Vittumainen äiti

kärsinyt10 kirjoitti:

Meillä teini löi nyrkillä mua käsivarteen ja sattu kunnolla joten huitasin takas niin likka viestitti äidilleni ja hän rupes vittuileen mulle että rupean lyömään tytärtäni kun hän tulee kesätöistä. Ja miehestäni vittuili kun mies piti ovea kii ku opetti tyttärellemme matikkaa että on ihan kuin insesti isä ku äitini soitti silloin ja kysy mitä tyttäremme tekee. Olen itsekkin ollut lapsena ja nuorena henkisen ja fyysisen väkivallan uhri sillä äitini on kertonut että isä paiskas minut huoneen poikki television taakse ja potkaisi alapäähäni saappailla että sen jälkeen pitelin pyllyäni ja pelkäsin että se putoaa ja vielä aikuisikäisenä tuntui joskus että sieltä niinku olisi joku paine ollut ja lisäksi isäni on kuulemma syöttänyt mulle remmiä. Itse en muista mitään vanhemmistani paitsi sen kun olin 9-10v kun äiti ja isä erosivat ja äiti ei antanut minun istua hänen nojatuolissaan missä hän vain istui ja kirosi ja raivosi jos siihen istuin ja tuli pyyhkimään sitä rätillä. Sama oli valokuva albumin kanssa jos halusin sitä katsoa äiti tuli kiroileen selkäni taa koska hänen laukkunsa oli samalla hyllyllä jossa oli tärkeitä papereita. Ja kun söin niin valitti muruista ja pyyhki pöytää vaikka vielä söin ja lattialta etsi muruja olenko tiputtanut niitä! Lisäksi hän yritti puhkoa silmäni sormillaan mutta sain pidettyä ne kauempana ja harjallakin uhkasi lyödä että pakenin ja pelkäsin. Sitten äitini on lyönyt vihannesten kuorimaveitsellämua käsivarteen että laitettiin 5-6 tikkiä ja heitti sakset jalalleni kun olin teini ja seurauksena yksi tikki! Ja koulussa salasin nämä asiat ja lääkerillekkin kerroin että huitasin kättäni vahingossa veitseen ja että tiputin sakset jalalleni ja peloitteli jättämisellään mua kun illalla keinuin kavereiden kanssa talon takapihalla niin äiti tulee vihaisen näköisenä ikkunan eteen laittaan takkia päällensä että jättää minut kun en heti tullut kotiin ja esitti ottavansa disperiniä purkillisen ja minä pelkäsin! Ja kuristusotteenkin on minusta ottanut kun olin teini niin jouduin taaksepäin potkimaan että pääsin irti ja nipistänytkin on kun ohi ja en saanut musiikkia kuunnella oli musiikin pakkosyöttöä kuulemma enkä valoja pitää ns. Huoneessani ja äiti sanoikin että mulla ei ole huonetta että hän maksaa vuokran ja sopimuksessa ei ole nimeäni. Nyt aikuisena ku meille syntyi lapsi äitini yritti määrätä miten saan kävellä raskaana ollessani soitteli oikein lääkärille kun kerroin käveleväni reippaasti ja vaatteet kommentoi lapsellani ja kengät milloin olivat liian pieniä milloin liian isoja jopa hänellekkin kuului mahtuvan lapseni yksi pusero ja piruili että kun tytär juoksee niin kengät tippuu jalasta vaikka ostimme oikean kokoisia ja hyviä vaatteita. Mieheni puolelta kukaan ei piruilut kuten ei tänäkään päivänä aina on vaan mun äiti joka sanoo. Sitten kun minä en tarennut uimahallissa opettaa lastamme uimaan ja mies meni silloin 6v lapsemme kanssa uimaan niin äiti piruili jälleen että mieheni opettaa lapsemme miesten makuun ja soitti mulle kerrankin yks aamu että muut oikeat äitit on jo lasten kanssa ulkona ja kun esikoulu loppui tyttäreltämme sanoin äidille että tuli yhtä mukavaa tätiä ikävä niin äiti vaan sano että mulla on pakkomielle. Lisäksi hän teki joka tarhavuodelle yhden lastensuojelu ilmoituksen ku luuli ja kuvitteli ettei lapsemme saa ruokaa tarpeeksi vaikka tytär on ollut aina normaalipainoinen ja mieheni ulkomaanreissuista jotka työpaikka kustansi soitteli lentokentälle ja kerrankin sanoi mulle että miehesi kertoo satuja ja piruili että mieheni menee ilotaloon ja kävelynkin on pilkannut kuulemma mieheni kävelee haarat levällään kuin baarista tullut ja niimpä jo äitini kanssa asuessa sekosin ja sairaalassa tajusin miten ihanaa oli ku ei hengitetty niskan takana ja sitten järjestin elämäni äitini luolta pois ja onneksi tapasin mieheni joka tosiaan pelasti minut normaalielmään. Äitini tosin stressasi mua vielä lapsen syntymän jälkeenkin että sekosin uudelleen. Nyt tilanne on se että en käy äidilläni kylässä kuin 2-3 krt vuodessa vaikka asumme lähekkäin kun äidilleni ei voi mennä kutsumatta kylään koska hän on palauttanut ovelta takaisinkin jos on ollut lukemassa tai katsomassa televisiota ja yritin vuosia sitten mennä kylään kutsumatta hän sanoi ettei ala olemaan hovineitini ja ilmeili suullaan kun näki minut veti sen alaspäin. Nykyään äitini piruilee aina välillä mutta tyttärellemme on hyvä mummu. Minulla taas ei ole mitään lapsuus nuoruus muistoja vanhemmista kuin vaan äitini käyttämä henkinen ja fyysinen väkivalta

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä