olen käynyt nyt pari kuukautta psykiatrilla ujouden, läheisyysongelmien ja ahdistusten takia. Tänään muistin selvemmin kuin koskaan yli kymmenen vuoden takaisen tapahtuman (olin silloin n.7 vuotias), jossa eräs "tukihenkilömme" isäni kuoleman jälkeen käyttää minua seksuaalisesti hyväksi.se alkaa ällöttävistä mielistelevistä sanoista ja hartioiden hieromisesta. sen jälkeen on täydellinen musta aukko, jonka jälkeen herään miehen käden ollessa housuissani. muistan tunteneeni järjettömän pahaa oloa, ymmärtämättä mistä on kyse.
Onko mahdollista että tässä oli kyse seksuaalisesta hyväksikäytöstä? ja jos oli niin missä muodossa? voiko sen "mustan aukon" aikana ollut tapahtunut paljon pahempiakin asioita? onko kelleekkään muulle käynyt näin, että tämän pahan asian on muistanut näinkin pitkän ajan jälkeen? vai voiko olla että tämä on mielikuvitukseni tuotetta?
Onko mahdollista että tässä oli kyse seksuaalisesta hyväksikäytöstä? ja jos oli niin missä muodossa? voiko sen "mustan aukon" aikana ollut tapahtunut paljon pahempiakin asioita? onko kelleekkään muulle käynyt näin, että tämän pahan asian on muistanut näinkin pitkän ajan jälkeen? vai voiko olla että tämä on mielikuvitukseni tuotetta?
Vastaukset 9
Vanhimmat
juuri tuollaista manipulointia psykiatrit harrastavat!Saadaan potilas suggestion kautta muistamaan sellaista mitä ei ole edes tapahtunut."Hyväksikäyttö" on niin helppo diaknoosi kaikkeen mahdolliseen huonoon oloon ja vaivaan.
Herää unestasi ja mieti vähän mihin olet ryhtynyt!!!
Ko. tapauksia on ollut viime aikoina todella paljon ympäri maailmaa.Surkeaa ja törkeää touhua sanon minä.
ja mitähän helvettiä sinä tiedät mistään? tai siitä mitä MINUN elämässä on tapahtunu! ja mistäkähä unesta mun pitäs herätä?! siitä että yritän hoitaa itteeni ja selvittää mikä on vikana? tää oli vaan yks arvaus. ja oon miettiny tota juttuu jo pitkään, niin että sen psykiatrin arvio oli vaan piste iin päälle. niin että mene täältä helvettiin sanomasta turhia mielipiteitäs, ku et kerta tiedä mistään mitään.
Minulla itsellä ei ole ko. tapauksia ainakaan en muista sellaisia. Mutta muistan kyllä välähdyksiä muista pienistä tapaturmista kun olin itse esim 5-6 v. mutta vain välähdyksiä. Esim kiipesin kirjahyllylle ja tipahdin alas ja varpaani päälle tipahti hyllylevy joka murskasi varpaani. Tästä en muista kuin että isäni kanssa kun oltiin menossa sairaalaan, taksissa jalkani jäi oveen väliin ja isäni yritti monta kertaa paukauttaa ovea kiinni ennekuin tajusi että jalkani on oven välissä. Mitään muuta en muista mutta tiedän miten kaikki kuitenkin on tapahtunut.Miksikö sitten tiedän? No varmaan muistivälähdyksien kautta, aina silloin tällöin pystyn muistamaan tarkemmin pieniä juttuja. Minulle on sattunut useita pikku tapaturmia kun olen ollut lapsi. Muistini kuitenkin pelaa yllättävän hyvin näiden tapaturmien osalta. Muistan aina silloin tällöin jonkun eri asian ko. tapahtumasta mutta koskaan en voi tarkemmin muistaa koko tapahtumajaksoja yhdellä kertaa. Hautajaisista muistan taas yllättävän vähän. Molemmat vanhemmat on jo kuolleet. Äitini kuoli 40 v. kun itse olin 14 v. isäni 57 v. kun itse olin 29 v. Äitini hautajaisista en muista enää juuri mitään. Mutta valokuvien avulla palautuu yllättävän paljon mieleen. Isäni hautajaisista muistan vain jos alan muistelemaan. Tarvetta ei ole ollut. Muistelen kuitenkin muita tapahtumia isäni ollessa elossa. Miksikö kerron tälläisiä sinulle.
