meillä on vauvantekopuuhat ollu käynnissä nyt jonkin aikaa ja tässä kuussa olen huomannut olevani melko hermostunut koska odotan niin kovasti plussia. tuntuu etten malta odottaa että tärppäis. kuukautisten pitäs alkaa ens viikolla ja odotus tuntuu loputtoman pitkältä. onneksi olen töissä niin siellä asia unohtuu vähäksi aikaa. että kyllä tämä vauvakuumeilu on raskasta=)))))
hermostuttaa!
annukka
3472
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itse meinaan kohta vaipua epätoivoon tämän kuumeeni kanssa. Tänään kp 1 eli puna-armeija hyökkäs heti aamusta (kellontarkasti) ja itse yritän tässä itkua vääntäen jotain töitä tehdä. Kyllä niin masentaa!!!
Kamalinta on se, että pelkään etten voi tulla raskaaksi enää ollenkaan, 2 keskenmenoa takana. Ja mieskään ei tunnu enää välittävän koko projektista. Kaitpa se on saanu tarpeekseen mun toistuvista itkukohtauksista ja stressaamisesta. Ja kun tärppää, niin sen jälkeen seuraa viikkojen kestävä itku- ja masennusputki menetettyjen tapausten takia. On kai selvää, ettei äijän hermo kestä.
Täytyy vaan toivoa, että saatais keskusteltua asiasta ja että mies ei pihtaa kuten teki tässä kuussa. Tuntuu, että hän tahallaan jättää sessiot väliin, koska ei halua "vahinkoa" käyvän. Kuitenkin kun lapsista puhutaan, on halukas ja sanoo ettei pistä pahakseen jos meillekin sellainen siunaantuu.
Tekis sitten perhana töitä sen eteen!! Haluaisin ehdottaa, että yritettäis tässä kierrossa ihan oikeesti sillä "joka toinen päivä"-taktiikalla, mutta eipä taida mun pihtariukko suostua.
Täytyy siis vaan auttamatta odottaa, että herra tekee aloitteen ja sitten vaan toivoa, että se riittää tärppiin.
MENEE HERMOT!! Eikä tää kuumeilu todellakaan mitään kivaa ole enää.
Iso myötätuntoenergia sinulle, tiedän kyllä miten hirveästi sitä ekaa kuukautispäivää voi surra:( Mulla myös yksi alkuraskauden keskenmeno takana ja vaikka en sitä niin pelkääkään, niin kun yritystä on jo takana yli vuosi, tuntuu ettei jaksais enää olla iloinen...
Mulla on välillä ollut tuollainen pihtausongelma oman ukkokultani kanssa. Hänkin sanoo, että vauva sais tulla ja joskus (tosi harvoin) jopa puhuu vauvan tulosta ihan omasta aloitteestaan.
Mutta sitten jos alan hössöttää ovulaatiosta ja hyvästä päivästä, niin mies saattaa olla jotenkin haluton puuhastelemaan? Ilmeisesti siinä vauvassa ei saisi olla yhtään "tekemisen makua", eli kun olemme keskustelleet asiasta, niin mies vaan sanoo, että lapsi tulee kun on tullakseen.
Eli hänen mielestään ei pidä ottaa paineita siitä, eikä erikseen tähtäillä parasta aikaa, muuten tulee kuulemma vaan isompi pettymys, jos ei sitten tärppääkään!!!? Tämä on nyt ilmeisesti jotain miehen logiikkaa, joka ei avaudu mulle ainakaan ollenkaan. Mun naisen logiikkani sanoo, että itsellä on parempi olo, jos on tehnyt asiat oikeaan aikaan ja yrittänyt kaikkensa, vaikkei sitten onnistuisikaan. Jos ei edes yritä ovulaation aikaan, niin pöljäksihän sitä sitten itsensä tuntee, kun vauvaa haluaisi, mutta ei sitä tosissaan yritä. Näin minun mielestäni.
Olisiko teilläkin joku tämmöinen erilainen tapa ajatella, mikä on paras menetelmä tehdä vauvaa? Meillä ei asiasta muuta skismaa ole, mies haluaa vauvan se on ihan selvä. Hän harkitsi asiaa melkein kaksi vuotta, hänellä on kaksi lasta ennestään ja aluksi hän arveli, ettei enää haluaisi isäksi uudelle vauvalle. Mutta sitten hän lämpeni ajatukselle ihan tosissaan ja itse ehdotti vauvan tekoon ryhtymistä:)
Ja sitten hyväksi havaitsemani keino on se, että teroittaa miehen päähän sen tosiasian, että vauvakuume = paljon seksiä. Kun saa miehen innostumaan seksistä ja ujuttaa hänen päähänsä sen faktan, että seksiä on oltava paljon, niin homma etenee paremmin. Yritä saada hänet vielä uskomaan, että tämä on hänen oivalluksensa, niin johan lähtee. Ehkä miehesi on vähän horroksessa, koeta lämmitellä häntä:) Ja harrastakaa seksiä tosiaan kierron kaikkina aikoina, niin miehellekään ei tule semmoinen "olen vain lapsen siittäjä" - fiilis. Tosiasia kuitenkin on, että parisuhde tarvitsee aina tietyn määrän seksiä, että suhde pysyy hyvänä.
Kuivaa kyyneleet ja usko huomiseen. Kyllä meille kaikille kuumeilijoille vielä tulee se päivä, jolloin kaikki loksahtaa kohdalleen:)
Nyt vaan otat rauhallisesti ja terästät hermosi! Tää on kyllä raskasta aikaa, meillä on vähän yli vuosi puuhasteltu, tosin alkuaikoina oli niin iso murrosvaihe meidän elämässä muutenkin, että eipä ihme ettei silloin heti tärpännyt. Mutta nyt on omat tilanteet rauhoittuneet ja vauva sais jo tulla!
Mulla on nyt kp 15 ja ovulaatiolimoja ei näy missään! Mulla on ollut ihan selvät limat joka kierrolla, mutta mulla kierto heittelee muutaman päivän, joten yleensä olen ovulaation havainnut. Nyt en sitten tiedä, että missä välissä kannattais miestä vongata petiin, varmuuden vuoksi olen vietellyt ukon joka päivä!:) Että jos ei vauvaa, niin ainakin paljon seksiä...;)