Kesäajan lukuhetket

Laitapa hakuun sana: Marquand.
Löydät siten edelliset kirja-jankutukset.
Siellä varmaan ottavat sinut vastaan iloisenpana.

H.

Etkä sitten itse kyennyt mainitsemaan yhtään kirjaa, joka olisi joskus miellyttänyt sinua. Varsinaista keskestelua aloittajan aiheesta 60 palstalla. Haloota van.

hunksz kirjoitti:

Laitapa hakuun sana: Marquand.
Löydät siten edelliset kirja-jankutukset.
Siellä varmaan ottavat sinut vastaan iloisenpana.

H.

Sinulta taas aina niin iloinen kommentti.
Suorastaan pursuat positiivisuutta ja räpöttelet aina uuttakin uudempia uutukaislauseita.

Heikunkeikku kirjoitti:

Sinulta taas aina niin iloinen kommentti.
Suorastaan pursuat positiivisuutta ja räpöttelet aina uuttakin uudempia uutukaislauseita.

Hän on elämäsä aikana lukenu yhden kirjan, hän tietää kaiken.

KylläpäOnHienoo kirjoitti:

Etkä sitten itse kyennyt mainitsemaan yhtään kirjaa, joka olisi joskus miellyttänyt sinua. Varsinaista keskestelua aloittajan aiheesta 60 palstalla. Haloota van.

Kirjoititko kommenttisi minulle?
Varmaankin kirjoitit.
On totta, että olisin voinutkin jonkun kirjan mainita aloittajalle, mutta takapuoleni oli niin raskas, että en jaksanut sitä nostaa tuolilta ylös hakeakseni kirjahyllystä kirjan, josta ilmenisi kirjailijan nimi ja kirjan nimi.

Mutta nyt nostaututin peppuni ja tässä sitä taas ollaan laskeuduttu tuolille.
Viimeisin kirja, jonka sain toissapäivänä loppuun on Anita Shreven kirja nimeltään "Vyöryvät vedet".

1873 pienellä Smuttynosen saarella tapahtuu raakalaismainen verityö. Kaksi naista tapetaan, kolmas säilyy hengissä piiloutumalla rantaluolaan.

Yli sata vuotta myöhemmin lehtikuvaaja Jean saapuu saarelle tekemään juttua kuuluisasta rikoksesta.

Kirja on tosipohjainen kertomus. Oikeastaan kaksinkertainen kertomus. Kirjailija on perheen kanssa kyseisellä murhasaarella ja kirjoittaa omasta reissustaan samanaikaisesti kertomusta, kun toisaaltaan kirjoittaa tämän hengissä säilyneen naisen päiväkirjaa ja oikeudenkäyntipöytäkirjoja murhista. Hengissä säilynyt nainen juuri ennen kuolemaansa tahtoi palata muistoissaan tähän murhatapahtumaan.

Kannattaa lukea. Tarkemmin en kerro kirjasta, koska kirjan huippukohta on yllättävä.

Kirja on kirjoitettu 1997 sivuja 298

Uuden kirjan aloitin eilen.: Koko maailmaa kohauttaneissa muistelmissa Peter Wright kertoo kokemuksistaan Englannin salaisesta palvelusta. Hän oli monikymmenvuotinen agentti.
Kirjan nimi: "Vakoojasieppari".
Kirja kirjoitettu 1987. Tiheää tekstiä 440 sivun verran.

Heikunkeikku kirjoitti:

Kirjoititko kommenttisi minulle?
Varmaankin kirjoitit.
On totta, että olisin voinutkin jonkun kirjan mainita aloittajalle, mutta takapuoleni oli niin raskas, että en jaksanut sitä nostaa tuolilta ylös hakeakseni kirjahyllystä kirjan, josta ilmenisi kirjailijan nimi ja kirjan nimi.

Mutta nyt nostaututin peppuni ja tässä sitä taas ollaan laskeuduttu tuolille.
Viimeisin kirja, jonka sain toissapäivänä loppuun on Anita Shreven kirja nimeltään "Vyöryvät vedet".

1873 pienellä Smuttynosen saarella tapahtuu raakalaismainen verityö. Kaksi naista tapetaan, kolmas säilyy hengissä piiloutumalla rantaluolaan.

