Miksei voisi vain olla jotain testiä jonka tehtyään saisi tietää: "olet lesbo/olet hetero/olet bi/olet jotain muuta, mitä_________"?!?!
Ahdistaa...
Voishan sitä vaan päättää, olen nyt tätä tai tätä... Mutta mitäs jos valinta oliskin väärä?
Vai onko sitten niin, että rakastuu ihmisiin eikä sukupuoleen?! Kuitenkin olisi helpompaa voida tietää mitä ja millainen on? Eihän se nyt voi olla niin vaikeaa...
Ehkä vain jonain aamuna herään ja tiedän.....
Sitä aamua odotellessa!
T:EpäEnkeli
Ahdistaa...
Voishan sitä vaan päättää, olen nyt tätä tai tätä... Mutta mitäs jos valinta oliskin väärä?
Vai onko sitten niin, että rakastuu ihmisiin eikä sukupuoleen?! Kuitenkin olisi helpompaa voida tietää mitä ja millainen on? Eihän se nyt voi olla niin vaikeaa...
Ehkä vain jonain aamuna herään ja tiedän.....
Sitä aamua odotellessa!
T:EpäEnkeli
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mä odottelen sitä samaista aamua. Kun joskus heräis ja kaikki oliskin helppoa. Tietäisi mitä haluaisi.
Suurimmalta osin mun elämäni ongelmat taitavat perustua siihen yhteen ja samaan. Valinnanvaikeuteen. Mutta toisaalta, kuka kieltää vaihtamasta mielipidettään myöhemmin. Tilanteetkin vaihtuvat. Vaan. En taida uskaltaa.
Olisi niin helppoa, kun tietäisi mihin lokeroon itsensä tunkea. Sitten tietäisi mistä kulmasta sitä tarkastelee tätä maailmaa. Ja voisi ehkä ruveta sisustelemaankin sitä omaa koloaan. Tai vaikka rakentaa lisäsiiven.
Tällä hetkellä minuakin ahdistaa. Ja ajatukset kiertää kehää, ties kuinka monetta vuotta. Tärkeintä ei kuitenkaan ole löytää vaan etsiä. Olla matkalla ja ajatella. Ettei tyytyisi valmiisiin vastauksiin.
koska on niin monipuolisesti paha olla. Peittyy identiteettiongelmatkin.
Haluaisin potea tätä oloa kuten flunssaa ja kuumetta. Nukkua ja herätä taas voimissani.
Aika korjaa nurjan mielen takaisin omanlaisekseni iloiseksi? Toivottavasti pian!
Positiivista on kuitenin se, että nyt ymmärrän, kun joku sanoo, että on hankalaa aidosti.
Netistä kyllä löytyy leikkimielisiä lesbotestejä. Ehkä ne voisivat vähän helpottaa ahdistusta. Sorry, jos tuntuu, että en ymmärrä...
Tuolla yksi testi, jota ei pidä ottaa liian vakavasti:
http://www.gayblackfemale.com/htmpages/Lesbiantest.htm
testin mukaan olen "lesbian for life".. :)
sitähän ne kaikki sanoo, siltähän se tuntuu, vaan miksi se sitten vielä ei ole iskeytynyt omaan tajuntaan?
"voi sua onneton, noinko vaikeeta se on.."
Eipä yllättänyt tuo 76 pisteen tulos:D
ElinkautinenO____________________________O
ajatella..
Vielä kun sitten löytäisi sen jonkun^^
Mä olen samaa mieltä!
Mä olen aivan pihalla itteni kanssa. Mulla on ollut kohta puoli vuotta suhde aivan ihanan naisen kanssa ja edelleenkin puhun itestäni heterona,vaikka tykkään tästä naisesta.
Mä tiedän, että mä olen ns. vahvoilla tässä suhteessa, sillä mä olen se joka tykkää vähempi. Tylyä sanoa noin, sillä en tosiaankaan aio käyttää asiaa hyväkseni.
Mutta kun pitäs saada jutella jonkun kanssa, joka olisi ollut samassa tilanteessa.
Olen itsekkin jo kohta vuoden ajan seurustellut naisen kanssa, ja olen korviani myöten rakastunut. Tämä on ensimmäinen naissuhteeni, ja aika näyttää jääkö se mahdollisesti myös viimeiseksi. Minua on jo vuosia ahdistanut ongelma siitä etten ole osannut lokeroida itseäni mihinkään ryhmään, mutta nyt vihdoin ja viimein kailotin ilmoille että olen lesbo ja hyvä niin. Ja aivan kuten joku jo aiemmin sanoi, mikä estää muuttamasta mielipidettä myöhemmin?? Olenhan itsekin "kääntynyt" heterosta lesboksi. Ompahan ainakin toistaiseksi mielenrauha..
