Aina mielessä

Havahduin nykyhetkeen neljä tuntia sen jälkeen, kun olin istahtanut tuolille. Istuin paikallani vieläkin hiljaa hengittäen. Olin kaiken tuon ajan vain tuijottanut eteeni. Katseeni oli lasittunut ikkunaan, enkä enää hahmottanut maisemaa ulkopuolella.

Olin yrittänyt ryhdistäytyä ja tehdä jotain, mutta olin kyennyt vain kerta toisensa jälkeen vaihtamaan puhelimeni paikkaa. Ensin kädestä toiseen, sitten kädestä taskuun. Keskittymiseni oli herpaantunut aina liian aikaisin. En pystynyt ajattelemaan mitään muuta.

Kyyneleet ovat valahtaneet poskiani pitkin paitani kaulukseen. En vaivautunut vieläkään kuivaamaan kyyneleitäni. En uskaltanut sulkea silmiäni, sillä silloin olisin nähnyt heidät. Pystyin vieläkin kuulemaan heidän äänensä. Aivan kuin he eivät olisi menneet.

Tästä on jo päiviä, mutta tunteeni eivät ole muuttuneet. Ajattelen heitä aamusta iltaan mitä ikinä teenkin. En voi käsittää tätä tilannetta. Kaikki on kuin he olisivat vielä tulossa takaisin - vielä kerran kertomaan sen, minkä olin kuullut heiltä jo aiemminkin. Miten minun voidaan odottaa jatkavan, jos en saa sanoa heille sitä, mitä minun ei koskaan tullut sanotuksi? Tämä oli liian rankka opetus.
2175
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

tykkäsin

Äänestä
  • Kiitos.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


cherish kirjoitti:

Havahduin nykyhetkeen neljä tuntia sen jälkeen, kun olin istahtanut tuolille. Istuin paikallani vieläkin hiljaa hengittäen. Olin kaiken tuon ajan vain tuijottanut eteeni. Katseeni oli lasittunut ikkunaan, enkä enää hahmottanut maisemaa ulkopuolella.

Olin yrittänyt ryhdistäytyä ja tehdä jotain, mutta olin kyennyt vain kerta toisensa jälkeen vaihtamaan puhelimeni paikkaa. Ensin kädestä toiseen, sitten kädestä taskuun. Keskittymiseni oli herpaantunut aina liian aikaisin. En pystynyt ajattelemaan mitään muuta.

Kyyneleet ovat valahtaneet poskiani pitkin paitani kaulukseen. En vaivautunut vieläkään kuivaamaan kyyneleitäni. En uskaltanut sulkea silmiäni, sillä silloin olisin nähnyt heidät. Pystyin vieläkin kuulemaan heidän äänensä. Aivan kuin he eivät olisi menneet.

Tästä on jo päiviä, mutta tunteeni eivät ole muuttuneet. Ajattelen heitä aamusta iltaan mitä ikinä teenkin. En voi käsittää tätä tilannetta. Kaikki on kuin he olisivat vielä tulossa takaisin - vielä kerran kertomaan sen, minkä olin kuullut heiltä jo aiemminkin. Miten minun voidaan odottaa jatkavan, jos en saa sanoa heille sitä, mitä minun ei koskaan tullut sanotuksi? Tämä oli liian rankka opetus.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu