iseeviot-peili

ainakin, sen että ihmiset ei enää arvosta yhtään ihmisten ulkonäköä... Olis aika kova sana...
tietty joku nälänhätää ei ois jne. mutta en usko, että se on mitenkään minunlaisen, joka voi helposti heittää joka päivä ruokaa roskiin näkemättä nälkää, syvin toive olla joku nälänhädän katoaminen... (harmi silleen...)
Joo toi ulkonäkö juttu on lähi aikoina ottanut pattiin, kun kaverit arvostelee tosi tarkasti kaikkia koulun poikia, jotka on vähänkään nösvömpiä... :/ ääh hirvee sepustus jotain turhaa...

Näkisin, että mulla ois ystävä/ystäviä. Voisin puhua eri ihmisille ajatuksiani ja tuntojani. Näkisin ettei vanhemmat ois eronnu sillon joskus. Isä ei ryyppäis eikä lyöny. Ja sitten voisin nähdä itteni nukkumassa kerrankin ihanan riittävän määrän.. heh. Niin ja sitten mulla ei olis jälkiä. Toisaalta näkisin, ettei mun tarvis toivoa tollasia asioita.. sekavaa kyllä.

Kunnianhimoisempi puoleni näkisi, että saisin vaikka Nobelin palkinnon jossain astrofysiikkaan liittyvässä tai jotain sellaista. ;)

Luultavasti näkisin itseni (vaimon ja kaks lasta, joita ei viellä oo). En haluisi muuta, ainakaan tällä hethellä...

Totta puhuen olen miettinyt samaa asiaa...
En tiedä todellakaan mitä näkisin peilistä, kai että olisin nätinpi, kun oon niin ruma! =)

hmm.. aika vaikee kysymys kieltämättä.. kai jotain että onnellinen evioliitto ja muutama lapsi :) joiden nimetkin on jo päätetty... Aleksi ja Nea/Rea mut nii..

ajat muuttuu ja mieli muuttuu :)

No et oon Tylypahkan Oppilas Rohkelikossa ja Hermione Granger itse!

Näkisin itseni lentämässä. Siis sillei että mulla olisi siivet ja ilmassa liidellen niillä... *huokaa*

Itse asiassa, siinä se vitsi piileekin. Olen sitä miettinyt, mutta koskaan en ole tiennyt.

En todellakaan tiedä.

Näkisin edesmenneen mummini...hän on ollut kuolleena jo seitsemisen vuotta, mutta ikävöin häntä aina sillä hän oli maailman paras mummi. En tajunnut sitä ennen kuin hän kuoli. Joten iloitkaa sukulaisistanne!

Itseni maailman kauneimpana, viisaimpana ja rikkaimpana. No ei.
Juuri tällähetkellä saattaisin nähdä kädessäni pullollisen kylmää lonkeroa ja kotitontun siivoamaan kämppäni.

Hmmm.... Varmaan olisin hyvä kaikessa ja tälleen... Ehkä olisin vähän pitempi ja olis kauniimman väriset hiukset (siis niinku luonnostaan). Olisin hyvä ja kuuluisa sarjakuvapiirtäjä.

Mutta näkisin luultavasti mun (kuolleen) papan. :) Se oli maailman ihanin ihminen ja ketään yhtä mahtavaa en ole tavannut... Niin ja voisin nähdä tietysti itseni tosi tosi tosi TOSI TOSI TOSI viisaana ja valaistuneena, hyvällä itsekurilla, nerokkuudella, ja 333 kilometriä leveällä violetilla auralla varustettuna :)

Näkisin varmaan maailman ilman saasteita ja muita ikäviä asioita. Ja näkisin itseni hyvänä kirjoittajana ja omana itsenäni.

Näkisin peilistä itseni ja rakastamani ihmisen vierelläni ja että hänkin rakastaisi minua. Valitettavasti en voi kyseistä ihmistä saada omakseni koskaan, joudun vain tyytymään siihen, että näen hänet aina joskus vilaukselta, mutta tosiasia on, että hän ei ole varmaan minusta kiinnostunut eres hiuskarvan vertaa.