Saijan lääkärintarkastus lukiossa

Saija istui hieman levottomana lukion kolmannen luokan biologian tunnilla. Levottomuuden syykin oli selvä: lääkärintarkastus. Hän pakkasi kirjansa ja luentokansionsa mustaan olkalaukkuunsa ja nousi ylös pulpetistaan. Ennen tunnin alkua hän oli ilmoittanut opettajalle, että hän joutuisi poistumaan kesken tunnin. Niinpä opettaja ei tehnyt Saijan lähdöstä mitään erityistä numeroa.

Lukiorakennuksen laajennuksen yhteydessä vajaa vuosi sitten myös koululääkärin vastaanottotilat oli siirretty uuteen C-siipeen ja niitä käyttivät myös naapurissa sijaitsevan yläasteen oppilaat. Saija saapui C-siiven tilavaan odotustilaan ja istuutui yhdelle pehmustetuista tuoleista. Kirkas auringon valo loisti sisään sälekaihdinten välistä ja valaisi huonetta. Se häikäisi Saijan silmiä. Hän nousi ylös mennäkseen kääntämään sälekaihtimia, kun tutkimushuoneen ovi yht’äkkiä avautui.

”Saija”, sanoi oviaukkoon ilmestynyt mies.

”Minä olen”, Saija vastasi ja katsahti mieheen päin. Tämä oli leveärintainen ja salskea, ja hänellä oli ohut parransänki ja oheneva, siististi taaksepäin kammattu tukka. Hän oli pukeutunut pitkään, valkoiseen lääkärintakkiin ja jalassaan hänellä oli harmaat sandaalit. Koululääkäri oli kaiketi jälleen kerran vaihtunut, sillä Saija ei ollut tavannut tätä miestä koskaan aiemmin.

Hän tervehti miestä ojentamalla kätensä ja astui sisälle tutkimushuoneeseen. Viikon jännittävin tapahtuma oli alkanut.

Tutkimushuone oli tilava ja valoisa. Sälekaihtimet oli vedetty kiinni, jotta uteliaat teinipojat eivät näkisi pihalta sisälle. Vaaleanharmaa laattalattia hohti silmiäpistävän kirkkaana aivan kuin se olisi juuri vahattu. Keskellä huonetta oli tutkimuspöytä ja sen vieressä liikuteltava tutkimusvalaisin. Huoneen toisella seinustalla oli lavuaari ja sen yläpuolella muutamia kaappeja, joissa oli lasiset ovet. Yhdessä nurkassa oli vaaka ja sen vieressä seinään maalattu pituusasteikko. Lääkärin työpöytä oli huoneen vastakkaisessa kulmassa ja sen vieressä oli tuoli, johon lääkäri pyysi myös Saijaa istuutumaan. Huoneen yhdessä kulmauksessa oli lattiasta kattoon ulottuvalla väliseinällä peitetty nurkkaus, jonka taakse Saija ei nähnyt.

”Anteeksi, jos jouduit odottamaan”, lääkäri sanoi ja istui työpöytänsä ääreen. Hänen ikäänsä oli vaikea määrittää, mutta Saija arveli hänen olevan vähän yli kolmenkymmenen.

”Enpä juurikaan”, sanoi Saija ja risti jalkansa.

”Mitä kuuluu? Onko lähestyvät yo-kirjoitukset alkaneet jo jännittämään?” lääkäri kysyi ja irrotti kasvoilleen pienen hymyn, mikä paljasti hänen tasaisen ja kiiltävän hammasrivistönsä.

”No, ihan hyvää kuuluu. Kirjoitukset eivät vielä jännitä, mutta varmaan myöhemmin sitten”, Saija vastasi ja hymyili ujosti takaisin.

Lääkäri mittaili tätä 18-vuotiasta tyttöä katsellaan. Saijalla oli kiiltävän vaaleanruskeat hiukset, hohtavansiniset silmät, korkeat poskipäät ja ainakin kasvoillaan maidonvalkea, pehmeältä näyttävä iho. Tytön pienehköt, täydellisen sievät rinnat piirtyivät selvästi tämän vaaleansinistä paitapuseroa vasten.

”Tämä on nyt sinulle sitten viimeinen lääkärintarkastus kouluterveydenhuollon puitteissa”, selvensi lääkäri ja oli tekevinään jonkin merkinnän ruutuvihkoonsa.

”Niinpä”, tyytyi Saija vain sanomaan.

”Mutta, ennen kuin aloitetaan, niin voisit riisuutua tuolla väliseinän takana. Alkkarit ja rintaliivit voit jättää päälle. Muut vaatteet pitäisi ottaa pois”, lääkäri sanoi ja loihti kasvoilleen vaivaantuneen ilmeen.

”Jaaha…”, totesi Saija ja kurtisti kulmiaan vähemmän ilahtuneena. Se ei ollut tosin mikään suuri yllätys, että täällä piti heti riisua. Edes verenpainetta ei yleensä voinut mitata ilman, että tyttö joutuisi riisumaan vähintään alusvaatteilleen.

