Olen 25-v nainen, jolla on äärimmäisen vähän kokemusta seurustelusta, seksisuhteista vielä vähemmän. Itsetyydytystä olen harrastanut ja itsetuntemus tämän osalta on suht kunnossa. Ongelmani on se, että olen vähän pihalla suuntautumiseni kanssa. Kerron vähän jotain itsestäni, toivottavasti joku osaa auttaa.
Olen lapsesta asti ollut ihastunut miehiin. Siis aikuisiin miehiin, mm. opettajiini. Omanikäisistä pojista olen saattanut ajatella, että on "tosi hyvän näköinen", mutta siihen se on aina jäänyt. Tytöistä tai naisista minulla ei ollut lapsena tällaisia kokemuksia. Oma ystäväpiirini on varsinkin varhaislapsuudessa koostunut pojista, tyttöjen kanssa tuntui aina, että piti olla eri tavalla "varpaillaan". Pari hyvää ystävyyssuhdetta poikiin on katkennutkin vanhempieni toimesta, kun he yrittivät innostaa minua leikkimään tyttöjen kanssa. Vähän vanhempana ystävystyin pitkäaikaisesti parin tytönkin kanssa, mutta poikien kanssa on aina tuntunut luonnollisemmalta ja rennommalta.
Olen myös hyvin poikamainen mielenkiinnonkohteideni suhteen jopa veljeeni nähden, pitänyt hurjista harrastuksista, vauhdikkaista leikeistä, pikkuötököiden tutkimisesta ym. Joskus sukulaisten vieraillessa on kummasteltu näitä erikoisia mieltymyksiäni. Enkä ole ollut niin tarkka esim. ulkonäköni tai huoneen siisteyden suhteen, tässäkin suhteessani veljeni on ollut se "siivompi lapsi". Myös vaatemakuni on ollut "poikamainen", vaikka toisinaan minulla onkin ollut halu pukeutua tyttömäisesti esimerkiksi sukujuhliin ja pidän kyllä myös feminiinisyydestä, kuten pitkästä tukasta, naisellisesta vartalostani ja meikistä. Olen vain suht laiska ulkonäköni suhteen, enkä koe arkena välttämättä tarvetta esim. meikata ollenkaan. Olen ollut aina se suorasanaisempi lapsi, "kovapäisempi" lapsi, itsenäisempi ja rohkeampi lapsi. Lempivärini on ollut aina "poikamainen", en ole ikinä tykännyt leikkiä nukeilla tai barbeilla (vaikkakin lapsena yritinkin innostua niistä) jne.
Vasta ihan aikuisiällä olen ystävystynyt kahden naisen kanssa syvemmin, niin että tuntui että välillämme oli oikea luottamuksellinen ystävyyssuhde. Aikuisiällä tunsin myös ensimmäistä kertaa pientä ihastusta naisia kohtaan. En kuitenkaan satunnaisia tuntemuksia vieraita henkilöitä kohtaan, kuten miesten kohdalla, vaan jotkut tietyt naiset vain luonteellaan ja persoonallaan "kolauttivat" syvemmin. En varsinkaan aluksi miettinyt, että voisin olla yhtään naisiin päin, vaan lähinnä syytin kokemattomuuttani tyttöjen/naisten kanssa, jolloin ystävyyssuhteet saivat ehkä aikaan isompia tunteita kuin olisi normaalia.
Nyt kun nuo naiset, joihin ystävystyin, asuvatkin matkojen päässä, huomaan välillä ajattelevani heitä myös seurustelumielessä, että millaista elämä olisi ollut heidän kanssaan. Olen myös huomannut, että kiinnostun naisista nykyään fyysisestikin, mutta paljon valikoivammin kuin miehistä. Olen yrittänyt aloittaa suhdetta jonkun miehen kanssa, mutta vaikka voisinkin olla ihastunut miehen ulkonäköön, tuntuu henkisen kemian löytäminen erittäin vaikealta. Eikä ole kyse siitä, etten olisi tavannut mukavia miehiä, kyse on jostain muusta kuin luonteesta. Kun joku mies osoittaa minuun kiinnostustaan, olo on aina vähän väkinäinen ja yritän esiintyä "naisellisemmin" kuin normaalisti esiintyisin. Vaikka huomion saaminen tuntuu imartelevalta silloin harvoin kun sitä miehiltä saan, en jostain syystä tunne halua aloittaa suhdetta. En tunne itseäni luonnostaan "naiseksi" miehen kanssa, vaikka haluaisinkin. Tuntuu vain jotenkin feikiltä.
