Palkintoideoita laihduttavalle naisystävälle

No, jaa... Mulle tuli aikoinaan kymmenisen kiloa painoa sairastumisen myötä. Elintavoissani ei ollut hirveästi muuttamista, paitsi että sairauden aikana oli pakko jättää liikunta pois ja sitten murheeseen tuli mussutettua herkkuja. Kun vihdoin toivuin ja pääsin varovasti vähitellen liikkumaan, olin aika kärsimätön ylikilojeni kanssa. Halusin palata nopeasti ns. päiväjärjestykseen ja mm. entisten vaatteiden käyttämiseen. Siksi aloitin eräänlaisen tehokuurin, joka kuitenkin oli ihan terveellinen eikä mikään ihmedieetti. Tavoitteeni oli pudottaa kertyneet kilot reippaasti, mutta terveellisesti ja pysyvästi. Siksi aloitin suunnitellut dieetin, enkä vain jäänyt odottelemaan, että herkkulakko ja liikunnan lisääminen purevat vähitellen. Sain kymmenisen kiloa pudotettua puolessa vuodessa, minkä jälkeen aika pian palasinkin työelämään ja muutenkin elämä palautui raiteilleen liikuntaharrastuksineen ja normaaline positiivisine mielialoineen. Ei kaikilla lihoneilla ole kyse perinjuurin huonoista elintavoista. Minusta olisi ollut mahtavaa, jos kumppani olisi tukenut minua painonpudotuksen aikana. Tuossahan on ihan kivoja ehdotuksia, kuten patikkaretkeä, kylpyläpäivää jne. On ihan hyvä, että esität rakentavaa kritiikkiä, mutta olisithan voinut nuokin sanasi pukea vähän kohteliaampaan muotoon.

Tsemppiä painonpudottajalle. Minua kiinnostaisi tietää, miksi hänelle on ylipainoa kertynyt. Liittyvätkö ne johonkin elämänkriisiin, onko ylipainoa ollut aina vai mitä syitä liikakilojen takana on?

Samaa mieltä nim. Ihmettelevätyttelin kanssa.

Nykyään ei voi olla eri mieltä, antaa asiallista rakentavaa kritiikkiä ilman yli-imelää todella vahvasti pehmustettua pohjustusta. Jokaisesta hyvää tarkoittavastakin kohteliaasta neuvosta väännetään väkisin jotenkin ylimielinen, epäkohtelias sanoma.

Jotkut lihovat ja jotkut laihtuvat kun ovat masentuneita. Sama pätee stressiin. Jotkut rakastuessa laihtuvat, jotkut lihovat. Ei voi vetää mitään yleispäteviä päätelmiä, että ihminen sairastaa masennusta, on rakastunut, stressaantunut, on parisuhteessa/sinkku, kärsii sairaudesta, syö lääkkeitä tai on mt-ongelmia, koska on lihonut/laihtunut. Ihmiset voivat lihoa tai laihtua ilman sen kummempia syitä kuten alkoholia tai herkkuja voi syödä ja juoda ilman sen kummempia syitä. Jotkut sosiaalisesta paineesta laihtuvat, jotkut lihovat.Jos työllistyminen on kiinni ulkonäöstä niin työn pitäisi olla silloin jotain vahvasti ulkonäköön liittyvää kuten mallin/missin työt, personal trainerin yms. työt. Aivotyössä se on taas syrjintää jos ulkonäöllisin syin jätetään palkkaamatta jos työ ei mitenkään liity ulkonäköön. Toisaalta laihoja ja kauniitakin voi syrjiä jo ihan pelkästä kateudesta.

Tiedän, että tästäkin joku ottaa herneet nenäänsä ja vientää ja kientää jutun päälaelleen kuin korkkiruuvin.

Laihtumisesta ei kannata tehdä sen monimutkaisempaa kuin se on. Yleensä laihtuu kun syö vähemmän kuin kuluttaa. Itseään ei kannata huijata. Laihtumisesta stressaaminen voi jopa lihottaa. Kun jätät syömättä varmasti laihdut ellei ole jotain harvinaisempaa sairautta tai lihottavia lääkkeitä kuvioissa.

Simppelimpää kirjoitti:

Samaa mieltä nim. Ihmettelevätyttelin kanssa.