Yli sata vuotta myöhemmin lehtikuvaaja Jean saapuu saarelle tekemään juttua kuuluisasta rikoksesta.

Kirja on tosipohjainen kertomus. Oikeastaan kaksinkertainen kertomus. Kirjailija on perheen kanssa kyseisellä murhasaarella ja kirjoittaa omasta reissustaan samanaikaisesti kertomusta, kun toisaaltaan kirjoittaa tämän hengissä säilyneen naisen päiväkirjaa ja oikeudenkäyntipöytäkirjoja murhista. Hengissä säilynyt nainen juuri ennen kuolemaansa tahtoi palata muistoissaan tähän murhatapahtumaan.

Kannattaa lukea. Tarkemmin en kerro kirjasta, koska kirjan huippukohta on yllättävä.

Kirja on kirjoitettu 1997 sivuja 298

Uuden kirjan aloitin eilen.: Koko maailmaa kohauttaneissa muistelmissa Peter Wright kertoo kokemuksistaan Englannin salaisesta palvelusta. Hän oli monikymmenvuotinen agentti.
Kirjan nimi: "Vakoojasieppari".
Kirja kirjoitettu 1987. Tiheää tekstiä 440 sivun verran.

Lue lisää

Kuulostaapas tosi mielenkiintoiselta. No elämä on.

Ian Mc Ewan ja kuinka ollakkaan: " Ikuinen rakkaus". Olen lukenut 2/3 ja kyllä on pirullinen juoni. The Observer arvioinut kirjailijan parhaaksi.
Tämä oli euron kirpparikirja. Kiva lukea, kun sataa ropisee.

New-age kirjoitti:

Ian Mc Ewan ja kuinka ollakkaan: " Ikuinen rakkaus". Olen lukenut 2/3 ja kyllä on pirullinen juoni. The Observer arvioinut kirjailijan parhaaksi.
Tämä oli euron kirpparikirja. Kiva lukea, kun sataa ropisee.

Lue lisää

Ian Mc Ewanin Pähkinänkuori,
eilen vasta avasin paketin, hitsi kun kirjakerholaisena joskus unohtelen peruutella, sitten paketti löytyy postilaatikosta, en kehtaa palautella, joten nyt luen Pähkinänkuorta. Mulla pitää olla aina yhdessä paikassa yksi kirja ja toisessa paikassa toinen jne ja tämä on nyt siellä yhdessä paikassa ja kunsinne menen niin rauha iskee, otan kirjan kaapista ja sitten unohdunkin sinne toviksi. tai sitten kuskaan sen kirjan sinne toiseen paikkaan ja en malta päästää kädestä...

Teosta mainostetaan "Vaikuttavan nerokkaaksi" olen tätä neroutta jo aloittanut, aikas hauskasti alkaa...syntymätön poika kertoo elämästään äitinsä kohdussa...

Kirjan takakannessa on näin kaunis teksti
"Kekseliäs uhkapeli päättyy hohdokkaaseen voittoon. Tämä tiivis, lumoava, nokkela ja lempeän traaginen romaani on oodi inhimilliselle kauneudelle, epäitsekkyydelle ja sammumattomalle kaipaukselle."

New-age kirjoitti:

Ian Mc Ewan ja kuinka ollakkaan: " Ikuinen rakkaus". Olen lukenut 2/3 ja kyllä on pirullinen juoni. The Observer arvioinut kirjailijan parhaaksi.
Tämä oli euron kirpparikirja. Kiva lukea, kun sataa ropisee.

Lue lisää

Täytyy tunnustaa, että en ole lukenut Ian McEwanin kirjoja. Hitto kun niitä kirjoja on niin pilvin pimein, että ei mitenkään onnistu kaikkia lukemaan. Väkisinkin jää hyviä kirjoja mun silmien ulkopuolelle.

Kävin lukasemassa, että mimmonen kirjailija tämä Ian on ja vaikuttaa hyvinkin osaavalta. Palkintojakin saanut "ropasti".
Hän voisi kirjoittaa omasta elämästäänkin, koska aiheita riittäisi yksityiselämästä.
Eipä sitä tiedä, vaikka jonakin päivänä lainaisin tämän kirjailijan kirjan.

