Kuinka monta kertaa olet rakastunut?

Olen kai ihastunut useita kertoja mutta olosuhteet ovat olleet vastaan joten ei päässyt testaamaan olisiko ollut kuinka ihanaa ajan mittaan ;)
Uskoisin että rakkaus on miehen ja naisen välillä sellaista yhdessä viihtymistä, toisen kunnioittamista unohtamatta tunteiden paloakaan.
Olen hidas kiintymään joten monia rakkauksia ei yhden elämän aikana ehdi käydä läpi.

Järkipelillä tulee paras avioliitto, on takana pari musertavaa, lyhyttä rakkaussuhdetta, lapset kasvatetaan ja koulutetaan, asunnot isonnetaan lapsiluvun mukaan. Saadaan kaikki valmiiksi, sitten huomataan, ettei olekaan mitään yhteistä, kaksi lähes vierasta ihmistä toisilleen. Kuin osake-yhtiö. Erotaan. Lapset on viisaita ja talous kunnossa, kun siihen on satsannut. Porskuttaen ulos liitosta uhmalla, kyllä pärjään. Ehkä sittenkin oli se oikea.
Toisessa suhteessa otetaan kumppani vain itselle, ihan hurviton, joka ei ollenkaan sopisi omien lasten isäksi, arvot erilaiset, mutta mitä väliä. Mennään ja häärätään, pistetään vähän ranttaliksi.
Sitten tulevat sairaudet. Siitä loppuelämä revitään. Meneehän se näinkin. Jos ei tätä olisi käynyt läpi, olisi siinä ekasuhteessa koko ajan kärvisteelyt, mitä olisikaan ollut muuta tarjolla.

Ihastumisia / rakastumisia tulee lukuisia pitkän elämän aikana,
on eri asia voiko seurustella ihastuksensa kanssa vai ei,
koska oma avioliitto on kuitenki maailman tärkein asia,
tunteileen ihminen ei voi mitään,
mutta tunteet voi kahlita järjellä siis järkeilemällä,
-- kunnioitan omaa avioliittoa,
kunnioitan myös toisten ihmissuhteita,
joten en koskaan tunteitteni ole antanu sotke kenenkää ihmisen elämää,
työelämän aikana oli tosi ihania työkavereita, muutamaan rakastuinkin mutta salasin visusti tunteeni , pidin omana tietona, kohdekkaan ei tienny asiasta, heh,
myös työssä voi kohdata vakituisissa asiakkaissa ihania ihmisiä,
joten rakastumiset on mahdollisia,
mutta konkreettisen toiminnan mahdollisuus on olematon,
joten kieltäytyminen on ollu ainoa mahdollisuuteni,
keskittyminen vain omaan puolisoon kaikille tunteitten alueilla,
elämä on ollu oman aviopuolison kanssa ihanaa, myrskyineen päivineen,
rakkaus on tahdon asia todellisuudessa,

Kolmesti. Kikki muut kerrat on olleet jotain muuta :).

Ihanaa juhannuksen jälkeistä sunnuntaiaamua!
Olen edelleenkin ja jatkuvasti rakastunut rahaan ja kotiini!

Minulle Rakkaus on tosi-tosi vakava asia. Sitä ei pidä hepposesti käsitellä.
En ole rakastunut moneenkaan mieheen. Tykkäillyt olen, mutta en ole antanut itselleni "lupaa" rakastua, jos mies on ollut sen tyyppinen, että vaikka olisikin ollut aivan mahtava, mutta ei kuitenkaan sopiva perheen perustamiseen. Siis jos on tiennyt, että turha tuohon ja tuohon on suuremmasti rakastua, ei siitä kuitenkaan ole miun maun mukkaiseen olemiseen.
Kirjoitan nyt siitä ajasta, jolloin en vielä ollut aviomiestäni tavannut.
Voihan sitä mukavia hetkiä viettää ilman kauheaa rakastuilemista:)
En kerrassaan rakastu helposti.

