Onko hän bi?

Enpä usko, että täyshetero homofoobikko tykkäisi sateenkaarisivuista facebookissa, joten voit olla luottavaisin mielin, että ei hän ainakaan sinua täysin tyrmää, vaikka ilmoittaisitkin ihastuksestasi..

Kiitos vastauksesta. Tuota minäkin olen miettinyt :-) Jospa uskaltaisin jo tunnustaa hänelle... toinen asia sitten on, tunteeko hänkin samoin. Sitä saa arvuutella loputtomiin.

Mikset jatkaisi samalla linjalla? Menisit vähitellen vähän eteenpäin ja ryhtyisit rohkeammaksi tuossa flirttailussasi? Toinen vaihtoehto, jota itse oon menestyksellä harjoittanut, on ollut kertoa yleisellä tasolla siitä, kuinka itse voi ihastua niin miehiin kuin naisiin. Jos on kiinnostunut, niin miksei ottaisi sitä riskiä, että kertoisi? Onni voi olla yhden oven aukaisun päässä? Tsemppiä!

Samantyylinen tilanne, paitsi olen se hieman vanhempi osapuoli. Iät ei kyllä täsmää mutta mietintä samaa... Itseä ainakin hirvittäisi minkäänlaista pienintäkään aloitetta tehdä varsinkaan kun on sitä ikäeroa. Pelottava ajatus että pitäisi jatkaa normaalia työskentelyä sen jälkeen kun osoittautuu, että toinen on pelkästään ystävällinen.

Oon itse ajatellut, että tulee se mitä on tullakseen. Jos kemiat jollain tasolla kohtaa, niin ratkaisu lampsii kyllä eteen ennen pitkään. Toki olisi ihanaa, jos toinen olisi se aloitteentekijä mutta arvaahan sen että samaa se toinenkin ajattelee. Eli olen itse päätynyt odottelemaan ja aioin kyllä urkkia tämän puolen selville, mutta ehkäpä hätäily ei ole oikea ratkaisu.
Hiljaa hyvä tulee. Odottavan aika on vaan joskus niiiiiin pitkä....

Heterokin voi olla sateenkaarimyönteinen....vaikka ei itse olisikaan bi tai gay....

Lämmin kiitos kaikille vastauksista! En olekaan täällä pitkään aikaan pyörinyt, mukava huomata vastauksien tulleen.

Työkaveri lähti lomalle, mutta palaa ensi viikolla töihin. Päätin, että hänen palatessaan ryhdyn rohkeammaksi ja pyydän häntä illanviettoon. Ihan vain ystävällisissä merkeissä... saa sitten nähdä, mitä siitä kehittyy :-) Ennen hänen lomalle lähtöään olin flirttailussani aika varovainen, nyt olen kerännyt rohkeutta. Syteen tai saveen, hiljaa hyvää tulee... aion kuitenkin ottaa riskin jossain vaiheessa, sen olen päättänyt.

Jaa juu totta on, että heterokin voi olla sateenkaarimyönteinen, vaikkei olisikaan bi/gay, kuten joku tuossa kirjoitti. Jotenkin mulle on vaan tullut työkaverista semmoiset vibat, ettei hän ihan hetero ole. Ehkä olen väärässä, ehkä en, mutta tunne vahvistuu koko ajan.

Tsemppiä teille samassa tilanteessa oleville!

Ei kukaan ole 100% hetero.

Toivottavasti saat selvyyden asiaan, epätietoisuus on pahinta! Täällä pidetään peukkuja ja toivotaan, että kaikki sujuisi suosiollisesti, tsemppiä!

Joko uskaltauduit pyytämään häntä illanviettoon? Miten muuten on lähtenyt lomanjälkeinen elämä sujumaan työpaikalla? Ihastusta ilmassa edelleen?