Saija nousi ylös ja siirtyi väliseinän taakse, jossa oli tuoli ja vaatenaulakko. Hän laski olkalaukkunsa maahan, avasi mustien nilkkuriensa vetoketjut ja otti kengät pois. Hän avasi yksitellen vaaleansinisen kauluksellisen paitapuseronsa napit, riisui sen yltään ja laski paidan tuolille. Avattuaan sinisten farkkujensa napit hän laski ne nilkkoihinsa ja veti kummankin jalkansa ulos lahkeista. Lopuksi hän kumartui ja veti valkoiset nilkkasukkansa pois jalastaan tuntien välittömästi kylmän lattian jalkojen ja varpaidensa alla. Se säteili vilunväreitä hänen koko kehoonsa. Hän suoristi vielä rintaliiviensä olkaimia ja totesi olevansa valmis.

Lääkäri oli noussut ylös tuolistaan ja seisoi työpöytänsä vieressä, kun Saija viimein tuli esiin kulmauksen takaa.

”Jaahas, sepä kävi äkkiä”, lääkäri sanoi ja katsahti selvästi ujostelevaan tyttöön, joka ei oikein näyttänyt tietävän, miten tässä tilanteessa tulisi menetellä. Joka tapauksessa tämä tyttö vaikuttava näky.

Saijan sääret ja polvet olivat sirot, ja niiden iho oli yhtä vaalea kuin tytön kasvoilla. Pienet, valkoiset pikkuhousut kätkivät näkymän tämän kaikkein yksityisimpään paikkaansa. Vatsan keskeltä erottui pikkuruinen napa. Saijan rintoja peittivät valkoiset, kuviolliset rintaliivit, jotka hieman korostivat rintojen todellista kokoa.

Saija tunsi lääkärin tuijotuksen eikä voinut olla punastumatta hiukan.

”Tehdään nämä pakolliset mittaukset ensin”, tuumasi lääkäri ja asteli seinän vieressä olevan vaa’an luo. Saija seurasi perässä ja astui vaa’alle. Hän tunsi vatsaansa kouraisevan ja jännityksensä kasvavan.

Punnitustulos oli pian valmis: Saija painoi tarkalleen 56 kiloa.

Tämän jälkeen lääkäri pyysi tyttöä siirtymään seinän viereen mitatakseen tämän pituuden. Lukema pituusasteikolta osoitti 169 senttiä.

”Tarkistetaan sitten ryhti, vaikka tuskin siinä on mitään ihmeellistä on. Tule tähän vähän keskemmälle ja käänny minuun selin. Seiso aluksi ihan suorassa ja laita jalkoterät yhteen”, ohjeisti lääkäri määrätietoisena.

Saija epäröi sekunnin murto-osan, mutta teki kuitenkin lääkärin ohjeiden mukaan. Hän tiesi, että lääkäri hänen takanaan silmäilisi hänen vartaloaan ylhäältä alas, uudelleen ja uudelleen. Saija tunsi olevansa kuin näyttelyssä, jossa oli vain yksi katsoja.

Lääkäri hivuttautui vähän lähemmäksi ja tutki katsellaan tarkasti Saijan vartalonkaaria ja tietenkin myös selkärangan suoruutta aina niskasta pakaroihin saakka. Saijan niukat pikkuhousut korostivat entisestään tytön pakaroiden kiinteitä ja kaarevia linjoja. Lääkäri arveli, että Saija saattoi tällä haavaa jopa lievästi jännittää pakaroitaan. Tytön reidet ja sirot sääret täydensivät kokonaisuuden. Vartalo oli todellakin katsojasta varsin miellyttävä.

”Kumarru hyvin hitaasti eteenpäin ja yritä koskettaa sormenpäillä varpaitasi. Tarkkailen selän kaarevuutta”, ilmoitti lääkäri, mitä Saijan tuli seuraavaksi tehdä.

Tyttö kumartui eteen ja samalla hänen reitensä ja pakaransa jännittyivät vielä entisestään. Lääkäri tarkkaili liikettä. Saijan vaaleanruskeat, hennosti kiharat hiukset taittuivat kumartuessa olkapäitten yli. Ulkopuolisen silmissä hänen asentonsa olisi ollut hassunnäköinen, sillä hän näytti ikään kuin pyllistävän lääkärille. Luojan kiitos, hänellä oli sentään pikkuhousut jalassa. Miten noloa tämä olisi muuten ollutkaan!

”Nouse sitten hitaasti ylös”, sanoi lääkäri raapien terävää leukaansa.

Saija suoristi selkäänsä ja samalla hänen sormenpäänsä kaikkosivat yhä kauemmaksi varpaista, kunnes hän seisoi taas ryhdikkäänä lääkärin edessä.

”Näyttää hyvältä. Ryhtisi on hyvin linjassa muuhun vartaloosi”, tokaisi lääkäri.

Saija oli hetken tyytyväinen, että tämä keikistely ”bikinimallina” kumartumisineen ja pyllistyksineen oli viimein ohi. Se, mitä seuraavaksi tapahtui, yllätti tytön kuitenkin täysin.

”Olen sitten aina tässä vaiheessa katsonut kaikilta tytöiltä pikaisesti nuo rinnat, joten jos voit ottaa rintaliivit pois ihan hetkeksi, niin tehdään se alta pois”, sanoi lääkäri yrittäen taas kerran kuulostaa vaivaantuneelta.

Saija tunsi kätensä vapisevan, kun hän avasi rintaliiviensä hakasen ja tarttui sitten niiden olkahihnoihin riisuen ne hitaasti yltään. Hänen vatsalihaksensa jännittyivät. Hän oli nyt kirjaimellisestikin puolialaston yllään vain pikkuhousut.