Olen usein miettinyt miksi sitten muisti toimii niin kummallisesti ettei esim. pahoista tapahtumista muista paljoakaan. Mutta myös hyvienkin tapahtumien muistaminen on myös yhtä hankalaa. Itse koen muistamisen eräänlaisena suojamuurina menneisyyden ja nykyisyyden välissä. Olen muistoja miettiessäni huomannut ettei ne aiheuta muuta kuin surua ja kaihomieltä. Harvoin iloa. Yleensä muistot ovat kuitenkin pääosin surullisia. Ilo koetaan nykyisyydessä eikä muistelemalla. SUrua ja pahaa mieltä ei kannata kaivaa kovin kaukaa koska nykyisyydessäkin niitä löytyy aivan tarpeeksi. Voisiko sitten olla että sinua on hyväksikäytetty? Miksipä ei! Yhtä hyvin asia voi olla myös aivan erilailla. Muistaminen on niin henkilökohtainen juttu ettei siinä voi kukaan auttaa. Vinkkejä voi antaa mutta siihen ei ole olemassa lääkettä eikä keinoa jota joku voisi tarjota että voisit muistaa. Ole tarkkana kun joku auttaa sinua ettei asia käänny manipuloimiseksi. Auttaja ei saa esim yhdistellä asioita, muistan kuinka kukat tuoksuivat=> auttaja => paistoiko aurinko?. Tämän jälkeen myöhemmin itse yhdistät mielessäsi asiat siten että oli kevät ja aurinko paistoi ja kukat tuoksuivat. Ihmismieli on herkkä ja assosiaatiot ja sanojen yhdistäminen muodostavat sellaisia linkkejä että jos joku haluaa uskoa jotain, se myös on tapahtunut. Kerron tämän sen takia koska läheiseni on ns. patologinen valehtelija. Eli kun hän valehtelee hän alkaa uskomaan myöhemmin asiaansa niin vakaasti että esittää sen faktana. Miksikö erotan faktan fiktiosta. Kirjaan ylös asioita sinä päivänä kun ne tapahtuvat ja pyrin siihen että kirjoitan lauseet niin tarkoin muistiin kuin vain kykenen. Näin myöhemmin kirjattu tieto on paljon varmempaa kuin muistin varassa toimiminen. Olen huomannut yllättäviä piirteitä itsestäni; muistan jopa itse asian aivan erilailla kuin olen sen kirjannut!!! Otapa siis faktoista selvää ensin. Mikäli koet että menneisyydessä on asia joka tekee nykyisyydessä elämisesi vaikeaksi tai ylipääsemättömäksi. Toinen vaihtoehto on, että etsi itsellesi harrastus joka korvaa liallisen muistamisen ja lisää nykyisyyteen keskittymistä. Esim. lemmikki joka tekee päivääsi toistuvia rutiineja!
Faktat saat selville kyselemällä. Kysy joko suoraan ja jos et voi kysyä suoraan niin kysele muilta tapahtumista isäsi kuoleman tienoilta. Älä tietenkään muille sano että haluat sen takia tietää että epäilet X:n käyttäneen sinua seksuaalisesti hyväksi. Saat vain hullun leiman otsaan. Vaivihkaa. Pelkkien yksittäisten tiedon murusten yhdistäminen saattaa auttaa muistamaan sinua mitä oikein on tapahtunut. Muista kuitenkin ettei toisen muisto ole fakta. Vaan valokuva, kirje, esine, päiväkirja yms on fakta. Äläkä tungettele vaan sano vaikka tekeväsi sukututkimusta lähisuvustasi ja keräät sen takia tietoa. Muista pitää sitten tämä tiedon keruu-urakkasi omana tietonasi koska jos se paljastuu että olet käyttänyt sitä johonkin muuhun tarkoitukseen niin saatat joutua sukusi ja lähiomaistesi epäsuosioon! Punnitse siis tarkoin menneisyyden arvo! Ihminen kestää yllättävän paljon, kuitenkin. Koska olet noin nuori ja menettänyt paljon ja kokenut paljon, Nauti kuintenkin nuoruudesta ja siitä että voit olla villi ja vapaa. Mene harrastusten pariin, vaikka tanssikouluun, shakkikerhoon.. mihin tahansa mutta älä jää kotiin paikoillesi.
SINÄ ITSE PÄÄTÄT MITEN ELÄMÄLLESI KÄY! KUKAAN EI AUTA SIINÄ SINUA!
eihän tosta sun tekstistä saa herra Holmeskaan selvää, miten olisi pilkku, piste, kysymysmerkki, jaottelu...? Kirjoituksestasi ei jäänyt mieleen yhtään mitään, eikä varsinkaan se, mitä sillä yritit sanoa. Niin ja kipeän varpaan vertaaminen hyväksikäyttöön, ei hyvä esimerkki.
