Kiusaaminen ja yksinäisyys

Aika hankala tilanne. Olen kuitenkin aika varma, että saat ystäviä. Ehkä ei ihan ekaksi kuitenkaan kannata alkaa puhumaan heille anoreksiasta ja kiusaamisesta. Koska sitten he voivat jatkaa sitä. Ja tosi hyvä, että olet puhunut siitä, vaikka et apua saanutkaan. Menetkö samalle luokalle kiusaajiesi kanssa? Jos et mene, niin varmasti saat ystäviä! Itsekkin olen erityisherkkä, mutta silti olen saannut ystäviä. :)

Rupeet vaa vetää röökii ja muistat tarjota jämät. 🚬

En tiedä ei oo mitään pomminvarmaa keinoa mihinkään. Varmaankin se ajankanssa menee ohi mutta varo ettet muutu katkeraksi kiusaajille, eivät he ole sen kummosempia ihmisiä kuin sinäkään.

Ihmisiä ei kannata etsiä. Ne vaan tulee jossain vaiheessa

Suosittelen että ammut kaikki sun kiusaajat! toimii!

Apua et saa täältä. Apua saat vanhemmilta, koulusta ja niin pois päin. Susta saa just sellasen kuvan että haet sääliä. Usko pois et tuu saamaan apua täältä. Ja et tuu saamaan sitä koska et tee kuitenkaan asialle mitään. Voit siis miettiä itse teetkö asian eteen jotain vai haetko täältä turhaan apua ja sääliä.

Moikka!

Todella kurjaa, että joudut kokemaan kiusaamista ja yksinäisyyttä :(

Olisiko sinun mahdollista hakeutua harrastuksiin, joissa voisit saada kavereita koulun ulkopuolelta? Tietäisit, että teillä on ainakin yksi yhteinen kiinnostuksenkohde, se harrastus - siitä saisit jutunjuurta alkuun ja voisit sitten koittaa tutustua paremmin mukavalta vaikuttaviin ihmisiin :)

Anoreksia on sairaus eikä todellakaan mikään syy kiusata toista :( Kiusaamisen taustalla voi olla monia asioita, mutta mitään oikeutusta sellaiselle käytökselle ei ole!

Ihmettelen suuresti sitä, etteivät aikuiset monestikaan ota kiusaamista tarpeeksi vakavasti. Kehottaisin sinua kertomaan jollekin luotettavalle aikuiselle uudestaan asiasta ja painottamaan, että todella kärsit tilanteesta ja vaadit, että kiusaamiseen puututaan niin, että se todella saadaan loppumaan. Sinulla on oikeus käydä koulua jotumatta päivittäin pelkäämään, mitä siellä tapahtuu.

Paljon tsemppiä sinulle!

Hae kavereita koulun ulkopuolelta, niin oma tyttäreni teki. Häntä kiusattiin koko yläasteen ajan ja osa ala-astettakin. Opettajat ei asialle voi mitään, se on nähty. Kiusaajan vanhemmat yleensä sulkee silmänsä (ei omena kauas puusta putoa). Se on kateutta!

Hei! Ikävää, että olet minulle tutussa tilanteessa. Minäkin sain olla yksin koulussa, työssä.
Luulin vielä aikuisenakin, että minussa oli enemmänkin vikaa. Ei ollut.

Äitini kertoi kaverieni äideille ompelukerhoissa, miten paljon autoin kotona.
Kaverit alkoivat vihaamaan minua. Kutsuivat rumaksi. Olivat ryhmässä.
Minulla oli fantasiaa ja monenlaisia kiinnostuksen kohteita koulun lisäksi.
Koulussa kirjoittamiani aineita luettiin esimerkkinä yläluokilla.
Luulin heidän alkavan arvostamaan minua, sillä etsin itse kykenevien seuraa.
eivät arvostaneet, vaan alkoivat harmissaan karttamaan.

Työpaikalla sain esimiehen tehtäviä, huomiota työnantajilta.
Varsinkin sen jälkeen, kun torjuin johtajien lähentelyt!
Minulla oli kuulema karakteeria ja periaatteita.
Siitä ei tykätty työkaverien keskuudessa.

Vasta aikuisena olen tajunnut sisarieni kateuden.
Minua pidettiin piikana kotona. Äidin oli vaikeaa kotiäitinä.
Mutta kaikki asiat, joista minua vähäteltiin kotona, kuten musiikin harrastus,
piirustustukset, jotka otettiin näyttelyihin, niin nyt sisareni kerskailevat, miten
heidän lastenlapsensa ovat hyviä siinä, missä nauroivat minua lapsena!
Toisinaan minulle on sanottu, että olin heille kiltti lapsena. Aina kohtelias!
Näinhän se olikin. Oliko vika minussa? Vastuuntuntoisena, ilman oikeuksia.
Hiljaisessa työmyyrässä, joka nautti olemassaolosta? Harrasteistani.

Kuka on heikko, kun hyeenalauman tavoin kiusaa yhtä ainokaista ryhmän ulkopuolella?!

