Miten se on perusteltavissa noin niinkuin kk-koulun käyneiden reilun, oikeudenmukaisen kohtelun kannalta? Kertoisiko joku asiasta ymmärtävä. Mitä mahdollisuuksia jää väärinkouluttautuneille? Ensikertalaiskiintiöt pahimmillaan 80prosentin luokkaa. Se, että on yksi tutkinto, ei tee automaattisesti niin lahjakkaaksi, että jollain uudella alalla mahtuisi tuohon 20prossan valikoituun joukkoon.
Tottakai toivon ensikertalaisille pääsyä koulutukseen, jotain tasotusta voi olla, mutta kyllä tää nyt syrjii aika pahasti aikanaan toisinlaisten sääntöjen vallassa kouluttautuneita.
Tottakai toivon ensikertalaisille pääsyä koulutukseen, jotain tasotusta voi olla, mutta kyllä tää nyt syrjii aika pahasti aikanaan toisinlaisten sääntöjen vallassa kouluttautuneita.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Minulla on yliopistotutkinto ja mielestäni on aivan oikein, että valtaosa opiskelupaikoista annetaan niille, jotka eivät ennen ole vielä paikkaa saaneet. Olisi kestämätöntä, jos esim. puolet paikoista menisi alaa vaihtaville. Tämä merkitsisi sitä, että jokainen saa ainakin kaksi opiskelupaikkaa elämässään tai siis oikeastaan eräät saavat kaksi paikkaa ja eräät eivät yhtään, koska kaikkia ei ole varaa eikä ole tarpeen kouluttaa kahteen kertaan.
Kun puhutaan kuitenkin korkeakouluopinnoista, hakijat ovat aikuisia ja ennestään vähintään toisen asteen tutkinnon suorittaneita. Kyllä näiltä jo voi odottaa aika kehittynyttä itsetuntemusta, joten aivan vääriä valintoja ei kovin moni voi tehdä. On sitten eri asia, että mieli ailahtelee ja tilanteet muuttuvat. Silloin on sitten mahduttava siihen vähemmistöön, joka saa useamman opiskelupaikan.
Kysyn, kuinka oikein on, että jotkut saavat monta opiskelupaikkaa ja jotkut eivät yhtään?
Yksi ratkaisu voisi olla, että ensimmäinen opiskelupaikka on ilmainen kaikkine tukineen. Sitä seuraavat maksullisia (esim. 10.000 €/ lukuvuosi) ja ilman tukia.
Onko+reilua,+että+joku+saa+kaksi+tai+kolme+opiskelupaikkaa+ja+toinen+vain+yhden+tai+yhtään?+Kuinka+monta+kertaa+aikuisen+ihmisen+pitäisi+saada+möhliä+opiskelupaikkansa+valinnassa,+kun+toinen+ei+sen+vuoksi+saisi+ensimmäistäkään+opiskelupaikkaa?
20+%+opiskelupaikoista+toiskertalaisille+on+aika+paljon.+Siis+joka+viides+on+toista+tai+kolmatta+kertaa+asialla.+Tällainen+on+sekä+yhteiskunnan+että+yksilön+omien+resurssien+tuhlausta.
Mutta jos tutkinnolla ei työllisty? En mäkään ymmärrä jos sairaanhoitaja haluaa terveydenhoitajaksi tm. , mutta tosiaan on koulutuksia joilla ei työllisty. Ja jos maisteriksi asti olet opiskellut, et välttämättä pääse enää edes kaikkiin maisteriopintoihin. Tai siivoojaksi, kuten kuulee monen ehdottavan. Tai ammatilliseen koulutukseen. Työttömyyskö on sitten yksilön ja yhteiskunnan kannalta järkevää? Ja tosiaan näin ei ole ollut aina. Miksi nyt, työttömyyden ja työelämän mullistusten aikana ja aikana kun kannustetaan elinikäiseen oppimiseen, on ryhmiä joilta suljetaan uudelleen kouluttautuminen? Kai tämä koskee sitten vain harvoja epäonnekkaita. Itse valitettavasti kuulun niihin.
Höpön löpön. Aivan oikein, että on ensikertalaiskiintiöitä, tosin niistä ei ole pahemmin apua ensikertalaisille, koska suurin osa pyrkijöistä on kuitenkin ensikertalaisia.
Minun mielestä parasta olisi, että yliopistoon haku olisi kaksi kertaa vuodessa jokaisessa pääaineessa, syksyisin ja keväisin ihan niin kuin lukioissa, ammattikouluissa, ammattiopistoissa ja ammattikorkeissa. Jos mieli muuttuu opintojen aikana, olisi mahdollisuus joustavasti siirtyä aineesta toiseen.
Valinta pitäisi tapahtua pelkän pääsykokeen perusteella. Lukion numerot ja ylioppilasarvosanat pois valinnoista. Ylioppilaskokeisiin ei kohdistuisi liikaa painetta ja lukion opiskelu olisi opiskelua eikä valmistautumista yo-kirjoituksiin.