On turha ruveta lokeroimaan ja rajoittaman itseään joidenkin sanojen ympärille. Heterot ovat keksineet nuo sanat, mutta sinä olet sinä ja elät omaa elämääsi.
niin ettei ole väliä, että osaisi ottaa ihan iisisti kaikki minkä elämä eteen heittää. Ettei heti pohdi sen syvimpiä syitä ja merkitystä, vaan eläisi eteenpäin ja nauttisi hetkestä oli se mikä oli.
Mutta nykyään kun pitää olla niin hiton tietoinen itsestään ja kuulua johinkin selkeesti, vaikka maailma vapautuisi niin ihmismieli jaksaa meitä sitoa paikkoihin, ihmisiin, tunteisiin jne.
Mä ymmärrän jos jokin asia pohdituttaa ja kiusaa niin jokin selvyyshän siihen on silloin saatava, mutta mitäs jos ihan kokeilisi joskus olla välittämättä kenestä tykkää ja keskittyä siihen itse välittämiseen ja antaa muille asioille vähemmän mietintäaikaa.
Onhan se kauheaa jos ei tiedä mihin kuuluu, mutta tärkeintä on kai tietää missä milloinkin seisoo. Ja elää sen hetken ettei tarvitse sitten katsoa taakseen ja miettiä miksei silloin tehnyt mitään.
Mä toivoisin hiukan rentoututta elämään, olla aina pohtimatta syitä, ja seurata sydäntään ei se ole maailman pahin tapa elää.
Kyllä aina löytyy ihmisiä jotka sut määrittelee ja lokeroi, jätetään se vaiva itseltä siis pois ja olkoon ilona niille jotka sitä tykkää tehdä.
Niinpä niin, muut osaa kyllä lokeroida sut, mutta iteltäsä se ei tunnu onnistuvan ei niin sitten millään. Vaikka kukapa nyt toisten arviointia itsensä suhteen kuuntelis aina, tietty joskus se on todella rakentavaa ku toinen kritisoi tai kehuu sua.. Mutta et sä kuitenkaan voi toiselle sanoo et; hei tiiätkö mitä, oon tässä vähän seuraillu sua ja tullu tulokseen, että oot muuten tällanen ja tällanen ihminen..!!" Tai toivon sydämmestäni, ettei kukaan voi tuntee ketään täysin, ku omia taskujaan. kaikissa meissä on jotain mitä muut ei tiedä, ja suurin osa siitä mitä me tehdään ja miten me käyttäydytään, on tilannekohtasta. Tuskinpa kukaan pystyy aina olee 100% oma ittesä, vaikka niin oiskin paljo helmpompaa..
Tämä menee vähän asian ohi, mutta muistelen että meille olisi tehty lukiossa (yli 10 v sitten) jokin kysely, elämäntavoista ja terveydestä, jne. Ja muistaakseni yksi kysymys oli hetero / bi / homosexual. Eihän siellä uskaltanut mitään oikeaa vastata, kun joku oli koko ajan vieressä, takana tai vastaanottamassa paperia..
Muistaako kukaan muu tällaista?
Sitten kun löydät sen oikean ihmisen jota todella rakastat ja joka rakastaa sinua voit määritellä viimeistään itsesi. Jos silloin tämä ihminen on samaa sukupuolta kuin sinä ja tunnet myös tunteiden lisäksi seksuaalista vetoa häneen, olet muu kuin hetero.
mulla itselläni on mielenterveys ongelmia ollut jo pitkään ja jostain syystä en vain hyväksy itseäni.. olen itseni mielestä jotenkin ällöttävä jne. ja se on pitkään jo kääntynyt siihen että "oon kuitekki lesbo tai bi tai joku vastaava" mua pelottaa nuo aiheet ihan valtavasti koska se olisi mun elämäni loppu jos olisin.. niin ajattelen ja tunnen. ei mulla ole mitään homoja ´vastaan, ei sillä, mutta se asia ahistaa jos itse olisin.. en oikein osaa hakea apuakaan.. oli minulla terapeutti pari vuotta ja hän oli oikein mukava. terapeuttini selitti tuntien taustani minulle koko homman miksi minulla on sellainen olo että olisin lesbo tai bi... ja se oli ihan looginen selitys.. uskon siihen mutta pakko ajatuksena se silti pyörii mielessäni koko ajan. tiedän ettei asia koske ollenkaan sitä että olisin, vaan jotain muuta.. ehkä huonoon itsetuntoon tms. tämä on masentavaa ja uuvuttavaa. elokuussa menin naimisiinkin enkä osaa kunnolla nauttia mieheni läheisyydestä näiden ajatusten takia.. jos joku osaisi sanoa jotain....??