Siitä kirjoitti eräs sen kokenut nainen näin:
HS: Sonja Huhtaniska
"Mitä jos Jumala laittaa minuun vauvan rangaistukseksi siitä, että seurustelen ei-lestadiolaisen miehen kanssa? Ei me olla yhdynnässä oltu, mutta eihän minua kukaan usko, jos Jumala tekee minut raskaaksi! Sitte kaikki luulee, että olen huono nainen. "
Marjo Jääskeläinen, 26, tietää, että hänen pelkonsa on järjetön.
Mutta se ei auta. Hänet on kasvatettu pelkäämään.
Jumalaa. Sielunvihollista. Muita ihmisiä. Itseään.
Erityisesti itseään – ja tätä tunteista suloisinta, jonka hellä, huolehtivainen Petri hänessä herättää.
Halua.
Usko oikeuttaa väkivallan
Isä tekee sen aina samoin. Hän napsauttaa sormiaan ja ärisee hampaidensa välistä:
–Nyt juuttaan närreet!
Kukaan Jääskeläisen perheen 13 lapsesta ei tiedä mitä sananparsi tarkalleen ottaen tarkoittaa, mutta he tietävät hyvin, mitä siitä seuraa – pelottavaa riepottelua ja räyhäämistä. Ei ole tavatonta, että joku saa remmistä.
Toisinaan se on Marjo, perheen tyttäristä vanhin, lapsista neljäs.
Arka ja miellyttämisenhaluinen Marjo, jolla on usein koululäksyt tekemättä, sillä kotona on niin valtavasti työtä: 15 hengen pyykit pestävänä, ruokaa laitettavana, nuorempia sisaruksia hoivattavana. Kolmimetrisen pirtinpöydän ympäristö on imuroitava kahdesti päivässä, jotta hapuillen ruokailevan lapsilauman pudottelemat peruna- ja lihapalat eivät hautaa alleen koko huushollia.
Äiti ei selviä taloudenpidon taakasta yksin, eikä patriarkaattinen usko velvoita isää osallistumaan. Jo seitsemännellä luokalla Marjo on niin ylikuormittunut, että hän helpottuu salaa, kun yksi äidin alkuraskauksista päättyy keskenmenoon – vaikka jokainen siskoista ja veljistä onkin hänelle mitä rakkain.
–Isän alaisuudessa ei hirveästi kyseenalaistettu, jaksanko vai en. Hän sai valtaa uskon läsnäolosta. Olimme pahoja kakaroita, joita oli paimennettava ja piestävä.
Toisinaan isä pyytää pahoinpitelyä anteeksi. Silloin kuuluu sanoa: Jeesuksen nimessä ja veressä, kaikki synnit anteeksi.
Mutta mikään ei ikinä muutu.
Nuoren Marjon silmissä isä on Ensimmäinen Jumala – arkinen, arvaamaton ja armoton. Sunnuntaisin perhe käy seuroissa kuulemassa Toista Jumalaa. Pyhistä pyhintä, häntä, jonka silmissä kehonsa kurveja ja kihelmöintejä tunnustelevat tytöt ovat turmion tiellä.
Se saa Marjon katseen painumaan seurasalin lattiaan.
–Häpeä oli jo lapsena kietoutunut minuun kokonaisvaltaisesti. Tunsin, että olen läpimätä.
HS: Sonja Huhtaniska
"Mitä jos Jumala laittaa minuun vauvan rangaistukseksi siitä, että seurustelen ei-lestadiolaisen miehen kanssa? Ei me olla yhdynnässä oltu, mutta eihän minua kukaan usko, jos Jumala tekee minut raskaaksi! Sitte kaikki luulee, että olen huono nainen. "
Marjo Jääskeläinen, 26, tietää, että hänen pelkonsa on järjetön.
Mutta se ei auta. Hänet on kasvatettu pelkäämään.
Jumalaa. Sielunvihollista. Muita ihmisiä. Itseään.
Erityisesti itseään – ja tätä tunteista suloisinta, jonka hellä, huolehtivainen Petri hänessä herättää.
Halua.
Usko oikeuttaa väkivallan
Isä tekee sen aina samoin. Hän napsauttaa sormiaan ja ärisee hampaidensa välistä:
–Nyt juuttaan närreet!
Kukaan Jääskeläisen perheen 13 lapsesta ei tiedä mitä sananparsi tarkalleen ottaen tarkoittaa, mutta he tietävät hyvin, mitä siitä seuraa – pelottavaa riepottelua ja räyhäämistä. Ei ole tavatonta, että joku saa remmistä.
