Olen miettinyt koiran hankintaa useamman vuoden. Olemme avopari, ilman lapsia. Meillä ei ole kovin iso asunto, mutta ulkoilemme paljon. Kissakin on. Kavereiden koirat on ollu joskus hoidossa ja siitä on syntynyt itsellekin halu ottaa koira. Kumpikaan meistä ei halua ihan pientä rotua, mutta suhteellisen helppokasvatuksellista(sanahirviö). Onko tämmöistä rotua olemassakaan?
Ihanteellinen koiranisäntä?
Nuri
10642
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
ovat helppoja jos sen osaa. Siis pytyttekö omaamaan tietyn rodun vaatiman tason ruokinnassa, koulutuksessa, liikunnantarpeessa jne jne...
Ja toiseksi: koiraa kun kouluttaa kannattaa hankkia tietoa asiasta, saattaa olla että halolla päähän koulutus ei oikeasti toimi. Jos hankitte koiran verratkaa sitä omaan rakkaaseen lapsenne ja miettikää miltä teidän rakkaasta lapsesta tuntuuu jos sitä hakkaa ja rankaisee armotta kovaan käteen (ihan vaan sen takia kun kuvittelee että pitää...) Sillä koirakin pystyy tuntemaan kipua ja masentumaan, saamaan traumoja asioista.
Onnea koiran etsimiselle, muistakaa positiivinen asenne!
Jos tämän vastauksen "kaikki" kirjoittaja nimimerkki"koirat" kuuluu ikäryhmään 7-12v niin vastaus oli oikein hyvä. Jos taas ikäryhmään 12-16 niin aika lapsellinen vastaus asialliseen kysymykseen. Jos taas vanhempi ihminen, niin en ymmärrä, miksi pitää laukoa lautteuksia jokaisen asialliseen kysymykseen ja päästä pätemään omilla "loistavilla" huomioilla.
Koiraa eivät tee onnelliseksi neliömäärät ympärillä, vaan hyvät, johdonmukaiset, rakastavat omistajat, jotka pystyvät tarjoamaan koiralleen oikean määrän aktiviteetteja. Rotuvalinnassa neliöitä enemmän on merkitystä teidän elämäntavoillanne ja luonteenpiirteillänne.
Elikkäs: selaatte koirakirjoja, surffaatte netissä ja kuljeskelette koiratapahtumissa. Mietitte muutaman rodun, joka teitä kiinnostaa. Sitten etsitte tietoa ja tutustutte rotuihin ja valitsette sellaisen, jonka kanssa uskotte yhteiselämän olevan molemmin puolin tyydyttävää... eli että te pystytte tarjoamaan koiralle sen mitä se tarvitsee ja koira on varustettu sellaisilla ominaisuuksilla, jotka sopivat teille. Oikea koira oikeaan tarpeeseen siis.
Käy vaikka koiranäyttelyissä katselemassa ja rohkeasti jututa koiran ulkoiluttajia ja kysele niiden koirista. Itse ainakin ihan mielelläni juttelen jos joku koirasta jotain kyselee.
Itselläni Collie, helppo ja pitää ulkoilusta, joskin aika itsepäinen. Toinen helppo rotu on kultainen noutaja jokamyös pitää ulkoilusta ja lenkittämistä.
Mutta rotuja on paljon ja kaikista roduista löytyy hankalia yksilöitä. Toisaalta on rotuja joita kokemattoman kannatta miettiä kahteen kertaan ennen hankintaa. Lähinnä entiset taistelukoirat, olkoonkin että jalostus on mennyt kauemmaksi alkuperäisestä ihanteesta.
Korjausta! Monet koirat vaikka niillä olisi rodun mukaan kiltti ja lempeä luonne, osaavat olla hankalia, voivat yrittää pomottaa ellet tee selväksi että olet johtaja!
Älkää hankkiko koiraa pelkästään luonteen mukaan ja perehtykää rodun tarpeisiin; pystyttekö vastaamaan niihin!!
Koira elää parhaillaan 10-15 vuotta, joten kannattaa todella harkita minkärotusen koiran ottaa!!
Monet pienet koirat saattavat olla yhtä lujatahtoisia kuin isot koirat!
Tutuskaa eri rotuihin ja miettikää rauhassa! :)
juu...eli kultsi tai labris on ainakin helppo kouluttaa/kasvatta ja ne ei ole mitään pieniä, mut ei sitten taas kovin isojakaan ja nämä rodut ovat helppoja "aloittelijoille". Rodut ovat muutenkin mielenkiintoisia, niiden kanssa voi harrastaa vaikka mitä.
niin ja labbis varsinkin lintukoira saattaa ulkona saada vietin! :)
Kultanennoutaja on rauhallisempi luonne!
rotuja on niin monta...
jos olisin te niin ottaisisin sellaisen vähemmän jalostetun rodun,jotta olisi vähemmän "vikoja",eli noita lonkka ja nivelvikoja...eli mm. sakemanni,kultsi,labbis nämä ovat esimerkkejä jotka ovat kuuluisia "viallisia"...
