Puoliskoa etsimässä

Suosittelen ehdottoman 100% lämpimästi mahdollisimman pian tapaamista livenä kasvokkain. Syitä on lukuisia mm. tässä vain joitakin esimerkkejä:

- tiedät, että asioit oikean ihmisen kanssa, etkä esim. botin, ostetun mainoksen yms. kanssa
- tiedät, että asioit naisen kanssa etkä miehen
- tiedät, että se toinen on edes sen verran tosissaan ja halukas tutustumaan sinuun, että viitsii ja uskaltaa vaivautua edes paikan päälle
- kasvokkain tapaaminen kertoo miljardi asiaa enemmän kuin mitkään kuvat tai nettilauseet. Pätee sekä ulkoiseen olemukseen että käytökseen
- livenä voitte tulla alkukankeuden jälkeen jopa hyvin juttuun, vaikka netissä ei luistaisikaan sana
- et ehdi ihastua johonkin mielikuvituksessasi kehittelemääsi mielikuvitusolentoon, jota joko ei ole olemassa tai se toinen osapuoli ei vastaa kuvitelmiasi
- et turhaan rankasti pety kun et ole ehtinyt vielä mitään kuvitelmia, toiveita ja odotuksia kehittelemään päässäsi
- et turhaan tuhlaa aikaasi lähettämällä sadoittain tai tuhansittain tekstiviestejä ja puhumalla tuntitolkulla puhelimessa henkilön kanssa, joka sitten h-hetkellä ei olekaan valmis tai halukas tapaamaan sinua tai joka esiintyi ihan eri henkilönä kuin onkaan
- turvallisuussyistä ei kannata liikoja laverrella itsestään, sijainnistaan, työpaikoistaan, lomistaan ym. netissä varsinkaan täysin tuntemattomalle. Kaikki mitä lavertelet nettiin on myös useamman tahon luettavissa ja ikävä kyllä, huonon tuurin sattuessa tietoja saatetaan käyttää vääriin, rikollisiin tarkoituksiin

- kannattaa kuitenkin jotakin kertoa itsestään, jotain muutakin kuin sukupuoli ja että tykkää jäätelöstä
- jos et kerro yhtään mitään itsestäsi niin vastapuolelle tulee vahva vaikutelma, että et ole kiinnostunut yhtään ja olet täysi feikki
- ei kannata udella, että hei, oletko lomalla eikä kannata sellaisiin vastata
- on hyvin epäkohteliasta ja hyvin epäilyttävää udella vastapuolelta kaikki mahdollinen, mutta jättää kertomasta itsestään lähes kaiken
- jos ei anna itsestään yhtään mitään, ei voi saadakaan mitään
- aina löytyy feikkejä esim. miehiä, joiden vapaa-ajan viettoon kuuluu kiusaaminen ja muiden narraaminen treffipalstoilla ja jotka saavat siitä itselleen jotain sairasta tyydytystä, kateellisia juoruajia, tiedusteluagentteja laidasta laitaan sekä eksiä, eksien eksiä, työnantajia, mustasukkaisen vainoharhaisia tuttavien puolisoja, varattuja, jotka esiintyvät sinkkuina, ”piireistä” tuttuja jne. jne.

Joitakin vuosia sitten olisin vielä allekirjoittanut tuon pikaisen tapaamisen, mutta sitten oli pari tapausta, jotka laittoivat muuttamaan suuntaa.
Eka oli josmunmiesvoistullamukaan...sitten olikin wannabe-tai-uskallonkamäsittenkään. Eli molemmissa tapauksissa olisi muutama pikkasen laajempi viesti auttanut asiaa.

Jotenkin tuli ikävä mieli, kun itse olin liikkeellä asenteella, että tutustutaan, jos kemiat kohtaavat. Vastapuoli olikin sitten: a) hakemassa kolmatta pyörää. b) pohtimassa omaa suuntautumistaan. Jotenkin ymmärrän a:n olleen miehensä talutusnuorassa, mutta b:n olisin odottanut jo 40 ikäisenä pystyneen päättämään edes haluaako kokeilla toisen naisen kanssa intiimiä hetkeä, eikä pohtimaan miten "tämä lesbokokemus tulee vaikuttamaan tulevaisuuteen". Uhhh...tuskin siitä seuraavana päivänä olisi lehdessä kerrottu.

Sitten oli vielä, joku, joka melko pian paljastui mieheksi. Onneksi kirjoiteltiin anonyymisti pari kertaa. Ja onneksi en rynnännyt heti treffeille...huoh.

Niinpä. Luulis, et ainakin tällaiset seikat kuin; minkä kaupungin läheisyydessä asuu ja millaisessa seurassa tietää itse viihtyvänsä sekä mitä tykkää puuhastella vapaa-ajalla kiinnostaa puolin ja toisin. Se tieto, paljonko valuuttaa on tilillä (ellei nyt sit ihan välttämättä elätettävää etsi) tai millaisessa kämpässä asuu on sivuseikka. Jonka jälkeen on mukava harkita jopa sitä tapaamista(kin).
No joskus vaan tulee tunne ettei tapaamiseen ole tarvetta eikä se yhteydenpito kanna yhtikäs mihinkään. Mut myös ne 'ei niin hyvät uutiset' on kohteliasta ja mahdollista infota tyylillä. Tää some on aikas kiva ja pohjaton ympäristö. Pitäisi vaan edelleen muistaa ne himasta, koulusta opitut käytöstavat ja ainakin yrittää kunnioittaa lähimmäistä:)