Tuosta mainitsemastasi "Ikuinen rakkaus"-kirjasta on tehty elokuva. Psykologinen trilleri 2004.
En ole nähnyt kyseistä elokuvaa, mutta kiinnostais nähdä.

On ihanaa jos löytää jonkun yli-yli-yli-kiinnostavan kirjan. Sitä ahmii ihan silmät pullollaan.

Heikunkeikku kirjoitti:

Täytyy tunnustaa, että en ole lukenut Ian McEwanin kirjoja. Hitto kun niitä kirjoja on niin pilvin pimein, että ei mitenkään onnistu kaikkia lukemaan. Väkisinkin jää hyviä kirjoja mun silmien ulkopuolelle.

Kävin lukasemassa, että mimmonen kirjailija tämä Ian on ja vaikuttaa hyvinkin osaavalta. Palkintojakin saanut "ropasti".
Hän voisi kirjoittaa omasta elämästäänkin, koska aiheita riittäisi yksityiselämästä.
Eipä sitä tiedä, vaikka jonakin päivänä lainaisin tämän kirjailijan kirjan.

Tuosta mainitsemastasi "Ikuinen rakkaus"-kirjasta on tehty elokuva. Psykologinen trilleri 2004.
En ole nähnyt kyseistä elokuvaa, mutta kiinnostais nähdä.

On ihanaa jos löytää jonkun yli-yli-yli-kiinnostavan kirjan. Sitä ahmii ihan silmät pullollaan.

Lue lisää

"Heikunkeikku"

"Etsihän Isaac Asimovin kirja plutonium-186:sta.
Tajuat miten latteaa rakkaus parhaimmillaan voi olla.
Minä olen sinun varjosi.
Aamu-auringon läikkä lakanallasi."


H.

hunksz kirjoitti:

"Heikunkeikku"

"Etsihän Isaac Asimovin kirja plutonium-186:sta.
Tajuat miten latteaa rakkaus parhaimmillaan voi olla.
Minä olen sinun varjosi.
Aamu-auringon läikkä lakanallasi."


H.

Lue lisää

En pahemmin ole kahlaillut Tieteiskirjojen seassa.
Vain aniharvan kirjan oon silmiini imaissut.

Tuo mainitsemasi Isaac Asimov oli varmaankin mitä taitavin ja tietävin tyyppi kirjoittamaan tuonkaltaista kirjaa. Menin lukasemaan hänenkin tietoja ja näköjään oli biokemian professori, jonka ammattitaito riitti kirjoittamaan jopa keksittyä tarinaa "uskottavasti".

Tokko tullen tuota kirjaa lukemaan, mutta mistäs sitä koskaan tietää. Joskus äidyn lukemaan "välikirjaksi" jonkun epätyypillisen kirjan. Vaihteen vuoksi ja pelkästä uteliaisuudesta.

Yksi tälläinen välikirja, jonka luin ja josta en pahemmin piitannut sen älyttömän hulluuden vuoksi, niin ehkä SINÄ voisit siitä tykätä. :)
Eoin Colfer: Artemis Fowl -opalin kosto.
Artemis Fowlin mainitsemani kirja on neljäs tästä kirjasarjasta. Eka Artemis Fowl-romaani kohosi bestseller-listoille kaikkialla maailmassa.

Heikunkeikku kirjoitti:

En pahemmin ole kahlaillut Tieteiskirjojen seassa.
Vain aniharvan kirjan oon silmiini imaissut.

Tuo mainitsemasi Isaac Asimov oli varmaankin mitä taitavin ja tietävin tyyppi kirjoittamaan tuonkaltaista kirjaa. Menin lukasemaan hänenkin tietoja ja näköjään oli biokemian professori, jonka ammattitaito riitti kirjoittamaan jopa keksittyä tarinaa "uskottavasti".

Tokko tullen tuota kirjaa lukemaan, mutta mistäs sitä koskaan tietää. Joskus äidyn lukemaan "välikirjaksi" jonkun epätyypillisen kirjan. Vaihteen vuoksi ja pelkästä uteliaisuudesta.

Yksi tälläinen välikirja, jonka luin ja josta en pahemmin piitannut sen älyttömän hulluuden vuoksi, niin ehkä SINÄ voisit siitä tykätä. :)
Eoin Colfer: Artemis Fowl -opalin kosto.
Artemis Fowlin mainitsemani kirja on neljäs tästä kirjasarjasta. Eka Artemis Fowl-romaani kohosi bestseller-listoille kaikkialla maailmassa.

