Onko tietoa otsikossa mainitusta valokuvaajasta? Aloitellessani valokuvausta 50-luvun puolivälissä ostin kirjasen "Valota Oikein". Siihen oli ottanut sävykkäitä kuvia malliksi opetustarkoituksessa kyseinen kuvaaja Hugo van Vadenoyen. Vieläköhän hän kuvaa ?
Hugo van Vadenoyen, valokuvaaja
harrastaja 50 luvulta
3318
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Googlettamalla löytyi Hugo van Wadenoyen, s. 1892 (kuolinvuotta ei äkkiseltään löytynyt)
Lainaus:
...Hugo van Wadenoyen's seminal 1947 Wayside Snapshots book - a book which marked the start of the decisive British break with Pictorialism...
Mies näyttää tehneen muutamia fotokirjoja ja vaikuttaneen jollain tasolla ainakin brittiläiseen valokuvaan. Kuvia näytti olevan muutamissa kokoelmissakin. Ilmeisestikään ei mikään superkuuluisuus.
Onko kyseessä pieni kirjanen, jossa on valotusohjeet lähes kaikkeen?
Jos se on, niin mulla on myös semmonen jota olen tutkinut mielenkiinnolla. Ei tarvitse edes valotusmittaria kun kuvailee ja katsoo taulukoista oikeat arvot ;)
Mulla oli siihen aikahan 1956 kylän ainoana kamerana Itä-Saksalainen Beirax paljekamera.Filmirullalle tuli 8 kpl 6x9 kuvaa. Kun pani sisälle kuvaporttihin maskin niin sillä sai filmirullalle 16 kpl 4,5x6 kuvaa. Objektiivi: E.Ludwikin Meritar.Suljin:Tempor valotusajat B - 1/250 sek.Aukon säädöt f 4,5 - 16. Olin sen ostanu uutena syksyllä 1955 Valokuvausliike Railasta Seinäjoelta. Aluuksi meni kuvat sutehen, kun siinä oli niin paljon säätöjä.
Erellises Kodak Brownie C laatikkokamerassani ei ollu kun yksi valotusaika. Kuvat piti ottaa tyylihin aurinko seljän takana. Kirkkahalla säällä,pienellä aukolla,jonka arvo taisi olla f11. Jos sää oli umiempaa niin sitte piti kääntää klipu suuremmalle aukolle, jonka arvo oli ehkä jotain f 8 tai f 5,6.Onnistuminen kohtalaisen varmaa.
Samalla kun kävin hammaslääkäris Seinäjoella 1.2.1956 ostin kirjakaupasta sen pienen kirjasen VALOTA OIKEIN. Sitä kun iltakaudet tavasin, niin johan alkoo tapahtumahan. Kylän ainuana kameran omistajana kuvasin häät, hautajaaset,ripiltä päässehet,koululaaset kevätjuhlas ja luokassakin, myös perheisiin mua tilattihin kuvaamahan muistoja kylälääsistä heirän albumiihinsa.
Sitte sattuu Seinäjoella vahinko,joka sai kuvaamisen Beiraxilla osaltani loppumahan. Oli pari nättiä tyttöä, jokka halus mun kuvaamaan heidät hienoissa kesämekoissaan. Jännitin niin, että se kamera hölöpähti mun käsistäni ja putos kivetylle jalkakäytävälle.Sen kärsä meni siinä tällis vinohon,eikä teheny enää kunnon kuvia. Vaihroin sen tutun kätevän miehen kaas tarkkuus pistoolihin. Se kätevä mies korjas sen jollakin lailla käyttökuntohon, mutta aivan entiselleen sei ei tullu. Vuosikymmeniä myöhemmin kysyyn häneltä jotta vieläkö se on hänellä ja ilmoitin haluavani ostaa sen takaasi muistoksi. Kätevä mies sanoi ajaneensa autolla ojaan,jolloin se kamera oli lentäny vesiojahan. Kun suljinkin oli alkanu prittaalla hän oli vieny sen panttilainaamohon, josta oli "unohtanu" sen hakia pois. Siitäkin oli kulahtanu jo vuosia aikaa. Kysyin sitä panttilainaamosta ostaakseni sen, mutta se oli jo ajat sitten myyty panttihuutokaupas jollekin ostajalle. Sen pituinen se.