Oliko slangissa voimakas suhuässä

Otettiin vaikutteita sieltä sun täältä, toki juutalaisiltakin, mutta ensisijassa ruotsista, venäjästä ja ranskasta. Nykyslangi taas lainailee eniten englannista.

Oliko voimakasta tš:ää olemassa, edeltävien äänteiden lausumista lyhyenlyhyenä ja koko ääntämisen taipumusta kapeuteen, etuvokaalimaisuuteen? Miten laajalti tš:ää käytettiin tai missä piireissä?

Suomen juutalaiset molempien kotimaisten ohessa puhuvat pääasiassa jiddišiä.

Toki venäjä on vaikuttanut Helsingin slangiin ruotsin jälkeen eniten.

Kollimaattori kirjoitti:

Suomen juutalaiset molempien kotimaisten ohessa puhuvat pääasiassa jiddišiä.

Toki venäjä on vaikuttanut Helsingin slangiin ruotsin jälkeen eniten.

Tuli vain mieleen se sana 'kaveri', hepreassa 'khaver'.

kekek-kekek kirjoitti:

Tuli vain mieleen se sana 'kaveri', hepreassa 'khaver'.

Samaa tarkoittaa jiddišissä, johon khaver on lainattu hepreasta.

Kollimaattori kirjoitti:

Samaa tarkoittaa jiddišissä, johon khaver on lainattu hepreasta.

Niin kuin arvata saattaakin, et näköjään tajua mitään mikä on hepreaa ja mikä jiddišiä. Kaikki on näköjään sulle pelkkää hepreaa. Olipa sitten kyse savosta tai ruotsista.

Ja mitä tulee ässävikaisten hurrien ääntämykseen, niin sillä ei ole mitään tekemistä stadin slangin ääntämyksen kanssa. Slangia puhui aikoinaan oppimaton työväenluokka kun ei kirjakieltä osannut puhua. Kirjoittamisesta puhumattakaan.

Alkustadisti kirjoitti:

Niin kuin arvata saattaakin, et näköjään tajua mitään mikä on hepreaa ja mikä jiddišiä. Kaikki on näköjään sulle pelkkää hepreaa. Olipa sitten kyse savosta tai ruotsista.

Ja mitä tulee ässävikaisten hurrien ääntämykseen, niin sillä ei ole mitään tekemistä stadin slangin ääntämyksen kanssa. Slangia puhui aikoinaan oppimaton työväenluokka kun ei kirjakieltä osannut puhua. Kirjoittamisesta puhumattakaan.

Lue lisää

Etupäässä näin on. Stadin slangia ei enää kuule muilta kuin yli seitenkybäsiltä ukoilta. Nykynuorison mongerrus taas on pelkkää
englannin sekoilua ja sitä puhuu samalla tavalla Lapin Aslak ja Tohmajärven Einari siinä missä Sörkan Arskakin tänä päivänä.

Sääli, että kaikki katoaa.

Näinnäreet kirjoitti:

Etupäässä näin on. Stadin slangia ei enää kuule muilta kuin yli seitenkybäsiltä ukoilta. Nykynuorison mongerrus taas on pelkkää
englannin sekoilua ja sitä puhuu samalla tavalla Lapin Aslak ja Tohmajärven Einari siinä missä Sörkan Arskakin tänä päivänä.

Sääli, että kaikki katoaa.

Lue lisää

Ei katoa vaan muuttuu. Se vanha slangi oli venäjää ja ruotsia, nykyisessä on sanoja englannista. ruotsista ja jopa somalikielestä.
Minä en -50 luvulla ymmärtänyt mitä gamlat bamlasi, nyt junnut ei ymmärrä minua:)))

ei_aika_entinen kirjoitti:

Ei katoa vaan muuttuu. Se vanha slangi oli venäjää ja ruotsia, nykyisessä on sanoja englannista. ruotsista ja jopa somalikielestä.
Minä en -50 luvulla ymmärtänyt mitä gamlat bamlasi, nyt junnut ei ymmärrä minua:)))

Lue lisää

Näin suomalaiset sopeutuvat muihin kulttuureihin. Outo kansa kaiken kaikkiaan.

Korjaus: "kehui Malmsténin ääntämistä kovasti" - eikä "kivasti". Vaikka olisihan tuo "kivasti" myös sopinut.

Minun äitini oli syntynyt 1916 ja asui nuoruutensa Töölöössä (!). Kuului hienostoväkeen ja kävi eliittikoulua, joten tieto ajan slangista oli surkea. Isäni oli Itä-Suomesta. Slangista hän ei tiennyt sitäkään.

slangin.ääntämys kirjoitti:

Minun äitini oli syntynyt 1916 ja asui nuoruutensa Töölöössä (!). Kuului hienostoväkeen ja kävi eliittikoulua, joten tieto ajan slangista oli surkea. Isäni oli Itä-Suomesta. Slangista hän ei tiennyt sitäkään.

