Minulla on reilu 3v lapsi. Ihana, leikkisä, auttavainen, utelias.
Mutta sitten on se toinen puoli.
Voimakkaat raivokohtaukset, aggressiivisuus, siirtymätilanteiden vaikeus, uhmakkuus pienistäkin asioista, jumiutuminen tilanteisiin ja omiin tunnetiloihin. Lapsi ei yksinkertaisesti kestä pettymyksen tunteita tai jos häntä joudutaan kieltämään tai jotain tekemisiä rajoittamaan. Kaikki asiat pitäisi mennä aina niinkuin hän haluaa tai tuloksena on raivokohtaus.
Tavallista uhmaa tämä ei ole koska näitä piirteitä on ollut havaittavissa jo kauan.
Lisäksi puheenkehityksen ongelmia sekä puheen että ymmärryksen osalta, tosin näissä menty huimasti eteenpäin viimeisen vuoden aikana. Käynyt puheterapiassa viime syksystä kevääseen ja nyt odotellaan tietoa syksyn jatkosta. Viitteitä myös si-häiriöön jotka toimintaterapeutti todennut. Viime syksystä ollut päiväkodin erityisryhmässä, jossa ongelmia ei ole juurikaan ollut. Kotona on kyllä sitten kiukutellut senkin edestä eli ilmeisesti säästää kaikki harmitukset ja pettymyksen tunteet kotona purettaviksi.
Mietin vain että voisiko tuossa olla viitteitä johonkin muuhunkin neurologiseen (tai muuhun) ongelmaan, kuin mitä tuossa edellä jo kerroin? Ollaan menossa kyllä neuron tutkimusjaksolle tämän vuoden aikana mutta kyselen jos jollakulla olisi kokemusta vastaavasta.
Mutta sitten on se toinen puoli.
Voimakkaat raivokohtaukset, aggressiivisuus, siirtymätilanteiden vaikeus, uhmakkuus pienistäkin asioista, jumiutuminen tilanteisiin ja omiin tunnetiloihin. Lapsi ei yksinkertaisesti kestä pettymyksen tunteita tai jos häntä joudutaan kieltämään tai jotain tekemisiä rajoittamaan. Kaikki asiat pitäisi mennä aina niinkuin hän haluaa tai tuloksena on raivokohtaus.
Tavallista uhmaa tämä ei ole koska näitä piirteitä on ollut havaittavissa jo kauan.
Lisäksi puheenkehityksen ongelmia sekä puheen että ymmärryksen osalta, tosin näissä menty huimasti eteenpäin viimeisen vuoden aikana. Käynyt puheterapiassa viime syksystä kevääseen ja nyt odotellaan tietoa syksyn jatkosta. Viitteitä myös si-häiriöön jotka toimintaterapeutti todennut. Viime syksystä ollut päiväkodin erityisryhmässä, jossa ongelmia ei ole juurikaan ollut. Kotona on kyllä sitten kiukutellut senkin edestä eli ilmeisesti säästää kaikki harmitukset ja pettymyksen tunteet kotona purettaviksi.
Mietin vain että voisiko tuossa olla viitteitä johonkin muuhunkin neurologiseen (tai muuhun) ongelmaan, kuin mitä tuossa edellä jo kerroin? Ollaan menossa kyllä neuron tutkimusjaksolle tämän vuoden aikana mutta kyselen jos jollakulla olisi kokemusta vastaavasta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jos päiväkodissa ei ole ollut ongelmia, kannattaisi ehkä keskustella päiväkodin henkilökuntaan kuuluvan kanssa, mitä siellä tehdään toisin kuin kotona.
Kysehän voi olla vain oman tekemisen ja kaverien puutteesta kotona sekä jopa vieraskoreudesta päiväkodissa, mutta pahimmassa tapauksessa lapsellesi asetetaan selvät rajat käytökselle päiväkodissa, jolloin "löysässä" kodin kurissa sinua pompotetaan.
Lapsi huomaa heti, jos aikuisella ei ole auktoriteettia tai kokemusta lastenhoidon henkisestä puolesta. Tämä ulosmitataan heti, ko. aikuisen sietorajalle asti.
Lapset eivät ole tyhmiä, vaan osaavat vetää roolia niin, että vaikuttavat aivan eri persoonilta riippuen siitä, ovatko kotona, koulussa tai vaikka mummolassa. Tämä ei ole mikään erikoispiirre sinunkaan lapsessasi.