Mä en voi koskaan onnistua ruotsissa. Se on niin totta kuin vain voi olla. Jos en osaa suomeakaan kunnolla, niin miten minulta voidaan edellyttää täydellistä ruotsinkielen osaamista?
Se on niin vaikeaa, niin vaikeaa. Mä en sitä tajua ja se masentaa mua. Pelkkä ruotsin kuuleminen saa vilun väreet kulkemaan pitkin selkäpiitä. Kokeet on huomenna, enkä mä voi muuta kuin itkeä asian puolesta. Mua pelottaa. Mä en oikeistaan halua edes elää huomista päivää.
Vielä kun muut nauraa ja vähättelee sulle. Olen kyllä ihan hyvä muissa aineissa, mutta tuo ruotsi.
Mä ajattelen lähinnä järjellä, enkä osaa painottaa ulkoa oppimisen periaatteita. Minua ei ole suunniteltu sellaiseksi. Kaippa ne geenit jäi hyllylle, kun minua suunniteltiin ja tehtäviä jaettiin, ikävä kyllä.
Kysyn vain, mitä virkaa minulla on maailmassa, jos en tuota ruostia saa hilattua läpi enkä pääse lukiosta kelvollisin arvosanoin. Kolme turhaa vuotta, niin turhaa, että tuskin siinä enää näkee pinintäkään valon taikka toivon pilkahdusta elämässään. Sitä tuntee itsensä vain turhaksi kulkijaksi, jolla ei ole enää paikkaa eikä päämäärä, jota kohden kulkea.
Kannattaako ylipäätään elä ilman toivoa? Onko ilman toivoa eläminen onnellista elämää?
Se on niin vaikeaa, niin vaikeaa. Mä en sitä tajua ja se masentaa mua. Pelkkä ruotsin kuuleminen saa vilun väreet kulkemaan pitkin selkäpiitä. Kokeet on huomenna, enkä mä voi muuta kuin itkeä asian puolesta. Mua pelottaa. Mä en oikeistaan halua edes elää huomista päivää.
Vielä kun muut nauraa ja vähättelee sulle. Olen kyllä ihan hyvä muissa aineissa, mutta tuo ruotsi.
Mä ajattelen lähinnä järjellä, enkä osaa painottaa ulkoa oppimisen periaatteita. Minua ei ole suunniteltu sellaiseksi. Kaippa ne geenit jäi hyllylle, kun minua suunniteltiin ja tehtäviä jaettiin, ikävä kyllä.
Kysyn vain, mitä virkaa minulla on maailmassa, jos en tuota ruostia saa hilattua läpi enkä pääse lukiosta kelvollisin arvosanoin. Kolme turhaa vuotta, niin turhaa, että tuskin siinä enää näkee pinintäkään valon taikka toivon pilkahdusta elämässään. Sitä tuntee itsensä vain turhaksi kulkijaksi, jolla ei ole enää paikkaa eikä päämäärä, jota kohden kulkea.
Kannattaako ylipäätään elä ilman toivoa? Onko ilman toivoa eläminen onnellista elämää?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minulla on sama vika mutta kielenä vaan ENGLANTI! Vihaan sitä kieltä ja vain ja ainoastaan siksi, että vihaan noita kaikkia poikkeuksia ja pilkun viilaamisia.....
Meen nyt kirjottaa yllppäreihin enkkua toista kertaa....ja tuntuu ettei läpi mee vieläkään en ainakaan osaa mitää, vaikka oon lukenu ku hullu!
Ruotsi meni läpi ensimmäisellä kerralla, mutta eipä enkku.... =(
Pelkään kans vähän samaa. Luultavasti mulla ei mee kumpikaan läpi. En kyllä tiedä mitä sen jälkeen teen. Luultavasti se on nyrkki vasten kasvoja "pums pups".
Ajattelin kirjoittaa englannin heti ens syksynä, mutta mitäs kans kirjotat, kun ei juur mitään osaa. Kai se elämä silti jatkuu vaikka ei läpi pääsisikään, kun vain tietäisi, että miten. Toivottavasti pääsee ainakin sellaiseen pöpilään, että vaipat vaihdetaan vähintään kerran päivässä ja mielellään ruokaakin ainakin kerran viikossa.
Parempi se on vain alistua omaan kohtaloonsa, kun että kuvittelee itsestään enempiä kuin on. Itse olen ainakin menettänyt toivoni jo vuosia sitten. Antaa luokan hikareiden mennä pikajunan vauhtia, mutta minä tulen toivottavasti joskus perästä.
jeh jeh
Jos teillä kerran on ongelmia enkun/ruotsin kanssa niin kannattasko "hommata" hlö jonka kaa voi puhua ko kieltä? Kenties vaikka netin välityksellä...
Itellä ei mitään ongelmia kielten kaa... Ja sillä tavalla on vaikee ymmärtää jos joku sanoo, että ei pääsis enkusta läpi; enkkuahan kuulee päivittäin televisiossa.
Kyllä ymmärrän teitä myöskin; jos itellä ois joku pakollinen kirjoitettava aine jossa ei ole haka niin olisin aivan paniikissa, mutta onnex ei ole=) *huokaisee helpotuksesta*
sano olevasi kipeä jä lintsaa pari päivää ja eiku sit lukemaan