Kuka olen? Auttakaa!

Olen 25-v nainen, jolla on äärimmäisen vähän kokemusta seurustelusta, seksisuhteista vielä vähemmän. Itsetyydytystä olen harrastanut ja itsetuntemus tämän osalta on suht kunnossa. Ongelmani on se, että olen vähän pihalla suuntautumiseni kanssa. Kerron vähän jotain itsestäni, toivottavasti joku osaa auttaa.

Olen lapsesta asti ollut ihastunut miehiin. Siis aikuisiin miehiin, mm. opettajiini. Omanikäisistä pojista olen saattanut ajatella, että on "tosi hyvän näköinen", mutta siihen se on aina jäänyt. Tytöistä tai naisista minulla ei ollut lapsena tällaisia kokemuksia. Oma ystäväpiirini on varsinkin varhaislapsuudessa koostunut pojista, tyttöjen kanssa tuntui aina, että piti olla eri tavalla "varpaillaan". Pari hyvää ystävyyssuhdetta poikiin on katkennutkin vanhempieni toimesta, kun he yrittivät innostaa minua leikkimään tyttöjen kanssa. Vähän vanhempana ystävystyin pitkäaikaisesti parin tytönkin kanssa, mutta poikien kanssa on aina tuntunut luonnollisemmalta ja rennommalta.

Olen myös hyvin poikamainen mielenkiinnonkohteideni suhteen jopa veljeeni nähden, pitänyt hurjista harrastuksista, vauhdikkaista leikeistä, pikkuötököiden tutkimisesta ym. Joskus sukulaisten vieraillessa on kummasteltu näitä erikoisia mieltymyksiäni. Enkä ole ollut niin tarkka esim. ulkonäköni tai huoneen siisteyden suhteen, tässäkin suhteessani veljeni on ollut se "siivompi lapsi". Myös vaatemakuni on ollut "poikamainen", vaikka toisinaan minulla onkin ollut halu pukeutua tyttömäisesti esimerkiksi sukujuhliin ja pidän kyllä myös feminiinisyydestä, kuten pitkästä tukasta, naisellisesta vartalostani ja meikistä. Olen vain suht laiska ulkonäköni suhteen, enkä koe arkena välttämättä tarvetta esim. meikata ollenkaan. Olen ollut aina se suorasanaisempi lapsi, "kovapäisempi" lapsi, itsenäisempi ja rohkeampi lapsi. Lempivärini on ollut aina "poikamainen", en ole ikinä tykännyt leikkiä nukeilla tai barbeilla (vaikkakin lapsena yritinkin innostua niistä) jne.

Vasta ihan aikuisiällä olen ystävystynyt kahden naisen kanssa syvemmin, niin että tuntui että välillämme oli oikea luottamuksellinen ystävyyssuhde. Aikuisiällä tunsin myös ensimmäistä kertaa pientä ihastusta naisia kohtaan. En kuitenkaan satunnaisia tuntemuksia vieraita henkilöitä kohtaan, kuten miesten kohdalla, vaan jotkut tietyt naiset vain luonteellaan ja persoonallaan "kolauttivat" syvemmin. En varsinkaan aluksi miettinyt, että voisin olla yhtään naisiin päin, vaan lähinnä syytin kokemattomuuttani tyttöjen/naisten kanssa, jolloin ystävyyssuhteet saivat ehkä aikaan isompia tunteita kuin olisi normaalia.

Nyt kun nuo naiset, joihin ystävystyin, asuvatkin matkojen päässä, huomaan välillä ajattelevani heitä myös seurustelumielessä, että millaista elämä olisi ollut heidän kanssaan. Olen myös huomannut, että kiinnostun naisista nykyään fyysisestikin, mutta paljon valikoivammin kuin miehistä. Olen yrittänyt aloittaa suhdetta jonkun miehen kanssa, mutta vaikka voisinkin olla ihastunut miehen ulkonäköön, tuntuu henkisen kemian löytäminen erittäin vaikealta. Eikä ole kyse siitä, etten olisi tavannut mukavia miehiä, kyse on jostain muusta kuin luonteesta. Kun joku mies osoittaa minuun kiinnostustaan, olo on aina vähän väkinäinen ja yritän esiintyä "naisellisemmin" kuin normaalisti esiintyisin. Vaikka huomion saaminen tuntuu imartelevalta silloin harvoin kun sitä miehiltä saan, en jostain syystä tunne halua aloittaa suhdetta. En tunne itseäni luonnostaan "naiseksi" miehen kanssa, vaikka haluaisinkin. Tuntuu vain jotenkin feikiltä.

Olenkin ruvennut pohtimaan, että johtuvatko nämä tunteet kokemattomuudesta seurustelun suhteen, vai johtuuko kokemattomuuteni näistä tunteista. Onko mahdollista, että ihastuu naisiin ja miehiin "eri tavalla"? Eli että miehet kokee ainakin ensialkuun ulkonäöllisesti kiinnostaviksi, naiset henkilökemioiden suhteen? Vai voiko tässä olla kyse jostain ihan muusta kuin homo/bi-seksuaalisuudesta? Seksuaali-identiteettiin liittymättömien mielenterveyden häiriöiden mahdollisuuttakaan en halua poissulkea. Tässä kohtaa kun olen ihan hukassa itseni kanssa, myös ne usein kauhistellut "stereotypiat" voisivat olla avuksi :D