Ei ole totta.
Minun ihoni alistui.
Se on vanha,kuollut.
Menin kapakkaan ja join.
Vastapäätä harittavat,sameat,tuntemattomat silmät.
Lähdetäänkö?
Tottakai,sanoin.
Ei minun ihoni ole vanha ja kuollut!
Minun ihoni alistui.
Se on vanha,kuollut.
Menin kapakkaan ja join.
Vastapäätä harittavat,sameat,tuntemattomat silmät.
Lähdetäänkö?
Tottakai,sanoin.
Ei minun ihoni ole vanha ja kuollut!
Vastaukset 2
Vanhimmat
jotain kommenttia rustaukseeni,vaikka tuon ylläni olevan runon varjossa tämä ehkä(minulle tuli tunne)tuli jotenkin likaisen oloiseksi,mitä se ei todellakaan ole!
nyt kommentoin tätäkin...Olen lukenut tämän useampaan kertaan,
olisin halunnut kommentoida jo aikaisemmin,
mutta en oikein tiennyt mitä sanoa!
Nyt kun teksti pläjähti eteeni, huomasin
(ensimmäisen kerran???) otsikon.
Se jotenkin antoi (ainakin minulle)uuden merkityksen koko runolle!
Toinen asia, josta sain kiinni, oli tuo
asetelma luovuttaminen ja uuden kipinän löytyminen.
Se on niin tuttua, välillä sitä kierii
itsesäälin ja tappion tunnelmissa,
välillä taas löytyy se tsemppi,
jonka avulla jaksaa pitää päätä pikkuisen pystymmässä
ja pitää puoliaan, vähän paremmin.