kouluunko?

Hienoa, että olet ottamassa selvää asiasta!
Olen eskariope ja joskus todellakin on erittäin hyvä vaihtoehto,että loppuvuodesta syntyneet lähtevät kouluun myöhemmin.Samoin kuin jotkut alkuvuodesta syntyneet ovat "hypänneet" luokan yli.
Kannattaa kuitenkin muistaa,että jokainen lapsi on oma yksilönsä ja voi hyvinkin olla,että loppuvuodesta syntynyt on aivan yhtä "koulukypsä" kuin alkuvuodesta syntynyt kaverinsa.
Onnea matkaan!

Moikka!
Suosittelen lämpimästi testejä ja niiden tulosten noudattamista. Itselläni vanhemmat lapset ovat kaksoset, nyt jo 11 vuotiaat tyttö ja poika, syntyneet marraskuussa. Kun aikoinaan tuli kouluun lähdön aika oli tyttö aivan täysin koulukypsä, mutta poika... No laitoimme kumminkin samaan aikaan kouluun ja oli se sellaista sopeutumistaistelua pojan kohdalla pari ekaa vuotta. Jos nyt olisin samassa tilanteessa en missään nimessä laittasi poikaa kouluun kuusivuotiaana.
Olen keskustellut asiasta myös muiden lasten vanhempien kanssa ja tavannut koulun aloittanmista venyttäneiden lapsia ja vanhempia ja saanut erittäin postiivisia tuloksia.

Ja lapsenkin kannalta on tärkeää ettei aloita koulua liian aikaisin. Tulee pelkotiloja ja kouluhaluttomuutta. On aina pienin ja ainakin meidän tapauksessamme, se villein.

Hei!

Olen syntynyt aivan joulukuun lopulla, osittain iästäni ja osittain villistä luonteestani johtuen vanhempani olisivat halunneet lykätä koulun aloittamistani vuodella. Pärjäsin kuitenkin koulukypsyystesteissä niin hyvin, että aloitin sittekin kouluni kuusivuotiaana.

Ymmärtämisen tai osaamisen vuoksi ei tullut mitään vaikeuksia, osasin kaiken siinä missä muutkin. Tykkäsin valtavasti olla koulussa, enkä myöskään ollut muita pienempi tms. Ensimmäisellä luokalla kuitenkin valtava villeyteni aiheutti joitan hassuja tilanteita; en esimerkiksi ymmärtänyt miksi luokasta ei saanut poistua ikkunan kautta; ei opettaja ollut sellaista kieltänyt! Lisäksi saatoin kesken tunnin nähdä jotain mielenkiintoista ulkona, kävellä muina miehinä ikkunaan katselemaan mitä siellä tapahtuu. Olin kyllä valtavan kiltti pikkutyttö, mutta tuo keskittymiskyky vain oli erittäin lyhyt. Sopeuduin kuitenkin hyvin ensimmäisen luokan loppuun mennessä ja opin peruskäytössäännöt.

Nyt olen käynyt peruskoulun ja lukion loppuun, opiskelen parhaillaan yliopistossa. Ainakana minun kohdalla ei ole ollut mitään sen pidempää haittaa ajoissa kouluun menosta; päinvastoin, nyt varmaan harmittaisi jos olisin vanhempi kuin opiskelukaverini.

