Kerron tässä nyt samalla useamman jutun kun kerta tälläinen kiva palsta on tänne ilmestynyt.
Ollessani 10 vanha,vaaripuoleni sairastui syöpään.
Emmekä me päässeet vaaria sairaalaan katsomaan koska äitini mielestä se olisi ollut meille liian rankka kokemus nähdä vaari vakavasti sairaana.
Eräänä yönä sitten heräsin siihen että joku istuutui sänkyni laidalle.Avasin silmäni ja nousin istumaan.
Ja vaari istui siinä ja hymyili todella leveästi ja rauhallisesti.Muistan vielä hymyn todella selkeästi koska vaarillani oli kaikki omat hampaat tallella ja hän aina jaksoi muistuttaa meitä että:pitäkääs lapset aina hyvä huoli hampaista,vaarillakin on hampaat tosi hyvässä kunnossa kun vaari ei syö karkkia ja pesee aina hampaat.
Katselimme siinä tovin toisiamme ja aamulla äiti tuli halaamaan meitä lapsia ja kertoi että vaari on nyt sitten yöllä kuollut.
Jotenkin en ollut yllättynyt.
Toinen tarina koskee mieheni äitiä joka kuoli vuotta aiemmin ennen kuin tapasin mieheni.
En ole siis anoppiani koskaan tavannut.
Eräänä iltana mennessämme nukkumaan sain päähäni sarjan kuvia joissa oli anoppini,pitkät tumman ruskeat hiukset solmittuna ja hänellä oli päällään tummanruskea essu jossa valkoisia kuvioita.Kysyin sitten mieheltäni oliko hänen äidillään ollut sellainen vaate ja mieheni sanoi että kyllä on ollut silloin kun hän oli itse pieni.Eli noin parikymmentä vuotta sitten.
Aika outoa tämäkin.Sain myös muita kuvia päähäni hänen äidistään mutta niitä en nyt kerro koska niissä kuvissa hän oli jo kuolinvuoteellaan.
Tuli vain tunne että hän yritti kertoa minulle jotain ,kenties kertoa itsestään kun ei oltu tavattu.
Kolmas kerta sattui sitten mieheni ja minun ensimmäisessä asunnossa(anopin siskolta vuokrattu).
Oli viikonloppu ja olimme syömässä aamiaista.
Seinällä roikkui vanha Landolan kitara ,mieheni äitivainaan vanha ja yhtäkkiä kitara soi.
Aivan puhtaasti ja virheettömästi.Mikä sinänsä oli ihmeellistä koska kitara oli jo vanha ja jos sillä mielisi soittaa se piti aina ekaksi virittää.Mutta nyt soi puhtaasti ja yksinään.
samaisessa asunnossa tunsin myös muuta outoa,kylmää ilmaa vaikka kaikki lävet ovet ja ikkunat oli kiinni.
Tiskatessa tuntui että joku seisoi takana ja karvat nousivat pystyyn mutta ketään ei näkynyt.
Nukkuessani tunsin kerran jonkun silittävän poskeani kämmensyrjällä ja luulin sen olevan mieheni mutta mies olikin jo töissä.
Niin ja lisäksi vielä sain päähäni minulle tuntemattoman laulun sanoja samalla kun sain kuvia anopistani.
sellainen lastenlaulu jostain tuhatjalkaisesta.
Lauloin laulua miehelleni joka oli silmin nähden hämmästynyt.Kuinka voin tietää laulun jota hänen äitinsä lauloi hänelle iltaisin kun hän oli menossa nukkumaan.
Ja mieheni ei ollut koskaan minulle laulua laulanut saati sitten kertonut heidän lapsuuden ajan nukkumarituaaleista.
Talo jossa muuten asuimme oli reippaasti yli sata vuotta vanha että voihan siellä muitakin aaveita vaellella.
Tässä nyt muutamia mulle sattuneita juttuja.
Ollessani 10 vanha,vaaripuoleni sairastui syöpään.
Emmekä me päässeet vaaria sairaalaan katsomaan koska äitini mielestä se olisi ollut meille liian rankka kokemus nähdä vaari vakavasti sairaana.
Eräänä yönä sitten heräsin siihen että joku istuutui sänkyni laidalle.Avasin silmäni ja nousin istumaan.
Ja vaari istui siinä ja hymyili todella leveästi ja rauhallisesti.Muistan vielä hymyn todella selkeästi koska vaarillani oli kaikki omat hampaat tallella ja hän aina jaksoi muistuttaa meitä että:pitäkääs lapset aina hyvä huoli hampaista,vaarillakin on hampaat tosi hyvässä kunnossa kun vaari ei syö karkkia ja pesee aina hampaat.
