Tä mun elämä on ihan helvettiä..monien pettymysten jälkeen en uskalla sitoutuu, kaikki suhteet menee pieleen koska mä en vaan osaa sitoutuu ja en uskalla enää rakastuu.. tää on ihan kauheeta, monta iltaa itken vaan kohtalooni.. mä olen seurustellut vaan kerran tosissani tai oikeestaan kax kertaa, eka kerta oli sellanen et rakastin ihan helvetisti, mut sit se petti.. sen jälkeen alko kierre ja otin vaan tälläsii yhenillanhuttuja ku en vaan uskaltanu sitoutuu, sit yks jätkä omien sanojesa mukaan rauhotti mun elämän ja tunkeutu siihen väkisin, sen kaa olin sit jotain 2kk, mut vaan six että se rakasti mua ihan saatanasti, vaikka mä en sitä.. sit taas yhenillanjuttuja... Nyt sit mulla oli ollu jo vähän pitemmän aikaa jotain juttuu yhen jäbän kaa oltiin tosii hyvii frendii ja loppujen lopux sit alettiin oleen, mut se juttu kesti päivän ku jätkä ilmotti et joutuu suljetulle osastolle huumeiden takii, ja sano et ei voida jatkaa mitenkään.. tätä kirjoittaessa lusmuan kotona, elämä ei maita... Joudun ottaa kaikkia lääkkeitä että saisin nukuttuu.. kaikki mennee niin vitun huonosti.
huumet,suhteet, ja paska elämä..
Nessa
10236
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mä en tajua...en osaa sanoo tähän oikeen mitään...
mikä helvetti siin on et kukaan ei enää osaa välttyä ongelmilta...miten kaikkien elämä voi olla niin helvettiä...
jotain meiltä nuorilta puuttuu,kun elämä menee tällaseksi...pikkasen liian monella....
sulle sanon viel et,Koita Pärjätä,vaikka hammasta purren...*rutistaa*
kyllä se aina helpottaa ku saa vaan jotain muuta ajateltavaa.. iltasin on vaan aina pahin.. Mut kiitti, pitää yritää pärjäillä =)
"elämässä onnistaa, kun jaksaa ponnistaa."
ei niitä jätkiä joka välissä tarvita.
ootko koskaan ajatellu, että monet on sinkkuja ja silti älyttömän onnellisii?
jos ottaa sellasen asenteen, että ei mikään onnistu, niin sillon ei mikn onnistu.
elikkäs nyt hymyä huuleen,Nessa!:)
Tiedän kyllä miltä tuntuu, ku rakastamani ihminen käyttää huumeita. Ja kaiken lisäks pyörittää niitä. Itekin polttelin pilveä, mut se loppu siihen ku kärähin porukoille. Mut tää mun kulta yritti olla käyttämättä ja onnistukin siinä sen pari kolme päivää ja sitten taas. Suunniteltiin yhteen muuttamista ja kaikkea eteenpäin. Se lupas mulle et se lopettaa touhut ja ainakin myymisen sit ku vaihetaan paikkakuntaa ja eletään yhteisessä kodissa. No sit tossa syksyllä lähin etelään viikoks. Sillä aikaa se petti mua. En tiiä oliko miten sekasin, eikä kyllä enää kiinnostanutkaan. Se seurusteli sen muijan kans vajaan kuukauden. Se ties et mä rakastin sitä vieläkin ja se kai tajus et sekin rakastaa mua...tai niin se sano. No, mä en luota siihen jätkään, en sen sanaan, sen lupauksiin tai sen kavereihinkaan. Kyllä mä sitä vieläkin rakastan. Rakastan ihan kunnolla ja tahtoisin vaan olla sen lähellä, mut tiedän että siitä koituu vaan mullekkin harmia. Sen verran menee järki rakkauden edelle, etten halua huumeiden pilaavan mun elämää. Tiedän et suhun sattuu, ku se joutu suljetulle, mut huumeista ei pääse muuten eroon! Se on sen jätkän ja sunkin parhaaks... olishan se tietenki voinu käydä katkolla, mut ne antaa siellä vaan pameja, joita voikin sitten myydä eteenpäin! Jos haluat sen jätkän irti niistä aineista, ni se onnistuu parhaiten just suljetulla! Eikä se siellä loppu eläämäänsä ole, niin harva on! Tsemppiä sulle ja muista ettet ole ainoa jolle on käynyt saman kaltaisesti!