Moi:) Oon ylpee susta että oot menny puhumaan kiusaamisesta jollekkin. Anoreksia ja kiusaaminen on vakava aihe. Olet tosi vahva ja rohkee tyttö kun uskollat kertoa asioista tänne. Good luck! Olen todella vahvasti sitä mieltä että kun menet seiskalle niin menet vain keskustelemaan ja jos he eivät sinua ota hyvin vastaan niin jätät heidät vain omaan arvoonsa ja jatkat elämääsi. Tiedän miltä kiusatun olo tuntuu sillä kokemusta on:) Mutta uskon siihen että löydät ystävän/ystäviä ja jos he tekevät sinulle huonosti eli hylkäävät niin tiedäthän ettei he ole silloin aitoja ystäviä. Tämä kuullostaa ilkeältä mutta heillä ei ole tunteita,Tai sitten he eivät ajattele sinun tunteitasi. Muistappas se et oot mahtava tyttö niinkuin muutkin jotka eivät kiusaa:) Oot tosi vahva kun oot edes pystynyt kertoa aiheistasi joillekkin. Saat varmasti ystävän! :) T:12v tyttö -S

hmm..10v. koulukiusattuna.. Ois varmaan auttanu jos olis mottassu tekijää.. mut en ollu sen luontone.. vaan pikemminkin tosi arka ja ujo. Mua autto tosi paljon musiikin kuuntelu. ja netin suomi 24 chatista tuli hyvä paikka viettää aikaa ja jutella ihmisille.. ja saada jopa kavereita. Oot vaan varovainen et ketä tapaat ja mitä tietoja jaat..
Itel ei oo kyl osunu yhtään järisyttävän huonoja kokemuksia/tapaamisia kohdalle. Ja jos ei ihan oo joko ite varma tapaamisesta tai vanhemmat ei oo.. voihan ne lähteä mukaan.. ja kun paikalle on tullut se kuka pitikin.. ei vanhemman läsnäoloa pakosti enää tarvitse.. mutta tavattavat henkilöt tuskin laittaa tällaista järjestelyä pahakseen jos on puhtaat jauhot pussissa. :) Tsemppiä! Ja lohduttavaa on kun ei se yläaste koko ikää kestä.. sit voi valita seuraavan koulun vaikka kokonaan eri paikkakunnalta.

Mulla oikeestaan loppu yläasteel kiusaaminen siten.. et osa karsiutu pois kun käräytin opettajalle.(pahaltahan se tuntui vasikoida mutta ei oo kaduttanut vieläkään) Koska puolet karsiutui pois.. ja kiusaamisen sijaan osa jopa alkoi puolustaa. Ja tyttökiusaaja lopetti kun kaikesta vihastani huolimatta.. olinkin ystävällinen ja kysyin neuvoa mitä henkilö itse tekisi.. sit loppui kuin seinään.. jännä..

Mutta jos omaat yhtään rohkeutta, ala harrastaan vaikka potkunyrkkeilyä, ehkä saat siellä purettua agressioita ja henkisyys paranee..ehkä eivät enää uskaltaisi tulla sinulle mitään urputtamaan.. :D

Bonjour!

En tiedä luetko koskaan tätä.

Kiusaaminen ylipäätään on syvältä ja perpulasta. Monesti yläasteelle meno muuttaa astelmia, mutta ei aina.
Mitä voit tehdä?
Hanki harrastuksia missä tapaat ihmisiä! Voi tuntua vaikealta ja nimenomaan nyt mutta nimenomaan nyt se auttaa!!!!!!!
Vielä parempi jos aloitat itsepuollustuksen tai kamppailulajin (krav maga, defendo, lukkopaini, brazilian jujutsu, thai nyrkkeily etc). Ei se että osaisit tehdä jotain, vaan se että olet sinut sen kanssa ja saat uusia hemmetin hyviä ihmisiä ympärille jotka vihaavat kiusaajia


Pään sisällä tapahtuu silti se suurin! Itse elin pelossa vuosia, paska koulu ja kovaa kiusaamista monelle ja sitä moni muu -kuten minä - pelättiin....Sitten itse tajusin että wtf ja helvetti, tämä on mun MUN elämä ja uhmasin paskiaisia. Vaikka ois tullut lättyyn niin voitto. Siihen meni monia pelon vuosia. Mutta myöhemmin elämässä on auttanut - yleensä muita- etten sieäd kusipäitä ja kiusaajia....

Sulla on elämä edessä, mitä tahansa teet! Mä oon reissannut ympäri maapalloa, Afrikat, Karibiat, Australiat.....ja kiusajat juo edelleen kaljaa samoilla kulmilla missä laittoin aapisen reppuun ekana koulupäivänä. Maailma on niiiiiiiiiiiin helvetin paljon enemmän, siksi toisaalta kannattaa tapella vaikka häviää ja samalla tappelemisesta viis tajuta että mikään, mikään ei ole tässä. MAAILMA on tuolla ja siellä on paljon enemmän tarjolla kuin tajuaa tietää ymmärtää........Been there, seen it ja lisää lisää lisää! Nyt Intian valtamerelle lähdössä :)

Heippa! Mä oon ollu tosi pahasti koulukiusattuna, ja ei ollut yhtään ystävää ja oli tosi yksinäinen olo. Kiusaaminen jatkui toosi pitkään, ja oli pahoinpitelykin porukalla. Kerron sen jälkeen vanhemmille asiasta ja kouluun otettiin yhteyttä.PARAS neuvo mitä toivon et teet Niin ala kulkemaan niin sanotusti ylpeenä normaalisti reippaana koulun käytävillä kiusaajia huomioimatta millään tavalla se auttaa monesti. Ja suosittelen ehdottomasti alottamaan itsepuolustuksen se oli ainakin mun henkireikä ja itseluottamuksen sain kasvamaan. Tsemppii ja pää vaan pystyy, pystyt kyllä siihen!