Lue lisää

"Heikunkeikku"

Kuiva-silmäiseksi itkijä-neidoksi olet joskus tunnelmaltasi outo.
Jane Austinin maailma sinulle kelpaa, vaan ei toisen-laisten olioiden rakkaus-tarinat.
Saisit kohta alkaa pelätä kuolevasi yksin-kertaisena.
Lue nyt tuo kirja!
Syöksy sen kimppuun jättämällä ajatuksesi pois tieteestä.
Ole itsesi, tunteellinen hömppä.
Hiukan enemmän älykkyyttä tiristäen kuitenkin.
Kirja on tosi inhimillinen.
-
Ei tuon kirjan kanssa tarvitse itkeä, antaa tunteilleen valtaa kyllä pitää.
Minä tahdon!! tasa-tasa-jalkaa-TAHDON!
Että luet sen ja kirjoitat sitten tänne kommentin aatoksista vapisevin käsin.

"Nuori matonen märki heinikossa
ensi kohtaus takana naisen kanssa.

Se ei osannut tietää kumminka päin
piti tyttöjen kanssa niinkö vai näin.

Niinpä tiennyt hän ei oliko tyttö vai poika
keski-kohtakin kipeä ja hoikka."
-
https://www.youtube.com/watch?v=oZ8tFisv_iY

H.

hunksz kirjoitti:

"Heikunkeikku"

Kuiva-silmäiseksi itkijä-neidoksi olet joskus tunnelmaltasi outo.
Jane Austinin maailma sinulle kelpaa, vaan ei toisen-laisten olioiden rakkaus-tarinat.
Saisit kohta alkaa pelätä kuolevasi yksin-kertaisena.
Lue nyt tuo kirja!
Syöksy sen kimppuun jättämällä ajatuksesi pois tieteestä.
Ole itsesi, tunteellinen hömppä.
Hiukan enemmän älykkyyttä tiristäen kuitenkin.
Kirja on tosi inhimillinen.
-
Ei tuon kirjan kanssa tarvitse itkeä, antaa tunteilleen valtaa kyllä pitää.
Minä tahdon!! tasa-tasa-jalkaa-TAHDON!
Että luet sen ja kirjoitat sitten tänne kommentin aatoksista vapisevin käsin.

"Nuori matonen märki heinikossa
ensi kohtaus takana naisen kanssa.

Se ei osannut tietää kumminka päin
piti tyttöjen kanssa niinkö vai näin.

Niinpä tiennyt hän ei oliko tyttö vai poika
keski-kohtakin kipeä ja hoikka."
-
https://www.youtube.com/watch?v=oZ8tFisv_iY

H.

Lue lisää

En ole mikään Jane Austinin fanittaja, kuten en myöskään Victoria Holtin tyyppinen, saati Gatherine Gooksonimainen ihminen. Kaikki kuuluvat siihen sarjaan, että eivät voisi vähempää kiinnostaa.
Arvosta kyllä suuresti noita kirjailijoita, ovathan monien suuresti ihailemia. Kirjoja kirjoittaneet NIIN paljon, että kyllähän sekin jo jotakin sanoo.

Jane Austinin "ylpeys ja ennakkoluulo"-elokuvan olen nähnyt. En muista olisinko hänen mitään kirjaa lukenut koskaan. Itselläni ei ainakaan ole yhtään omaa kirjaa.
Victoria Holtin kirjoja olen lukenut 2 kipaletta ja Gooksonia yhen kappaleen.
Tulivat vahingossa minulle, kun en muistanut peruuttaa kirjaa kirjakerhoon, eikä tullut palautettuakaan niitä.
Että, kyllä tiedän edes vähän noista kirjoista ja sen tärkeimmän, että eivät minua kiinnosta.

Tiedän tuon tunteen, että tahtoisi aivan Väkisin Pakottaa jonkun lukemaan kirjan, jonka itse on todennut olevan NIIN valtavan hyvä, että sen tahtoisi jakaa jonkun kanssa. Ilosanomaa toiselle antaa. Sitten ottaa kaaliin, kun toinen ei ota onkeensa yhtään, eikä ala lukemaan.