No niin saatana, aloitetaanpa luento perkele. Ensinnäkin, vittu, sä hakeudut eroon noista "suljetunosaston" miehistä. Jätät itsekin ne huumeet eroon.... Ja hankit itselle alennusmyynnistä sivupersoonan, mikä on täysin vastakohta itsellesi.
Sitten alat, "vittu", elään ja lopetat ton vitun, helvetin ja perkeleen viljelemisen kultaisessa kirjakielessä.
Sääntö nro. 2 jätät yhenillan jutut väliin.
Sääntö nro. 3 jätät kaikki suhteet joksikin aikaa väliin, (SIKSI ETTÄ TUOLLA ASENTEELLA SÄ ET VOI EDES koskaan ONNISTUA.)
Sääntö nro. 4 lopetat tuon tänne palstoille ruinaamisen. Mene vaikka katollisen papin puheille ja avaudu hänelle.
- Se on, vittu, perkele, moi -
Okeij. Sovitaanpa sit vaikka niin =)) ..
Moi!
sä pelkäät sitoutua. Mä suosittelisin sulle, et ottaisit ihan rauhallisesti, ei minkään pitusia suhteita. Älä ala seurusteleen ennen kuin huomaat oikeesti, että rakastat jotain... ja sen, että saat vastarakkautta. Varmaan huomasit, että seurusteleminen vaan siksi, että toinen rakastaa, on vähä vaikeeta, eikä sitä kauaa jaksa.
Mä en haluu tuputtaa sulle mitään ihme ohjeita, mut Nessa, on olemassa yks, joka on tosi kiinnostunu susta, just tollasena. Sä oot saattanu kuulla siitä jotain koulun ussantunneilla tai jossain.
Jos tahot "jutella" tai jotain, niin mailaa: [email protected]
Aurinko nousee huomennakin ja se paistaa risukasaankin...silloin kun sitä vähiten odottaa..usko pois...
Jos haluat kertoo nii vastaa...jaksan kuunnella kyllä...ja autan parhaani mukaan sua...jos apua haluat...en tyrkytä ns. itseeni sulle...
mutta en halua että kenelläkään on paha olla...
jokaisella pitäisi olla ystävä kenelle puhua...
jos tää auttaa sun pahaa oloa niin kirjota ne pahat asiat paperille...siinä et satuta ketään...säästä se paperi tai polta tai jotain...ja sitten kun aurinko hymyilee sulle niin lue se paperi ja ajattele kuinka paha olo sulla silloin oli...
toivottavasti autoin edes vähän...
olen hyvä kuuntelija...
mutta tee niin kuin parhaaksi näet...
Hyvää jatkoa sinulle!
Sinunlaisia ihmisiä on harvassa=)), itsekkin olen yrittänyt olla samoilla linjoilla sun kaa mut nyt vaan minulta vietiin kaikki voimat. On ihan tosi turha olo kun jätkä vaan on siellä sairaalassa, ja soitaa joka päivä et kuinka paha sen on siellä olla, ja sit se viä käyttäytyy niin kun mitään ei ois tapahtunu.
Kiitoksia kohteliaisuudesta...
Tiedän että se on ikävää että toinen on sairaalassa ja sinä et...vaikka itsellä ei kokemusta siitä löydy...
en vain halua että kenelläkään on paha olla...
mutta jos haluat jatkossa mailailla niin osote on: [email protected]
ja...ystäviä ei ole koskaan liikaa...aina on tilaa yhdelle...=)
Hyvää jatkoa sinulle!