind: Toward a Psychology for the 21st Century"

Kyse ei ole psykologian kirjasta vaan parapsykologiaa käsittelevästä hömpästä. Tuosta voi nopeasti tutustua https://en.wikipedia.org/wiki/Irreducible_Mind

Lue lisää

Wikipedian katsaus oli lähes asiallinen. Jotkut asiat eivät aivan pitäneet paikkaansa, kuten se, että kirja edistäisi nimenomaan dualistista käsitystä. Esille tuodaan hyvin kerättyä ja dokumentoitua dataa, jota ei ole mitään syytä kiistää muuten kuin uskonnollisista syistä (materialismi mahd. joku muu), mutta varsinainen ontologinen tulkinta jätetään avoimeksi; korkeintaan todetaan, että fysikalistinen maailmankuva ei näitä selitä. Artikkelissa oli mainittu joitakin pseudoskepojen kommentteja . Nämä pseudoskepot eivät siis ole aitoja skeptikkoja, vaan käytännössä he toimivat vain kritiikittöminä ja äänekkäinä materialismin apologeetikkoina. Sellaiset uskonnollisesta pohjasta nousevat kommentit voi jättää omaan arvoonsa, koska tässäkin nämä pseudoskeptiset kannanotot, kuten yleensäkin, eivät millään tavoin liittyneet spesifisti kirjan sisältöön, vaan ne kuvasivat vain esittäjiensä uskonnollista yleisasennetta sellaista aineistoa kohtaan. Pseudoskepojen normitunaroinnin lisäksi artikkelissa käsiteltiin myös asiallisia arvioita:

The book received positive reviews in the The Journal of Nervous and Mental Disease,[2] Journal of Consciousness Studies,[5] and the Journal of Mind and Behavior.[10]

Eli kirja sai positiivisia arvosteluja näissä vertaisarvioiduissa tiedelehdissä, joissa alansa huiput julkaisevat tutkimuksiaan.

Sisällysluettelosta, joka myös Wikipedian artikkelissa oli mainittu, antaa hyvän kuvan kirjan tosiasiallisesta sisällöstä. Poistovaaran uhallakin jätän alkuperäiskielen näkyviin:

Chapter 1: A View from the Mainstream: Contemporary Cognitive Neuroscience and the Consciousness Debates
Chapter 2: F. W. H. Myers and the Empirical Study of the Mind-Body Problem
Chapter 3: Psychophysiological Influence
Chapter 4: Memory
Chapter 5: Automatism and Secondary Centers of Consciousness
Chapter 6: Unusual Experiences Near Death and Related Phenomena
Chapter 7: Genius
Chapter 8: Mystical Experience
Chapter 9: Toward a Psychology for the 21st Century

Luvussa 1 käsitellään nykyinen (materialistinen) valtavirran käsitys. Itselleni tuo oli kirjan parasta antia. (Mainittakoon, että luku tuo ansiokkaasti esille, miksi nykyinen valtavirran käsitys on tosiasiassa perusteeton ja vailla empiiristä tukea.)

Luku 2 käsittelee erään vaihtoehtoisen näkemyksen nykyiselle valtavirran näkemykselle, mutta tietenkään F.W.H. Myersin & William Jamesin malli ei ole ainoa mahdollinen muodostettavissa oleva kehikko sellaiselle todelliselle psykologialle, joka kykenee mahduttamaan kaikki empiiriset ilmiöt itseensä (erotuksena esim. behaviorismista, joka ei edes halua puhua mielestä mitään). Mainittakoon, että olemukseltaan se muistuttaa kovasti evoluutioteorian kehikkoa siinä mielessä, että ilmiöt tulevat siinä mahdolliseksi kuvata, mutta mitään kovin tarkkoja ennusteita kehikosta ei voida johtaa.

