Jos rakas pettää..

..siinä menee kyllä luottamus kokonaan. Ei sellaista suhdetta voi jatkaa. Luottamus on tärkeä asia suhteessa.

monista tekijöistä.
Olen kyllä sen iänikuisen fraasin kannalla, ettei suhde ole voinut hyvin, jos siinä petetään. Tälle väittämälle on kyllä aina erilaisia näkemyksiä olemassa ja se pitää vaan siinä kyseisessä suhteessa ottaa asiaksi selvittää.

Mutta, jos toista rakastaa ihan sydämestään eikä halua tuottaa mitään pahaa, niin ei - ei silloin petä, ei voi. Kyse ei siis ole rakkaussuhteesta, vaan suhteesta, joka on jotain ihan muuta, riippuvuutta, tottumista, toispuolista rakkautta..., onhan näitä suhteen eri muotoja.

Kahden kauppahan tuo suhteessa oleminen on ja tuskin kukaan muu voi vastausta antaakaa toiselle, koska me ihmiset näemme asiat pelkästään niin eri näkökulmista, saati sitten kun siinä on jonkinlaiset tunteetkin vielä mukana.

Vaikka siis etukäteen kuvitellaankin tälläinen tilanne, ei ole olemassa etukäteen laadittua toimintastrategiaa. Jokainen suhde ja siinä olevat ihmiset ovat aina niin erilaisia.

Ei noihin pettämisjuttuihin muutenkaa voi sanoa muuta, kuin "paska reissu, mut tulihan tehtyä!" Joten kahdestaan sen on jokaisen tahollaan selvitettävä juuri niillä työkaluilla, joita on sillä hetkellä käytössään - tarkoitan sitten näitä pään sisällä olevia työkaluja, en niitä keittiövälineitä sus siunakko!

mahdollisuutta.

Kummassakin tapauksessa me erotaan. Luottamus on hyvinkin tärkeä asia ja tämä suhde on se Oikea, jos hän pettäisi minua en usko että uskoisin mihinkään sen jälkeen.

Nuorempana olin ehdottomasti sitä mieltä, että se on kerrasta poikki. Ja osittain olen vieläkin. Mutta tässä eläessäni olen taipunut tuolle Hapsun kannalle, että riippuu vähän tilanteesta.

Esimerkiksi nykyisessä elämäntilanteessa en voisi syyttää kumppaniani, jos hän harrastaisi satunnaisesti seksiä jonkun kanssa. Se sattuisi ja tuntuisi kurjalta mutta toisaalta.. Joskus tilanteet ovat tällaisia. Meillä sairauden vuoksi. Onneksi muruni on ajatteleva ja upea nainen.

Pidempään jatkunut suhteilu olisi sitten selvä tapaus. Siinä ei olisi enää mitään selittämistä. Niin on käynyt joskus, eikä tänäkään päivänä kaduta yhtään.

Nämä tälläiset on aina vaikeita asoita, enkä oikeastaan voi edes sanoa, että sata varmasti voisin tietää mitä tilanteessa, tekisin.

Sehän riippuu niin monesta tekijästä. Muunmuassa pettääkö parhaan kaverin vai tuikituntemattoman kanssa, ensimmäistä vaiko toista kertaa, onko suhde muuten hyvä vai jo rakoilemassa jne..

Joillekin se on yhdestä kerrasta poikki ja sillä siisti, mutta en oikein ymmärrä asiaa noinkaan.

Kaikki me ollaan kuitenkin vain ihmisiä ja ihmiseltä ei voi koskaan odottaa täydellisyyttä.
Toivoa voi, mutta jos 20 vuoden avioliiton jälkeenkin tekisi yhden pienen virheen, onko järkeä heittää kaikki hyvä hukkaan?

Itse en ole koskaan ketään jättänyt pettämisen takia. Se vaatisi jo melkoista luottamuspulaa.
Olen kuitenkin uskonut pettäjän todelliseen katumukseen ja antanut anteeksi. En oikeastaan ole ollut edes kovin vihainen..

Suhde olisikin sitten taas jo eri asia.
Jos tunnen jääväni jonkun toisen varjoon. Kun en enää tunne olevani rakkaalleni se ensimmäinen ja tärkein, niin sitten on piru irti..

Mutta kuten jo sanoin, ei sitä toisaalta koskaan voi varmaksi sanoa...

kerrasta poikki sanon suoraan sen...no, riippuu tapauksesta, mutta sitten ainakaan ei olisi mulle enää mitään asiaa jos suhde olisi ollut jo pidemmän aikaa.

En usko että kestäisin olla suhteessa pettämisen jälkeen. Totta kai monet asiat vaikuttavat asiaan ja muutenkin suhteen kunto, mutta ihminen joka voi loukata niinkin paljon tärkeää ihmistä ei oo mun kiinnostuksen kohde. En usko että pystysin asiaa unohtamaan vaikka yrittäisinkin...Mutta ainahan voin vaihtaa/keventää mielipidettäni tulevaisuudessa...
Jos kumppanilla ois suhde toisen kanssa niin silloin ehottomasti lentää se ihminen pellolle mun elämästäni!!!

Mikä oli syynä?Jos et saa kunnollista vastausta tee loppu suhteesta ja mene elämässäsi eteenpäin!

Itselleni pettäminen on aina kerrasta poikki. Sille ei ole pätevää syytä.

Pettää voi hyvin monella tavalla.

Itse koin juuri tilanteen jossa luotin toiseen täysin, ja mulle vakuutettiin ettei mua ainakaan petetä, että sitä ei koskaan. Ja kolmen viikon yhdessäolon jälkeen sanotaankin että petetty on.

Sellaista se on.

Opinpahan että keneenkään, paitsi itseensä, EI voi luottaa. Se havainto tekee elämästä todella surullista.

Enää en itseäni kenellekään anna.