Tää on tosi säälipalsta.
¨Voivotellaan ja säälitään itseä että miten kauheeta on.
Niin on kauheeta kaikilla muillakin.
Ettes te vois aatella että ite se on noustava "suosta", ite pittää vihmeröityä ja että itestännehän se on kiinni että "masennutte".
Lukekaa mitä kaikkee kauheutta muut ovat saaneet kokea ja huomaatte että pikkuset ovat teidän "murheenne". Useimmiten pelkkää itsesääliä.
Jos on pahempaa, niin fiksatkaa ITSE ASIAT KUNTOON älkääkä naukuko!
Niin on kaikki muutkin saaneet tehdä.
Kun itse on "se häntä nostettava pystyyn"!
Sääli, sääli, sääli, entä jos itse fiksaisi?
fiksatkaaitse
28
409
Vastaukset
- Jotain_sulta_puuttuu
Noillako ajattelit, tai kuvittelit jollakin tavalla auttavasi ahdistuneita ja masennusta sairastavia ihmisiä? Kertoo vain jotakin sinusta itsestäsi ja kapea-alaisesta ajattelemisestasi.
Aloittaja todistaa todeksi vain sen, ettei ymmärrä mistä masennusta sairastavien, tai elämässään päähän potkituksi joutuneiden kohdalla on oikein kyse. Koska kyseinen kirjoittaja ei ole itse joutunut kokemaan niitä asioita, hän ei osaa asennoitua heidän tilanteeseensa. Toivottavasti yllä oleva kirjoittaja ei vaan ole psykiatrisella hoitoalalla. Sillä jos on, niin ei ainakaan ole oikealla alalla. Suosittelen hänelle, että vaihtaa aika nopeasti alaa. Jos taas tänne on taas eksynyt joku trollukka, tai narsisti, niin yllä oleva kirjoitus ainakin vahvistaa ja todistaa oikeaksi senkin määritelmän.
Samoin en oikeastaan usko, että kukaan surkuttelee itseään, tai elämässään tapahtuneita asioita.
Monella on tarve purkaa itseään, kertoa omista kokemuksistaan, tuntemuksistaan ja ajatuksistaan.
Miksi niistä ei saisi kertoa? Vai onko maa nimeltä Suomi menossa siihen suuntaan, että täällä pitäisi aina teeskennellä olevansa onnellinen? Ja hymyillä irvistellen tekopirteästi, ja hypettää, jos siihen ei vaan kertakaikkiaan ole syytä. Samoin aloittaja syyllisti asiattomasti masennukseen itse sairastuneita.
Kellään ei pitäisi olla mitään oikeutta tulla tänne arvostelemaan ketään.
Sellaista harjoittavien paikka ei ole tällä palstalla. Keksisivät jotakin muuta tekemistä tuon trollaamisen ja arvostelemisen sijaan. - Näkökulmia_enemmän
Toki. Tässä nykyisessä yhteiskunnassa onkin pakko yrittää itse selvitä ja pärjätä, sillä psykiatrisella alalla vallitsee yleisesti aivan vääränlainen asenne ja tapa kohdella potilaita. Siksi niitä ei kannata juuri käyttääkään. Potilas on vain diagnoosirimpsu ja häntä kohdellaan vain siitä lähtökohdasta käsin.
Siinä olet ehkä oikeassa, että itsehän sitä pitäisi yrittää korjata omassa elämässä olevia solmukohtia ja ongelmia. Mutta ei se myöskään poissulje muiden kohdalta toisen vaikean tilanteen ja hänen tunteidensa ymmärtämistä. Kuin ei myöskään sulje sitä, etteikö jokaisen lähiympäristössä olevat ihmiset voisi vähän enemmän auttaa, olla lähellä ja kuunnella ja tukea. Myös ehdottomasti enemmän halata kohtaamiaan, etenkin tuntemiaan ihmisiä. Aivan liian moni on tänä päivänä yksin.
Jos jokaisella olisi edes yksi hyvä ystävä, jonka kanssa viettää aikaa, jolle puhua ja joka kuuntelee ja ymmärtää, sekin vähentää ahdistuneisuutta, yksinäisyyden tunnetta ja vähentää, sekä estää masentuneisuutta.
Jaettu taakka on myös puolitettu taakka.
Jokainen meistä voi keventää toisten taakkaa. Ja tehdä toisten kulkemisesta vähän helpompaa ja elämästä edes vähän kivempaa. - ferfrg
Masennuksesta ja tunteista puhumisessa ei sinänsä ole mitään vikaa. Kaikista rasittavinta on joidenkin masentuneiden kohdalla huomionhaku, joka manifestoituu milloin itsemurhasta jaaritteluna, joka jatkuu vuosikausia ja milloin viiltelynä ja niiden kissinraapaisujen näköisten viiltojen esittelynä pikku huppelissa.