Ensinnäkin haluaisin sanoa, että Grundigin kommentti oli todella asiaton ja typerä, jonka voit jättää huomiotta. Kaikki eivät vaan vielä hautaan mennessäkään ymmärrä, että maailmalla on kahdet kasvot ja että heidän vaaleanpunainen elämänsä oli vain naiivin silmin katsottua samaa paskaa mitä meidän muidenkin.
Sinulla on sanomasi perusteella takanasi hyväksikäyttökokemus, ikävä kyllä. Syy siihen, mikset muista tapahtunutta, on hyvin yksinkertainen: aika kultaa muistot. Ihmismieli on mitä ihmeellisin "kone", joka tekee toisaalta palveluksia ihmiskokonaisuudelle, mutta myös virheitä, aivan kuten muutkin koneet - sanotaan niitä vaikka sitten teknilliseksi ongelmiksi. On ikään kuin luonnon laki, että lapsen mieli kykenee käsittelemään mitä hirveimpiä asioita ja kuitenkin säilyttämään kokonaisuuden hengissä.
Sinun kohdallasi on tapahtunut niin, että olet lapsena kokenut jotain todella pelottavaa ja jotain todella outoa, mitä et ole kykenyt järjelläsi käsittelemään tai ymmärtämään. Et ole tuolloin voinut ymmärtää mitään seksistä, koska se ei normaalistikaan kuulu lapsen kehitykseen tai ymmärrykseen. Mielesi on hyljännyt tuon ikävän kokemuksen, aivan kuten ihmismielellä on tapana, sillä kuka nyt ikäviä asioita haluaisi muistella samassa määrin kuin mukavia asioita? Tämä on ihmisen eräs tapa säilyttää järkensä muuttuvassa ympäristössä, eli vaikka koemme yhtä lailla ikäviä ja mukavia asioita, vievät paremmat asiat aina voiton ja yleisesti ottaen olemme hyvän tuulisia.
Musta aukko muistissasi on se kohta, johon on "kirjoittunut" jokin todella ikävä muisto, sinun tapauksessasi kun hyväksikäytöstä on kyse, se voi olla todella vastenmielinenkin. Mielesi on poistanut tämän muiston samalla tavalla, kun elimistä parantaa haavat. Elämän on jatkuttava. Tässä kohtaa törmätään kuitenkin mainitsemiini ihmismielen teknillisiin vireheisiin; vaikka muisto on pyyhkiytynyt, jää se kuitenkin kummittelemaan alitajuntaasi, jonka sinä koet joka päiväisessä elämässä pahana olona, ahdistuksena ja pelkona tietämättä tunteisiisi syytä. Mikään muu keino ei auta sinua paremmin kuin terapiassa käynti, koska päästäksesi yli tuosta ikävästä kokemuksesta, tulee sinun käsitellä ja elää se hetki uudelleen, kaivaa se mielestäsi ja ymmärtää, mitä kyseisessä tilanteessa on tapahtunut. Vaikeaa se tulee olemaan ja todennäköisesti törmäät ikäviin asioihin - onhan mielesi kuitenkin alun alkaenkin hyljännyt tapahtuman ja luultavasti vain sen takia, että muisto on todella ruma. Selvitäksesi tapahtuneesta, tulisi sinun katsoa rumaa silmiin. Voimia sinulle.
Moi
Tämä on valitettavan yleistä, että pahat asiat jäävät pimentoon, josta ne nousevat vuosien kuluessa.
Itse muistin seksuaalisen hyväksikäyttöni vasta noin 24-vuotiaana ja hyväksikäyttö tapahtui
n. 9-10-vuotiaana.
Et ole todellakaan ainoa.
Tsemiä jaksamiseesi, kerro asiasta hyville ystävillesi, äidillesi, isällesi.
Tarvitset tukea ja kannattaa myös lukea asiasta kirjallisuutta mm. kirjoittanut Lenore Terr, Suden lapset (lukitut muistot).
Otapa välittömästi yhteyttä tänne sieltä sain avun, (tukiryhmät, auttava puhelin jne.)
Suomen DELFINS ry (seksuaalisen hyväksikäytön uhrien auttava yhdistys, lapsena koettu trauma)
PL 177
45101 KOUVOLA
(05) 325 0080 toimisto ark. 10:00 - 14:00
050 583 5000 päivystys ark. 10:00 - 14:00
050 522 6604 koulutus
[email protected]
www.kolumbus.fi/jyrki.vartiainen/suomendelfinsry.htm
Muuten hyvä viesti,mutta Ainohan kerto että sen isä oli kuollut...
ja mitenkäs Ainon isän kuolema nyt tähän liittyi???
No sitä, että sen kanssa ei voi enää jutella...