Nykyään ei voi olla eri mieltä, antaa asiallista rakentavaa kritiikkiä ilman yli-imelää todella vahvasti pehmustettua pohjustusta. Jokaisesta hyvää tarkoittavastakin kohteliaasta neuvosta väännetään väkisin jotenkin ylimielinen, epäkohtelias sanoma.

Jotkut lihovat ja jotkut laihtuvat kun ovat masentuneita. Sama pätee stressiin. Jotkut rakastuessa laihtuvat, jotkut lihovat. Ei voi vetää mitään yleispäteviä päätelmiä, että ihminen sairastaa masennusta, on rakastunut, stressaantunut, on parisuhteessa/sinkku, kärsii sairaudesta, syö lääkkeitä tai on mt-ongelmia, koska on lihonut/laihtunut. Ihmiset voivat lihoa tai laihtua ilman sen kummempia syitä kuten alkoholia tai herkkuja voi syödä ja juoda ilman sen kummempia syitä. Jotkut sosiaalisesta paineesta laihtuvat, jotkut lihovat.Jos työllistyminen on kiinni ulkonäöstä niin työn pitäisi olla silloin jotain vahvasti ulkonäköön liittyvää kuten mallin/missin työt, personal trainerin yms. työt. Aivotyössä se on taas syrjintää jos ulkonäöllisin syin jätetään palkkaamatta jos työ ei mitenkään liity ulkonäköön. Toisaalta laihoja ja kauniitakin voi syrjiä jo ihan pelkästä kateudesta.

Tiedän, että tästäkin joku ottaa herneet nenäänsä ja vientää ja kientää jutun päälaelleen kuin korkkiruuvin.

Laihtumisesta ei kannata tehdä sen monimutkaisempaa kuin se on. Yleensä laihtuu kun syö vähemmän kuin kuluttaa. Itseään ei kannata huijata. Laihtumisesta stressaaminen voi jopa lihottaa. Kun jätät syömättä varmasti laihdut ellei ole jotain harvinaisempaa sairautta tai lihottavia lääkkeitä kuvioissa.

Lue lisää

Tää sun kirjoitus on siis aivan fantastinen! Tää sisältää ekasta viimeiseen kirjaimeen asti mulle aivan uutta asiaa. Siis mä en oo ikinä kuullu, että ihminen laihtuu "kun syö vähemmän kuin kuluttaa". Ihan mieletön oivallus! Täällä on yksi aivan supermahtijättimahtava kirjoittaja, joka jokaiseen ainutkertaisen korkealaatuiseen viestiinsä yhdistää aina jollain tavalla mielenterveysongelmat eli mt-ongelmat niinkuin sä osuvammin kirjoitit. Kiitti sulle tästä viestistä. Mä olen tosi onnellinen, että mä huomasin tän tekstin. Kiitti vielä kerran :)

Ei laihtumiseen tarvita palkintoja eikä lahjontaa. Laihtuminen alkaa omien korvien välistä (jos nyt unohdetaan harvinaiset sairaudet ja lihottavat lääkkeet) ja omasta halusta ja nimenomaan omasta halusta. Kukaan muu ei voi laihduttaa toisen puolesta lahjomalla tai palkitsemalla. Lisäämällä liikuntaa ja syömällä vähemmän ja kevyemmin sekä tekemällä siitä normaalia arkea eikä mitään ihmeen lahjomisia, tekosyitä, monimutkaisia ohjelmia ja palkintosysteemejä.

Palkintojen ja lahjojen sijaan kannattaisi vaikka tutustua yhdessä eri ruokien kalorimääriin, annoskokoihin ja tehdä niistä yhdessä arkea tai vaikkapa opetella yhdessä kokkaamaan niiitä etukäteen, Mitä monimutkaisemmaksi asian tekee, sitä vaikeampaa se on nimittäin siis nimenomaan omalla mielelle. Jos korvien välissä on jokin asennevamma (hyi, ei ikinä liikuntaa), trauma (joku kerran sanoi mulle jotain ja siksi minä sitä tai tätä) tai jos ei hahmota eri ruokien kalorimääriä, oikeanlaisia annoskokoja tai miten paljon mikäkin liikunta kuluttaa kaloreita on siis hyvä lähteä niistä liikkeelle. Tärkeää on myös löytää se oma liikuntalaji, mikä tuntuu mielekkäimmältä, mutta toisaalta muistettava ja tiedostettava kuinka paljon, miten usein ja miten raskasta liikuntaa ja minkälaista liikuntaa täytyy harrastaa kuluttakseen x määrän kaloreita.

