Olimme sopineet vaimon kanssa, että avioehtoa ei tarvita, vaan mahdollisessa erotilanteessa jakaisimme varat sen mukaan ketä ne on tienannut. Kun ero alkoi näyttää mahdolliselta, teimme varmuuden vuoksi avioehdon kirjallisena.
Nyt kuitenkin vaimon suku on sanonut, että minulta pitäisi saada rahaa enemmän ja en osaa arvioida haluaisiko vaimo viedä tätä toivetta eteenpäin painostuksesta. Avioehtomme on ns. kokonaan poissulkeva eli siinä mielessä reilu.
Mitä tällaisessa tilanteessa tapahtuu? Jos vastustan mitätöintiä, mitä siitä seuraa? Periaatteessahan jo suullinen sopimus on yhtäpitävä kuin kirjallinenkin? Pystymme helposti osoittamaan oman osuutemme esim. hankinnoissa yms..
Nyt kuitenkin vaimon suku on sanonut, että minulta pitäisi saada rahaa enemmän ja en osaa arvioida haluaisiko vaimo viedä tätä toivetta eteenpäin painostuksesta. Avioehtomme on ns. kokonaan poissulkeva eli siinä mielessä reilu.
Mitä tällaisessa tilanteessa tapahtuu? Jos vastustan mitätöintiä, mitä siitä seuraa? Periaatteessahan jo suullinen sopimus on yhtäpitävä kuin kirjallinenkin? Pystymme helposti osoittamaan oman osuutemme esim. hankinnoissa yms..
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jos teillä on virallinen avioehto (paperilla, todistajat yms), niin silloin seurataan sitä ja hyvin vaikea sitä on saada mitätöityä, ellei pydtytä osoittamaan, että avioehdossa on jotenkin huijattu, tai toinen osapuoli ei ole ollut järjissään sitä tehdessä.
Joten siinä mielessä vaimon ahneella suvulla on olemattomat mahdollisuudet saada lisää rahaa.
En ymmärrä mihin viittaat suullisella sopimuksella? Suullisen sopimuksen pitävuyys riippuu suuresti kiistääkö jompi kumpi sen, onko ollut todistajia yms. En luottaisi suullisen sopimuksen pitävyyteen oikeudessa.
Eräs suvun jäsen olisi halunnut toimia vaimon edunvalvojana sopimusta tehdessä, mutta kieltäydyin, koska hänelle ei ole määrätty sellaista. Vaimo ei itse vastustanut sopimusta.
Sopimus on rekisteröity maistraattiin ja siinä on kaksi riippumatonta todistajaa. Vaimo hyväksyi asian ja siitä on jo pari vuotta aikaa, käytännössä pitäisi varmaan pystyä todistamaan siis vilpillisyyteni jollain tavalla. En osaa sanoa kuinka vahva tarve tuolla yhdellä suvun henkillöllä on ajaa asiaa. Tuon henkilön viestien perusteella, jotka tallensin varmuusen vuoksi, voisi päätellä että minusta yritetään hyötyä kohtuuttomasti.
Eipä sinulla sitten pitäisi olla mitään hätää.
Lähinnä siis kyselen että jos joku haluaa jääräpäisesti riidellä asioista, mikä voi olla lopputulos? Minun on helpompi varmaan osoittaa kantani asiassa ja onhan tuosta mustaa valkoisella...
Ne jotka tässä asiassa voivat alkaa riitelemään, olette te, eli sinä vaimosi kanssa, kun vaimollasi ei ole edunvalvojaa.
Ihmettelen muutenkin tilannetta, kun teillä on maistraatissa vahvistettu avioehto, että miten siihen vaimosi sukulaiset vielä puuttuvat.
Tiedän kyllä mitä merkillisempiä tapauksia, joissa on alettu vaatimaan toisen puoliskon omaisuuden tuotosta avioliiton ajalta osuutta. Tai toisen puoliskon työpalkkoja yhteisen talouden/ yrityksen hoitamisesta. Joten johtuisiko nämä vaateet nyt näistä syistä?