Kaikista halveksuttavinta on kun kuulen että joku on "yrittänyt" itsemurhaa. Se kertoo vaan siitä että joko koko yritys on ollut pelkkää huomionhakua tai sitten jotain on suunnitellut vuosia melkein päivittäin, eikä ole siinä ajassa saanut suunniteltua asiaa niin että se idioottivarmasti onnistuu. Ajatelkaa jos arkkitehdit olisi yhtä tumpeloita, kaikki sillat sortuisi.- Monia_tarkoituksia
Yrittämisellä voidaan myös tarkoittaa sitä, että joku on oikeasti todella yrittänyt tehdä itsemurhaa, esim. ottamalla yliannostuksen lääkkeitä, mutta että yritys on sitten epäonnistunut, joko perheenjäsenten, tai muun soittaessa hätäkeskukseen, jolloin henkilö on pelastunut hänen joutuessaan sairaalahoitoon.
Sen sanan voi siis ymmärtää monella lailla.
En tiedä, miten itse tulit tuohon johtopäätökseen, että kaikki se olisi vain pelkkää huomiohakuisuutta, tai tumpeluutta.
Olen melko varma siitä, että useimmat niissä tilanteissa, jotka joko viiltelevät itseään, tai tekevät itsemurhayrityksiä ovat jollakin tapaa enemmänkin ahdistuneita, tai hyvin masentuneita.
Tuohon viimeiseen kommenttiisi sanoisin, että eikös se ole vain sittenkin hyvä asia, itsaria yrittäneen ja hänen läheistensä kannalta, että yritykset epäonnistuvat, kuin toteutuvat?
Et kai sinä vain sellaista halua, tai ei ainakaan kenenkään pitäisi toivoa, että ihmiset tappavat itsensä? - ferfrg
Lääkkeiden yliannostelu on kaikkein huonoin tapa, joka taitaa olla yleisin epäonnistunut itsemurha, ranteiden auki viiltäminen myös. Paljon varmempia tapoja on hauliryöppy suuhun tai junan alle meneminen tms.
Siis jos jotakin niin yksinkertaista päivittäin vuosia suunnittelee, valmistelee ja sitten epäonnistuu niin kyllä täytyy olla kusta päässä. Tai sitten yksinkertaisesti se on huomionhakua.
Viimeiseen kommenttiin en osaa sanoa mikä on hyvä ja mikä on huono asia. Jos asteroidi pamauttaisi maapallon säpäleiksi, en tiedä onko se hyvä vai huono asia, onko sillä lopulta mitään merkitystä, se on filosofinen kysymys ja asia erikseen. Minulla ei asian suhteen ole mitään erityisempiä haluja, minä ajattelen perinteiseen inisnööritapaan, ja huono suunnittelu ja epäonnistuminen on lähtökohtaisesti huono asia. Minä en ole sellainen tyyppi joka katsoo suuria linjoja ja kurottaa tähtiin, minä olen sellainen joka näkee tiessä kuopan ja koska sitä ei ole siihen suunniteltu, haluan korjata sen. Miettimättä sen syvemmin sen asian hyvyyttä tai huonoutta, voihan olla että siinä ei pitäisi olla tietä ollenkaan, vaan jokin parempi kuljetusmuoto pitäisi saada. Kuoppa siihen ei ainakaan kuulu. - Kaikella_kunnioituksella
Olet varmaan oikeassa siinä noiden tapojen suhteen. Paitsi että kaikki eivät suinkaan omista asetta ja se junan eteen meneminenkin vaatii rohkeutta, koska sitä päätöstä, kun menee junan eteen, ei voi enää perua.
Minusta nyt ei kuitenkaan ole kovin relevanttia ja ehkä kaikkein viisainta, että alat kertoa juuri tällä keskustelupalstalla, mitkä ovat kaikkein parhaimmat keinot. Mitkä ovat oikein tarkoitusperäsi? Toivotko jollain tavalla, että ihmiset alkaisivat lähteä ajatuksista ja sanoista varsinaisiin tekoihin? Tapasi toimia on vähän arveluttavaa, tai vähintäänkin kyseenlaista.
Sitäpaitsi huomautan kuitenkin edellä kirjoittamaasi toiseen kappalejakoon, että kaikki eivät suinkaan ajattele, tai itsemurhaa joka päivä, viikko, tai edes joka vuosi säännöllisesti.
Lähdit siitä oletuksesta, että itsemurhaa ajattelevat tekisivät niin. Ei se suinkaan niin mene.
Suurimmalla osalla ne ajatukset ovat vain ajoittaisia, Luojan kiitos! Ja onneksi, tai ainakin toivon, että kukaan ei saisi sinun näkemyksistäsi lisäpontta tai rohkeutta toteuttaa kyseistä tekoa. Sillä jokainen elämä on joka tapauksessa yhtä tärkeä ja arvokas, kuin sinunkin. - ferfrg
Minä nimenomaan en kertonut parhaita keinoja. Jos se olisi tarkoitukseni, niin selostaisin tarkalleen minkä kokoinen kondensaattori ja muuntaja kannattaa sähköliikkeestä hakea, jotta saa kuolemasta helpohkon, varman, välittömän, kivuttoman, ilman riskejä tai haittaa sivullisille (kuten junan kuljettajalle ja matkustajille) tai tulipalovaaraa yms. ja millä kemikaaleilla turruttaa turha jännitys pois.
