Tätä olen usein miettinyt,eli miksi nuoret eivät osaa arvostaa sitä mitä heillä on?Tuntuu siltä että mitä vanhemmiksi lapset/nuoret kasvavat niin sitä enemmän unohtuvat käytöstavat ja tämä arvostaminen.Tietenkään en yleistä,poikkeuksia löytyy kyllä mutta valitettavan yleistä tämä on..
Esimerkkeinä se paljon puhuttu kouluruoka.Kuinka moni ylä-asteikäinen ja(myös lukiolaiset sun muut)voivat rehellisesti väittää pitävänsä siitä!?Se mitä minä olen kuullut,niin kouluruokaa haukutaan se minkä ehditään.Mitä vikaa siinä muka oikeasti on?!Sitten käydään hampurilaisilla ja kebabeilla sen sijaan etä syötäisiin terveellistä ja oikeen maittavaa kouluruokaa.Keittäjät tekevät erittäin suuren työn senkin ruoan eteen,ja kuinka moni muistaa kiittää ruokailun jälkeen(jos ylipäätään käy syömässä koulussa)näitä keittäjiä ruoasta?Uskallan väittää ettei moni todellakaan.Tämä on juuri sitä arvostuksen puutetta.
Tämä arvostuksen puute pätee moniin toisiinkin asioihin,esim.kaikki vaatteisiin liittyvät jutut,pitäisi olla viimeisen päälle merkkivaatteet päällä aina.Kysykääpä vaikka isovanhemmiltanne että mitä mieltä he ovat tällaisesta vaatemerkkien kanssa pelleilystä,silloin heidän nuoruudessaan ja sodan jaloissa oli tärkeätä että ylipäänsä oli jotakin päällepantavaa,eikä silloin valitettu kaikista pikkuasioista,kuten nykyään tehdään..
Tulipa melko pitkä viesti mutta toivottavasti edes yksikin nuori heräsi ajattelemaan tätä asiaa ja miettimään mitä ajan takaa ja parantaa tapansa,siitä olisin kiitollinen:)Hyvää talvea kaikille:)!
Esimerkkeinä se paljon puhuttu kouluruoka.Kuinka moni ylä-asteikäinen ja(myös lukiolaiset sun muut)voivat rehellisesti väittää pitävänsä siitä!?Se mitä minä olen kuullut,niin kouluruokaa haukutaan se minkä ehditään.Mitä vikaa siinä muka oikeasti on?!Sitten käydään hampurilaisilla ja kebabeilla sen sijaan etä syötäisiin terveellistä ja oikeen maittavaa kouluruokaa.Keittäjät tekevät erittäin suuren työn senkin ruoan eteen,ja kuinka moni muistaa kiittää ruokailun jälkeen(jos ylipäätään käy syömässä koulussa)näitä keittäjiä ruoasta?Uskallan väittää ettei moni todellakaan.Tämä on juuri sitä arvostuksen puutetta.
Tämä arvostuksen puute pätee moniin toisiinkin asioihin,esim.kaikki vaatteisiin liittyvät jutut,pitäisi olla viimeisen päälle merkkivaatteet päällä aina.Kysykääpä vaikka isovanhemmiltanne että mitä mieltä he ovat tällaisesta vaatemerkkien kanssa pelleilystä,silloin heidän nuoruudessaan ja sodan jaloissa oli tärkeätä että ylipäänsä oli jotakin päällepantavaa,eikä silloin valitettu kaikista pikkuasioista,kuten nykyään tehdään..
Tulipa melko pitkä viesti mutta toivottavasti edes yksikin nuori heräsi ajattelemaan tätä asiaa ja miettimään mitä ajan takaa ja parantaa tapansa,siitä olisin kiitollinen:)Hyvää talvea kaikille:)!
Vastaukset 16
Vanhimmat
Joo, itse asiassa heräsin tämän viestin myötä, että en itse kyllä arvosta tarpeeksi kouluruokaa... Kyllä mä käyn aina syömässä ja ainakin maistan aina... Välillä siellä on vain jotain semmosia ruokalajeja, joista en luultavastipitäisi, vaikka sen tekisi gourmee(joo miten lie kirjotetaan)kokki... Onhan se laatu vähän huonohkoa, mutta kyllä sitä ihan hyvin pystyy syömään, jos ottaa pieniä annoksia ja asennoituu, että se on oikeesti ihan hyvää...
En oikeastaan välitä minkä merkkisiä vaatteeni on, vain miltä ne näyttää ratkaisee, mutta en ole niin pinnallinen sentään, että ostaisin jonkun minusta hienon paidan, jos se maksaa yli 50 euroa...