Näin se olisi reilua heille, jotka eivät ole saaneet mahdollisuutta päntätä tarpeeksi ylioppilaskokeisiin huonon elämäntilanteen, sairauden, työssäkäynnin, köyhyyden, masennuksen, perheväkivallan, vanhempien juopottelun, aviokriisin, harrastusten, huumeongelman, pitkien koulumatkojen, väärien ainevalintojen, oman epävarmuuden ammattivalintaa kohtaan, huonojen opettajien, koulukiusaamisen, parisuhteen päättymisen yms. vuoksi.
Jos maisterin tutkinnon suorittamisen jälkeen haluaisi opiskella uuden maisterin tutkinnon, tästä pitäisi maksaa opiskelijan tietty summa. Yhteiskunnan tukia ei enää saisi ollenkaan eikä opintolainaa. Opiskelu voisi tapahtua vaikkapa avoimen kautta ja tutkinnon virallinen todistus maksaisi. Uudelleenkouluttautuminen olisi siis mahdollista, mutta se maksaisi ja opintovalinnat eivät menisi yleistä päävalintaa pitkin eikä söisi päävalinnan kiintiötä. Avoin yliopisto voisi ottaa nämä uudelleenkouluttautujat kontolleen. Sitä paitsi, uudelleenkouluttautuminen on muutenkin nyt mahdollista, siitä vaan avoimen kursseja makselemaan (!) Yhteiskunnan tukia ja lainaa näihin ei saisi myöntää.
Ei nuo avoimen opinnot ole ihan noin helposti suoritettavissa, olisivatkin. En minäkään mitään tukia ja lainoja odottaisi, ihan vain mahdollisuutta, jossa ihmisen ei odotettaisi olevan jotenkin ylivertainen toista tutkintoa suorittaessaan. Itse olen ainakin täysin keskinkertainen ihminen, mutta jotainhan sitä täytyisi keskinkertaisen ihmisenkin tehdä elämässään, johonkin suunnata. Pointtini on kuitenkin, että on tilanteita, että nykyinen systeemi kohtuuttomasti potkii päähän sieltä sun täältä. Sitä voi olla vaikea ymmärtää jos on omassa elämässään osannut tehdä rationaalisia, järkeviä koulutusvalintoja. Osa ihmisistä on kuitenkin epätäydellisiä.
On ihmisiä, jotka näkevät vaikeuksia kaikkien mahdollisuuksien keskellä, ja on ihmisiä, jotka näkevät mahdollisuuksia kaikkien vaikeuksienkin keskellä. Taidat kuulua ensin mainittuun ryhmään.
Kyllä ne avoimen kurssit on ihan helposti suoritettavissa jos motivaatiota ja taitoa on. Toki töitä niiden eteen pitää tehdä ahkerasti opiskelemalla ja se on ihan oikein. Jotain tasoa kuitenkin pitää pitää yllä eikä opiskelujen läpäiseminen rahalla lahjomalla tai tutkintopapereita ostamalla olisi mitenkään oikein.
Luonnollisesti karsintaa pitääkin tehdä ja huonoimmat/ei-motivoituneimmat karsiutuvat pois/läpäisevät juuri ja juuri tentin kuin tentin. Ihan luonnollista ja normaalia ja näin se pitääkin olla. Jos et pärjää tai et ole motivoitunut pänttäämään ahkerasti, kyseiset opinnot eivät ole sinua varten. Olet väärällä alalla ja väärissä opinnoissa kenties vielä vääristä syistäkin. Tällöin sinulle sopisi paremmin jokin paljon helpompi ala, jossa ei vaadita paljoa. Ja onhan näitä aloja vaikka kuinka paljon. Sellaisia missä ei vaadita oikeastaan yhtään mitään ja rima on todella matalalla. Vaihtoehtoja on paljon, että ei muuta kuin suorittamaan sellaisia!
Ja niin, kyllähän maisterikin voi lähteä suorittamaan lähihoitajatutkintoa, laitoshuoltajatutkintoa, sähkärin tutkintoa, poliisikoulua, kampaajakoulua tai vaikkapa autokoulua! Kukaan ei ole estämässä ja on niitä yksityisiä kampaajakoulujakin, joihin pääsee pelkällä rahalla. Jätät vaan tulevissa työhakemuksissa mainitsematta maisterin tutkinnon ja siihen liittyvät työtehtävät.
Noh, jotain tällasta osasi odottaakin... Itsepähän kysyin.
Olet käsittänyt ensikertalaiskiintiöt jotenkin väärin. Ne nimittäin eivät juurikaan vaikuta ei-ensikertalaisten valintaan saati sitten estä sitä. Suunnilleen sama on sisäänpääsyn pisteraja lopulta molemmissa ryhmissä. Yli-ihminen ei tarvitse olla, ellei sitten puhuta jostain harvinaisista aloista kuten näyttelijätyö, johon pääsee halukkaista todella harva.
Einiinpaha olet oikeassa, harvoin vaikuttaa. Ja varsinkin aloilla joissa pääsykoekirjat joka vuosi samat, esim lääkis ja farmasia, on hyvä että ensikertalaisillakin joku mahdollisuus päästä sisään kun monet valmistautuneet vuosia. Moni kyllä pitää itsensä ensikertalaisena kunnes pääsee juuri sinne minne haluaa. Kannattaa tutkia tilastoista mikä oli pääsyraja ensikert vs muut niin voi yllättyä iloisesti että onkin sama
Toinen tutkinto maksulliseksi! 100 (sata) euroa opintopiste.