Minä toivon, että ei koskaan tarvisi kuulla jonkun voivottelua siitä että hän tappaa itsensä kun en kerta kaikkiaan osaa moiseen vastata mitään. Siinä mielessä kun minä en tiedä miksi elämä joka kuitenkin jossain kohtaa päättyy olisi millään tavalla arvokas, vaikka koko ihmisrotu häviäisi, kuten ennen pitkää häviä kuten kaikki eliölajit, tai vaikka koko maapallo posahtaisi, kuten se tulee 5 miljardin vuoden päästä posahtamaan auringon kanssa, jo 1,1 miljardin vuoden päästä muuttuu samanlaiseksi laavapalloksi kuin Venus, koko universumi kokee lopulta lämpökuoleman fysiikan lakien mukaan, ja en tiedä onko se arvokas tai tärkeä tai merkityksellinen ja onko universumi yksi äärettömistä universumeista multiversumissa.
Kuten sanoin, liian vaikeita kysymyksiä minulle ja suurelta osin filosofiaa. Minulla ei ole sen suhteen tarkoitusperiä. Suunnattomasti ärsyttää joidenkin puheet itsemurhasta. Se on vähän kuin kuuntelisi läskin puhuvan 20 vuotta laihduttamisesta. Joko tai. Ei niin että pysyy läskinä ja puhuu laihduttamisesta. Ei niin että pysyy elossa ja puhuu itsemurhasta, jompi kumpi pitää loppua. Se on minun tarkoitusperäni. - Kaikella_kunnioituksella
ferfrg kirjoitti:
Minä nimenomaan en kertonut parhaita keinoja. Jos se olisi tarkoitukseni, niin selostaisin tarkalleen minkä kokoinen kondensaattori ja muuntaja kannattaa sähköliikkeestä hakea, jotta saa kuolemasta helpohkon, varman, välittömän, kivuttoman, ilman riskejä tai haittaa sivullisille (kuten junan kuljettajalle ja matkustajille) tai tulipalovaaraa yms. ja millä kemikaaleilla turruttaa turha jännitys pois.
Minä toivon, että ei koskaan tarvisi kuulla jonkun voivottelua siitä että hän tappaa itsensä kun en kerta kaikkiaan osaa moiseen vastata mitään. Siinä mielessä kun minä en tiedä miksi elämä joka kuitenkin jossain kohtaa päättyy olisi millään tavalla arvokas, vaikka koko ihmisrotu häviäisi, kuten ennen pitkää häviä kuten kaikki eliölajit, tai vaikka koko maapallo posahtaisi, kuten se tulee 5 miljardin vuoden päästä posahtamaan auringon kanssa, jo 1,1 miljardin vuoden päästä muuttuu samanlaiseksi laavapalloksi kuin Venus, koko universumi kokee lopulta lämpökuoleman fysiikan lakien mukaan, ja en tiedä onko se arvokas tai tärkeä tai merkityksellinen ja onko universumi yksi äärettömistä universumeista multiversumissa.
Kuten sanoin, liian vaikeita kysymyksiä minulle ja suurelta osin filosofiaa. Minulla ei ole sen suhteen tarkoitusperiä. Suunnattomasti ärsyttää joidenkin puheet itsemurhasta. Se on vähän kuin kuuntelisi läskin puhuvan 20 vuotta laihduttamisesta. Joko tai. Ei niin että pysyy läskinä ja puhuu laihduttamisesta. Ei niin että pysyy elossa ja puhuu itsemurhasta, jompi kumpi pitää loppua. Se on minun tarkoitusperäni.Sanoit, että et tiedä, kun maapallo ja kaikki sen elämä tulee posahtamaan yhdessä auringon kanssa 5 miljardin vuoden päästä, tai kun universumi kokee nykyisten tietelijöiden ainakin nykyteorioiden mukaan lämpötilakuoleman, että onko meidän universumimme ja siinä oleva elämä arvokas, tai tärkeä. Sanoisin, ettei sitä kannata edes pohtia, koska siitä ei ole mitään hyötyä. Ainoa, mitä me voimme tehdä, on vain yrittää elää, tehdä elämästä niin hyvää, kaunista ja merkityksellistä, kuin vain voi. Ja ainoa tehtävämme, on oikeastaan oppia ymmärtämään ne lait, mitkä tässä universumissa tekevät todeksi ja mahdollistavat kaiken sen, mitä universumissamme on.
Kommenttisi, missä pohdiskelit sitä, että olisiko meidän universumimme vain yksi äärettömistä universumeista multiversumissa, on mielenkiintoinen. Olen itsekin joskus pohtinut samaa teoriaa. Vähintäänkin toivon, että se on totta ja pitää paikkansa. Muutoihan kaikelle olemassa olevalle käy varsin huonosti.
Olet mielenkiintoinen henkilö.
Paitsi ettet pidä filosofiasta.
Ymmärrän, että sinua ärsyttää joidenkin puheet, kirjoittelut ja voivottelut omasta olotilasta.
