Noin 40-vuotiaana kirjat alkoivat tuntua sairaskertomuksilta.
Miksi aiheuttaisin itselleni pahoinvointia lukemalla niitä?
Elämä on luopumista.
Olin varmaankin jo lukenut tarpeeksi romaaneja elämäni aikana. Tuhansia.
Leffoista aloin myös tiputtamaan pois rankkoja draamoja. Trillerit ja Independentit kiinnostivat edelleen. Dokumentit myös. Komediat, rakkaus, action, kauhu ja moni muu laji elokuvissa eivät olleet koskaan kiinnostaneetkaan. Eivätkä kiinnosta nytkään.
Olen alkanut katsomaan kuvia ja maalauksia. Kuvataidetta. Valokuvia. Kiinnostaa.
Historia on saanut musta myös pienen otteen. Luen sitä netistä kuvien kera.
Teatteri, entinen intohimoni, ei kiinnosta enää kummemmin. Kupla puhkesi ja siellä oli paljon mätää.
Musiikki on edelleen tärkeää, mutta olen entistä valikoivampi sen suhteen. Hiljaisuus on hyvää musiikkia myös.
Taide merkitsee mulle edelleen paljon. Auttaa jaksamaan elämässä.
Aktivoiduin yhteiskunnallisesti. Ehkä se alkoi Irakin sodasta. Ei ole koskaan liian myöhäistä aloittaa kansalaistoiminta. Tätä on kestänyt nyt noin 6-8 vuotta.
Matkailu ei enää kiinnosta. Radio ei ole koskaan merkinnyt minulle mitään.
Miksi ihmeessä tulisi jatkaa jotain toimintaa läpi elämänsä?
Samoin on käynyt ihmisten kanssa. Ihmiset menneisyydestä eivät enää kiinnosta.
Saisivat lopettaa FB-kaveripyynnöt ja katsoa hekin eteenpäin. Elämä jatkuu.
Miksi aiheuttaisin itselleni pahoinvointia lukemalla niitä?
Elämä on luopumista.
Olin varmaankin jo lukenut tarpeeksi romaaneja elämäni aikana. Tuhansia.
Leffoista aloin myös tiputtamaan pois rankkoja draamoja. Trillerit ja Independentit kiinnostivat edelleen. Dokumentit myös. Komediat, rakkaus, action, kauhu ja moni muu laji elokuvissa eivät olleet koskaan kiinnostaneetkaan. Eivätkä kiinnosta nytkään.
Olen alkanut katsomaan kuvia ja maalauksia. Kuvataidetta. Valokuvia. Kiinnostaa.
Historia on saanut musta myös pienen otteen. Luen sitä netistä kuvien kera.
Teatteri, entinen intohimoni, ei kiinnosta enää kummemmin. Kupla puhkesi ja siellä oli paljon mätää.
Musiikki on edelleen tärkeää, mutta olen entistä valikoivampi sen suhteen. Hiljaisuus on hyvää musiikkia myös.
Taide merkitsee mulle edelleen paljon. Auttaa jaksamaan elämässä.
Aktivoiduin yhteiskunnallisesti. Ehkä se alkoi Irakin sodasta. Ei ole koskaan liian myöhäistä aloittaa kansalaistoiminta. Tätä on kestänyt nyt noin 6-8 vuotta.
Matkailu ei enää kiinnosta. Radio ei ole koskaan merkinnyt minulle mitään.
Miksi ihmeessä tulisi jatkaa jotain toimintaa läpi elämänsä?
Samoin on käynyt ihmisten kanssa. Ihmiset menneisyydestä eivät enää kiinnosta.
Saisivat lopettaa FB-kaveripyynnöt ja katsoa hekin eteenpäin. Elämä jatkuu.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.