”Laita ne vaikka tuohon tuolille”, lääkäri sanoi.

Saija laski rintaliivinsä tuolille ja tuli seisomaan lääkärin eteen. Hänen sydämensä jyskytti.

Lääkäri katsoi ensin hetken visuaalisesti Saijan sieviä rintoja, kunnes ikään kuin laukaistakseen huoneessa vallitsevan jännittyneen tunnelman hän kysyi:

”Tutkitko rintasi säännöllisesti?”

Saija nyökkäsi vaimeasti ja vaihtoi samalla painoa oikealta jalalta vasemmalle. Hän seisoi melkein kuin mannekiini poseerausasennossa, ryhdikkäänä, kädet sivuilla, oikea polvi lievästi koukistettuna niin, että hänen oikean jalan varpaat koskettivat juuri ja juuri lattiaa. Hänen painonsa oli vasemman jalan varassa.

”Milloin ja missä asennossa yleensä tutkit ne?”

”Kuukautisten jälkeen ja yleensä makuulla”, vastasi Saija ja laski katseensa paljaisiin rintoihinsa. Tämä oli verrattain kiusallista seisoa miespuolisen koululääkärin edessä rinnat paljaana ja vieläpä keskustella niiden tutkimisesta.

”Oikein hyvä”, sanoi lääkäri tyytyväisenä. ”Katsotaanpas sitten”.

Lääkäri kosketti sormenpäillään Saijan vasenta rintaa ja tunnusteli sitä ympäri. Jottei tyttö säikähtäisi, hän painoi ja kosketteli sitä aluksi aivan kevyesti, mutta lisäsi vähitellen enemmän voimaa, ei kuitenkaan liikaa. Saija vaihtoi levottomana jälleen asentoaan ja seisoi nyt tasapainossa jalkoterät melkein yhdessä. Hän tunsi asentonsa näin tukevammaksi, sillä hänen jalkojaan tutisutti. Tai siltä se ainakin tuntui.

Lääkäri siirtyi tunnustelemaan toista rintaa ja vaikutti suorittavan tätä toimenpidettä varsin huolella. Saija antoi katseensa harhailla. Se tarkentui seinällä olevaan kelloon, jonka viisarit näyttivät kellon olevan hiukkasta vajaa puoli yksitoista. Seinällä kellon alapuolella oli näöntarkastusta varten taulu, jossa erikokoiset E-kirjaimet olivat eri asennoissa. Hän keskitti katseensa tauluun ja yritti saada selvää sen alimmaisesta rivistä, jossa E-kirjaimet olivat kaikkein pienimpiä. Hän erotti epäselvästi, missä asennossa kirjaimet olivat, vaikka ainakin hänen tietääkseen hänellä oli kohtuullisen hyvä näkö. Samalla hän tunsi pienen ärsykkeen rinnassaan ja havahtui.

”Anteeksi, tämä taisi vähän nipistää”, pyyteli lääkäri pahoillaan.

Saija painoi huulensa tiukasti yhteen. Hän tunsi jälleen pienen ärsykkeen. Lääkäri puristi hänen oikean rintansa nänniä ja se sai aikaan valonnopeudella liikkuvan heijasteen ympäri Saijan kehoa. Hänen nänninpäänsä alkoivat kovettumaan vastustamattomasti. Lääkäri nosti toisella kädellään rintaa ja toisen kätensä sormella tunnusteli kovettunutta nänniä melkein hieroen sitä. Kosketus aiheutti nyt entistä voimakkaampia tunteita Saijan kehossa. Niin myös hänen alapäässään. Jos tämä jatkuisi kovinkin pitkään, hän taatusti kostuisi. Hän tiesi itsekin, että hänen rintansa olivat erittäin herkät juuri tällaiselle käsittelylle, niin kuin varmaan kaikkien muidenkin 18-vuotiaiden tyttöjen. Hän ei voinut sille mitään. Se tuntui hyvältä. Todella hyvältä.

”Nostaisitko vielä kädet ylös”, pyysi lääkäri.

Saija nosti kätensä ylös ja kurkotti kohti kattoa. Hänen rintansa näyttivät tässä asennossa hiukan pienemmiltä, mutta säilyttivät muotonsa. Kun lääkäri tunnusteli tytön kainaloita, Saija säpsähti.

”Anteeksi, tarkoitukseni ei ollut kutittaa”, lääkäri melkein kuiskasi.

”Ei se mitään. Mä olen vaan just kauhea kutiamaan”, hymähti Saija takaisin.

Saija mietti, kestäisikö tämä vielä kauan. Lääkäri oli käyttänyt jo parisen minuuttia tutkiessaan hänen rintojaan. Hyvin intensiivisesti ja hyvin intiimisti. Jos rintojen tutkiminen olisi lääkärissä aina tällaista, ei hänellä olisi mitään sitä vastaan. Etenkin, jos vielä lääkärinä olisi joku nuori ja komea mies. Saijan ajatukset harhailivat. Hän mietti kuumeisesti, mahtoiko tämä koululääkäri tehdä tämän tarkastuksen näin kaikille tytöille.

”Valmista on. Sinulla on hyvin kauniit rinnat. Sanon tämän ihan kohteliaisuutena vaan. Istuudu nyt hetkeksi, ole hyvä”, sanoi lääkäri ja osoitti työpöytänsä vieressä olevaa tuolia.