Olenkin ruvennut pohtimaan, että johtuvatko nämä tunteet kokemattomuudesta seurustelun suhteen, vai johtuuko kokemattomuuteni näistä tunteista. Onko mahdollista, että ihastuu naisiin ja miehiin "eri tavalla"? Eli että miehet kokee ainakin ensialkuun ulkonäöllisesti kiinnostaviksi, naiset henkilökemioiden suhteen? Vai voiko tässä olla kyse jostain ihan muusta kuin homo/bi-seksuaalisuudesta? Seksuaali-identiteettiin liittymättömien mielenterveyden häiriöiden mahdollisuuttakaan en halua poissulkea. Tässä kohtaa kun olen ihan hukassa itseni kanssa, myös ne usein kauhistellut "stereotypiat" voisivat olla avuksi :D
Kuka olen? Auttakaa!
3
185
Vastaukset
- hullaantuminen
Sinä olet aiemmin ihastunut helposti miehiin, mutta et koskaan rakastunut?
Ystävyttyäsi kahteen naiseen, etäisyys heihin herätti sinussa syvempää kaipuuta ja pohdintoja yhteiselämästä, minusta tämä kertoo voimakkaammasta viehättymisestä omaan sukupuoleesi. Tätä tukee myös kertomasi miehen kiinnostuessa sinusta, et tunne olevasi oma itsesi siinä tilanteessa. Esität tunteita ja kiinnostusta miehelle? Onko sinulla enemmän romanttisia tunteita miehiä vai naisia kohtaan? Kumpaa haluat enemmän?
Sinä olet kaveerannut enimmäkseen poikien kanssa, olet poikamainen mutta et vartaloltasi, naiset ovat tuntuneet vieraammilta puheiltaan ja tavoiltaan, siksi he ovat alkaneet kiehtoa mieltäsi.
Ehkä sinä haluat tutustua enemmän naiseudesta kahden naisystäväsi kokemusten avulla?
Minä uskon että kaikissa meissä on molempien sukupuolten piirteitä ja tapoja, toisissa enemmän, toisissa vähemmän. Halun, intohimon ja rakkauden kohdistuminen jompaan kumpaan, tai molempiin (tuntuuko mahdoliselta?) selviää vain kokemuksen kautta.- kokemukseton
Kiitos vastauksesta. Niin, tuntuu, että miehiin on helppo kokea vetoa fyysisesti, muttei muuten. Aiemmin olen ajatellut, että pelkästään fyysinen, seksuaalinen mielenkiinto miehiä kohtaan tarkoittaa, että olen hetero. Mutta nyt vanhempana olen alkanut huomaamaan, että ikäisillänikin hetero-pariskunnilla on syvempi henkinenkin yhteys, jota minun on vaikea kokea miesten kanssa. Toisaalta tämä on tuntunut oudolta, koska olen lapsuudesta asti tullut hyvin toimeen poikien kanssa. Sekin on varmaan hämännyt minua, että vanhempani erosivat kun olin pieni, eikä isäni juuri ole pitänyt yhteyttä. Pitkään ajattelin, että ehkä nämä "miesvaikeudet" johtuvat siitä, ettei minulla ollut suhdetta biologiseen isääni. Mutta toisaalta minulla on erittäin hyvä suhde isäpuoleeni, joten en ole elänyt miehettömässä ympäristössä tai koe miehiä perhe-elämässä vieraaksi.
Suurin ongelmani on ehkä ristiriita ulkoisen olemukseni ja sisäisten kokemusten suhteen. Näytän suht tyttömäiseltä, olen pienirakenteinen ja kai naamaltani sievä, mutta luonteeni on poikamaisempi, jollain tavalla rohkeampi ja suorempi kuin mitä naisilta odotetaan. Tämä aiheuttaa miehissä usein u-käännöksen, kun he ulkonäön perusteella olettavat minun olevan pieni herkkä tyttö, joka tarvitsee macho-suojelijan, mutta sitten kun tutustutaan paremmin, niin he huomaavatkin, että olen jotain muuta. Raskainta näissä rooleissa on ollut varmaan se, että äidin kanssa on tullut yhteentörmäyksiä, kun hän ei välillä "tajua" minua tai ajattelee, että olen tällainen määrätietoinen vain, jotta hän ei määräilisi minua. Välillä tuntuu, että äiti kokee minun haastavan riitaa, vaikka vain kysyttäessä sanoisin rehellisen mielipiteeni jostain asiasta ilman tarkoitustakaan loukata häntä. Ja toisaalta hän sallii paljon enemmän samanlaista suoruutta veljeltäni. Siksi itsekin olen varmaan alkanut miesten kanssa esittämään "herkkätunteisempaa", kun muu koetaan luotaantyöntäväksi. Ja toisaalta se tuntuu väärältä, kun ei voi olla oma itsensä, kuin markkinoisi mielikuvaa itsensä sijaan. Esim. miesten kanssa flirttailu tuntuu todella teennäiseltä eikä tunnu hyvältä muuten kuin itsetunnon kohottajana. Alkuihastuksen jälkeen tunnelma lässähtää nopeasti "kaveruusasteelle". Tilannetta ei helpota se, että tykkään myös naisellisista piirteistä itsessäni. En siis olisi valmis leikkaamaan siiliä, hankkimaan tatuointeja tai muuta "radikaalia", mikä ehkä viestittäisi joitain luonteenpiirteitäni paremmin.
