Dominan kanssa luontoretkellä (Huhtikuu 2017)
”Luontoretkeä odotellen ;)” Iralta tullut viesti oli lyhykäisyydessään salaperäinen, houkuttava, jopa kiihottava.
Ovi aukeaa. Dominani on pukeutunut siniseen paitapuseroon ja mustiin saappaisiin. Hän näyttää tänään luontoretkelle lähtevältä, vaan ei hitustakaan vähemmän seksikkäältä. Kiusoittelevan mittainen paitapusero jättää paljon arvailtavaa. Rintsikat ainakin ovat ”unohtuneet”, sillä kohollaan olevat nännit erottuvat selvästi. Upeat jalat lähtevät juuri ja juuri paitapuseron alta ja verhoutuvat lopuksi nahkaan. Onkohan hänellä pikkareitakaan, ehdin ajatella, ennen kuin hän komentaa minut riisuutumaan.
Kesävaatteet vähenevät nopeasti ja kohta jo seison Valtiattaren edessä ilkosen alastomana. Ira armahtaa sen verran, että sandaalini saan pitää. Hän sulloo erilaisia nahkahihnoja ja lukkoja isoon kassiin. Minun tehtäväni on tietysti toimia kantajana. Heitän kantokassin olalleni ja seuraan Valtiatarta.
-Tätä tietä!
Ei kai vaan pääovesta! Minä kun olin kuvitellut, että kuljemme sentään jotain syrjäisempää reittiä.Olenhan minä ekshibitionisti ja villeimpinä vuosinani olin todellinen ”luontorakastelija” tai ”puskapanija”, kuinka vaan, joten seksi ulkoilmassa ei ole minulle uutta. Lohduttaudun sillä, että seuratessani noita paljaita naisen reisiä seisokkini on vähintäänkin luokkaa ”medium plus”.
Saavumme puiden ja pensaiden suojaan. Sieltä laskeutuvat portaat puiselle tasanteelle. Jyrkän penkereen pohjalla virtaa puro. Ira käskee laskemaan kassin maahan ja taittaa kuin huomaamatta lepikosta oksan. Arvaan mitä on tulossa.
-Saat itse karsia siitä ylimääräiset lehvät! Tiedät varmaan, mihin sitä käytetään!
Valtiattaren äänessä on ivallinen sävy. Nyökkään, ja alan repiä pienempiä oksia ja lehtiä, niin että jäljelle jää vain paljas risu. Dominani ottaa sen ja asettaa sen puuta vasten, odottamaan.
-Kädet tänne!
Ira sitoo molempiin ranteisiini nahkahihnat ja lukitsee ne kiinni toisiinsa ja määrää minut puuta vasten. Kädet kahlittuina nojaan runkoon, mutta nainen ei vaikuta tyytyväiseltä. Hän valitsee toisen puun ja lopulta kolmannen. Se kasvaa sopivassa kulmassa vinosti taaksepäin.
Ira komentaa lukitut käteni niskan taakse ja alkaa sitoa minua nahkaremmeillä tiukasti kiinni puuhun. Rintakehäni ja puun ympäri kulkeva hihna painaa minut lujasti runkoa vasten. Jalat levitetään haralleen ja kytketään ensin nilkoista. Kun lopuksi reidetkin sidotaan lähes nivusten kohdalta puuhun, en enää pysty liikahtamaankaan.
-Ja kädet pysyvät sitten niskan takana, muistuttaa Valtiatar ja korostaa käskyään napauttamalla vitsallaan kovettunutta kyrpääni.
Hän poimii maasta jotakin ja tuo näytille. Kämmenellä on harmaalepän pähkylöitä. Ne näyttävät minikokoisilta kävyiltä. Muitta mutkitta hän alkaa piilottaa niitä esinahkani alle. Luontoretken mukaisesti vihreäksi maalatut kynnet asettelevat pähkylöitä sievästi yksi kerrallaan terskan juureen ja vetävät nahan päälle. Jo pelkkä näky saa oloni kuumaksi. Yksi, kaksi, kolme, lopulta puolisen tusinaa pähkylää pullottaa esinahan alla. Samassa Valtiatar tarttuu kovalla otteella kulliini ja alkaa puristella pähkylöiden kohdalta. Käpyjen terävät suomut painuvat syvemmälle ohueen ihoon. Minulta pääsee parahdus.
-Täällä ei sitten valiteta ääneen, vai haluatko että naapurit tulevat paikalle ihmettelemään.