Vaikka Saija oli hämillään sellaisesta kohteliaisuudesta, jonka oli äsken saanut, hän oli omalla tavallaan myös hyvillään siitä. Tämä oli ensimmäinen lääkäri, joka oli kehunut hänen rintojaan. Mutta ollakseen rehellinen, tämä oli myös ensimmäinen lääkäri, joka oli nähnyt ne ja kosketellut niitä.

Saija poimi rintaliivinsä tuolilta. ”Voinko pukea tämä takaisin?”

”Tuota, ole vaan ilman niitä toistaiseksi. Jos tässä tulee vielä jotain…”, vastasi lääkäri hyvin epämääräisesti. Mitähän tuokin mahtoi tarkoittaa?

Joka tapauksessa Saija istuutui tuolille edelleen yläosattomana pitäen rintaliivinsä kädessään. Hän veti polvensa ja reitensä varsin säädylliseen tapaan tiukasti yhteen.

”Olen pahoillani, Saija, mutta minun täytyy kysyä muutamia aika yksityisiä, ja ehkä vähän intiimejäkin, kysymyksiä. Ne kuuluvat näihin annettuihin tarkastusohjeisiin. Ymmärrät varmaan”, sanoi lääkäri ilmeettömästi.

”Jaa, miten yksityisiä?” tiukkasi Saija huolestuneella äänellä.

”No, muun muassa kuukautisiin ja seksiin liittyviä kysymyksiä”.

”Just joo...”, sanoi Saija vaikuttaen tyytymättömältä.

Intiimejä kysymyksiä. Tämä voisi olla sangen kiusallista. Häntä ei erityisemmin kiinnostanut selittää näitä asioita täysin ventovieraalle ihmiselle, vaikka tämä olikin koululääkäri. Hän päätti vastata kysymyksiin niin lyhyesti kuin mahdollista.

”Miten nuo sinun kuukautisesi? Ovatko ne säännölliset? Onko kuukautiskipuja? Käytätkö jotain lääkitystä niihin?” aloitti lääkäri heti tulvalla kysymyksiä.

”Ne ovat aika säännölliset ja kierto on kutakuinkin 28 päivää. Kipuja on aina silloin tällöin, mutta ei mitään kovin pahoja. Joskus alkuvaiheessa 12-13 -vuotiaana saatoin ottaa aspiriinia tai Buranaa pahimpiin kipuihin. Nykyisin tosi harvoin”, vastasi Saija suunnaten katseensa lääkärin silmien sijasta tämän työpöydän pintaan. Häntä hävetti puhua asiasta, vaikka se oli ihan luonnollinen. Kaikilla naisillahan on kuukautiset. Ja kaikki miehet tietävät sen.

”Hyvä. Kansiossasi on merkintä, että kuukautisesi alkoivat 12-vuotiaana, vai mitä?”

”Joo, niin se oli”.

”Mitenkäs tämä seksuaalinen puoli? Oletko ollut yhdynnässä? Mitä ehkäisyä olet käyttänyt?”

”No tuota, olen. Nykyisen poikaystävän kanssa ollaan oltu pari kertaa ja me ollaan käytetty kyllä kondomia. Minulla ei ole mitään pillereitä”, vastasi Saija tähän erittäin arkaluonteiseen kysymykseen ja tunsi vähän punastuvansa.

”Onko ollut mitään ongelmia?”

”Ei… tai ehkä yksi juttu. Niin... oikeastaan minusta tuntuu, että emättimeni on vähän tiukka... tai siis siltä hiukan tuntuu. En ole ihan varma…”

”Sattuiko se, kun penis työntyi sisään?” luki lääkäri Saijan ajatuksia.

”No, ei… mutta tunnen vaan olevani tosi tiukka. En oikein osaa selittää paremmin”, kertoi Saija ja ihmetteli, miksi hän oli edes ottanut tämän todella yksityisen asian tässä puheeksi. Ei olisi pitänyt.

”Emätin tuntui siis tiukalta?”

”Niin, ehkä vähäsen”.

”Joo, oikeastaan me voitaisiin vaikka vilkaista, siis katsoa, mikä siinä on”, sanoi lääkäri ja nousi rauhallisesti ylös tuolistaan.

Saijan silmät laajenivat. ”Anteeksi mitä? Tässäkö? Siis nyt? Ei kai se ole tarpeen?”

”Katsotaan nyt vaan. Siinä ei mene kauan aikaa”, lääkäri sanoi antamatta Saijalle enää juurikaan vaihtoehtoa.

”Sinun pitäisi ottaa nuo housusi pois ja käydä sitten tuohon tutkimuspöydälle”, sanoi lääkäri ja loi katseen Saijan valkosiin pikkupöksyihin.

”Ei kai…”, hangoitteli Saija vastaan, mutta nousi kuitenkin ylös tuolista.

”Älä turhaan ujostele, Saija. Muutkin tytöt ovat joutuneet riisumaan pikkuhousut. Et ole ensimmäinen”, sanoi lääkäri, jos se olisi yhtään lohduttanut.

”Voi, hyvänen aika!”, kauhisteli Saija ja tarttui pöksyjensä vyötärönauhaan ja veti ne hitaasti alas. Luojan kiitos, hän oli edellisenä iltana tarkastanut bikinirajansa ja trimmannut karvoituksensa ihan pieneksi siltä varalta, että täällä joutuisi pöksyjä laskemaan. Niin oli käynyt.