Sinulla on sitten tasan kaksi vaihtoehtoa. Joko sivuutat kokonaan kaiken sen, mitä täällä kirjoitetaan, ja et lue enää näitä kirjoituksia, tai sitten edes yrität ymmärtää. Mutta sinun pitäisi kysyä itseltäsi yksi tärkeä kysymys: Miksi sinä sitten olet tullut tänne palstalle, jos et ymmärrä masennusta sairastavia, tai ahdistusta kokevia ihmisiä? - ferfrg
Minä olen masennusta sairastanut, mutta en itsetuhoinen. Minulla on parikin kaveria, jotka ovat viimeiset 20 vuotta jauhaneet itsemurha-aikeistaan ja välillä viillelleet. Tämä palsta ei siihen liity, tämän lukeminen on vapaaehtoista, noiden parin kaverin kuunteleminen pakon sanelemaa.
Alun perin luulimme aurinkokuntaamme kaikkeudeksi, kunnes huomasimme sen olevan yksi monista. Sitten galaksiamme. Sitten galaksiemme paikallisryhmää. Ja samaa ajattelee moni universumista, vaikka kaikki tähänastinen on havaittu olevan yksi monista. Pidän tieteenfilosofiasta, moraalifilosofiasta ja etiikasta en niinkään piittaa, koska Nietzscheläisittäin näen ne ihmisaivojen luomina illuusioina ja Nietzchen ajatuksia lainatakseni ihmiskunnan on niistä jossain kohtaa luovuttava. Luultavasti siinä kohtaa kun mielemme muutetaan digitaaliseen muotoon, ryhdymme symbioosiin tietokoneiden kanssa ja luomme matrioshka brain-tapaisen dysonin kehän supertietokoneeksi ja lähetämme kopioita itsestämme koneiden sisällä joka suuntaan luotaamaan galaksia.
Minun näkökulmasta elämän tarkoitus on juurikin kehittyä, yllä kuvatun evoluution mukaan ja siitä eteenpäin. Universumissa on satoja miljardeja galakseja ja niissä satoja miljardeja tähtiä eli varmasti tavaton määrä muutakin elämää ja huolimatta heidän kyvyistään, älykkäimmät heistä tulevat myös rakentamaan koneita saadakseen lisää kykyjä ja samalla mikäli eivät tuhoa itseään, väistämättä myös fuusioivat mielensä koneiden kanssa tavalla tai toisella. Ja me sulaudumme myös koneisiin uploadattuna heihin, mikäli selviämme. Kuin aivosolut kohdussa kehittyvän sikiön alkiossa, luomassa suurta aivokokonaisuutta ja yhtä aivosolua paljon suurempaa tietoisuutta, kehittyen yksittäiseen ihmiseen nähden jumalan veroiseksi.
Ellei koko universumimme sitten ole simulaatio. Aika-avaruus dynaamisesti kasvava levytila. Aine ja energia on sama, mutta kukaan ei tiedä mitä energia on, sen enempää kuin massa, paitsi että se on informaatiota. kuin ykkösiä ja nollia kovalevyllä. Ehkä tuottamassa jotain haluttua, ehkä universumi onkin kuin Kalevalan Sampo, aika avaruus sen kirjonkansi ja joku väinämöinen pyörittämässä kampea supernovien räjähdellessä ja sivilisaatioiden kehittyessä, tarkoituksena saada ulos jotain. Se on tieteendilosofiaa. ferfrg kirjoitti:
Minä olen masennusta sairastanut, mutta en itsetuhoinen. Minulla on parikin kaveria, jotka ovat viimeiset 20 vuotta jauhaneet itsemurha-aikeistaan ja välillä viillelleet. Tämä palsta ei siihen liity, tämän lukeminen on vapaaehtoista, noiden parin kaverin kuunteleminen pakon sanelemaa.
Alun perin luulimme aurinkokuntaamme kaikkeudeksi, kunnes huomasimme sen olevan yksi monista. Sitten galaksiamme. Sitten galaksiemme paikallisryhmää. Ja samaa ajattelee moni universumista, vaikka kaikki tähänastinen on havaittu olevan yksi monista. Pidän tieteenfilosofiasta, moraalifilosofiasta ja etiikasta en niinkään piittaa, koska Nietzscheläisittäin näen ne ihmisaivojen luomina illuusioina ja Nietzchen ajatuksia lainatakseni ihmiskunnan on niistä jossain kohtaa luovuttava. Luultavasti siinä kohtaa kun mielemme muutetaan digitaaliseen muotoon, ryhdymme symbioosiin tietokoneiden kanssa ja luomme matrioshka brain-tapaisen dysonin kehän supertietokoneeksi ja lähetämme kopioita itsestämme koneiden sisällä joka suuntaan luotaamaan galaksia.