Heippa kaikille! Ihanaa, että jaksatte täällä kysellä miten kävi :-)

Tuossa elokuun alkupuolella työkaverini palasi töihin. Ilo oli suuri, kun jouduimme samaan työporukkaan yhden projektin merkeissä. Saan tehdä töitä hänen kanssaan päivittäin syyskuun loppuun asti ja vieläpä kahdestaan silloin tällöin :-) Olin ja olen siitä asiasta todella onnellinen. Meillä synkkaa hyvin työn merkeissä ja saamme paljon tehtyä yhdessä. Joka työpäivä on nykyään silkkaa ihanuutta, kun saan viettää aikaa tuon ihanan naisen kanssa.
Valitettavasti työajan ulkopuolella ei olla nähty :-( Olen kysynyt häneltä pari kertaa, olisiko mahdollista tavata ja mennä töiden jälkeen esim. illalliselle tai lasilliselle. Nuo kysymykset ovat vaatineet kaiken rohkeuteni. Joka kerta on tullut kielteinen vastaus. Hänellä on kuulemma paljon kiireitä... tottakai sen ymmärrän, mutta tuntuu silti pahalta. Entä jos hän ei haluakaan nähdä minua?

Työpäivien aikana flirttailu on kyllä jatkunut. Katseita, pieniä kosketuksia (esim. antaessa papereita kädet koskettaa ohimennen) ja keskusteluja, joita en todellakaan kävisi muiden työkavereiden kanssa. Semmoista ilkinkurista ja rakkaudentuntuista härnäystä. Hän taitaa jollain tapaa tietää, että himoitsen häntä :-) Puhumme kaikesta maan ja taivaan välillä - paitsi nyt tietty rakkaushommista. Hän totesi eräs päivä, että hänen unelmansa on löytää "se suuri rakkaus". En tiedä, mitä hän sillä tarkoitti. Oliko se vihjailua?

Tällä hetkellä pääni on aivan pyörällä! Joinakin päivinä hän on minua kohtaan hyvin ystävällinen ja intiimi, joinakin päivinä taas enemmän kaveruusasteella. Muiden ollessa läsnä hän pysyy useimmiten todella hillittynä. Jos joku muu työkaveri sattuu paikalle meidän keskustellessamme tai flirttailessamme, hän muuttuu heti ja näyttää jotenkin häpeävän tilannetta :-( Viikonloppuna näin hänet ohimennen kaupungilla. Hän ei nähnyt minua, mutta minä hänet. Hän käveli jonkun miehen kanssa, kunnes he hyvästelivät toisensa ja erkanivat. Hän halasi miestä hyvästellessään tämän. Voihan se toki olla, että tuo mies on veli/kaveri/mikälie tuttu... silti tuntuu pahalta. Hänellä on näköjään aikaa tavata muita viikonloppuisin, vaikka on kiireitä. En ole kehdannut kysyä, kuka mies oli. Tietty päässäni liikkuu pahoja aavistuksia...

Tämmöistä siis kuuluu tänne. Neuvoja, vinkkejä ja tsemppejä saa antaa. Kiitän kaikesta! :-)

Ei ole vinkkejä tai mitään, mutta olis kiva kuulla sun kuulumisia varsinkin jos jotain uutta tai jännää tapahtuu.. Jatka ihmeessä tilanteen päivitystä! :)

En tiedä onko bi, ja ei se selviäkään ellei jompikumpi tee jotain aloitetta asian suhteen. Yleensä vain, vaikka olisi kuinka ihastunut itse, niin odottaa sitä käänteen tekevää aloitetta toiselta. Mieluummin on siis vaikka vuosikausia epätietoisuudessa ja -varmuudessa kuin kerralla selvittäisi asian.
Olen itse samanlainen nyhverö näissä asioissa ja yleensä on jäänytkin vain luu kouraan.