En pysty uskomaan, että suurimmassa osassa kouluja ruoka olisi huonolaatuista ja pahaa.
Jos jostain ruokalajista ei pidä, niin se on eri asia.
Miten lapset kotona syö? Ainakin meidän kouluruoka on ollut (opiskelen edelleen, tosin nykyään maksan siitä ruuasta) aina aika samanlaista, mitä kotonakin.
Käväisin Hollannissa asumassa ja opiskelemassa vuoden verran. Siellä ei tällaista ilmaista kouluruoka-systeemiä tunneta ollenkaan. Koulussa ainoastaan myytiin sellaista laimeaa valmiskeittoa styroksimukissa; se puolikas mukillinen maksoi 2,9 €. Sitten saattoi olla muutamia kalliita sämpylöitä, jos kaikki ei ollut ehtinyt mennä. Käytännössä se tarkoitti sitä, että joka päivä piti syödä leipää kouluruuaksi (kun koululla ei mitään mikroja ollut oman ruuan lämmittämiseksi). Viikon jälkeen olin kurkkuani myöten täynnä niitä iänikuisia leipiä ja kaipasin takaisin suomen ihanan kouluruuan pariin.
Kyllä irtosi kiitos sen vuoden jälkeen!
Kyllä nuoret osaavat arvostaa. Pulinat palstalla oli yhdessä vaiheessa iso keskustelu tärkeimmistä asioista elämässä. Siellä huomasi että kyllä nuoret osaavat arvostaa vielä eri asioita. Harva mainitsi tärkeimmissä asioissa alkoholin, tupakan, rahan, vaatteet jne.
Joo, eihän se kerro mitään että ihmisten tärkein asia ei oo alkoholi vaan joku tärkeä sitä että arvostaako ne tarpeeksi... Onhan se helppo sanoa, että joku perhe on tärkee, mutta jos arvostais perhettään auttais niitä vaikka ei pyydetä, ei huudata radiota, kun porukat menee nukkumaan, jos ne sanoo, että et mene, niin ei mene ja tekee työt jotka pyydetään, eikä huuda vanhemmille ellei ne oo jotain täysidiootteja ja suurimman osan vanhemmat ei oo... JA TULEE KOTIIN, KUN SOVITAAN...
Niin... kaksi eri asiaa...
Luin tekstisi pikaisesti läpi (joten melkein kaikki ei painautunu mieleeni) mutta se mikä osu silmiin oli tämä:
"Keittäjät tekevät erittäin suuren työn senkin ruoan eteen"
Enpäs tiedä mitä koulua sä oot käyny, mut meidän koulussa keittäjät painavat vain laitteen nappia ja voíla, homma on bueno. Ja et voi väittää etteikö soosi nimeltä "Pedron jauheliakastike" herätä kummaksuntaa... puhumattakaan siitä ruskeasta spagetista jonka keittäjät ottavat jäte-ämpäristä, pesevät ja laittavat takaisin tarjolle.
Käytöstavat kyllä ovat omalta osaltani säilyneet, mutta kouluruokailusta en muista kiittäneeni edes ala-asteella, meillpäin on niin, että ruoka-auto tuo ruoat, keittäjät laittavat sen lootan kuumalle levylle, voila. sitten vedet kaapista ja maidot pöytään, salaatit pöytään, ja TETissä olevat nuoret tekevät loput. Mielestäni kouluruoka on hyvää, vaikka en syö muuten kuin silloin, kun on kasvisruokaa(olen siis vegaani.). Vaatteeni hankin usein kirppikseltä, tai teen mummoni kanssa yhdessä, mummo siis opastaa minua, kun olen hieman kehno o__O'. Olen mummolleni kiitollinen, kiitos mummo! ja syön harvoin kebabissa ja hampurilaisilla, sen verran kalliita ruokia kun ovat, usein teen itse ruokaa, sillä pidän ruoanlaitosta. Vaatteistani en valita, mutta silloin pyydän yleensä korjausapua, jos menevät rikki. Olen siis yläasteella 8. luokalla, 5 vuotta nyorempi kuin itse olet ^^
~hyvää talvea myös sinulle, ja kiito, että sain vastata sinulle. hyvää loppuelämää, nuku hyvon. ^^
jos koululla on oma keittiö nii ruoka on hyvää koulussa. harmittaa kuntaliitos ku ei oo enää joka viikolla jälkkärii ja pitsan sijaan pussi soppaa.....
Peruskoulussa meillä oli ihan omat keittäjät, mutta se ruokanlaadu kyllä välillä vaihteli. Mutta kyllä se suurimmaksi osaksi oli hyvää tai ainakin syötävää. Amiksessa kun opiskelijat tekevät ruoat niin ruoan taso on kyllä korkeampi mitä peruskoulussa. Ainoa mikä harmittaa on kauhea sipulin käyttö, koska en satu olemaan kyseisen kasvin ystävä.