Lue lisää

Näin se on. Jos ei kuulunut stadilaiseen duunarikastiin syntyjään , niin tuskin kuuli slangia koskaan lähiympäristössään vaikka olisi ollut seitsemännen polven stadilainen..

hbrwct kirjoitti:

Näin se on. Jos ei kuulunut stadilaiseen duunarikastiin syntyjään , niin tuskin kuuli slangia koskaan lähiympäristössään vaikka olisi ollut seitsemännen polven stadilainen..

Lue lisää

Slangillahan olivat normittamattoman, siis puhutun, kielen ominaisuudet. Se muuttui koko ajan. Eri paikoissa sitä puhuttiin samaankin aikaan hiukan eri tavalla, saati sitten eri aikoina. Kuinka pajon ihmisen puheessa oli alaluokan slangia, riippui hänen sosiaalisesta statuksestaan: mitä korkeammalla, sitä vähemmän.

Mitään kiinteätä, yksiselitteistä slangia ei ollut, vaan sen puhuminen liukui ilman jyrkkiä rajoja yksilöstä toiseen ja alueesta toiseen, niin kuin esimerkiksi itämerensuomen aluella kielestä ja niiden murteista toiseen ennen suomen kirjakielen luomista ja pitkälle sen luomisen jälkeenkin.

Samoin kuin jotkut selittävät, että on olemassa "oikea suomenkieli", josta on sitten muka syntynyt murteita, jotka olisivat rappeutumia, samoin jotkut selittävät, että se ja se slangin puhetapa on oikea ja muut ovat rappeutumia. Syynähän on tietysti pohjimmiltaan etnosentrismi, luulo, että oman alueen, oman luokan, oman ajan, jopa henkilökohtainen puhetapa olisi normatiivinen.

Ei ole "oikeata" slangia, on vain eri aikaista, eri alueilla ja eri ryhmissä viljeltyä puhetapaa. Kysymykseni onkin siis tulkittava niin, että oliko slangin pääpuhuma-aluella 1900-luvun alussa tällainen ääntämys kuin Malmsténin laulussa. Kirjoistahan löytyvät kyllä sanat, mutta intonaatiosta, puheen nopeudesta, tauottamisesta, äänteiden väristä sun sellaisista tieto on vähempää.

"uiuiuiuiui", kirjoitat:

<On harhaanjohtavaa puhua hienostosta ja duunareista.>

Kaikki kielellinen ilmaisu on "harhaanjohtava", koska aina joku ymmärtää toisin kuin toinen.

Luonnossa ei ole rajoja, on vain jatkumo, mutta kieli käyttää kategorioita, jotta mistään voi ylipäänsäkään puhua. Siitä myös ikuinen vaatimus, että pitäisi "määritellä" joku sana. Vaikka kuinka määrittelisi, merkitystä ei voi aukottomasti sitoa. Virvatulia.

Vallitseva tosiasia on, että on olemassa ihmisiä, joiden status on "ylempänä" tai "alempana". Ei siitä mihinkään päästä, vaikka olevat ihmiset muodostavatkin jatkumon. Jos jakaisimme tämän kuinka moneen kategoriaan tahansa, aina se jäisi vajaaksi ja harhaanjohtavaksi. Samoin on historian jakamisessa "aikakausiin". Ei sellaisia todellisuudessa ole ollut. On ollut vain jatkuva muutos, mutta kielessä meidän pitää yksinkertaistaa, jotta voimme ylipäänsä puhua jostakin.

Emme voi puheessa aina muistuttaa, että on pikkuhiljainen muutos. Jos niin tekisimme, puhe olisi aivan sekavaa, käsittämätöntä. Siksi puhumme edelleen hienostosta ja duunareista, jos tahdomme tulla ymmärretyiksi.

Toinen asia, jota emme ilmaisussamme aina voi ottaa huomioon, on ilmiöitten alkuperä, kun puhumme jostakin lopputuloksesta, jonkin ajan tilanteesta. Alkuperästä vallitsee monenlaisia käsityksiä. Erään kerroit. Edes yhden käsityksen ottaminen mukaan, saattaa saada pääasian varjoon, puhumattakaan siitä, että ilmaisu puuroutuu sekavaksi kaikkien asioiden huomioonottamiseksi kerralla.

On alkujaan hyväksyttävä, että kieli voi vain hyvin rajallisesti kuvata todellisen maailman monimuotoisuutta.