Hän laski pikkuhousunsa tuolille, missä hänen rintaliivinsä jo olivat ja asteli sitten tutkimuspöydän viereen, missä lääkäri oli jo valmiina.

”Tarkastetaan vielä ennen sitä kuitenkin yksi juttu. Käy tuohon pöydälle ja asetu oikealle kyljellesi”, sanoi lääkäri pienen harkinnan jälkeen.

Saija nousi omin avuin tutkimuspöydälle ja asettautui makaamaan ensin selälleen, mutta kääntyi sitten lääkärin ohjeiden mukaan oikealle kyljelleen. Lääkäri seisoi hänen selkänsä takana ja veti käsiinsä tutkimushansikkaat, joita oli tällaisissa tutkimuksissa tapana käyttää. Saijaa jännitti aivan valtavasti, sillä hän ei yhtään tiennyt, mitä lääkäri aikoisi seuraavaksi tehdä. Tämä oli sanonut vain tarkastavansa jonkun jutun. Mitä se voisi olla?

”Mitäs nyt tapahtuu?” Saija kysyi vakavana ja selvitti kurkkuaan.

”Aivan, minun pitikin jo äsken kysyä. Sanoit, että olet ollut muutaman kerran yhdynnässä, mutta tarkoitit sillä varmaan emätinyhdyntää”, vastasi lääkäri esittämällä vastakysymyksen.

”Mitä? Niin, tietenkin”, vastasi Saija ja painoi silmänsä kiinni. Hänen mieleensä juolahti karmea ajatus. Se ei yksinkertaisesti voisi olla totta!

”Et siis koskaan ole ollut anaaliyhdynnässä”, laukoi lääkäri varsin suoraan.

”En todellakaan”, vastasi Saija aggressiivisesti.

”Selvä juttu. Tarkistan kuitenkin varmuuden vuoksi myös täältä toiselta puolelta. Sano vaan heti, jos tunnet vähänkään kipua. Tämä on yleensä ihan kivuton toimenpide eikä sen pitäisi sattua. Yritä rentouttaa peräaukon lihaksiasi ja pysyä ihan paikallaan”, neuvoi lääkäri tyttöä, joka katsoi tätä olkansa yli silmät ja suu ammollaan, kauhistuneena.

Voi kamala! Rektaalitutkimus oli äärimmäisen nöyryyttävää jokaiselle lukioikäiselle tytölle ja erityisesti miehen suorittamana. Hän painoi silmänsä kiinni ja toivoi, että tämä olisi ollut vain pahaa unta. Mutta se ei ollut. Se oli mitä totisinta totta.

”Taivuta vasen jalkasi koukkuun siten, että reitesi ottaa melkein kiinni vatsaasi ja pidä oikea jalkasi alapuolella ihan suorana. Voit laittaa oikean käden kämmenesi vaikka pääsi alle”.

Saija koukisti vasenta polveaan, veti jalan koukkuun ja siirsi oikean kätensä päänsä alle. Hänen takamuksensa oli kireä jännityksestä. Hän haki edelleen sopivaa asentoa ja hetkisen ponnisteltuaan lopulta löysikin sen maaten nyt tutkimuspöydällä ihan paikallaan, liikkumatta. Lääkäri taisi hyväksyä asennon, koska tämä ei huomauttanut siitä mitään.

”Olen voidellut sormeni ympärille hieman liukastavaa geeliä. Se tekee tästä vähän helpompaa, mutta sormi voi tuntua kylläkin liukkaalta ja kylmältä, joten älä ylläty siitä. Ole nyt paikallasi, Saija, ja täysin rentona. Tämän ei pitäisi sattua. Päinvastoin, se vaan tuntuu alussa erikoiselta. Tytöt reagoivat tähän kaikki vähän eri tavalla”.

Saija veti muutaman kerran syvään henkeä. Hän ei ollut lainkaan varma, ettei tämä sattuisi ja vielä ihan kamalasti.

Lääkäri kohotti oikealla kädellään Saijan vasenta pakaraa ja paljasti näkyviin tytön puhtaan ja koskemattoman pakaravaon. Hän suuntasi tutkimuslampun valokeilan suoraan tytön peräaukkoon. Saija pidätti hengitystään, kun lääkärin sormenpää kosketti herkkää peräaukon suuta. Hän tunsi, miten kylmä ja liukas sormi työntyi sentti sentiltä hänen peräsuoleensa. Se tuntui alussa inhottavalta.

Lääkäri oli puolestaan yllättynyt, miten rentona Saija pystyi olemaan. Yleensä tytöt yrittävät kiemurrella tutkimuspöydällä ja saattavat jotkut jopa vähän voihkiakin, mutta Saija pysyi ääneti paikoillaan. Tytön hengitys oli toki normaalia kiivaampaa. Saijan peräsuolen lihakset supistelivat lääkärin sormen ympärillä ja aina silloin, kun lihakset hetkeksi rentoutuivat, hän saattoi liikuttaa sormeaan ja työntää sitä vähän syvemmälle. Hän mietti kiivaasti, mitä tyttö mahtoi tällä haavaa ajatella. Saija oli ollut koko ajan ihan hiljaa. Mahtoiko hän jopa pitää tästä? Kiihottiko tämä häntä? Hän tiesi tapauksia, joissa rektaalitutkimus oli antanut joillekin tytöille pienen seksuaalisen ärsykkeen ja nämä olivat havaittavasti kiihottuneet. Mitenkähän mahtoi olla Saijan kohdalla?