Minun näkökulmasta elämän tarkoitus on juurikin kehittyä, yllä kuvatun evoluution mukaan ja siitä eteenpäin. Universumissa on satoja miljardeja galakseja ja niissä satoja miljardeja tähtiä eli varmasti tavaton määrä muutakin elämää ja huolimatta heidän kyvyistään, älykkäimmät heistä tulevat myös rakentamaan koneita saadakseen lisää kykyjä ja samalla mikäli eivät tuhoa itseään, väistämättä myös fuusioivat mielensä koneiden kanssa tavalla tai toisella. Ja me sulaudumme myös koneisiin uploadattuna heihin, mikäli selviämme. Kuin aivosolut kohdussa kehittyvän sikiön alkiossa, luomassa suurta aivokokonaisuutta ja yhtä aivosolua paljon suurempaa tietoisuutta, kehittyen yksittäiseen ihmiseen nähden jumalan veroiseksi.
Ellei koko universumimme sitten ole simulaatio. Aika-avaruus dynaamisesti kasvava levytila. Aine ja energia on sama, mutta kukaan ei tiedä mitä energia on, sen enempää kuin massa, paitsi että se on informaatiota. kuin ykkösiä ja nollia kovalevyllä. Ehkä tuottamassa jotain haluttua, ehkä universumi onkin kuin Kalevalan Sampo, aika avaruus sen kirjonkansi ja joku väinämöinen pyörittämässä kampea supernovien räjähdellessä ja sivilisaatioiden kehittyessä, tarkoituksena saada ulos jotain. Se on tieteendilosofiaa.Ei kai sinun ole mikään pakko olla noiden parin tyypin kaveri jos noiden juttujen kuuntelu on noin raskasta.
Mielenkiintoista filosofista pohdintaa. Itsekin olen kelaillut aika lailla samanlaisia ajatuksia. Vaikka omat kirjalliset kykymi eivätkään riitä noiden ajatusten yhtä selkeään kuvaamiseen.- eläisinenvoi
Monia_tarkoituksia kirjoitti:
Yrittämisellä voidaan myös tarkoittaa sitä, että joku on oikeasti todella yrittänyt tehdä itsemurhaa, esim. ottamalla yliannostuksen lääkkeitä, mutta että yritys on sitten epäonnistunut, joko perheenjäsenten, tai muun soittaessa hätäkeskukseen, jolloin henkilö on pelastunut hänen joutuessaan sairaalahoitoon.
Sen sanan voi siis ymmärtää monella lailla.
En tiedä, miten itse tulit tuohon johtopäätökseen, että kaikki se olisi vain pelkkää huomiohakuisuutta, tai tumpeluutta.
Olen melko varma siitä, että useimmat niissä tilanteissa, jotka joko viiltelevät itseään, tai tekevät itsemurhayrityksiä ovat jollakin tapaa enemmänkin ahdistuneita, tai hyvin masentuneita.
Tuohon viimeiseen kommenttiisi sanoisin, että eikös se ole vain sittenkin hyvä asia, itsaria yrittäneen ja hänen läheistensä kannalta, että yritykset epäonnistuvat, kuin toteutuvat?
Et kai sinä vain sellaista halua, tai ei ainakaan kenenkään pitäisi toivoa, että ihmiset tappavat itsensä?Useimmiten se on hätähuuto!
- ferfrg
Ei niinkään raskasta, lähinnä ärsyttävää. "Pakko" voidaan käsittää hyvin suppeasti ja hyvin laajasti, mutta laajasti voitaneen katsoa että moni asia edellyttää pakosta jotain, vaikka asia itsessään ei ole pakollinen. Jos haluat hampurilaisen, sinun on pakko maksaa grillimyyjälle.
Kolme aiheeseen liittyvää sinänsä mielenkiintoa lisäävää linkkiä, jos lontoo taittuu:
Universumista pitää ennen pitkää paeta:
https://www.youtube.com/watch?v=GOrWy_yNBvY
Sikäli kun nyt edes olemme oikeasti olemassa ja elossa:
https://www.youtube.com/watch?v=oyH2D4-tzfM
Mitä nyt sitten ikinä tarkoittaakaan elossa oleminen:
https://www.youtube.com/watch?v=QOCaacO8wus ferfrg kirjoitti:
Ei niinkään raskasta, lähinnä ärsyttävää. "Pakko" voidaan käsittää hyvin suppeasti ja hyvin laajasti, mutta laajasti voitaneen katsoa että moni asia edellyttää pakosta jotain, vaikka asia itsessään ei ole pakollinen. Jos haluat hampurilaisen, sinun on pakko maksaa grillimyyjälle.
Kolme aiheeseen liittyvää sinänsä mielenkiintoa lisäävää linkkiä, jos lontoo taittuu:
Universumista pitää ennen pitkää paeta:
https://www.youtube.com/watch?v=GOrWy_yNBvY
Sikäli kun nyt edes olemme oikeasti olemassa ja elossa:
https://www.youtube.com/watch?v=oyH2D4-tzfM
Mitä nyt sitten ikinä tarkoittaakaan elossa oleminen:
https://www.youtube.com/watch?v=QOCaacO8wusKiitos linkeistä! Oma enkkuni ei ole kovin hyvää tasoa, mutta yritän katsella nuo läpi joskus lähiaikoina.