Miten monta kertaa olen rakastunut ? En taida kertoa, mutta monta..))
Rakastumisherkkyys liittyy mielestäni yleiseen tunneherkkyyteen ja mielikuvituksen voimaan. Tuossa toisessa ketjussa siteerasin Erich Frommia joka katsoi, että rakastumisen takana on usein koettu yksinäisyys ja kuten tiedetään, ihminen voi kokea yksinäisyyttä myös parisuhteessa.
Minulle rakastuminen on ollut jollakin tavoin hallitsematon prosessi, en ole järkeillen pystynyt sitä pysäyttämään ja kaksi liittoani se on särkenyt, koska en ole voinut ajatella sala- tai sivusuhdetta voimassa olevassa liitossa. Avionrikkoja en ole koskaan ollut vaan uskollinen ja rehellinen kulloisellekin kumppanilleni.
Tavattuani nykyisen kumppanini, tuo rakastumisherkkyys on vähentynyt, järki on tarttunut ohjaksiin eikä rakastuminen ole minulle enää ongelma. Outoahan se olisikin. jos olisi, tässä iässä..)) Ikä tekee vapaaksi monella tavoin.
Niin kaunistelevalta kuin se kuulostaakin, koen , että jokainen rakstuminen on ollut minulle tarpeellinen ja tervehdyttävä prosessi. Jotakin kipeätä ne ovat nostaneet pintaan ja kohdattavaksi ja jotakin ne ovat myös paikanneet.
Vaikka itse olen ollut se hylkäävä osapuoli liitoissani, koen, että myös kumppanit ovat lähteneet liitoista eheämpinä kuin sinne tulivat. En ota tästä ansiota itselleni vaan näen, että rakkaus teki meille sen, minkä sen oli määrä tehdä ja kantaa meitä myös jatkossa jos on kantaakseen...

En ole rakastunut koskaan ,tosin olen ollut aviossa ja avoliitossa ja erinäisissä seksisuhteissa. En tiedä mitä rakkaus on?? Tiedän mitä on äidinrakkaus ja itserakkaus.

Kerran vielä kiellon päälle ja sitten en enempää.

Luultavasti vain kerran ja onnekkaana olen yhä hänen kanssaan naimisissa. Olin vain 19-vuotias kun tapasimme ja naimisiin menimme 5 seurusteluvuoden jälkeen. Sitä ennen seurustelin parisen vuotta toisen kanssa ja olin varmasti ihastunut häneen mutten kuitenkaan rakastunut.

Rakka-us on lumenkylmäinen
pakkasnesteen kanssa ehkä pitkäkestoinen
voi kunpa pakkasta ei paljon tulla vois
ettei illan tullen kukaan vedä vessaa pois

Kolme kertaa.
Ihastunut, kiinnostunut, tykännyt monta kertaa.

Olen aina rakastanut varsinkin elämää. Eläimiä. Luontoa. Palavasti ja koko sydämestäni. Ja ollut rakstunut monia kertoja. Rakkaus on mielestäni prosessi joka kantaa elämässä ja syventää omaa suhdetta siihen. Olla osana suurta kokonaisuutta ja samalla oma itsensä. Ja suuri onni on ollut saada rakastaa ja tulla rakastetuksi monta kertaa. Parisuhteessa aina kuitenkin uskollinen. Ehkä noin 10 rakkaussuhdetta, ihastumisia paljonkin. Kaikista olen jotain oppinut. Kaikilla on tarkoituksensa. Vain kerran avioliitossa, mkä päättyi puolison kuolemaan. Kaikkiin rakkauksiin ei tarvitse kuulua seksiä. Osa toimii hienosti muilla tasoilla. Lisäksi on pitkiä hyviä ystävyyksiä. Elämässä saa sen minkä uskaltaa sinne antaa. Mikään ei myöskään ole antoisampaa kuin ihmisiin tutustuminen. Jokainen on tarinansa arvoinen ja oikeasti jotain aivan muuta kuin ensi näkemältä arvaisikaan. Ja vieläkin olen aivan yhtä valpas ja innostunut elämästä kuin nuorena. Mielestäni kaikki vanhetessa paranee. Tietynlainen varovaisuus vain on haitunut, kun tietää ettei aikaa ole tuhlattavaksi vaan kaikesta on iloittava tässä ja nyt. Rohkempikin voisi olla mutta hyvä näin. Nyt olen yksin mutta toivoisin tapaavani vielä jonkun joka jaksaisi innostua elämästä ja katsoa sitä välillä kaksin.

Kummallista, kun ihmiset rakastuu vain muutamia kertoja. Minusta on vaikea olla rakastumatta kerta toisensa jälkeen. Se on olosuhteista ja tilanteista kiinni kenen kanssa asia lähtee syventymään. Aina kanattaa ihastua ja rakastua. Yksi elämä vaan. Ihmiset on liian varovaisia ja pelkäävät satuttavansa itseään. Aivan turhaan.

Olen rakastunut kymmeniä kertoja, alle kouluikäisestä aina tuonne viisikymppiseen asti. Jostain syystä siinä vaiheessa tunne-elämä viileni, enkä ole sen jälkeen rakastumista kokenut. Liekö ollut hormonitoiminnan muutoksesta kyse - kiinnostukseni seksiin ei kuitenkaan ole loppunut. Ja jonkinasteista kiintymystäkin nähtävästi pystyn tuntemaan, avioiduinkin uudestaan muutama vuosi sitten. Mutta rakastuminen, se vain on kertakaikkiaan jäänyt taakse.