Tiedän myös, että joskus sukulaiset ovat vaatimassa mitä ihmeellisemmästä syystä rahaa, vaikka asia ei heille kuulu mitenkään, eikä se ole jurudisesti perusteltua. Joillakin vain pokka pitää vaatia! Joillakin avioliitto on jopa elinkeino, jolla rahoitetaan sukulaisia.
"Tai toisen puoliskon työpalkkoja yhteisen talouden/ yrityksen hoitamisesta. Joten johtuisiko nämä vaateet nyt näistä syistä? "
Meillä ei ole yhteistä yritystä tai maatilaa eli tavallinen kaupunkilaisperhe ollaan. Vaatimukset perustuivat ilmeisesti vaimon kotona viettämiin vuosiin, jotka olivat hänen oma valintansa (työtä olis ollut heti tarjolla).
Voitte kuvitella tilanteen toisinpäin kun vaimoni haukkuu sukulaisilleen minua kun on tehnyt perheen eteen töitä ja ei saa siitä korvausta, mutta ilmeisesti omaa kiinnostusta asian eteenpäin viemiselle ei ole ellei joku suvusta keksi vaatia kohtuullistamista. Pienen korvauksen olenkin valmis maksamaan että vaimo pääsee uuden elämän alkuun, mutta se on murto-osa omaisuudestani.
Jos vaimosi haluaa jotain mikä on avioehdolla suljettu pois niin oikeuteen on mentävä eli vaimosi riitauttaa avioehdon kohtuuttomana mutta se maksaa jos ei ole isoista summista kysymy. Muuten ei tarvitse maksaa yhtään mitään siitä omausuudesta mikä on avioehdolla rahattu tasingosta ja se siitä.
Eikö ero tilanteessa puolisot sovi jaosta EI SUKU miksi ylipäätä kertoa kenellekkään mies ja vaimo sopii yhteisymmärryksessä sellaisen mihin kumpikin on tyytyväinen Ei siinä sukua tarvita tai muitakaan.Aina voi sanoa et olette yhdessä sopineet ja olet tyytyväinen ja piste ei sitä tarvi suvulle tai muillekkaan enempää sanoa tai alkaa selvittöön mitä olette sopineet.Ainahan kummankin suvun mielestä toinen saa liian vähän. Istukaa puolison kanssa juttelemaan päättäkää et ennen ei kumpikaan poistu ennenkö asia on selvä vaikka viikon istuisitte sen jälkeen kumpikin pulinat pois jatkatte elämää
Minusta tämän pitäisi olla selvä asia. On on tehty avioehto juridisesti oikein, niin se mukaan toimitaan. Puolisot keskenään hoitavat asian. Ei suku.
Jos jompikumpi riitauttaa asian niin hän vie sen eteenpäin asianmukaiseen instanssi. Omin päin ei kannata ruveta mitätöimään sitä.
Täähän on ihan samanlainen tilanne kuin mulla ja ex-vaimolla. Meillä oli avioehto ja mä ostin sen ulos meidän yhteisestä talosta jossa sillä ei ollut varaa asua. Tein tarjouksen talosta, tarjous oli vielä korkeampi kuin kiinteistövälittäjän arvio (ostin hänet velattomaksi).
Olipa sitten kaiketi kuunnellut sukulaisiaan. Tuli *jälkeenpäin* sanomaan: "Kun piti sulle niin halvalla myydä..." "Olisin voinu senjasen vaatia vielä..."
Vastasin vaan: -Ei mulle mikään pakko ollu myydä, esitin vaan tarjouksen, voisit edelleen odottaa sitä rahamiestä joka maksaa 100 miljoonaa Eutoa, mutta sitä saatkin odottaa hautaan asti. Toisekseen kun on osituspapereissa jo nimet alla, on pikkuisen paha valittaa enää.
Minäkin kuulemma *pakotin* ex-vaimoni käymään töissä. (näin väitti erotilanteessa)