En myöskään käsitä, että kun ihmiset kysyvät neuvoja tai mielipiteitä niin sitten ei olla valmiita ottamaan vastaan kuin tietynlaisia vastauksia, niitä vain omalle mielelle sopivimpia vastauksia.

Tervehdys pitkästä aikaa!

Kirjoitin aloitusviestin noin kuukausi sitten ja ajattelin tulla kertomaan kuulumisia ja katsomaan, onko tullut lisää ideoita. Meille kuuluu ihan mukavaa. Naisystäväni on edelleen laihdutuskuurilla ja paino on pudonnut hitaasti mutta varmasti. En tiedä tarkasti hänen painoaan tai laihtumisvauhtia. Hän kertoilee minulle niistä välillä. Silloin hän aina iloitsee avoimemmin, kun vaakalukema tippuu alkamaan uudella numerolla eli kilo menee rikki, kuten hän sanoo. Sitä yleensä ennakoidaan jo pari päivää aikaisemmin, koska kyllähän hän jo painontippumisvauhdin suunnilleen tietää. Välillä paino tietysti junnaa paikallaan, välillä tulee takapakkia esimerkiksi juhlaherkuttelun vuoksi ja kuukautisetkin vaikuttaa painoon.

Viimeisen viestini jälkeen ollaan kerran nautittu mun järjestämästä palkinnosta eli oltiin Flamingon kylpylässä, kun kiloja oli tippunut kahdeksan. Se olikin kivaa, koska kelit oli silloin niin surkeita. Palkinto oli mulle varmaan mukavampi kuin tyttikselle, koska mä meistä enemmän tykkään uimisesta ja saunomisesta. Hänkin kuitenkin tykkäsi. Hänelle oli kova juttu kehdata kylpylään, vaikka hän ei edes ole mikään jättiläinen. Hän on aina ollut hoikka joten nykyiset liikakilot painaa häntä henkisesti tosi paljon. Nuuksiossa ollaan käyty jo kahdesti patikoimassa ihan vaan liikunnan vuoksi eli ne eivät ole olleet palkintoreissuja. Yllätyksenä olen kerran ostanut kukkia ja muutaman kerran herneitä, kirsikoita ja mansikoita. Seuraava mun palkinto toteutuukin sitten ilmeisesti -10 kilon kohdalla. Saatan toteuttaa jonkun teidän ideoista.

Mun mielestä tämä ei ole liian palkintokeskeistä vai mitä joku kritisoikaan. Painonpudotuksen takia mun naisystävä esimerkiksi tekee nyt meillä melkein kaikki ruoatkin, koska hän punnitsee ja mittaa kaiken sekä kirjaa niitä tietokoneelle. Laihis aiheuttaa hänelle lisätyötä normaaliin tai entiseen verrattuna. Naisystävä pyrkii nyt myös liikkumaan enemmän, eikä se aina ole mukavaa rankan työpäivän päätteeksi. Lisäksi laihis on kurjaa, kun joutuu näin kesälläkin kieltäytymään jäätelöstä, siideristä ja vaikka mistä. Mä haluan häntä palkita, kun hän niin sitkeästi jaksaa tehdä tuota työtä. Tyttis on myös tehnyt mun puolesta kotihommia kuten imurointia ja kaupassa käymistä, koska hän on halunnut saada niillä suoritettua liikuntatavoitteitaan. Hänen tavoitteena on edelleen pudottaa 15kg pois tai se 13kg mitä on vielä tavoitteesta jäljellä. Se on prosentuaalisesti iso painonpudotus ja suuri muutos. Mulle on päivänselvää, että mä haluan tukea häntä niin paljon kuin pystyn. Mut ainahan täällä keskustelussa tunnutaan lyttäävän toisia ja nähdään negatiivista kaikessa.

Toivon teille kaikille hyvää kesää. Toivotan erityisen paljon tsemppiä kaikille niille, jotka ovat tällä hetkellä toteuttamassa jotain elämänmuutosta tai tavoittelemassa jotain tavoitetta. Älkää antako negatiivisten ihmisten lytätä teitä, vaan puraiskaa huulta ja tehkää vaan tiukemmin työtä tavoitteenne eteen. Ootte onnistumisen arvoisia!

Tää viesti oli vastaus TanyaEx-pudottajan viestiin, mut tää nyt tulikin tänne alemmas.