Ja kyllähän ne nuoret arvostavat, mutta kaikki ei vain osaa näyttää sitä. Ja itse ainakin kyllä vältän ostamasta kalliita merkkivaatteita, kun välillä tuntuu ettei jääkaapissakaan ole muuta kuin valo.
Sä oot kyl oikeessa, tosin poikkeuksiakin on! Ei voi yleistää sinänsä, mutta tosi yleistä toi kyl valitettavasti todella on. Mut maailmaa ku ei voi niin vaan muuttaa. Jokaisen pitää itte tajuta ennenku mikään voi muuttua. Toivotaan et joskus tää maailma on parempi paikka, tosin tuskin koskaa tulee olee... No mutta pidä sä kiini mielipiteestäs! Hyvää talvea myös sulle! :)
Kaikki on nykynuorisolle niin itsestäänselvää ettei tiettyjä asioita osata enää arvostaa ollenkaa. Kuten juuri kouluruoka, se on niin itsestäänselvyys kun vaan voi olla suunnilleen. Sen takia se on aina niin pahaa ja kamalaa ja taitaa olla vähä muoti-ilmiöki tuo että kouluruoka on automaattisesti pahaa. Meillä on ainakin hyvää kouluruokaa!
Vaatteiden kohdalla se on niin itsestäänselvyys etä äiti ostaa mulle sen ja sen ja että kyllä sitä rahaa jostain saa. Ja tietenki se että osa katsoo heti nenänvartta pitkin ja kieroon jos jollakin on vähänkin erilainen vaate, ei mitään merkkivaatetta.
emmehän osaa monesti arvostaa edes vanhempiemme laittamaa ruokaa sillä se on pahaa tai liian yleistä. katsos miksi arvostaa perusasioita. aika harva teini arvostaa edes kotiaan vaikka venäjällä asustaa paljon lapsia kaduillakin. ja katsos kun monet saa kotona parempaa ruokaa kuin koulussa ja hesen hampparit maistuu paremmilta niin tottakai niiden rinnalla kouluruoka on vähän kehnoa. ja ihmisillä on tapana olla vain kaksi mielipidettä: hyvää tai pahaa. harva rupeaa perustelemaan näkemyksiään, helpompi sanoa vain "pahaa". se että joku sanoo kouluruokaa pahaksi ei ehkä tarkoita asiaa suoraan, se vaan voi olla että tämä henkilö ei jaksa selittää "no minun mielestäni kotiruoka maistuu paremmalta kuin koulun ruoka". ja onhan kouluruoassa semmoinen ison keittiön maku, siitä ei päästä eroon.
Kouluruoasta en tiedä, mut toi vaatejuttu... No Huhhuh !! Oletko koskaan kuullut termiä kehitys?
Tottakai olosuhteet muuttuu, ei nykyaikaa voi verrata sodan jälkeisiin vuosiin.
Yhteiskunta kehittyy ja vaurastuu, tietysti ihmiset elävät sen mukaan !
Kun puhuin tuosta vaatejutusta niin en tarkoittanut että kaikkien pitäisi nyt käyttää pelkästään jostakin kirpputorilta ostettuja vaatteita,kuten sinä nyt väität minun sanovan.Puhuin arvostamisesta ja siitä että olen kuullut liian monta kertaa(tytöiltä ja pojilta)kun he sanovat että eivät voi laittaa tuollaista esim.paitaa päälleen koska siinä ei ole niken,gantin tai vastaavaa merkkiä,ymmärrätkö nyt pointtini?Todella pinnallista,sillä on olemassa erittäin paljon mukavia,lämpimiä ja hienoja vaatteita jotka eivät maksa paljoa ja on sitten ostettu vaikka sieltä paljon haukutusta Citymarketista..Niissä ei ole mitään vikaa,tämä on juuri se jota nuoret,kuten sinä kenties,ette osaa arvostaa..
Mä aloin arvostaa ilmaista sapuskaa heti, kun näin miten vaikeaa yhdellä ihmisellä oli raapia tuohta yhteen päivän murkina-annokseen. Raha ei kasva puussa ja nuorten pitäis arvostaa sitä ilmaista sapuskaa, vaikka sitten se olisikin mitä jauhosekoitusta tahansa.
Joissain maissa kärsitään nälänhädästä, nää nuoret (ei kaikki) valittaa rahan puutteesta kaljaan tai siitä, että on taas tullut 50 grammaa lisää vyötärölle.