Eniten minua hämää se, että voiko eri sukupuoliin ihastua eri tavalla. Mitä "romanttiset tunteet" edes oikeasti tarkoittavat? Olenko oikeasti edes ihastunut miehiin, vai enkö vain ole löytänyt sitä joka kolahtaa myös henkisesti? Kuten myös se, että jonkinasteinen kiinnostus miehiin on ollut selvä lapsuudesta asti, mutta samanlainen kiinnostus naisiin on tullut oikeastaan vasta teini-iän jälkeen. Jos mahdollista, haluaisin suhteen mieheen, koska minua vetää puoleensa suhteen fyysinen puoli. Haluaisin myös lapsia, joten miehen kanssa tämä onnistuisi luonnollisemmin. Toisaalta tuntuu väärältä lähteä "kokeilemaan" miehiä, jos haluaisin suhteen heihin vain tällaisten pinnallisten syiden vuoksi. Suhde naiseen tuntuu fyysisesti vieraammalta, en ole ikinä osannut kuvitella itseäni lesbo-suhteeseen. Eli tavallaan myös se tuntuisi epäreilulta "kokeilulta". Välillä tuntuu, että minulle riittäisi vain se, että saisin olla heterosuhteessa "naisellisena poikatyttönä". Sitten taas tuntuu, että pelkkä hyväksytyksi tuleminen ei sekään riittäisi, vaan suhteella olisi vaara ajautua "kämppisystävyydeksi". Suhde miehen kanssa tuntuisi siis vieraalta henkisesti, naisen kanssa fyysisesti. Tuntuu todella vaikealta lähteä kokeilemaan mitään konkreettisesti kummankaan sukupuolen kanssa.
Olen myös pohtinut mm. masennuksen mahdollisuutta näiden tuntemusten aiheuttajana - vaikka usein tuntuu että alakulo on seuraus tilanteestani, ei sen aiheuttaja. Pahoittelut pitkästä vuodatuksesta. Tuntuu vain siltä, että näitä ajatuksia nyt pitää purkaa jonnekin että pääsen elämässä eteenpäin!
- charlodte
Olin lapsena samanlainen kuin sinä ja lähellä kouluikää alkoi vahvistua tunne, että olen erilainen, vääränlainen. Seurustelin lukioikäisenä poikien kanssa, koska halusin olla tavallinen, mutta varsinaista seksiä ei heidän kanssaan ollut. Opiskeluaikana huomasin haaveilevani naisista, mutta taas ollakseni tavallinen ja normaali, ja koska halusin niin kovasti lapsia, päädyin naimisiin miehen kanssa. Tottakai se oli virhe, mutta nyt 15 vuotta myöhemmin olen äiti ja naimisissa ihanan naisen kanssa. Nykyään näytän tavalliselta keski-ikäiseltä naiselta, luulisin, mutta seksuaalisesti minusta tuntuu välillä kuin olisin mies. Haluan ottaa vaimoni kuin mies ja hän rakastaa sitäkin puolta minussa. Minun ei tarvitse olla joko tai.
En oikeastaan kadu mitään, mutta olihan se ihan turhaa yrittää täyttää muiden odotuksia ja ihanteita. Ei siitä mitään tule. Olen sitä mieltä, että kannattaa kuunnella tunteitaan ja pitää itsestään huolta mieluummin kuin rynnätä suhteisiin.
Ketjusta on poistettu 9 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap162188Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta
https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi842138- 1011407
Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen101336Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/1525663841227Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k1461188Aatteleppa ite!
Jos ei oltaisikaan nyt NATOssa, olisimme puolueettomana sivustakatsojia ja elelisimme tyytyväisenä rauhassa maassamme.249896Omalääkäri hallituksen utopia?
Suurissa kaupungeissa ja etelässä moinen onnistunee. Suuressa osassa Suomea on taas paljon keikkalääkäreitä. Mitenkäs ha173874- 78869
- 63854