Avoin kirje väkivaltaiselle miehelle

Moi!

Minkä takia sä kyselet mun vointia?

Ei sulla ole oikeutta siihen, sun takia mä makaan nyt täällä sairaalassa.

Mulla oli aivoissa verenvuotoa, tajuatko sinä vitun idiootti että SUN lyöntisi takia olisin voinut kuolla vaikka aivoverenvuotoon ja pelkään vieläkin kuolemaa, koska en tiedä miten tuun toipumaan tästä. Pelkään että mun aivot alkaa vielä uudemman kerran vuotaa verta ja sitten se on menoa...

Mä olen todella surullinen, oon itkenyt.

Meidän pikku Sofia ois voinut jäädä ilman äitiä jos mun aivoihin olisi tullut voimakas verenpurkaus! Miten sinä olisit selittänyt Sofialle silloin tämän kaiken. Olisitko suoraan sanonut että isä tappoi äidin?
Olisitko yrittänyt myöhemmin tehdä Sofialle jostakin uudesta eukosta äitiä? Tiedoksesi vain, minä olen Sofian ainut ja oikea äiti, minä, minä, MINÄ!!!

Ja mä haluan nähdä kun Sofia kasvaa, en kuolla nuorena. Tajusitko?

Jos kuvittelet että tästä on paluuta menneeseen, olet väärässä, kun löit mua meidän rakkaus kuoli. Miten mä voisin rakastaa enää miestä jonka kuului suojella omaa perhettää mutta kääntyikin vaimoaan vastaan ja alkoi hakata tätä turpaan.
Kunnollinen mies ei toimi näin, tiedoksesi myös se Ville.

En tehnyt mitään, ansaitakseni sulta tällästä kohtelua, ainut mitä tein niin rakastin sua koko sydämestäni. Minun ihana, rakas, komea, karismaattinen, määrätietoinen mies. Olisin halunnut että sinä, minä ja Sofia oltaisiin oltu onnellinen perhe mukaan lukien Severi ja Sofian muut sisarukset. Sofia on nyt tästä eteenpäin vain minun ja sä jätät meidät rauhaan.

Oikeudessa tavataan.