Jos käytte reippaasti lenkillä,ja luulette että haluatte alkaa harrastamaan koiran kanssa jotain esim,tokoa,agilityä tai jotain hiihtämistä talvisin niin suosittelisin huskya.
Huskyt ovat ystävällisiä,ja eivät ylenpaattisesti jalostettuja, ne ovat nopeita.. mutta seurallisia eivät viihdy yksin ollenkaan(husky kun on "susieläin"),ja kaipaavat PALJON liikuntaa... Tosin saattavat olla itsepäisiä,mutta senkin edestä ystävällisiä.Eivät ole parhaimpia vartio koiria,ellet halua että murtovarkaita nuollaan kuoliaaksi... mutta vaativia koiria nämä ovat,eivät maailman helpoimpia kouluttaa,mutta hrajoituksissa kun käy niin kaikki aikanaan...
mutta näillä on sitten se turkki jota pitää huoltaa....se "ongelma" kaikkien pitkä karvaisten kohdalla..
Toisaaltaan mikään rotu ei ole helppo,kaikkilla on ne hyvät sekä huonot puolet..
kannattaa opiskella koiran rotuja, koirat.com on laaja rotu-galleria siellä on infoa koirista kuin koirista!
onnea!
Husky on ulkokoira, sille täytyy olla tilaa pihassa ja koppi ulkona! Ei husky ole lainkaan sisäkoira. Siis toivottavasti nyt kuitenkin keskusteluketjun aloittaja on oikeasti senverran roduista ja koirista yleensä perillä, että osaa tehdä eron ja valinnan makrotasolla.
Makrotaso: halutaanko ulkokoira vai sisäkoira?
Seuraava taso: halutaanko seurakoira vai työkoira? Sitten jo hajoaa enemmän: metsästyskoira vai käyttökoira? Vahtikoira vai palveluskoira...?? Tai sitten sitä toista linjaa makrotasolla, jos seurakoiran valitsivat: urheilullinen vai sohvaperuna? Iso vai pieni?
Pitkäkarvainen vai helppohoitoinen? Haukkuva vai vähemmän haukkuva? Näyttelyyn vai kaveriksi? Vai jotain näiden kaikkien väliltä?
Tällä kirjoituksella tarkoitan sanoa, että koirarotua harkittaessa on lähdettävä omista tarpeista. Miksi haluan koiran? Mihin tarkoitukseen koira tulee? Ja samalla ottaen huomioon koiran tarpeet: minkälaiselle koiralle voin tarjota parhaan mahdollisen kodin?
Jos löytää symbioosin näiden asioiden välille, löytää hyvän ystävän.
Lopuksi omia mietteitäni. Seurakoirista villakoira on vanha ja fiksu ihmisen kaveri. Ei itsellä henkilökohtaisia kokemuksia, mutta jos haluaa keskikokoisen, keskiaktiivisen, taatusti toimivan seurakoiran, joka ei ole laiskimus mutta ei myöskään vaadi kilpaurheilijan liikuntaa, villakoira on hyvä valinta. Sille voi opettaa lähestulkoon mitä vaan kohtalaisen helpolla. Varmaan tiedätte sirkuskoiraperinteen. Kääpösnautseri, jess, upea. Jackrussel myös.
Käyttökoirista dobermann on parhaita, mutta vaatii ehkä enemmän koirakokemusta. Saksanpaimenkoira on helpompi, mutta ei aina yhtä palkitseva. Puhun siis haastavuudesta ja käyttökelpoisuudesta. Paimenkoirista löytyy parempiakin. Bordercollie?
Metsästyskoirista tiedän hyvin vähän, mutta sen verran kuitenkin, että ei nyt ainakaan kovin kaupunkilaisihmisille mielellään, kiitos. Tai käyhän vaikka beagle ym. sellainen kaupunkiasuntoonkin, mutta kyllä koiran olisi metsään päästävä ainakin kahdesti viikossa kahden tunnin lenkille vapaana juoksemaan.
Taitaa muuten olla niin, että ei pysty kaikkea kertomaan tästä aiheesta yhdessä viestissä.
Eikä edes puolia... Eli tiedoksi viestiketjun aloittaneille: päättäkää ensin, minkätyyppiseen toimintaan koiraa haluatte. Sen jälkeen me vanhat ketut eli koiraihmiset voimme taas auttaa eteenpäin siinä tarkemmassa rodunvalinnassa.
pieni suuri koira eli Griffon. Kuuluu kääpiökoiriin, mutta on syntynyt lenkkarit jalassa. Vaikka ette pientä etsikkään tutustukaa rotuun. Kestää lenkkejä käy agiin. Mieheni on metsähullu. Mustikat puolukat sienet.... pitkiä reissuja ja mukana Griffon. Isäntä tulee väsyneenä kotiin Griffon ei. Mahtuu pieniinkin tiloihin. Rodulla on suuri sydän, lämpimät pusut, leikkivauhti vielä hurja parran jo harmaannuttuakin. Joskus luulee pystyvänsä kolkkaamaan tai ainakin ajamaan pakoon norsun, joten suuruuden hulluuttakin löytynee.