Heips! Olen 17-vuotias yksinhuoltaja isä Etelä-Suomesta. Kyllä, luit oikein. 17-vuotias yksinhuoltaja isä.
16-vuotiaana Silloisen tyttöystäväni kanssa olimme äidin varoituksista huolimatta huolimattomia ehkäisyn kanssa, ja niinpä siinä sitten kävi niin että tyttö tuli raskaaksi. Tyttö oli vasta 15, eikä kokenut olevansa valmis äidiksi, muttei halunnut aborttiakaan tehdä. Hän suunnitteli antavansa lapsen adoptioon, mutta minä sitten heitin ilmoille, että mä voisin huolehtia siitä. Minulla oli jo silloin kokemusta lapsen hoidosta, sillä minulla on pikkusisko, joka oli silloin 3-vuotias. Häntä olin jo silloin paljon hoidellut.
Tyttö aluksi hieman epäröi, olisinko kelvollinen yksinhuoltajaisäksi, mutta suostui lopulta. Heti tytön ja pojan kotiuduttua sairaalasta tyttö antoi lapsen minulle, ja siitä elämä vauvan kanssa sitten alkoi.
Aluksi oli rankkaa, kun vauva valvoi paljon, ja en itsekkään saanut kunnolla nukutuksi. Vauva syntyi kesäkuussa, juuri ennen koulujen loppumista. Kaksi ekaa kuukautta olivat sellaista totuttelua. Elokuussa olikin sitten aika palata kouluun. Aluksi meinasimme, että äiti hoitaisi poikaa kotona sen aikaa, kun olen koulussa. Äitini saikin sitten yllättäen töitä, ja jouduin miettimään kuviot uudelleen. Ei siinä sitten ollut kuin kaksi vaihtoehtoa: Lopettaa lukio, ja jäädä vauvan kanssa kotiin, tai ottaa vauva mukaan kouluun. Päädyin jälkimmäiseen, koska tykkäsin kovasti lukion käynnistä, enkä olisi malttanut jättää sitä kesken. Pyysin totta kai rehtorilta luvan. Rehtori epäröi aluksi, mutta antoi luvan sillä ehdolla, että vauva ei häiriköi tunteja. Lupasin, että jos vauva rupee itkemään tai muuten meluamaan, lähden luokasta ulos vauvan kanssa.
Minua jännitti, miten muut oppilaat suhtautuvat vauvaan. Se oli kuitenkin turhaa, sillä kaikki rakastivat poikaani. Tunneilla poika aluksi nukkui melkein koko ajan, mutta kun oli väliaikaa tuntien välillä, niin silloin poika kiersi sylistä syliin. Eikä se häntä haitannut, siitä oli ehkä jopa hyötyä, sillä poika ei ole vieläkään vierastanut.
Kun poika kasvoi, hän ei enää jaksanutkaan nukkua tunteja, joten pistin hänet yleensä lattialle leikkimään tuntien ajaksi.
Nyt on kesäloma, ja elokuussa alkais Vika vuos lukiossa. Helmikuussa alkaa lukuloma, keväällä ois tarkotus kirjottaa ylioppilaaks. Ens vuoden poika todennäköisesti käy päiväkodissa.
En vielä varmaksi tiedä, mitä teen sitten kun kirjoitukset on ohi. Alustavasti suunnitelmissa on pitää välivuos, ja viettää koti-isän arkea lapsen kanssa. Välivuoden jälkeen aloitan todennäköisesti opiskelut ammattikoulussa.
Nyt kun olen vielä alaikäinen, niin asun äidin luona.
Mun äiti on ollut pojalle varaäiti, ja ajattelinkin opettaa poikani sanomaan omaa äitiäni äidiksi. Selitän hänelle miten asiat oikeasti on, silloin kun poika on vähän isompi, ja ymmärtää enemmän.
Kotona mua auttaa arjessa äiti, ja mun isoveli. Heistä on ollut korvaamaton apu mulle. Heidän ansiosta oon aina välillä saanut omaa aikaa, ja päässyt kavereiden kaa hengailemaan, kun äiti ja veli hoitavat poikaa.
Mun Sisko on aina ollut innoissaan pojan kanssa touhuamisesta, ja odottaa kovasti, että saisi pojastani leikkikaverin. Ihan pian sekin aika jo koittaa, heillä on jo nyt jotain yhteisiä leikkejä. <3
Poika tällä hetkellä on siis vuoden vanha, ja terve kuin mikä. Unohtumattomin hetki koko mun elämässä oli se, kun poika otti mua hiuksista kiinni, hymyili ja sanoi "Isi". Siinä kohtaa mulla tuli kyyneleet silmiin. Vaikka sillon aluksi mua pelotti, ja ajattelin etten tuu ikinä rakastamaan sitä lasta, ja että mokaisin kaiken, niin silti se pikkujäbä on mulle kaikki kaikessa. Ajattelen häntä aina ennen kuin itseäni. Mä oon onnellinen, kun mulla on niin ihana perhe <3 joka aamu kun nään sen pikkutuhisijan, niin ajattelen, että Oon onnekas, että oon saanut Hänet mun elämään.