Eli hän syö töissä epäterveellisesti. Siihen on nimittäin ratkaisu eli syö kotona ennen töihin lähtöä täyttävän ja terveellisen aamupalan, joko töihin omat, terveelliset eväät tai sitten töissä syö terveellisesti (ei valkoista riisiä, pastaa, liikaa perunoita, valkoista leipää, epäterveellisiä jälkiruokia, kakkuja, pullia tms.), kahvitauoilla vain kahvia, vettä tai teetä tai korkeintaan pienen pieni pala herkkuja. Seuraavaksi ruokailu kotona. Eli itsehillintää, itsehillintää ja kunnianhimoa eikä mitään suklaapatukoiden napostelua aterioiden välillä. Aluksi jo 30 min tehokas jumppa joka päivä töihin lähtöä ennen tai töiden jälkeen jo tekee ihmeitä. Ajattele, se on vain 30 min! Pikkuhiljaa jumppaa ja liikuntaa lisää vaikka tunnin tai puolitoista per päivä jne. Sopivasti anaerobista ja aerobista. Koska olette pariskunta niin voitte vaikka kotona yhdessä jumpata, urheilla tai käydä lenkillä. Klo 16-18 aikaan siis kotona ateria ja iltapalaksi jotakin tosi kevyttä. Ei siihen mitään lahjuksia tarvitse! Ateriaksi ruokaa mikä pitää verensokerin tasaisena pitkään. Silloin ei tule nälkä tunnin päästä. Makeanhimo tasoittuu muutaman päivän tai viimeistään viikon tai kahden aikana. Sitten ei enää tee mieli herkkuja kun kroppa ja mieli tottuu olemaan ilman. Suuria tuloksia eli nopeaa laihtumista ei kannata odottaa vaan kaikki tulee kyllä aikanaan ja vastaavasti ei kannata myöskään liian pieniä tuloksia odotella, sopivan reilu, muttei mahdoton tavoite vaan!

Itsehillintäävaan kirjoitti:

Eli hän syö töissä epäterveellisesti. Siihen on nimittäin ratkaisu eli syö kotona ennen töihin lähtöä täyttävän ja terveellisen aamupalan, joko töihin omat, terveelliset eväät tai sitten töissä syö terveellisesti (ei valkoista riisiä, pastaa, liikaa perunoita, valkoista leipää, epäterveellisiä jälkiruokia, kakkuja, pullia tms.), kahvitauoilla vain kahvia, vettä tai teetä tai korkeintaan pienen pieni pala herkkuja. Seuraavaksi ruokailu kotona. Eli itsehillintää, itsehillintää ja kunnianhimoa eikä mitään suklaapatukoiden napostelua aterioiden välillä. Aluksi jo 30 min tehokas jumppa joka päivä töihin lähtöä ennen tai töiden jälkeen jo tekee ihmeitä. Ajattele, se on vain 30 min! Pikkuhiljaa jumppaa ja liikuntaa lisää vaikka tunnin tai puolitoista per päivä jne. Sopivasti anaerobista ja aerobista. Koska olette pariskunta niin voitte vaikka kotona yhdessä jumpata, urheilla tai käydä lenkillä. Klo 16-18 aikaan siis kotona ateria ja iltapalaksi jotakin tosi kevyttä. Ei siihen mitään lahjuksia tarvitse! Ateriaksi ruokaa mikä pitää verensokerin tasaisena pitkään. Silloin ei tule nälkä tunnin päästä. Makeanhimo tasoittuu muutaman päivän tai viimeistään viikon tai kahden aikana. Sitten ei enää tee mieli herkkuja kun kroppa ja mieli tottuu olemaan ilman. Suuria tuloksia eli nopeaa laihtumista ei kannata odottaa vaan kaikki tulee kyllä aikanaan ja vastaavasti ei kannata myöskään liian pieniä tuloksia odotella, sopivan reilu, muttei mahdoton tavoite vaan!

Lue lisää

Mä en kysynyt täältä laihdutusohjeita, sillä naisystävälläni on jo oma tapansa miten laihduttaa. Alkuperäisessä viestissä kirjoitin, että hän on tiputtanut aika monta kiloa eli hänen systeemi näyttää toimivan. Hän ei ole ollut ylipainoinen alle 30-vuotiaana ja perusasiat on kunnossa. Työelämässä vaikeinta ovat lähes jokapäiväiset asiakasneuvottelut, joissa on aina tarjoilu. Ei niistä voi kuulemma oikein kieltäytyäkään.