Tiedän jo, mistä on kyse tuossa mainostamassasi kirjassa. Melekeen voisin sanoa, että olen sen lukenut. Ja sitten olen kärryillä, että kuinka ihmeessä tälle kirjailijalle tuli mieleen kirjoittaa kirja plutonium-186:sta, vaikka kyseistä isotooppia ei ole edes olemassa.
No hän sitte pisti aivonsa pyörimään ja keksi keksimästä päästyäänkin ja "keksi" vaelteli aina rinnakkaisuniversumiin, jossa tietysti erilaiset luonnonlait.
Avaruusolennot ja kaikki tulivat kuvioon mukaan.

Kirjan nimi on "Itse Jumalat"


Nämä kaikki mun haalimat tiedot sen takia, jos joku muu tahtoisi tämän tyyppistä kirjaa lukea.
Hunksz kun ei itse viitsi tarkemmin selittää kirjasta mitään.

Voisin, saattaisin Harkita lukevani tuon, mikäli voisimme tehdä vaihtokaupan. Minä luen sinun määräämäsi kirjan ja sinä minun määräämän.
Voisin valita sinulle luettavaksi hyvin-hyvin Ohuen kirjan, jossa tekstiä harvakseen ja markinaalit leviät, niin sinultakin -joka et lukemista harrasta- onnistuisi saada luettua kirjan:)

Kesäkuun loppupuoli 28.6.2017

"hunksz"

On ilmeistä, että kyseinen kirja on ollut sinulle mitä suuremmoisimmin sinulle sopiva.
Et muuten jaksaisi sitä hehkuttaa, peräti jauhaa, etten käyttäisi myös sanaa Jankuttaa.

Arvelen, että et paljoa lue kirjoja, koska vuodesta toiseen ei tule uusia kirjoja, joihin olisit mielistynyt.
Luen sen verran paljon, että pään sisällä on jo aimo kasa kirjoja. Uutta pukkaa niin, että on jo vaikea tehdä muistilokerooni tilaa kirjoille, kun muitakin asioita täytyy aivoihinsa tukkia.

Eri vuosina on eri kirjat "niitä yli-hyviä kannattaa lukea"-mielipiteitä.
2017 ennen edellämainittuja kirjoja luin Todella mielenkiintoisen kirjan: Galina Visnevskaja
Venäläisen oopperalaulajattaren rehevät muistelmat. Leningradilaistytön taival johti hyvin köyhästä ja ankeasta lapsuudesta Stalinin vuosien halki Bolsoi-teatterin kirkkaimmaksi tähdeksi. Galina oli Hrustsevin suosikki, Breznevin ystävä.
Ym. ym. YouTubessa on joitakin hänen esityksiään, joita eri korvalla olen kuunnellut kirjan lukemisen jälkeen.
Kirja kirjoitettu 1984 ja sivuja 449

Tuon kirjan valitsen tämän vuoden alkuvuosikirjaksi. Loppuvuonna kenties joku muu on parempi kun toi Bolsoi-teatterin primadonna.

2016
Viime vuonna luin myös aimosti. Vaikea valita. Hmmmm.. ja hmmmmm..

Vaikkapa: Kristine Barnett: Ihmeellinen mieli
Kirjailija kertoo oman pojan neroudesta, jolla valokuvamuisti ja korkeampi älykkyysosamäärä kuin Einsteinilla. Poikkeuksellinen lahjakkuus.
Suosittelen.

Samaan sarjaan laitan Kay Redfieldin Levoton mieli.
Maanis-depressiivisen psykologin muistelmat
Suosittelen.

2015

No joo, kunpas taas muistaisin.

Vuosiluvuista viis.
Mainitsen muutaman ylihyvän opuksen.

Sabine Kuegler: Viidakon lapsi
Iris Johansson: Toinen maailma jonka tunnen
Milan Kunder: Jäähyväisvalssi (hah ha ha haa, miten Naurettavan naurettava kirja. Kantsii imasta silmiin)
Frank McCourt: Seitsemännen portaan enkeli
Marto Morgan: Viesti Oikeiden ihmisten maailmasta.

Niin eli että ja ja....

