Onko omakin elämä sallittua?

Jokainen ihminen tarvitsee läheisyyttä ja rakkautta, ei omaishoitaja ole siitä poikkeus.

Hankala tilanne omaishoitajalle kun avioliitto muuttuu hoitosuhteeksi. Silloin siinä ei ole enään ns. rakkautta mukana vaan velvollisuuksia yhteiskuntaa/puolisoa kohtaan.
Joissain tapauksissa olisi hyvä, kun avioliitto purkaantuisi niin omaishoitaja saisi moraalisen vapauden elää omaa elämäänsä.

Kysymys tuli mieleeni tuosta linkin jutusta, kiinnostaa tietää mitä muut omaishoitajat ajattelee kylmäksi muuttuneen hoitosuhteen mukanaan tuomasta hellyyyden ja läheisyyden kaipuusta, sitähän kaipaa jokainen.
Seksi tuossa linkin jutussa näyttelee suurta osaa mutta on sitä muunkinlaista läheisyyttä ja hellyyttä olemassa.

Itselle rakkaus-suhteeni ei aiheuta omantunnon tuskia, koska hoidan omaa vanhempaani enkä ole sidoksissa vaan vapaa.

Eikö yleinen käsitys ole se, että hoidettavan kanssa naimisissa oleva omaishoitaja on velvollinen olemaan puolisonsa rinnalla kunnes kuolema heidät erottaa. Vaikka avioliitossa ei olisikaan enään tunteita toista kohtaan. Ympäristön painostus pakottaa omaishoitajan olemaan puolisonsa rinnalla, vaikka avioliitto olisikin vain pelkkä muodollisuus, yhteinen sukunimi ja asuinpaikka. Yhteiskunnan mielestä on väärin, että omaishoitaja kaipaa rakkautta ja hellyyttä. Omaishoitaja voi kaivata hellää halausta ja ihmistä joka kuuntelee, pitää sylissä ja lähellään. Onko joltain ihmiseltä pois, jos omaishoitaja saa hellyyttä ja läheisyyttä? Jos sitä ei enään puoliso anna. Onko joltain pois, jos omaishoitaja saa hyvän sanan ja tuntee että hänellä on elämässä muutakin kuin hoitotyö?
Minun mielestäni myös omaishoitajalla on oikeus tuntea rakkautta ja toisen ihmisen läheisyyttä ilman huonoa omaatuntoa ja läheisten moralisointia.

Ikuista rakkautta ei ole.

Hienoa, ei tarvitse olla yksin, yksinäisyys kaikista pahinta on omasihoitajan työssä.
Ystävät katoaa kuin tuhka tuuleen, ketään ei käy vierailulla.

Hyvää jatkoa sinulle entinenOmaishoitaja

Omaishoitajalta katoaa myös oma henkilökohtainen elämä ja yksityisyys olit sitten puolisosi taikka muun läheisesi omaishoitaja.
Annan yhden neuvon: Etsikää itsellenne rakkautta ja hellyyttä, jos sitä puolisoltanne ette enään saa. Jokaisella on oikeus onneen, myös puolisonsa hoitajallakin. Rakastakaa niin saatte itsekin rakkautta. Onnellinen omaishoitaja on parempi myös omaishoitajana.
Älkää välittäkö yhteiskunnan ja läheistenne moraalisaarnoista. Teidän elämänne on teidän elämää ja teette sen mitä itse sillä haluatte tehdä.

Samaa mieltä kanssasi.
Näin vanhemmalla iällä ei se seksi ole suhteen pääasia. Toisen ihmisen läheisyys on tärkeää.
Itse en julkisesti ole vielä voinut/uskaltanut kertoa suhteestani toiseen omaishoitajaan.
Ajattelin tuolloin, suhdetta aloittaessani, että minullakin on oikeus elämään. Hellyyteen, läheisyyteen ja miksei siihen seksiinkin, vaikka sitä en hoidettavalta puolisoltani en saakaan.
Paljon antaa tämä suhde voimia jokaiseen päivää, Jaksaa paremmin kun on joku jolle avautua.
Minulla on paljon rakkautta ja hellyyttä toiselle annettavanani, on ihanaa kun on löytänyt sellaisen ihmissuhteen jossa voin rakastaa ja saada rakkautta.

Kyllä omaishoitajalla on oikeus omaan elämäänsä. Toki pitää muistaa ettei se ole hoidettavalta pois.

Kiteytit ensimmäiseen lauseeseen koko omaishoitajan elämän. Yö on meidän omaa aikaa,...jos hoidettava nukkuu.
Mutta nukkua pitäisi omaishoitajankin, että jaksaa taas seuraavana päivänä.