kokemusta vuosien varrelta,mutta on jotenkin sellainen tuntu että ne seuraa meidän elämää ja joskus kun on oikeen tiukkaa auttavat, sitä vain ei aina hoksaa tai jos hoksaa niin on vain tuumattu että katopas apu tuli taas.Nyt varsinkin kun on tälläinen aika niin köyhimmillä on tämä eläminen aikamoista selviytymistarinaa kuka mitenkin. minä ainakin uskon syvästi tyttäreni kanssa tähän huolenpitoon kun pikku ihmeitä aina silloin tällöin sattuu.Ollaan myös kovia pilailemaan heikkohermoisista sukulaisista ja kerrankin naurettiin kun sängyllä loikoiltiin niin vierestä kuului syvä huokaus. Oltiin hiljaa vähä aikaa ja kiljuttiin muille perheen jäsenille että taas meitä kuunnellaan ja annettiin ymmärtää kuinka typeriä keskusteluaiheita meillä on.
minulla on
aika monta
1579
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
:) Näytti ihan siltä, että olisimme sukulais-sieluja. Minäkin uskon kummituksiin. Täysin siemauksin. On kaikkia pikku juttuja, joita ne tekevät, meidän hyväksemme tai pelotellakseen meitä. Saahan kummituksiin uskoa! vai mitä..?