”Hyvin menee, Saija. Tämä kestää vielä vähän.”, hän rauhoitteli tyynellä äänellä.

Sormi ei enää tuntunut niin kylmältä kuin alussa. Saija tunsi selvästi, miten tuntoherkkä hänen peräsuolensa oikeastaan oli. Kun lääkäri vielä eteni riittävän hitaasti ja rauhallisesti, tutkimus ei todellakaan sattunut. Se tuntui toki hämmentävältä, mutta ei kivuliaalta. Saija pinnisteli, ettei olisi äännähdellyt, vaikka hänen teki mieli. Kosketus kutkutti häntä melkoisesti.

Lääkäri tunnusteli järjestelmällisesti tytön peräsuolen seinämiä vielä noin parinkymmenen sekunnin ajan, kunnes veti lopulta sormensa hitaasti ulos. Saija voihkaisi nyt ensimmäisen kerran.

”Ei kai sattunut?” kysyi lääkäri.

”No, ei”, vastasi Saija ja hengitti taas syvään.

”Siellä ei ilmennyt mitään ongelmia. Runsas anaaliyhdyntä saattaa joskus aiheuttaa peräsuolen seinämiin ja limakalvoihin esimerkiksi haavaumia, mutta ei tietenkään sinun kohdallasi. Sulkijalihas saattaa lisäksi ajan myötä löystyä, mutta sinulla se vaikuttaa olevan ainakin nyt ihan normaali. Kannatti tuo kuitenkin ehdottomasti tarkistaa”.

Suurin osa tuosta selostuksesta meni Saijalta täysin ohi. Hän oli edelleen liiankin keskittynyt rentoutumaan, vaikka toimenpide oli ohi jo aikoja sitten. Hän suoristi vasemman jalkansa oikean päälle ja makasi edelleen tutkimuspöydällä oikealla kyljellään.

”Voit nyt kääntyä, Saija”, sanoi lääkäri.

Saija kääntyi selälleen ja kohottautui nojaamaan kyynärpäidensä varaan. Hän koukisti polviaan pitäen säärensä tiukasti yhdessä. Hän kipristi varpaitaan ja katsoi nyt ensimmäistä kertaa lääkäriä silmiin äskeisen toimenpiteen jälkeen. Häntä ujostutti, mutta ei enää niin paljon kuin aiemmin. Ehkäpä hän oli viimein sisäistänyt tilanteensa, jolle hän ei tällä hetkellä mahtanut mitään. Se ei ollut kuitenkaan ihan tavallista maata koululääkärin tutkimuspöydällä täysin alastomana. Varmasti aika moni muu 18-vuotias tyttö olisi kokenut asemansa vastaavassa tilanteessa vähintään kauheaksi. Edellinen toimenpide oli kuitenkin rentouttanut Saijaa selvästi. Vai oliko siinä jotain muuta?

Lääkäri seisoi tutkimuspöydän päässä katsoen Saijaa. ”Liu’uta itseäsi nyt tähän pöydän päähän niin, että peppusi on ihan tässä reunalla”.

Saija hinasi itsensä nostamalla vuoroin kumpaakin pakaraansa ja kyynärpäätään eteenpäin, kunnes oli lääkärin tarkoittamassa kohdassa. Tutkimuspöydän pintaa suojaava vahapaperi rahisi hänen allaan. Hän kohottautui istuumaan pöydän reunalle siten, että hänen jalkansa roikkuivat muutaman kymmenen senttiä irti maasta.

Lääkäri veti tutkimuspöydän päästä pienistä kahvoista esiin metalliset jalkatuet. Saijan sydän alkoi jälleen jyskyttämään. Hän tiesi, mitä jalkatuet tarkoittavat. Oliko nyt vuorossa gynekologinen tutkimus?

”Nyt päästään sitten itse asiaan, mistä oli jo puhetta. Olet varmaan ollut jo gynekologilla, joten tämä on tuttua. Voit laskea itsesi takaisin makuulle ja asettaa jalkasi näihin tukiin”, lääkäri sanoi.

Saija vetäytyi selälleen ja nosti lääkärin avittamana molemmat jalkansa metallisiin renkaisiin. Hän oli ollut kerran aikaisemminkin elämässään tässä epämiellyttävän paljastavassa asennossa: selällään, polvet koukussa ja reidet täysin levällään.

Lääkäri istui tutkimuspöydän päähän pienelle jakkaralle siten, että Saijan jalkoväli oli suoraan hänen katseensa korkeudella. Saija nosti päätään ylös kasvoillaan pelokas ja jännittynyt ilme.

”Kerroit, että emättimesi on vähän tiukka, vai mitä?”

”Niin, ainakin siltä minusta tuntuu”, vastasi Saija erittäin nolona, mikä ei vähiten johtunut hänen nykyisestä asennostaan.

”En aio tehdä sinulle varsinaista gynekologista tutkimusta, katson vain nopeasti. Ole taas vaan ihan rentona, Saija”, neuvoi lääkäri ja veti uudet tutkimushansikkaat käsiinsä.

”Joo, yritän”, vastasi Saija, joka oli edellisen tutkimuksen jäljiltä jo vähän kostunut. Lääkäri varmaan huomaisi tämän sangen pian.