Luku 3 käsittelee psykofysikaalisia vaikutuksia, ja sisältää valtavan määrän erilaisia tapauksia joka puolelta maailmaa, joita ei voida selittää materialismin kehikossa. Mielenkiintoiseksi luvun tekee sen historiallinen syvyys ja käsiteltävän ilmiökentän laajuus. Luvussa käsitellään lisäksi ansiokkaasti myös sellaisia nykyään tavanomaisemmaksi miellettyjä asioita kuin plasebo ja hypnoosi, joita materialistit kärkkäästi tuppaavat sanomaan jo selitetyiksi asioiksi koska ne ovat tutkimuksin todennettuja valtavirran hyväksymiä ilmiöitä, mutta eihän tietenkään pelkkä asian hyväksyminen todellisena ilmiönä valtavirran tieteessä tee asiasta millään tavoin materialistisessa mielessä jo selitettyä. Lähinnä ne ovat piikki lihassa, josta toivottaisiin että koko ilmiötä ei olisi olemassa.

Luku 4 käsittelee muistia, josta koko tähän kirjaan liittyvä keskustelurönsy lähti liikkeelle.

Luku 5 käsittelee "automatismeja". Mukana on hyvin mielenkiintoisia esimerkkitapauksia 1800-luvun Englannista, jossa näitä vielä todella tutkittiin ennenkuin B.F. Skinnerin behaviorismi (joka sivuuttaa mielen täysin) otti vallan psykologian kentällä, jolloin psykologiasta tuli "psykologiaa". Jokainen teoria, mukaanlukien materialistinen teoria, pyrkii selittämään nämä "automatismeiksi" kutsutut todella omituiset tapaukset tai kyvyt eri tavoin, ja täytyy todeta, että materialismi on todella heikoilla näiden ilmiöiden kanssa. Kirjassa esitetyn vaihtoehtoisen kehikon (Myers) totuudellisuuteen en ota kantaa, koska ei siitäkään ole varsinaisesti näyttöä, ja vaikka teoria onkin yhteensopiva datan kanssa (päinvastoin kuin materialismi) ja jossain mielessä paljon syvällisempi kuin Freudin ja myös Jungin teoriat, niin sekin on mielestäni yhtä lailla "vain teoreettinen".

Luku 6 liittyy tämän palstan aihepiiriin kuolemanrajakokemusten muodossa. On varmaan tullut selväksi, että materialismi on helisemässä näiden kanssa.

Luku 7 käsittelee neroutta. Kirja tuo esille, että nerous on vaikea ymmärtää materialismissa, Mielestäni tosin jo pelkkä rationaalinen ja johdonmukainen ajattelu on selittämätöntä materialismissa siksi, että materialismin mukaan tietoisuus ja mielen toiminnot ovat satunnaista aineen liikettä aivoissa.

Esille tuodaan myös savant-ilmiö, jossa esim. pään saatua pahan täräyksen ihmisestä tulee vammainen mutta jollakin suppealla alalla huippukyvykkyys. Neurotulituksen pohjalta tällaista ilmiötä on mahdotonta ymmärtää, ja yleiskehikko, jossa aivot toimivat jonkinlaisena tietoisuuden kanavana ja suotimena, pystyykin mahduttamaan tämän ilmiön paljon paremmin.

Luvussa 8 käsitellään mystisiä kokemuksia, joka on asiasta kiinnostuneelle must-luettavaa.

Luvussa 9 hahmotellaan tälle vuosisadalle sellaista psykologian kehikkoa, joka kykenee ottamaan kaikki tiedossa olevat empiiriset ilmiöt huomioon.

M.Uistinlokero kirjoitti:

Wikipedian katsaus oli lähes asiallinen. Jotkut asiat eivät aivan pitäneet paikkaansa, kuten se, että kirja edistäisi nimenomaan dualistista käsitystä. Esille tuodaan hyvin kerättyä ja dokumentoitua dataa, jota ei ole mitään syytä kiistää muuten kuin uskonnollisista syistä (materialismi mahd. joku muu), mutta varsinainen ontologinen tulkinta jätetään avoimeksi; korkeintaan todetaan, että fysikalistinen maailmankuva ei näitä selitä. Artikkelissa oli mainittu joitakin pseudoskepojen kommentteja . Nämä pseudoskepot eivät siis ole aitoja skeptikkoja, vaan käytännössä he toimivat vain kritiikittöminä ja äänekkäinä materialismin apologeetikkoina. Sellaiset uskonnollisesta pohjasta nousevat kommentit voi jättää omaan arvoonsa, koska tässäkin nämä pseudoskeptiset kannanotot, kuten yleensäkin, eivät millään tavoin liittyneet spesifisti kirjan sisältöön, vaan ne kuvasivat vain esittäjiensä uskonnollista yleisasennetta sellaista aineistoa kohtaan. Pseudoskepojen normitunaroinnin lisäksi artikkelissa käsiteltiin myös asiallisia arvioita:

The book received positive reviews in the The Journal of Nervous and Mental Disease,[2] Journal of Consciousness Studies,[5] and the Journal of Mind and Behavior.[10]

Eli kirja sai positiivisia arvosteluja näissä vertaisarvioiduissa tiedelehdissä, joissa alansa huiput julkaisevat tutkimuksiaan.