Toisinaan se on Marjo, perheen tyttäristä vanhin, lapsista neljäs.
Arka ja miellyttämisenhaluinen Marjo, jolla on usein koululäksyt tekemättä, sillä kotona on niin valtavasti työtä: 15 hengen pyykit pestävänä, ruokaa laitettavana, nuorempia sisaruksia hoivattavana. Kolmimetrisen pirtinpöydän ympäristö on imuroitava kahdesti päivässä, jotta hapuillen ruokailevan lapsilauman pudottelemat peruna- ja lihapalat eivät hautaa alleen koko huushollia.
Äiti ei selviä taloudenpidon taakasta yksin, eikä patriarkaattinen usko velvoita isää osallistumaan. Jo seitsemännellä luokalla Marjo on niin ylikuormittunut, että hän helpottuu salaa, kun yksi äidin alkuraskauksista päättyy keskenmenoon – vaikka jokainen siskoista ja veljistä onkin hänelle mitä rakkain.
–Isän alaisuudessa ei hirveästi kyseenalaistettu, jaksanko vai en. Hän sai valtaa uskon läsnäolosta. Olimme pahoja kakaroita, joita oli paimennettava ja piestävä.
Toisinaan isä pyytää pahoinpitelyä anteeksi. Silloin kuuluu sanoa: Jeesuksen nimessä ja veressä, kaikki synnit anteeksi.
Mutta mikään ei ikinä muutu.
Nuoren Marjon silmissä isä on Ensimmäinen Jumala – arkinen, arvaamaton ja armoton. Sunnuntaisin perhe käy seuroissa kuulemassa Toista Jumalaa. Pyhistä pyhintä, häntä, jonka silmissä kehonsa kurveja ja kihelmöintejä tunnustelevat tytöt ovat turmion tiellä.
Se saa Marjon katseen painumaan seurasalin lattiaan.
–Häpeä oli jo lapsena kietoutunut minuun kokonaisvaltaisesti. Tunsin, että olen läpimätä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
En ymmärrä kuinka kukaan voi noin sairasta uskontoa harrastaa nykypäivänä.
Sehän on aivopesua ja kielletään kaikki omilla aivoilla ajatteleminen että saadaan sinne tuodaan kaikki valmiiksi pureskeltuna. Eihän siinä ole mitään järkeä.
Mnaah
Yks uskonnollinen ääriliike, muitten joukossa. Tokikin suuri, huolestuttavakin. Kandee hokat, ei kikki Islamiliset ole jihadisteja, eikä kaikki kristityt lestaateja. Suomess muutams sata iisläistä, joists kovin suuri polemiikki ja huoli. Lestaateja paljon enenpi, niistä kyllä puhutaan, mutta niille ei tehdä mitään. Toistaiseksi.
Ei varmaan tullut paljoa esille. Suviseurojen aikaan vanhoillislestaateilla vaihtui johto. Uutta fyhreriä en tiedä sen tarkemmin, vähän nuorempi, kuin eläköitynyt. Se kiintoisaa, kaks muuta nimeä mainittiin. Polytbyrooseen valittu kks uutta jäsentä. Everstejä. Lestaatithan ona vallanhimoisia, niitä kaikilla elämän alueilla, korkeissakin hommissa. Tunnetuin kai Sipilä, tyyppi ei ole vanhoillislestaati, mutta lestaati kuitenkin. Lestaateja yli 20 eri sorttia, vanhoilliset suurin alajengi.
Niin, mua alkoi huolestuttamaan, mikä hiton juntta niillä on kasassa ja suunnitteleeko net jotain sotilasvallankaappausta?
Mä en ole mitenkään rasisti uskisten suhteen, kaheleita kaikki, riippumatta jengistä. Vaan jos nyt vähänkään historian on perehtynyt ja seuraa nykyajan politiikkaa, uskonto aina ollut vaarallista. Paitsi yksilötasolla, etenkin suuremmissa asioissa. Se joko keppihevonen muille pyrkimyksille, tai sitten se ratsastelee itse muitten hevosilla.
=DW=
On muuten sairasta uutisointia nuo lehtien väkivaltaisuusuutiset. Kaikki muslimit ovat kaulankatkojia, kaikki hellarit, lestadiolaiset, jehovalaiset ovat pedoja ja väkivaltaisia jne. Rasismi kukoistaa ja rasistit ovat toimitusten palkkalistoilla. Hyvää jatkoa rasismin työsaralla tämänkin palstan sankareille. Yök.