- qwerqr
ferfrg kirjoitti:
Ei niinkään raskasta, lähinnä ärsyttävää. "Pakko" voidaan käsittää hyvin suppeasti ja hyvin laajasti, mutta laajasti voitaneen katsoa että moni asia edellyttää pakosta jotain, vaikka asia itsessään ei ole pakollinen. Jos haluat hampurilaisen, sinun on pakko maksaa grillimyyjälle.
Kolme aiheeseen liittyvää sinänsä mielenkiintoa lisäävää linkkiä, jos lontoo taittuu:
Universumista pitää ennen pitkää paeta:
https://www.youtube.com/watch?v=GOrWy_yNBvY
Sikäli kun nyt edes olemme oikeasti olemassa ja elossa:
https://www.youtube.com/watch?v=oyH2D4-tzfM
Mitä nyt sitten ikinä tarkoittaakaan elossa oleminen:
https://www.youtube.com/watch?v=QOCaacO8wusJotenkin kirjoituksistasi kumpuaa epätoivo ja tietynlainen jopa kyynisyys. Ehkä haluat että kaikki tämä loppuu ja järkeilyn kautta haluaisit sen todistaa olevan totta. Ehkä olet yhä masentunut? Masennus saa uusia ulottuvuuksia kun se on kestänyt pitkään, eikä sitä välttämättä enää tunnista myöhemmin niin helposti. Sitä vain luulee, että on tottunut tai päässyt irti, mutta sen kanssa on vain oppinut elämään ja on kehittänyt itselleen niitä ns. selviytymiskeinoja.
Tietynlainen välinpitämättömyys vakaville asioille ja oman elintilan raivaaminen kuuluvat myös elämään, joiden avulla selviää ja voi hyvin. Monet tekevät niin, mutta unohtavatkin tasapainon tai sitten se tuntuu tuntemattomasta ihmisestä siltä kuin hän olisi jokin ajattelematon robotti. Elinehto on selviytyä ja sama pätee mielen kanssa. Miksi murehtia turhia kun on vaan tämä elämä? Jep, ihmiset ovat yksinkertaisia, mutta juuri sillä yksinkertaisuudella tuntuu selviävän eheänä.
Ehkä haluaisit ymmärrystä ajatuksillesi, joita kukaan muu ei tunnu ymmärtävän?
Ehkä lähipiirissäsi ei ole ystäviä tai tuttavia, joiden kanssa voisit keskustella näistä asioista?
Etkö opiskele? Eikö siellä ole ketään, jonka kanssa vaihtaa ajatuksia?
Pyörittelet päässäsi liikaa synkkiä asioita, jotka johtavat kyyniseen lopputulokseen.
On hyvä, että olet kuitenkin järjissäsi. Sepä vielä puuttuisi kun joku selittelisi filosofisia hypoteesejään sieltä täältä välittämättä yhtään, miltä se kuulostaa tai näyttää vastapuolelle ja tietysti tutkimatta sen kummemmin asioita. :D - ferfrg
Niin, se on kai se olemisen sietämätön keveys, eksistentiaalinen angsti mihin viittaat. Jotenkin ehkä sitä on kokenut ensimmäisistä muistikuvista asti jo. Se mikä sinulle on "turhan murehtimista", on minulle ehkä ne kaikkein olennaisimmat kysymykset. Arkiset asiat taas on melkoisen joutavia ja vähemmän mielenkiintoisia. Se on kuitenkin tapa jolla olen aina katsonut maailmaa.
Kyllä onneksi on ihmisiä joiden kanssa puhun joko netissä tai joskus kasvokkain ja saan "ymmärrystä ajatuksilleni" ja kyllä niitä ymmärtää moni. Se voi tuntua sinusta oudolta, jos sinulla tai lähipiirilläsi ei ole kiinnostusta kvanttifysiikkaan, kosmologiaan, matematiikkaan, tieteenfilosofiaan yms. Minulla ja lähipiirilläni ei taas vastavuoroisesti ole vähäisintäkään kiinnostusta aiheisiin "eilisen päivän teevee-ohjelmat" tai että mistä kaupasta saa parhaimpia lihapiirakoita tai mikä joukkue menestyy juuri lätkämatseissa tai miten auton saa lastutettua nopeammaksi. Tämä johtunee juuri siitä että minä olen vuosia opiskellut korkeakoulussa aikanani, joten puheenaiheeni saattavat mennä hieman yli siivoojien ja bussikuskien kahvihuonekeskusteluista. Ja yhtä vähän minä tosiaan kiinnitän huomiota siihen miltä se heidän korvassaan kuulostaa kuin he uhraavat ajatustaan sille miltä heidän joutavanpäiväiset ja merkityksettömät elintoimintonsa minun korvissani kuulostaa. Kukin tyylillään. - qweewrt
ferfrg kirjoitti:
Niin, se on kai se olemisen sietämätön keveys, eksistentiaalinen angsti mihin viittaat. Jotenkin ehkä sitä on kokenut ensimmäisistä muistikuvista asti jo. Se mikä sinulle on "turhan murehtimista", on minulle ehkä ne kaikkein olennaisimmat kysymykset. Arkiset asiat taas on melkoisen joutavia ja vähemmän mielenkiintoisia. Se on kuitenkin tapa jolla olen aina katsonut maailmaa.