Ne jotka paljon lukevat saavat uusia kivoja, innostavia, hehkuteltavia kirjoja muistivarastoon ja mielellään tuputtavat niitä muillekin luettavaksi. Minä tykkään lukea semmosista tuputuksista.

Siinä missä sinä värkkäät musiikkiketjuja, kaksin kappalein, yhä uudelleen ja uudelleen, niin olisi toki suotavaa, että antaisit silloin tällöin jonkun laittaa myös kirja-aloituksen.
Sinä, joka et ilmeisesti ole pahemmin kirjoista kiinnostunut, niin keskity sitten vaan musiikkialoituksiin ja anna meidän kirjojen tykkääjät keskittyä kirjoihin.

Koska sinä ja minä olemme vallan erilaisia, toistemme vastakohtia, niin en innostu tuosta mainostamastasi "Vilpittömästi teidän"-kirjasta. Jos sinä siitä tykkään, niin minä en kaiketi tykkäisi.

Sitäpaitsi et mitenkään jaksa kirjoittaa, mistä kirja kertoo, Miksi se on mielestäsi hyvä, Miksi minun tai jonkun toisen se pitäisi lukea, onko se fiktiivinen kirja vai mennäänkö oikeeseen juttuun. Jne. jne.

Kyllä. Pitkä on kirjoitukseni. Se suotakoot anteeksi. Lähden asioille, touhuamaan ja vaikka mitä, enkä kauaakaan aikaa häiritse palstaa.
Tarvitsin tällä kertaa sanoja paljon.

Piste.

Heikunkeikku kirjoitti:

Kesäkuun loppupuoli 28.6.2017

"hunksz"

On ilmeistä, että kyseinen kirja on ollut sinulle mitä suuremmoisimmin sinulle sopiva.
Et muuten jaksaisi sitä hehkuttaa, peräti jauhaa, etten käyttäisi myös sanaa Jankuttaa.

Arvelen, että et paljoa lue kirjoja, koska vuodesta toiseen ei tule uusia kirjoja, joihin olisit mielistynyt.
Luen sen verran paljon, että pään sisällä on jo aimo kasa kirjoja. Uutta pukkaa niin, että on jo vaikea tehdä muistilokerooni tilaa kirjoille, kun muitakin asioita täytyy aivoihinsa tukkia.

Eri vuosina on eri kirjat "niitä yli-hyviä kannattaa lukea"-mielipiteitä.
2017 ennen edellämainittuja kirjoja luin Todella mielenkiintoisen kirjan: Galina Visnevskaja
Venäläisen oopperalaulajattaren rehevät muistelmat. Leningradilaistytön taival johti hyvin köyhästä ja ankeasta lapsuudesta Stalinin vuosien halki Bolsoi-teatterin kirkkaimmaksi tähdeksi. Galina oli Hrustsevin suosikki, Breznevin ystävä.
Ym. ym. YouTubessa on joitakin hänen esityksiään, joita eri korvalla olen kuunnellut kirjan lukemisen jälkeen.
Kirja kirjoitettu 1984 ja sivuja 449

Tuon kirjan valitsen tämän vuoden alkuvuosikirjaksi. Loppuvuonna kenties joku muu on parempi kun toi Bolsoi-teatterin primadonna.

2016
Viime vuonna luin myös aimosti. Vaikea valita. Hmmmm.. ja hmmmmm..

Vaikkapa: Kristine Barnett: Ihmeellinen mieli
Kirjailija kertoo oman pojan neroudesta, jolla valokuvamuisti ja korkeampi älykkyysosamäärä kuin Einsteinilla. Poikkeuksellinen lahjakkuus.
Suosittelen.

Samaan sarjaan laitan Kay Redfieldin Levoton mieli.
Maanis-depressiivisen psykologin muistelmat
Suosittelen.

2015

No joo, kunpas taas muistaisin.

Vuosiluvuista viis.
Mainitsen muutaman ylihyvän opuksen.

Sabine Kuegler: Viidakon lapsi
Iris Johansson: Toinen maailma jonka tunnen
Milan Kunder: Jäähyväisvalssi (hah ha ha haa, miten Naurettavan naurettava kirja. Kantsii imasta silmiin)
Frank McCourt: Seitsemännen portaan enkeli
Marto Morgan: Viesti Oikeiden ihmisten maailmasta.