Lue lisää

Asiallisuudesta puheenollen, tuonkin vuodatuksen pystyy tiivistämään pariin kolmeen asialliseen mielipiteeseen kun jättää olkiukot pölistelemättä...

Mitä olet mieltä muuten solujen epigeneettisistä mekanismeista tallentaa tietoa? Epigeneettisen tiedon on havaittu jopa periytyvän, mikä mahdollistaa eliön nopean vasteen elinympäristön muuttuessa. Tällä samalla mekanismilla salamanterit ja laakamadot pystyvät todennäköisesti säilyttämään jotain oppimaansa vaikka suuri osa niitten keskushermostosta silpaistaan pois. Epigenetiikka voi selittää tämän ilmiön, mutta haet selvästi mieluiten paranormaaleja selityksiä. Eikö vain? Noita epigenetiikan mekanismeja tutkitaan tällä hetkellä melkoisen paljon.

olenkokone kirjoitti:

Asiallisuudesta puheenollen, tuonkin vuodatuksen pystyy tiivistämään pariin kolmeen asialliseen mielipiteeseen kun jättää olkiukot pölistelemättä...

Mitä olet mieltä muuten solujen epigeneettisistä mekanismeista tallentaa tietoa? Epigeneettisen tiedon on havaittu jopa periytyvän, mikä mahdollistaa eliön nopean vasteen elinympäristön muuttuessa. Tällä samalla mekanismilla salamanterit ja laakamadot pystyvät todennäköisesti säilyttämään jotain oppimaansa vaikka suuri osa niitten keskushermostosta silpaistaan pois. Epigenetiikka voi selittää tämän ilmiön, mutta haet selvästi mieluiten paranormaaleja selityksiä. Eikö vain? Noita epigenetiikan mekanismeja tutkitaan tällä hetkellä melkoisen paljon.

Lue lisää

Jos tutkimus osoittaa muistojen muodostumisella, talletuksella ja noutamisella olevan joitakin epigeneettisiä mekanismeja, niin uskon kyllä. En ryhdy turhia spekuloimaan tai arvailemaan ilman tutkimusnäyttöä.

M.Uistinlokero kirjoitti:

Jos tutkimus osoittaa muistojen muodostumisella, talletuksella ja noutamisella olevan joitakin epigeneettisiä mekanismeja, niin uskon kyllä. En ryhdy turhia spekuloimaan tai arvailemaan ilman tutkimusnäyttöä.

Lue lisää

Ja koska tutkimus on vielä nuorta eikä tutkimusnäyttöä ole, paranormaali ilmiö on ainoa kelvollinen selitys biologisen ilmiön sijaan ;)

olenkokone kirjoitti:

Ja koska tutkimus on vielä nuorta eikä tutkimusnäyttöä ole, paranormaali ilmiö on ainoa kelvollinen selitys biologisen ilmiön sijaan ;)

Mitä tarkoitat? Kliinisen kuoleman aikana aivotoiminnan lakattua ruumiin eri solut ovat tietysti vielä jonkin aikaa hengissä kommunikaatiottomassa survival-moodissa, mutta mielestäni on aivan liian uskomaton selitys, että vaikkapa solujen epigeneettiset mekanismit varpaankynnessä ja muualla alkavat tehdä tarkkoja visuaalisia ja kuulohavaintoja ja muodostavat tarkkoja muistoja. Lisäksi kun NDE-kokijat tekevät oikeaksi vahvistettuja havaintoja tavan takaa muuallakin kuin vain huoneessa jossa kliinisesti kuollut ruumis rötköttää, niin niiden epigeneettisten mekanismien täytyisi sitten toimia jotenkin paranormaalilla tavalla, jos tietoisuuden erkaantuminen ruumiista tahdotaan vasten ihmisten kokemusta hinnalla millä hyvänsä kieltää.