Kyllä onneksi on ihmisiä joiden kanssa puhun joko netissä tai joskus kasvokkain ja saan "ymmärrystä ajatuksilleni" ja kyllä niitä ymmärtää moni. Se voi tuntua sinusta oudolta, jos sinulla tai lähipiirilläsi ei ole kiinnostusta kvanttifysiikkaan, kosmologiaan, matematiikkaan, tieteenfilosofiaan yms. Minulla ja lähipiirilläni ei taas vastavuoroisesti ole vähäisintäkään kiinnostusta aiheisiin "eilisen päivän teevee-ohjelmat" tai että mistä kaupasta saa parhaimpia lihapiirakoita tai mikä joukkue menestyy juuri lätkämatseissa tai miten auton saa lastutettua nopeammaksi. Tämä johtunee juuri siitä että minä olen vuosia opiskellut korkeakoulussa aikanani, joten puheenaiheeni saattavat mennä hieman yli siivoojien ja bussikuskien kahvihuonekeskusteluista. Ja yhtä vähän minä tosiaan kiinnitän huomiota siihen miltä se heidän korvassaan kuulostaa kuin he uhraavat ajatustaan sille miltä heidän joutavanpäiväiset ja merkityksettömät elintoimintonsa minun korvissani kuulostaa. Kukin tyylillään.Niin, tuo on varsin hyvä pointti, mutta ehkä siinä on silti liikaa yleistämistä.
Ei tuo minusta oudolta tunnu. Olen itsekin kiinnostunut vähän syvällisemmistä asioista kuin perus Pirkko, mutta en minä silti miellä itseäni fiksuksi lainkaan. Olen oppimishaluinen ja utelias sellaisille asioille, mistä niin moni ei hetkauttaisi olkiaan.
Sitä paitsi itselläni on tieteen alan ihmisistä kokemustaustaa ja yleisin ennakkoluulo heillä minun oman kokemukseni mukaan tuntuu olevan se, että muut ihmiset ympärillä olisivat tyhmiä ja heitä ei kiinnosta mikään muu kuin lätkä tai juurikin ne tv-ohjelmat. Tämä voi joillakin yksilöillä edesauttaa ylimielisyyden kehittymistä eli nk. kusipäisyyttä (heh). Tuollaisesta ajattelutavasta on vain harmia ainakin tieteen alalla, sillä eihän se nyt ainakaan nöyräksi opeta vakavien asioiden äärellä.
Ne sanat mitä käytän; esimerkiksi vakava, ei kerro kokototuutta siitä, miten minä olen asian ajatellut. Lähinnä nyt käytin jotain sanaa kuvaamaan yleisellä tasolla itse asiaa. En tarkoittanut, että siihen juututaan. Anteeksi, minun vahvuuksiani ei ole kirjalliset taidot.
Mutta joo noin yleisesti ottaen kun sinua se filosofia kiinnosti, niin millä määritteillä korkeakoulussa opiskeleva tai opiskellut on automaattisesti ylempänä tai fiksumpi kuin siivooja? Et sanonut näin suoraan, mutta ainakin vähän viitteitä siihen oli tässä seuraavassa kirjoittamassasi kohdassa:
"Tämä johtunee juuri siitä että minä olen vuosia opiskellut korkeakoulussa aikanani, joten puheenaiheeni saattavat mennä hieman yli siivoojien ja bussikuskien kahvihuonekeskusteluista.
Ja yhtä vähän minä tosiaan kiinnitän huomiota siihen miltä se heidän korvassaan kuulostaa kuin he uhraavat ajatustaan sille miltä heidän joutavanpäiväiset ja merkityksettömät elintoimintonsa minun korvissani kuulostaa. Kukin tyylillään. "
Sinä, sinun puheenaiheesi ja ne menevät yli. Minkä yli? Kenen? Kuka on määritellyt puheenaiheiden tärkeyden? Anteeksi, mutta korostat itseäsi hieman liikaa ikään kuin muut eivät olisi mitään rinnallasi.
Ei kukaan arkipäivisin muutenkaan puhu kvanttifysiikasta toisilleen, ellei sitten liity jollain tavalla töihin tai opiskeluun. Vai puhutko sinä ventovieraillekin?
Voihan olla lisäksi niinkin, että jollain on itseoppimisen taito ja hän vapaa-ajallaan opiskelee kvanttifysiikkaa ja töikseen ajaa bussia. Mistä sinä tiedät millaiset mielenkiinnon kohteet jollain siivoojalla on, mutta hän haluaisi hoitaa työt mahdollisimman yksinkertaisesti ja rutiinin omaisesti?
Eihän Einsteinikään tai muut nerot opiskelleet koulujaan loppuun asti.
Taustalla voi olla vaikka ideologiaa.
Maailma on rajaton.
Mutta en halunnut aiheuttaa mitään eripuraa tahallani vaan mielenkiinnosta esittää sinulle omia näkemyksiäni siitä, miten itse ajattelen.