Niin eli että ja ja....

Ne jotka paljon lukevat saavat uusia kivoja, innostavia, hehkuteltavia kirjoja muistivarastoon ja mielellään tuputtavat niitä muillekin luettavaksi. Minä tykkään lukea semmosista tuputuksista.

Siinä missä sinä värkkäät musiikkiketjuja, kaksin kappalein, yhä uudelleen ja uudelleen, niin olisi toki suotavaa, että antaisit silloin tällöin jonkun laittaa myös kirja-aloituksen.
Sinä, joka et ilmeisesti ole pahemmin kirjoista kiinnostunut, niin keskity sitten vaan musiikkialoituksiin ja anna meidän kirjojen tykkääjät keskittyä kirjoihin.

Koska sinä ja minä olemme vallan erilaisia, toistemme vastakohtia, niin en innostu tuosta mainostamastasi "Vilpittömästi teidän"-kirjasta. Jos sinä siitä tykkään, niin minä en kaiketi tykkäisi.

Sitäpaitsi et mitenkään jaksa kirjoittaa, mistä kirja kertoo, Miksi se on mielestäsi hyvä, Miksi minun tai jonkun toisen se pitäisi lukea, onko se fiktiivinen kirja vai mennäänkö oikeeseen juttuun. Jne. jne.

Kyllä. Pitkä on kirjoitukseni. Se suotakoot anteeksi. Lähden asioille, touhuamaan ja vaikka mitä, enkä kauaakaan aikaa häiritse palstaa.
Tarvitsin tällä kertaa sanoja paljon.

Piste.

Lue lisää

"Heikunkeikku"

Totta.
En ole lukenut uusia kirjoja enää vuosiin.
Uudet sota-historiat tosin poikkeuksina.
-
En minä jankuttanut.
Kuvasin vain kuinka monesti olen kuinkakin moneen toistoon ottanut osaa.
Kirjoitelkaa vaan kirjoista, minä sitten välillä tylsyydestä kiukkasen.

H.

hunksz kirjoitti:

"Heikunkeikku"

Totta.
En ole lukenut uusia kirjoja enää vuosiin.
Uudet sota-historiat tosin poikkeuksina.
-
En minä jankuttanut.
Kuvasin vain kuinka monesti olen kuinkakin moneen toistoon ottanut osaa.
Kirjoitelkaa vaan kirjoista, minä sitten välillä tylsyydestä kiukkasen.

H.

Lue lisää

Kyllä, kyllä sinä jankutit.
Alvariin jankutat.
Yhtä jankuttamista.
Jatkuvalla syötöllä jankutusta, liukuhihnamaista sorttia.
Rasittavuuteen asti menevää jankkausta.
Apua.
:)

Se on nyt tullut selväksi, että "Vilpittömästi teidän"-kirja on kirja, jota suosittelet satasella.
Jos seuraavassa kirja-aloituksessa, koska sitten tullee olemaankaan, niin jos sinne vielä alat naputtamaan "vilpittömästi teidää..", niin johan on markkinat. Melkein suuttuisin, mikäli olisin suuttuvaa tyyppiä.

(kirjoitusvirhe oli tahallinen. Dää)

John. P. Marquand
Vilpittömästi teidän.

Vuolaasti itkettävä romaani, niin naisille kuin entisille jupeillekin.
Nuorena kirja oli minulle tulevaisuuteni.
Osittain sit meni pieleen.
Ja niin edelleen.

H.

hunksz kirjoitti:

John. P. Marquand
Vilpittömästi teidän.

Vuolaasti itkettävä romaani, niin naisille kuin entisille jupeillekin.
Nuorena kirja oli minulle tulevaisuuteni.
Osittain sit meni pieleen.
Ja niin edelleen.

H.

Lue lisää

Minä en ole mikään itkijänainen. Kuivin silmämunin tahdon kirjaa lukea, toisin näköjään kuin sinä, joka varmaan munat märkinä nyyf-niif-nyyffit sivuja käännellessäsi. Nenäliina toises kouras kyynelnoroja pyyhkien.
En laisinkaan ole kiinnostunut nyyhkytarinoista.

Koska nyt tähän taas tupsahdin, tahdon jatkaa suositteluja.