Mä syön aina kun on nälkä, käytän kokoa 46, suosiota riittää liiaksi asti ja ystäviä on kymmeniä. Mulla on bussikortti, oma punkka, vaatteita mitä käyttää, kännykkä ja se oma omppumehupurkki, mistä saan aina hörpätä halutessani kulauksia.
Mulla on ilmainen juomavesi, suihku ja lämpöä ympärillä talven koittaessa.
Mä olen todella onnekas saadessani syntyä Suomeen ja hyvien vanhempien elätettäväksi. Mulla on rakkautta ja lämpöä. Suklaata. Rahaa ei aina löydy, mutta on stereot josta kuunnella musaa. On tietokone jolla kirjoittaa.
Sodan aikana tällaisesta vain haaveiltiin. Mummuni jaksaa aina muistutella, että ollaan kiitollisia, ymmärrän hyvin mistä se puhuu, vaikken sitä koskaan tuu todella tajuamaan, millaista siellä sodassa oli.
Jotkut kuolee tahtomattaan tälläkin hetkellä, jotkut kitisee sitä, miten masentuneita ollaan ja viilletään ranteet auki, vaikka pitäisi olla elämästä kiitollinen.
Jotkut tekee abortin, vaikka pitäisi olla kiitollinen elämästä, joka on annettu sisälle kasvatettavaksi.
Merkkivaatteet ei ole mitään; en itse ostaisi koskaan yli 100 euron paitaa. Kallein paitani on tuhat mummonmarkkaa maksanut huppari, jota olen arvostanut sen kalleuden takia. Se oli vahinkomerkkiostokseni.
Minut on ravittu hyvin, en ole liian ylipainoinen, mutten todellakaan mikään tikku. Satun omistamaan geenit, jolloin laihduttaminen ei onnistu ollenkaan, ja olen tyytyväinen siitä. Olen tyytyväinen siihen mitä olen.
Saan käyttää meikkejä, sain vanhojentanssipuvun.
Sain koulukirjat, joita lukea kun opiskelee.
Sain hyvän opiskelupaikan.
Meillä suomalaisilla on uskomattoman paljon etuoikeuksia. Miksei kukaan välitä siitä?
Kaljaa voi joskus juoda, mutta ei liikaa. Rahan tärvääminen alkoholiin on kiittämättömyyttä siitä, että sitä rahaa on. Jokainen päivä on sen tylyn ilmeen vetämistä naamalle ja pessimistisyyttä. Hymyilemistäni bussissa ei ymmärretä, koska sitä pidetään hulluutena. Enää ei edes saa nauttia elämästä, tai on hullu.
Pyydystän lumihiutaleita sateessa; olen iloinen, että ne tulevat. Olen iloinen, kun saan hengittää kirpeää pakkasilmaa sisääni ja pujahtaa sen jälkeen lämpimään peiton alle.
Ympäriltäni kuolee ihmisiä, mutta se on elämää. Surullista, mutta totta. Mikään ei estä minua käyttämästä lököverkkareita tai hileitä naamalla, vaikka on arki. Olen sen verran läheltä nähnyt kuolemaa, ettei kamalasti huvita narista elämästä. Joskus tuntuu pahalta, mutta sitten tuntuu. Ihmiselle ei anneta sen enempää kuin se kestää. Olen onnellinen siitä, että on yö ja valvon. Yö saa minut iloiseksi, koska se on niin turvallinen, tuttu ja hellä. Lämmin. Koskettaa minua turvallisella kädellään ja saan nukahtaa. Nukahtaa; herätä uuteen aamuun; nähdä auringonlaskun puiden vihreissä lehdissä ja uida vedessä. Minulle on annettu taito siihen.
Tässä oli roppakaupalla positiivista ajattelua, mutta niin pitääkin olla. Pitäkööt hulluna kuka tahansa, uskon korkeampiin voimiin, kenellekään ei kuulu se, mitä ajattelen tai miten elän. Muotia on olla pessimistinen, olen muodinrikkoja. Olen aina ollut, ja olen ylpeä siitäkin. Ylpeä, että saan omistaa muoviset kukkakorvikset ja käyttää niitä. Katsokoot kuka tahansa oudosti; minä olen vain minä.
Niinpä. Ja tosiaan ei siinä kouluruoassa mitään vikaa ole, se on sitä paitsi ilmaista. En kyllä oikein käsitä niitä, joiden mielestä kouluruokailussa käynti on jotenkin "häpeiltävää"... Että mitenkä?
Siinä vaiheessa kun mietit "nykyajan menoa" ja "näitä nykyajan nuoria", huomaat vanhentuneen kummasti :D