Lääkäri levitti Saijan uloimpia häpyhuulia ja tyttö äännähti heti tuntiessaan lääkärin sormien kosketuksen. Saijan pienet häpyhuulet aukenivat yhä enemmän ja enemmän. Väri hänen kasvoillaan alkoi muuttumaan yhä laajemmin vaaleasta punaiseksi ja hän painoi huulensa yhteen. Hänen hengityksensä rytmi kiihtyi koko ajan. Kun lääkäri kosketti Saijan klitorista, se reagoi heti laajentumalla. Hän kosketteli ja paineli sitä vielä hiukkasen. Tyttö kostui vaan hetki hetkeltä enemmän ja äännähti jälleen. Tutkimus vaikutti siis Saijaankin seksuaalisesti, kuten useimpiin muihinkin. Tutkimuslampun valokeila, joka oli suunnattu suoraan kohteeseen, tuotti sekin lisää lämpöä Saijan jalkoväliin ja tyttö alkoi jo vähän levottomana kiemurtelemaan pöydällä.

Saija melkein ulvoi, kun lääkäri työnsi etusormensa hitaasti tytön emättimeen.

”Ummm… uuhh…”, Saija voihki äänekkäästi.

Lääkäri tutki ammatillisessa mielessä Saijan emättimen limakalvoja ja seinämiä liikuttamalla sormeaan sekä edestakaisin että kallistamalla sitä sivusuuntaan. Tytön emätin vaikutti todellakin pikkuriikkisen tiukalta, mikä selitti Saijan ilmaisemat voimakkaat tunteet.

”Aaahh…”

”Emättimesi vaikuttaa todellakin aika tiukalta. Onko se haitannut paljonkin yhdynnässä?”

”No, ehkä vähän. Olen kuitenkin aika kokematon vielä”, vastasi Saija sopertaen.

Lääkäri veti sormensa ulos tytön emättimestä ja nousi ylös.

”Tehdään vielä yksi koe eli tarkastetaan se varsin todellisella tavalla”, ehdotti lääkäri. Hän käveli työpöytänsä viereen ja avasi alimmaisen pöytälaatikon. Laatikossa oli monia erilaisia, erikokoisia ja erivärisiä dildoja. Hän mietti hetken ja poimi sieltä yhden.

Saijan silmät suurenivat kauhistuksesta nähdessään tämän ”välineen” lääkärin kädessä.

”Tiedätkö, mikä tämä on?” lääkäri kysyi.

”Joo-o... jonkinlainen dildo”, vastasi Saija hämmentyneenä.

”Oletko kokeillut ennen sellaista?”

”E-en.”

”Tämä on paras tapa tutkia emättimen mahdollista tiukkuutta”, selvitti lääkäri ja käänteli samalla väritöntä tekopenistä kädessään.

”Et kai aio työntää sitä...?” Saija kysyi huolestuneena.

”Kyllä vain. Sanot vaan heti, jos se sattuu. Tämä on vielä aika lyhyt ja paksuudeltaan keskikokoinen malli, joten tällä pitäisi kyllä onnistua.”

”En oikein tiedä”, sanoi Saija väittäen melkein vastaan.

”Otetaan ihan rauhallisesti. En usko, että tämä sattuu. Se voi tuntua pikemminkin hyvältä”.

Lääkäri istui takaisin jakkaralle ja kosketti aluksi dildon päällä Saijan häpyhuulia. Hän pyöritti sitä varovasti ja tarkkaili tytön reaktioita. Saija sulki silmänsä ja tuntui olevan valmiina. Lääkäri työnsi tämän epätavallisen tutkimusvälineen muutaman sentin sisään Saijan emättimeen tehden jatkuvaa pyörittävää liikettä. Hänen mielessään käväisi, olisiko hänen pitänyt voidella siihen jotain liukastetta, esimerkiksi geeliä. Se tuntui kuitenkin työntyvän sisään varsin vaivattomasti, mikä johtui siitä, että Saija oli tällä hetkellä intiimialueeltaan jo hyvin kostuneessa tilassa.

”Ummm... aaah... ummm…”, Saija voihki.

”Tuntuuko pahalta?” kysyi lääkäri.

Saija pudisti päätään. Ei tuntunut. Kaikki hyvin.

Dildo työntyi hitaasti yhä syvemmälle. Lääkäri piti tarkasti huolen siitä, että sisääntyöntävä liike oli tarpeeksi hidas. Kun se oli työntynyt jo hyvän matkaa sisään tytön emättimeen, hän alkoi tekemään sillä hienoista edestakaista liikettä. Saijan rintakehä nousi ja laski hengitysrytmin tihentyessä ja hän myös ääntelehti tiiviimmin kuin aiemmin. Tyttö kiihottui koko ajan lisää.

Saija jännitti vähän väliä lantionpohjan lihaksiaan, mikä sai hänet tuntemaan ”tutkimusvälineen” vieläkin voimakkaammin. Ja se tunne vaan voimistui. Hän ei ollut koskaan aiemmin tuntenut itseään näin. Eikä hän ollut koskaan aiemmin myöskään kokeillut mitään dildoja, vaikka se oli joskus käynytkin hänen mielessään. Tämä tuntui mielettömän hyvältä. Melkein yhtä hyvältä kuin penis. Ja penishän se olikin.

Lääkäri keskeytti dildon liikuttamisen hetkiseksi.

”Älä lopeta”, sanoi Saija välittömästi.

