Sapatin korvaaminen sunnuntailla pedon merkki

Ilmestyskirjassa on vakava varoitus pedon merkin ottamisesta. Tämä tilanne, että peto ja pedon kuva tulevat yleismaailmallisesti pakottamaan kaikkia ottamaan pedon merkin saattaa olla hyvin lähellä. Raamatuntutkijat ovat tutkineet tän asian huolellisesti. Raamattuhan selostaa tavallaan itse itseään ja usein eri symbolien selitykset löytyvät joistakin muista Raamatun kohdista. Ilmestyskirjan varoitus pedon merkin ottamisesta on hyvin vakava, koska pedon merkin ottanut joutuu helvettiin.
Mutta mikä on tämä pedon merkki? Ensinnäkin tulee selvittää mikä on peto. Kaikki uskonpuh´distajat Martti Luther mukaanlukien olivat samaa mieltä, että ilmestyskirjan hirmuinen peto on Roomalaiskatolinen kirkko. Mikään muu järjestelmä ei täytä kaikkia pedosta annettuja tuntomerkkejä, vain Roomalaiskatolinen kirkko. Ja tosiasiahan on, että tämä järjestelmä on historian aikana murhauttanut yli viisikymmentä miljoonaa ihmistä "kerettiläisenä". Ehkä enemmänkin ja myös myrkyttänyt maailman pahoilla harhaopeillaan ja spiritismillään(Maria-kultiksi naamioituna).
Peto on Rooman kirkko, eli pedon merkin täytyy olla joku Rooman kirkon erityismerkki. Mitä Rooman kirkko pitää merkkinään? Mikrosiru, jota useat tahot pitävät pedon merkkinä, ei missään tapauksessa ole Rooman kirkon merkki, se on erään amerikklaisen bisnesfirman tuote. Mikrosiru ei muutenkaan täytä pedon merkistä annettuja tuntomerkkejä, ja vaikka sitä ei kannata ottakaan, jos se tulee, niin missään Raamatun kohdassa ei oloe sanottu, että metallisirun ottaminen ihonsa alle olisi helvetinrangaistukseen johtava synti. Useiden sapatinviettäjien edustama näkemys , pedon merkistä, että pedon merkki olisi sapatinvieton korvaaminen sunnuntainvietolla taas sopii täysin pedon merkin tuntomerkkeihin. Tosiasiahan on että oikea Raamatullinen pyhäpäivä on lauantai-sapatti, joka on oikeastaan vuorokausi joka alkaa perjantain auringonlaskusta ja päättyy lauantain auringonlaskuun. Vanhan Testamentin aikana juutalaiskansa/Israelin kansa oli Jumalan erityinen valittu kansa, ja he ovat aina viettäneet pyhäpäivänään lauantai-sapattia, ja Uudessa Testamentissa ei ole yhtään mainintaa, että pyhäpäivän vietto olisi siirretty sunnuntaille, vaikka Jeesus nousikin ylös kuolleista sinä päivänä. Päinvastoin Jeesus opetti vuorisaarnassaan ettei laista katoa yksikään kirjain eikä pieninkään piirto, ennemmin taivas ja maakin katoaisivat, eli ei koskaan. Eli myös sapattikäsky velvoittaa pyhittään saman päivän kuin aiemminkin, eli lauantai-sapatin.
Toinen tosiasia on, jonka voi tarkistaa kirkkohistoriasta, että juuri katolinen kirkko, joka on ilmestyskirjan peto, on muuttanut sapatinvieton sunnuntaille ja ottanut sunnuntainvieton käyttöönsä. Tämän he itsekin myöntävät kirjoituksissaan. Tämä tapahtui tuitkimusten mukaan 320-luvulla. 320-luvulla Rooman valtakunnassa oli käynnissä suuri kalenteriuudistus. Keisari Konstantinus oli muuttamassa Rooman valtakunnan 8-päiväistä nundical-cykle kalenteria lopullisesti 7-päiväiseen viikkokalenteriin, jossa viikon eka päivä, auringon päivä, olisi pyhä- ja vapaapäivä. Silloinen paavi, paavi sylvester laati myös oman ehdotuksensa Rooman kalenteriksi, vaikkakaan sitä ei Rooman kalenteriksi hyväksyttykään. Se kuitenkin otettiin käyttöön Rooman kirkon sisällä. Tähän kalenteriin paavi nimesi viikon ekan päivän Herran päiväksi, ja antoi käskyn että sitä tulisi nyt pitää pyhänä vanhan sapatin sijaan. Myöhemmin Laodicean kirkolliskokous (toinen lähde 330-luvulla/toinen 360-luvulla) vahvisti tämän muutoksen ja liitti sen kirkon lakiin. Näin oli Jumalan lain neljäs käsky rikottu ja muutettu, aivan kuten Danielin kirjassa oli ennustettu tapahtuvan. Ja Rooman kirkko, peto, ilmoittaa pyhissä kirjoituksissaan ja katekismuksessaan että TÄMÄ PYHÄPÄIVÄN MUUTOS SUNNUNTAILLE ON SEN ERITYINEN VALTASUURUUDEN MERKKI. Eli tässä on tuleva pedon merkki. Ja tää sopii tosiaankin myös kaikkiin muihin pedon merkistä annettuihin tuntomerkkeihin, sapattikäskyn rikkominen korvaamalla se sunnuntainpyhittämisellä on myös selkeä tahallinen synti, joka myös johtaa kadotukseen, jos siitä ei tee parannusta.