Kertokaa oman perheenne tarina kommenteissa! Olis kiva lukea. <3
16-vuotiaana Silloisen tyttöystäväni kanssa olimme äidin varoituksista huolimatta huolimattomia ehkäisyn kanssa, ja niinpä siinä sitten kävi niin että tyttö tuli raskaaksi. Tyttö oli vasta 15, eikä kokenut olevansa valmis äidiksi, muttei halunnut aborttiakaan tehdä. Hän suunnitteli antavansa lapsen adoptioon, mutta minä sitten heitin ilmoille, että mä voisin huolehtia siitä. Minulla oli jo silloin kokemusta lapsen hoidosta, sillä minulla on pikkusisko, joka oli silloin 3-vuotias. Häntä olin jo silloin paljon hoidellut.
Tyttö aluksi hieman epäröi, olisinko kelvollinen yksinhuoltajaisäksi, mutta suostui lopulta. Heti tytön ja pojan kotiuduttua sairaalasta tyttö antoi lapsen minulle, ja siitä elämä vauvan kanssa sitten alkoi.
Aluksi oli rankkaa, kun vauva valvoi paljon, ja en itsekkään saanut kunnolla nukutuksi. Vauva syntyi kesäkuussa, juuri ennen koulujen loppumista. Kaksi ekaa kuukautta olivat sellaista totuttelua. Elokuussa olikin sitten aika palata kouluun. Aluksi meinasimme, että äiti hoitaisi poikaa kotona sen aikaa, kun olen koulussa. Äitini saikin sitten yllättäen töitä, ja jouduin miettimään kuviot uudelleen. Ei siinä sitten ollut kuin kaksi vaihtoehtoa: Lopettaa lukio, ja jäädä vauvan kanssa kotiin, tai ottaa vauva mukaan kouluun. Päädyin jälkimmäiseen, koska tykkäsin kovasti lukion käynnistä, enkä olisi malttanut jättää sitä kesken. Pyysin totta kai rehtorilta luvan. Rehtori epäröi aluksi, mutta antoi luvan sillä ehdolla, että vauva ei häiriköi tunteja. Lupasin, että jos vauva rupee itkemään tai muuten meluamaan, lähden luokasta ulos vauvan kanssa.
Minua jännitti, miten muut oppilaat suhtautuvat vauvaan. Se oli kuitenkin turhaa, sillä kaikki rakastivat poikaani. Tunneilla poika aluksi nukkui melkein koko ajan, mutta kun oli väliaikaa tuntien välillä, niin silloin poika kiersi sylistä syliin. Eikä se häntä haitannut, siitä oli ehkä jopa hyötyä, sillä poika ei ole vieläkään vierastanut.
Kun poika kasvoi, hän ei enää jaksanutkaan nukkua tunteja, joten pistin hänet yleensä lattialle leikkimään tuntien ajaksi.
Nyt on kesäloma, ja elokuussa alkais Vika vuos lukiossa. Helmikuussa alkaa lukuloma, keväällä ois tarkotus kirjottaa ylioppilaaks. Ens vuoden poika todennäköisesti käy päiväkodissa.
En vielä varmaksi tiedä, mitä teen sitten kun kirjoitukset on ohi. Alustavasti suunnitelmissa on pitää välivuos, ja viettää koti-isän arkea lapsen kanssa. Välivuoden jälkeen aloitan todennäköisesti opiskelut ammattikoulussa.
Nyt kun olen vielä alaikäinen, niin asun äidin luona.
Mun äiti on ollut pojalle varaäiti, ja ajattelinkin opettaa poikani sanomaan omaa äitiäni äidiksi. Selitän hänelle miten asiat oikeasti on, silloin kun poika on vähän isompi, ja ymmärtää enemmän.
Kotona mua auttaa arjessa äiti, ja mun isoveli. Heistä on ollut korvaamaton apu mulle. Heidän ansiosta oon aina välillä saanut omaa aikaa, ja päässyt kavereiden kaa hengailemaan, kun äiti ja veli hoitavat poikaa.
Mun Sisko on aina ollut innoissaan pojan kanssa touhuamisesta, ja odottaa kovasti, että saisi pojastani leikkikaverin. Ihan pian sekin aika jo koittaa, heillä on jo nyt jotain yhteisiä leikkejä. <3
Poika tällä hetkellä on siis vuoden vanha, ja terve kuin mikä. Unohtumattomin hetki koko mun elämässä oli se, kun poika otti mua hiuksista kiinni, hymyili ja sanoi "Isi". Siinä kohtaa mulla tuli kyyneleet silmiin. Vaikka sillon aluksi mua pelotti, ja ajattelin etten tuu ikinä rakastamaan sitä lasta, ja että mokaisin kaiken, niin silti se pikkujäbä on mulle kaikki kaikessa. Ajattelen häntä aina ennen kuin itseäni. Mä oon onnellinen, kun mulla on niin ihana perhe <3 joka aamu kun nään sen pikkutuhisijan, niin ajattelen, että Oon onnekas, että oon saanut Hänet mun elämään.
Kertokaa oman perheenne tarina kommenteissa! Olis kiva lukea. <3
Vastaukset 1
Vanhimmat
Älä trollaa.