Lääkäri virnisti ja jatkoi liikettä. Saijan mielihyvä tuntui vain kasvavan. Hän oli rentoutunut ja pystyi nauttimaan siitä täysin. Hän tunsi pieniä säteittäisiä pistoksia kaikkialla kehossaan ja hän liikutti keskivartaloaan aina työntöjen tahdissa. Liike tuntui vain kiihtyvän ja Saijan hekuma kasvoi sen myötä. Hänen otsallaan oli jo pieniä hikikarpaloita ja hänen kielensä lipoi sivellen huulia.

”Oooh... uuuhh... tuntuu niin hyvältä”, mumisi Saija kykenemättä yhtään vastustamaan.

Tyttö oli jo varsin lähellä orgasmia ja lääkäri päättikin vielä pykälällä kiihdyttää liikettä. Saija voihki nyt melkein hallitsemattomana. Hän halusi vielä vähän… vielä vähän… vielä vähän…

Viimein hänen oli pakko antaa periksi. Orgasmi oli saavuttanut huippunsa. Se oli saavuttanut hänet. Tytön lihakset eivät enää supistelleet vaan ne rentoutuivat ja hengityskin alkoi tasaantumaan vaikkakin sangen hitaasti. Saijan silmät olivat ummessa ja hän puhalsi levollisesti ilmaa ulos keuhkoistaan.

Lääkäri veti dildon ulos Saijan sisältä ja painoi kädellään tämän alavatsaa rauhoittavasti. Saija avasi silmänsä ja katsoi lääkäriä.

”En tiedä, miksi se vaikutti minuun näin mielettömästi”, Saija sanoi saatuaan hengityksensä lopulta tasaantumaan.

”Sinä pystyit vaan täydellisesti rentoutumaan, mikä on sinänsä aika epätavallista. Tytöt yleensä jännittävät niin paljon, etteivät pysty rentoutumaan kunnolla. Mutta itse asiaan, emättimesi on ehkä vähän normaalia tiukempi, mutta siihen kyllä sitten tottuu ajan ja yhdyntäkokemusten myötä. Monilla tytöillä on ihan sama, etenkin sinun iässäsi, jolloin kokemusta ei vielä niin kauheasti ole. Ei siitä kannata huolestua.”

”Niin mä vähän itsekin ajattelin. Ei ongelmia siis”.

”Ei”.

Lääkäri antoi Saijan levätä vielä hetken ja auttoi sitten tyttöä nostamaan kantapäänsä pois metallisista jalkatuista ja kohottautumaan kaikessa rauhassa istumaan tutkimuspöydän reunalle.

”Voinko jo nousta?”, Saija kysyi.

”Kyllä vain, heti kun haluat. Ja voit myös laittaa vaatteet päälle”, lääkäri sanoi.

Niinpä tietenkin. Hänhän oli ihan alasti. Saija nousi ylös, poimi tuolilta alusvaatteensa ja poistui kulmauksen taakse pukeutumaan. Lääkäri istui puolestaan tuolilleen ja pyöritteli päätään.

Suunnilleen minuutin kuluttua Saija oli jo täysissä pukeissa ja istuutui jälleen tuolille lääkärin työpöydän viereen.

”Saat tämän mukaasi”, sanoi lääkäri ja ojensi Saijalle dildon, joka oli aiheuttanut juuri hetki sitten tytölle vastustamattoman seksuaalisen mielihyvän. Orgasmin.

”Siitä voi olla sinulle hyötyä. Voit sen avulla oppia rentouttamaan ja supistamaan emättimen lihaksiasi”, sanoi lääkäri kasvoillaan karehtiva hymy.

Saija ei tiennyt, hymyilläkö vai ei. Hän otti hieman epäröiden vastaan lääkärin ojentaman ”välineen” ja pudotti sen olkalaukkuunsa. Hän ei olisi voinut kuvitellakaan ennen tarkastusta, että ryhtyisi selittämään koululääkärille hänen emättimensä tiukkuutta ja muka jotain yhdyntäkipuja. Kaiken huipuksi hän oli vielä saanut elämänsä voimakkaimman orgasmin tutkimuksen aikana. Hän huomasi syrjäsilmällään, että tutkimuspöydän vahapaperissa oli edelleen pieni kosteusläikkä eikä se tainnut olla suinkaan hikeä tai vettä. Hän oli enemmän kuin mielissään siitä, että lääkärillä oli vaitiolovelvollisuus. Tämä jäisi vain heidän välisekseen.

Saija nousi ylös tuolista ja teki lähtöä.

”Onnea ylioppilaskirjoituksiin”, toivotti lääkäri.

”Kiitos. Tämä on varmaan tässä”, sanoi Saija ja lipaisi kielellään täyteläisiä, kostuneita huuliaan.

”Tässä tämä on”, vastasi lääkäri ja saattoi Saijan tutkimushuoneen ovelle.

Saija astui odotustilaan, jossa hänen luokkakaverinsa Heidi istui jo odottamassa vuoroaan. Saija pelästyi. Oliko tämä voinut kuulla jotain ääniä tutkimushuoneesta hetki sitten? Miten noloa se olisikaan, jos tämä oli. Ainakaan Heidi ei sitä millään osoittanut, vaikka olisikin kuullut.

”Oliko se paha?” Heidi kysyi Saijalta, kun he pikaisesti kohtasivat.

”Ei oikeastaan. Ihan normaali tarkastus se on. Mene sisään vaan”.