Yhes kirjas on kaksi lumoavaa tositarinaa.
Elämästä Siperian taigassa 1900-luvun alusta nykypäivään.

Sit toisena tosijuttuna upeana suurelokuvanakin rakastettu Dersu Uzala ja Lykovien yli 40 vuotta erakkoina eläneen perheen sensaatiomainen tarina.

Eka kirja:
Vladimir Arsenjev: Dersu Uzala

Toka kirja:
Vasili Peskov: Taigan erakot.

Lukekaa lukekaa lukekaa.
Ma suosittelen.

Olen nähnyt Dersu Uzalan Capitolissa leffana. Olen myöhemmin lainannut kirjastostkin sen.
Taitaa muuten olla tuo kirjakin. Pitääpä laittaa hampaankoloon...

New-age kirjoitti:

Olen nähnyt Dersu Uzalan Capitolissa leffana. Olen myöhemmin lainannut kirjastostkin sen.
Taitaa muuten olla tuo kirjakin. Pitääpä laittaa hampaankoloon...

Mun mielestä on parempi, jos näkee ensteks elokuvan ja vasta sitten lukee kirjan.
Muutamia elokuvia olen katsonut kirjan lukemisen jälkeen ja plörinäksi on mennyt mun katsominen.
Kun lukee kirjaa, niin sielun silmät muodostavat naamataulut ja kropan ja olemuksen kirjan hahmoille. Sitä on IHAN varma, että joooo ne on just prikulleen semmosia ja semmosia.
Sitten kun alkaa katsomaan elokuvaa, niin kaikki menee pilalle, kun ihmiset ovat aivan väärän näkösiä. Valtava pettymys, jos joku päähenkilö on kertakaikkiaan erilainen, kuin on itse kuvitellut.
Esimerkiksi Sidney Sheldonin oliko se nyt nimeltään "Pahan kasvot", niin olin lukenut ensteks kirjan ja kun menin elokuvaa katsomaan, niin koko elokuva oli pilalla "väärien" näyttelijöiden takia. Otti päähän.
Toinen elokuva oli James Clavellin kirjasta Shogun tehty elokuva. Sama juttu! Aivan väärän näköisiä henkilöitä.
Muitakin elokuvia oon vahdannut kirjan lukemisen jälkeen.

Olenkin päättänyt, että jos olen lukenut kirjan, niin en mene enää katsomaan elokuvaa.

Stig Larssonin trilogia on saatu aika hyvin purkkiin, kiitos ohjauksen ja näyttelijöiden. Ne ovat kaksi eri (taide)teosta - jo.
Mutta olen saman kokenut, että oma filmi luomilla poikkeaa tehdystä.
Toisaalta tykkään ensin lukea ja mielikuvitella ja sitten vasta nähdä leffan.
Da Vinci:n kirjat olivat vastaavia. Paksua romskua on vaikea typistää pariin tuntiin. Käsikirjoittajan täytyy olla taitava.
Sain Ian Mac Evanin kirjan loppuun. Pohjautuu tositapahtumiin. Kun kirjoitin pirullisesta juonesta, niin kirjassa kerrottiin erään psyykkisen sairauden ilmentymästä. Harhaisesta rakastumisesta merkittävään henkilöön, häirintään ja lopulta tragediaankin.

hunksz kirjoitti:

John. P. Marquand
Vilpittömästi teidän.

Vuolaasti itkettävä romaani, niin naisille kuin entisille jupeillekin.
Nuorena kirja oli minulle tulevaisuuteni.
Osittain sit meni pieleen.
Ja niin edelleen.

H.

Lue lisää

hunksz

Kun nyt niin kovin tuota Vilpitöntä mainostat ja sen itkettävyyttä korostat, niin vastaan.

En itkenyt kirjaa lukiessani, lopussa tuli surullinen olo, päähenkilön viimein tajuttua mitä oli menettänyt.
Menestyksen, vallanhimon takia ja rahan vuoksi.

Niinkö sinullekin kävi.

Laitan hampaankoloon. Printtaan ja käyn kirjastossa ja sitten en enää käykkään...😎

Lähetä kirjastolle Vaksi (siis fax), että tilaat seuraavat kirjat jne.
Kyllä Vaksikin voisi ne tuoda.

1.4. laitan huoltomiehen asialle