Pudistan ääneti päätäni ja nainen aloittaa piiloleikin alusta. Sijoittaa taitavasti kävyt uudelleen ja puristaa entistä kovempaa. Puren hammasta ja ähkäisen.
Hän harmittelee, kun pähkylät ovat niin kovia, etteivät mene murskaksi, vaikka kuinka kovaa puristaa. Kyrpäni sen sijaan näyttää kivusta huolimatta pitävän puristelusta ja kovettuu entisestään.
Kuin rangaistukseksi ”tuhmuudestani” Valtiatar nappaa piiskan ja napauttaa sillä kaluani, niin että pähkylät lentävät. Sitten hän poimii taas kourallisen minikäpyjä ja tarttuu lujasti kiveksiini. Näppärät sormet puristelevat pussejani ja kovapintaiset nystyrät raastavat niitä sisältä ja päältä. Tästähän minä pidän. Sen Irakin tietää ja kiihottaa sanallisesti lisää.
-Minä vähän kourin sun pallejasi!
Ote hellittää ja nainen tarttuu taas piiskaan. Napauttaa seisovaa kulliani pari kertaa ja kysyy tiedänkö, mitä muuta kivaa oksalla voi tehdä.
Pudistan päätäni, vaikka mielessäni käväisee toinen toistaan hurjempia vaihtoehtoja. Yksikään niistä ei kuitenkaan yllä siihen, mitä on tulossa.
Ira työntää kepin jonnekin pensaan sisälle, mutta en pysty näkemään mitä siellä on. Sitten hän vetää sen uudelleen esiin ja nostaa silmieni eteen.
-Eeeii, pääsee suustani, kun huomaan, että kepin kärki on täynnä muurahaisia.
-Minähän käskin olemaan hiljaa, muistuttaa nainen ja alkaa sivellä kepin päällä kyrpäni vartta.
Ainakin puolisen tusinaa muurahaista jatkaa matkaansa kulliani pitkin. Nyt oivallan, miksi rungon asento oli niin tärkeä. Liikkumattomana tuijotan suoraan omaan elimeeni ja näen tarkasti jokaisen muurahaisen reitin.
Äkkiä havaitsen, miten yksi niistä pysähtyy ja iskeytyy kiinni nahkaa
”Luontoretkeä odotellen ;)” Iralta tullut viesti oli lyhykäisyydessään salaperäinen, houkuttava, jopa kiihottava.
Ovi aukeaa. Dominani on pukeutunut siniseen paitapuseroon ja mustiin saappaisiin. Hän näyttää tänään luontoretkelle lähtevältä, vaan ei hitustakaan vähemmän seksikkäältä. Kiusoittelevan mittainen paitapusero jättää paljon arvailtavaa. Rintsikat ainakin ovat ”unohtuneet”, sillä kohollaan olevat nännit erottuvat selvästi. Upeat jalat lähtevät juuri ja juuri paitapuseron alta ja verhoutuvat lopuksi nahkaan. Onkohan hänellä pikkareitakaan, ehdin ajatella, ennen kuin hän komentaa minut riisuutumaan.
Kesävaatteet vähenevät nopeasti ja kohta jo seison Valtiattaren edessä ilkosen alastomana. Ira armahtaa sen verran, että sandaalini saan pitää. Hän sulloo erilaisia nahkahihnoja ja lukkoja isoon kassiin. Minun tehtäväni on tietysti toimia kantajana. Heitän kantokassin olalleni ja seuraan Valtiatarta.
-Tätä tietä!
Ei kai vaan pääovesta! Minä kun olin kuvitellut, että kuljemme sentään jotain syrjäisempää reittiä.Olenhan minä ekshibitionisti ja villeimpinä vuosinani olin todellinen ”luontorakastelija” tai ”puskapanija”, kuinka vaan, joten seksi ulkoilmassa ei ole minulle uutta. Lohduttaudun sillä, että seuratessani noita paljaita naisen reisiä seisokkini on vähintäänkin luokkaa ”medium plus”.
Saavumme puiden ja pensaiden suojaan. Sieltä laskeutuvat portaat puiselle tasanteelle. Jyrkän penkereen pohjalla virtaa puro. Ira käskee laskemaan kassin maahan ja taittaa kuin huomaamatta lepikosta oksan. Arvaan mitä on tulossa.
-Saat itse karsia siitä ylimääräiset lehvät! Tiedät varmaan, mihin sitä käytetään!