Poikamme testattiin 5-vuotiaana ja psykologin vastaus oli yksiselitteinen - poika kouluun. Jo hieman iäkkäämpi psykologi kertoi testattuaan lapsemme, ettei älyllisesti ole esteitä koulun aloittamiselle. Toinen puoli lapsessamme kiinnosti ikääkin enemmän ja se oli vilkkaus. Psykologi vastasi vilkkauden olevan luonteenpiirteen, jota ei voi eikä saa yrittää kitkeä pois. Lapsemme tulisi siis aikuisenakin olemaan vilkkaampi kuin muut ikäisensä aikuiset. Nyt on kolmas luokka menossa ja voin kertoa, ettemme kadu päätöstämme lainkaan. Kaksi ensimmäistä vuotta kertasimme ahkerasti sääntöjä ja ohjeita ja sitä miten koulussa tulee käyttäytyä. Tänä syksynä kouluun asteli melkoisesti erilainen - silti vilkas - lapsi. Edelleenkin kuulemme joskus opettajalta lapsemme vähemmän kiitettävistä toilailuista, mutta vielä kertaakaan emme ole joutuneet tilanteeseen, jossa olisimme joutuneet toteamaan olleemme väärässä, kun laitoimme hänet 6-vuotiaana kouluun. En itsekään ole ollut hiljaisin ja rauhallisin, eikä myöskään vaimoni. Tänään lapsemme pärjää mainiosti, sen kertoi joululomalla nähty todistus. En pitäisi ikää tärkeimpänä kriteerinä koulun aloituksen siirtämiselle. Yksilöerot ovat hurjia, ikä vain pieni osa sitä. Luulenpa vain, että suurin vaikeus koulun aloituksen siirtämisessä on lapsen vanhempien asenteissa. Uskon aika monen miettivän "mitähän ne muut ajattelee"? Rohkeutta päätöksentekoon, itseään viisaammilta on hyvä kuunnella neuvoja, niitä saa jos osaa ja uskaltaa kysyä.

...ja pidä huoli siitä, että älyllisten eli kognitiivisten ominaisuuksien lisäksi lapsesi emotionaalinen eli tunne-elämän kehitystila otetaan myös huomioon.
Itse annoin omalle lapselleni mieluummin vahvan alun ja laitoin hänet kouluun 7-vuotiaana päiväkodin päinvastaisesta mielipiteestä huolimatta.
Usein luokkatovereitaan nuoremmille tulee paineita pärjäämisessä, joka saattaa aiheuttaa käytöshäiriöitä (mm. täälläkin mainittu ylivilkkaus), kun pitää ikäänkuin todistaa olevansa "samalla viivalla" muiden kanssa. Jos lapsi ei vielä suoriudu kaikesta ihan yhtä helposti kuin toiset (vaikkapa niin arkisista jutuista kuin kengännauhat tai kuoriperunat), saattaa kokea olevansa hännänhuippu kaikessa ja tämä voi vaikuttaa itsetunnon kehittymiseen.
Ei 6-vuotiaana kouluun meno ole mikään tavoite, eikä koulukaan usein ole vielä valmis siihen... valitettavasti.
Lahjakkaan 7-vuotiaan on kiva "loistaa" luokassa, kyllä opet keksivät myös lisähaastetta, jos liian helpolta tuntuu. Hännänhuippuna ei sen sijaan ole kiva olla. Muistakaa nyt, hyvät ihmiset, että taidot ja tunne-elämä eivät kehity välttämättä samaa tahtia. Pysähtykää katsomaan omaa lastanne, jaksaako hän, osaako hän toimia toisten kanssa ryhmässä, tuleeko vielä äitiä ikävä iltapäivisin (eräs tuntemani 6-vuotias ekaluokkalainen tuli aina kouluun tuntia tai kahta liian aikaisin, koska pelkäsi olla yksin kotona, kun kuului narinoita ja muita puutalon ääniä).
Lapsella ei ole yleensä kiire minnekään, aikuisilla on.

Yhä useammat nykyään kouluun ns. normaali-ikäisi- nä kouluun tulevat lapset eivät opettajan kannal-ta ole koulukypsiä. Eivät suoriudu pukeutumisesta,
WC:ssä käymisestä, ovesta kulkemisesta, ruokailus-
ta eivätkä ymmärrä ja usko aikuisen puhetta. Mikä
ihmeen kiire teillä on niitä kouluihin paimentaa?
Tarvitsetteko vain päivähoitopaikan vai onko lapsi
teille jonkinlainen menestysprojekti? Väkisin lai-
tatte ne johonkin kouluun ja sitten syytätte meitä
kun tulee ongelmia.