Tästä sinun tarinasta särähti hieman nuo hänen kieltäytymiset ulos menosta töiden jälkeen... toki voi kiireitäkin olla mutta uskoisi että olisi jotain muuta ajankohtaa ehdottanut jos hänellä olisi tunteita sua kohtaan. Kun parikin kertaa olet pyytänyt.

Jos teillä on tarpeeksi luotettava ja avoin suhde, niin miksi et voisi joko vihjata tai ilmaista selkeästi, että olet bi-seksuaali. Siinä tietenkin asettuu itse alttiiksi, mutta se voi myös olla selkeä pelin avaus. Jos hän luulee sinua heteroksi, voivat kaikki vihjailusi ja muut mennä häneltä ihan ohi, kun hän ei kenties tule edes ajatelleeksi että sinulla voi olla romanttisia eikä vaan kaverillisia tunteita häntä kohtaan.

Heippa kaikille, jota tätä keskustelua ovat seuranneet/seurailevat.

Ajattelin tulla kertomaan, miten kävi, jos nyt joku tätä seurailisi vielä :-) Neljässä kuukaudessa on tapahtunut todella paljon, niin hyvää kuin pahaakin. En ala kertomaan kaikkea yksityiskohtaisesti täällä palstalla, mutta avaudun nyt kuitenkin hieman... ehkä joku saa vertaistukea tarinastani.

Sain lopulta vastauksen kysymykseeni monien kiemuroiden kautta: hän on bi. Siinä huumassa elin kauan, enkä tajunnut ajatella tilannetta syvemmin. Flirttailimme töissä yhä enemmän ja pääsimme jo fyysisellekin tasolle. Tuli vaihdettua haleja ja pusuja jne... olin onneni kukkuloilla, kukapa ei olisi? Vapaa-ajalla hän ei kuitenkaan pystynyt tapaamaan minua, oli kuulemma aina niin kiirettä. Joo, fiksu ihminen olisi tuossa vaiheessa tajunnut hälytyskellojen soivan ja perääntynyt, mutta minä en. Rakkauden huumassa sorruin siihen, että uskoin kaikki ne valheet ja ajattelin hänestä vain hyvää. Ajattelin, että hän haluaa ottaa asiat pikkuhiljaa ja edetä salassa. Olin vain niin onnellinen siitä että hän vastasi tunteisiini ja sain olla hänen kanssaan.

Tilanne eteni niin pitkälle että harrastimme mm. käsipeliä työpaikalla. Siinä vaiheessa alkoi jo tuntua hieman oudolta, ettei työajan ulkopuolella nähty, kun kerta seksiäkin harrastettiin ja muut alkoivat tivaamaan, oliko meillä säätöä. Monien käänteiden jälkeen selvisi hänellä sitten olevan mies :-(

Tiedän olleeni typerä ja sinisilmäinen ja häpeän sitä, että taannuin teinin tasolle ja uskoin kaikkiin valheisiin, tottelin häntä ja yritin aina olla mieliksi. Tottakai sain häneltä rakkautta ja läheisyyttä, mutta tunnen olleeni hänellä vain jonkinlaisena leluna. Näin jälkikäteen on jotenkin hyväksikäytetty olo :-/ No, elämä jatkuu... työpaikalla tosin aika kireissä merkeissä. On todella vaikeaa kohdata hänet päivittäin, vaikka olen puhunut suuni puhtaaksi hänelle ja hän on pyytänyt anteeksi. Silti tuntuu pahalta enkä kykene elämään vielä normaalisti. Tämmöinen tarina tämä.

Lämmin kiitos kaikille, jotka ovat kommentoineet tätä ketjua, olette mahtavia <3

Harmi, että kävi näin. Itse en olisi samassa tilanteessa välittänyt miehestä pätkääkään, vaan antanut palaa. Kerran täällä vain eletään!

Ai miten niin ei taho? Muuten vaan harrastaa seksiä työpaikalla... Oisin jatkanut ja unohtanut, että hänellä on kotona mies.