Katselimme siinä tovin toisiamme ja aamulla äiti tuli halaamaan meitä lapsia ja kertoi että vaari on nyt sitten yöllä kuollut.
Jotenkin en ollut yllättynyt.
Toinen tarina koskee mieheni äitiä joka kuoli vuotta aiemmin ennen kuin tapasin mieheni.
En ole siis anoppiani koskaan tavannut.
Eräänä iltana mennessämme nukkumaan sain päähäni sarjan kuvia joissa oli anoppini,pitkät tumman ruskeat hiukset solmittuna ja hänellä oli päällään tummanruskea essu jossa valkoisia kuvioita.Kysyin sitten mieheltäni oliko hänen äidillään ollut sellainen vaate ja mieheni sanoi että kyllä on ollut silloin kun hän oli itse pieni.Eli noin parikymmentä vuotta sitten.
Aika outoa tämäkin.Sain myös muita kuvia päähäni hänen äidistään mutta niitä en nyt kerro koska niissä kuvissa hän oli jo kuolinvuoteellaan.
Tuli vain tunne että hän yritti kertoa minulle jotain ,kenties kertoa itsestään kun ei oltu tavattu.
Kolmas kerta sattui sitten mieheni ja minun ensimmäisessä asunnossa(anopin siskolta vuokrattu).
Oli viikonloppu ja olimme syömässä aamiaista.
Seinällä roikkui vanha Landolan kitara ,mieheni äitivainaan vanha ja yhtäkkiä kitara soi.
Aivan puhtaasti ja virheettömästi.Mikä sinänsä oli ihmeellistä koska kitara oli jo vanha ja jos sillä mielisi soittaa se piti aina ekaksi virittää.Mutta nyt soi puhtaasti ja yksinään.
samaisessa asunnossa tunsin myös muuta outoa,kylmää ilmaa vaikka kaikki lävet ovet ja ikkunat oli kiinni.
Tiskatessa tuntui että joku seisoi takana ja karvat nousivat pystyyn mutta ketään ei näkynyt.
Nukkuessani tunsin kerran jonkun silittävän poskeani kämmensyrjällä ja luulin sen olevan mieheni mutta mies olikin jo töissä.
Niin ja lisäksi vielä sain päähäni minulle tuntemattoman laulun sanoja samalla kun sain kuvia anopistani.
sellainen lastenlaulu jostain tuhatjalkaisesta.
Lauloin laulua miehelleni joka oli silmin nähden hämmästynyt.Kuinka voin tietää laulun jota hänen äitinsä lauloi hänelle iltaisin kun hän oli menossa nukkumaan.
Ja mieheni ei ollut koskaan minulle laulua laulanut saati sitten kertonut heidän lapsuuden ajan nukkumarituaaleista.
Talo jossa muuten asuimme oli reippaasti yli sata vuotta vanha että voihan siellä muitakin aaveita vaellella.
Tässä nyt muutamia mulle sattuneita juttuja.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Todellakin, tuollaiset asiat ovat pelottavia, samalla kiehtovia...
Itselleni on käynyt samantapainen asia, isäni vanhassa asunnossa. Olin ehkä kuusivuotias, ja olin isän kanssa yksin asunnossa. Kello oli ehkä viisi aamulla, ja isä nukkui omassa huoneessaan ja minä keittiössä.
Sitten yhtäkkiä kuulin kuinka joku käveli eteisessä edestakaisin ja lauloi, mutta jostakin syystä en pelännyt, kuuntelin vain. Kun etäinen laulu sitten rupesi tulemaan lähemmäksi, pelästyin hieman ja menin isän luokse kertomaan että en voi nukkuakoska joku laulaa eteisessä. Isä vain unisesti tuhahti ja sanoi ettei siellä ole ketään, ja että pitää mennä takaisin nukkumaan.
Mutta intettyäni vähän aikaa pääsin isän viereen nukkumaan. laulu kuului vieläkin, mutta isän vieressä ei enää pelottanut...
Samassa asunnossa on muutakin tapahtunut...
mun mielestä nuo tarinat ovat ihania. niinkauan kuin ei pelkoa tai mielipahaa asiaan liity. teistä vaan pidetään hyvää huolta enkeleiden taholta ja anoppi on ottanut ed. ehkä välittäjäkseen tuoden lohtua miehellesi. olette siunattuja.