Valtiattaren äänessä on ivallinen sävy. Nyökkään, ja alan repiä pienempiä oksia ja lehtiä, niin että jäljelle jää vain paljas risu. Dominani ottaa sen ja asettaa sen puuta vasten, odottamaan.
-Kädet tänne!
Ira sitoo molempiin ranteisiini nahkahihnat ja lukitsee ne kiinni toisiinsa ja määrää minut puuta vasten. Kädet kahlittuina nojaan runkoon, mutta nainen ei vaikuta tyytyväiseltä. Hän valitsee toisen puun ja lopulta kolmannen. Se kasvaa sopivassa kulmassa vinosti taaksepäin.
Ira komentaa lukitut käteni niskan taakse ja alkaa sitoa minua nahkaremmeillä tiukasti kiinni puuhun. Rintakehäni ja puun ympäri kulkeva hihna painaa minut lujasti runkoa vasten. Jalat levitetään haralleen ja kytketään ensin nilkoista. Kun lopuksi reidetkin sidotaan lähes nivusten kohdalta puuhun, en enää pysty liikahtamaankaan.
-Ja kädet pysyvät sitten niskan takana, muistuttaa Valtiatar ja korostaa käskyään napauttamalla vitsallaan kovettunutta kyrpääni.
Hän poimii maasta jotakin ja tuo näytille. Kämmenellä on harmaalepän pähkylöitä. Ne näyttävät minikokoisilta kävyiltä. Muitta mutkitta hän alkaa piilottaa niitä esinahkani alle. Luontoretken mukaisesti vihreäksi maalatut kynnet asettelevat pähkylöitä sievästi yksi kerrallaan terskan juureen ja vetävät nahan päälle. Jo pelkkä näky saa oloni kuumaksi. Yksi, kaksi, kolme, lopulta puolisen tusinaa pähkylää pullottaa esinahan alla. Samassa Valtiatar tarttuu kovalla otteella kulliini ja alkaa puristella pähkylöiden kohdalta. Käpyjen terävät suomut painuvat syvemmälle ohueen ihoon. Minulta pääsee parahdus.
-Täällä ei sitten valiteta ääneen, vai haluatko että naapurit tulevat paikalle ihmettelemään.
Pudistan ääneti päätäni ja nainen aloittaa piiloleikin alusta. Sijoittaa taitavasti kävyt uudelleen ja puristaa entistä kovempaa. Puren hammasta ja ähkäisen.
Hän harmittelee, kun pähkylät ovat niin kovia, etteivät mene murskaksi, vaikka kuinka kovaa puristaa. Kyrpäni sen sijaan näyttää kivusta huolimatta pitävän puristelusta ja kovettuu entisestään.
Kuin rangaistukseksi ”tuhmuudestani” Valtiatar nappaa piiskan ja napauttaa sillä kaluani, niin että pähkylät lentävät. Sitten hän poimii taas kourallisen minikäpyjä ja tarttuu lujasti kiveksiini. Näppärät sormet puristelevat pussejani ja kovapintaiset nystyrät raastavat niitä sisältä ja päältä. Tästähän minä pidän. Sen Irakin tietää ja kiihottaa sanallisesti lisää.
-Minä vähän kourin sun pallejasi!
Ote hellittää ja nainen tarttuu taas piiskaan. Napauttaa seisovaa kulliani pari kertaa ja kysyy tiedänkö, mitä muuta kivaa oksalla voi tehdä.
Pudistan päätäni, vaikka mielessäni käväisee toinen toistaan hurjempia vaihtoehtoja. Yksikään niistä ei kuitenkaan yllä siihen, mitä on tulossa.
Ira työntää kepin jonnekin pensaan sisälle, mutta en pysty näkemään mitä siellä on. Sitten hän vetää sen uudelleen esiin ja nostaa silmieni eteen.
-Eeeii, pääsee suustani, kun huomaan, että kepin kärki on täynnä muurahaisia.
-Minähän käskin olemaan hiljaa, muistuttaa nainen ja alkaa sivellä kepin päällä kyrpäni vartta.
Ainakin puolisen tusinaa muurahaista jatkaa matkaansa kulliani pitkin. Nyt oivallan, miksi rungon asento oli niin tärkeä. Liikkumattomana tuijotan suoraan omaan elimeeni ja näen tarkasti jokaisen muurahaisen reitin.
Äkkiä havaitsen, miten yksi niistä pysähtyy ja iskeytyy kiinni nahkaa
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.