Kun tietoisuuden aktuaalinen irrottautuminen ruumiista aivotoiminnan lakatessa ja muistojen muodostuminen siihen tietoisuuteen näyttää ainoalta järkevältä vaihtoehdolta, JA KUN tämä irti ruumiista oleminen myös vastaa ihmisten aktuaalisia havaintoja ja kokemusta, niin mielestäni ei ole liian kaukaa haettua, että myös lapamadon muistitoimintoihin voi aivan hyvin liittyä kehon toiminnasta riippumattomia elementtejä. Kyse on vain siitä, että ihminen tuskin on jotenkin täysin erilainen olento kuin lapamato, minkä vuoksi ei ole mitään syytä olettaa, että vain ihmisen tietoisuus- ja muistitoiminnot voivat olla ruumiin toiminnoista riippumattomia. Mutta jos pelkkien mihinkään havaintoon pohjautumattomien spekulointien sijaan tutkimuksilla jonain päivänä osoitat, että lapamadon muistianomalia johtuu vain epigeneettisistä mekanismeista, niin minulla ei ole mitään syytä väittää vastaan.

M.Uistinlokero kirjoitti:

Mitä tarkoitat? Kliinisen kuoleman aikana aivotoiminnan lakattua ruumiin eri solut ovat tietysti vielä jonkin aikaa hengissä kommunikaatiottomassa survival-moodissa, mutta mielestäni on aivan liian uskomaton selitys, että vaikkapa solujen epigeneettiset mekanismit varpaankynnessä ja muualla alkavat tehdä tarkkoja visuaalisia ja kuulohavaintoja ja muodostavat tarkkoja muistoja. Lisäksi kun NDE-kokijat tekevät oikeaksi vahvistettuja havaintoja tavan takaa muuallakin kuin vain huoneessa jossa kliinisesti kuollut ruumis rötköttää, niin niiden epigeneettisten mekanismien täytyisi sitten toimia jotenkin paranormaalilla tavalla, jos tietoisuuden erkaantuminen ruumiista tahdotaan vasten ihmisten kokemusta hinnalla millä hyvänsä kieltää.

Kun tietoisuuden aktuaalinen irrottautuminen ruumiista aivotoiminnan lakatessa ja muistojen muodostuminen siihen tietoisuuteen näyttää ainoalta järkevältä vaihtoehdolta, JA KUN tämä irti ruumiista oleminen myös vastaa ihmisten aktuaalisia havaintoja ja kokemusta, niin mielestäni ei ole liian kaukaa haettua, että myös lapamadon muistitoimintoihin voi aivan hyvin liittyä kehon toiminnasta riippumattomia elementtejä. Kyse on vain siitä, että ihminen tuskin on jotenkin täysin erilainen olento kuin lapamato, minkä vuoksi ei ole mitään syytä olettaa, että vain ihmisen tietoisuus- ja muistitoiminnot voivat olla ruumiin toiminnoista riippumattomia. Mutta jos pelkkien mihinkään havaintoon pohjautumattomien spekulointien sijaan tutkimuksilla jonain päivänä osoitat, että lapamadon muistianomalia johtuu vain epigeneettisistä mekanismeista, niin minulla ei ole mitään syytä väittää vastaan.

Lue lisää

"mielestäni on aivan liian uskomaton selitys, että vaikkapa solujen epigeneettiset mekanismit varpaankynnessä ja muualla alkavat tehdä tarkkoja visuaalisia ja kuulohavaintoja ja muodostavat tarkkoja muistoja"

Huomaan, että keskustelumme edistyy, sillä tuohan oli jo aivan loistava hypoteesi. Olen varannut näille oman kokonaisen topicin , ei muuta kuin lisää teorioita tänne: http://keskustelu.suomi24.fi/t/14907798/dualismi-on-kuollut-elakoon-dualismi!

Sekä monismi että dualismi on jo debunkattu, joten rohkeasti tuonne uutta teoriaa stagelle!

No niin, kommenttini lähti kun laitoin siihen pitkän linkin. Pitäisikö alkaa syyttelemään keskustelutovereita ;)