Minulla itselläni ei ole ollut tapana vähätellä ihmisiä. En voi ikinä tietää minkä tittelin tai kuka se joku seuraava ihminen on, joka kävelee kadulla vastaan ja puhuu puhelimeen tv-ohjelmista.
Muutama sana ei kerro ihmisen älykkyydestä tai kyvyistä. - qqwertty
ferfrg kirjoitti:
Ei niinkään raskasta, lähinnä ärsyttävää. "Pakko" voidaan käsittää hyvin suppeasti ja hyvin laajasti, mutta laajasti voitaneen katsoa että moni asia edellyttää pakosta jotain, vaikka asia itsessään ei ole pakollinen. Jos haluat hampurilaisen, sinun on pakko maksaa grillimyyjälle.
Kolme aiheeseen liittyvää sinänsä mielenkiintoa lisäävää linkkiä, jos lontoo taittuu:
Universumista pitää ennen pitkää paeta:
https://www.youtube.com/watch?v=GOrWy_yNBvY
Sikäli kun nyt edes olemme oikeasti olemassa ja elossa:
https://www.youtube.com/watch?v=oyH2D4-tzfM
Mitä nyt sitten ikinä tarkoittaakaan elossa oleminen:
https://www.youtube.com/watch?v=QOCaacO8wusKatsoin nuo laittamasi linkit ja oli mielenkiintoista katsottavaa tyhmälle, tavalliselle ja toissijaiselle ihmiselle, joka ei niin fysiikasta ymmärrä.
En jaksa silti uskoa, että ihmiset pääsevät noin pitkälle. Varmasti uskon- ja resurssisodat tulevat lakkauttamaan ihmiselon, jolloin tiedekään ei pääse kehittymään vapaasti. Ihminen on viisas idiootti loppujen lopuksi.
"Lukekaa mitä kaikkee kauheutta muut ovat saaneet kokea ja huomaatte että pikkuset ovat teidän "murheenne"".
Ei ihmisten henkisen kärsimyksen määrää voi vertailla toisiinsa. Toisen pikku juttu on toiselle valtava asia. Tämä kun menisi sinullekin kaaliin.Eipä nuille ees kannattas kommentoida/vastailla. Ei ne ymmärrä. Ne on kasvatettu lapsuudessa ns kovaan ajatteluun.
Juuh. LOL.
- perspektiiviä
Ollaanpas pikkusen järkeviä.
Toisella saattaa olla kauheat fyysiset tuskat, omaiset kuolleet kauhealla tavalla, ei oo ruokaa ei mitään. Kun vertaa siihen "toisen pikku juttuun", niin heiveröiseksi se "pikku juttu" jää.
Joskus kun itse olen ollut aallon pohjalla ja ruvennut vertaamaan "omiani" toisten todellisiin, niin kyllä on ollut aiheellista ottaa järkevää perspektiiviä omiin "pikkuruikutuksiin" ja terästäytyä.
Kun kuitenkin ne omat ajatukset vaikuttavat omaan mielentilaan.
Ja on ihan aiheellista huomauttaa välillä täällä että tarttukaapa itsekin asiaan ja fiksailkaa itse, niin on muutkin tehneet.
Jos ei auta, niin menkää juttelemaan jonkun kanssa joka auttaa, ja tehkää neuvojen mukaan. Ja olkaa pikkasen reippaampia vaikka ja yrittäkää.
Kyllä ne asiantuntijat parhaansa yrittävätEdelleenkään sää et pääse toisen pään sisälle ja pysty tietämään sen henkisen tuskan määrää vaikka faktat olis mitkä.
- perspektiiviä
Moi, joo en pääse.
Toivon sulle kuitenkin kaikkea hyvää ja että päästät iloa mieleesi!
Kaunis kesä ja linnut laulaa.
Lämpimät terveiset sulle ja halit! - masista
Ap. ei taida oikein ymmärtää masennusta? Sama kuin sanoisi syöpään sairastuneelle mikset sä nyt itse paranna tota tautias liikunnalla ja ruokavaliolla.
Kyseessä on kuitenkin mahdollisesti henkeä uhkaava sairaus, joka pahimmillaan johtaa totaaliseen lamaantumiseen ja toimintakyvyttömyyteen tai elämänsä päättämiseen oman käden kautta, koska olo on niin valtavan huono eikä jaksa enää ja näe itsessään tai elämässään mitään hyvää.
Lievään alkuvaiheessa olevaan masennukseen voivat omahoitokeinot auttaa, mutta vakavasti masentuneelle typerintä mitä voit sanoa on "ota nyt itseäsi niskasta kiinni", kun ihminen ei välttämättä edes pysty enää itsestään huolehtimaan, esim. laittamaan ruokaa tai peseytymään. - aurinkoistapäivää
Jospa ymmärrän niin hyvin että just siks uhoan täällä?
Mitä tulee tuohon syöpäänsairastumisesimerkistä, niin eipä välttämättä pidä paikkaansa väitteesi.
Lukaisepa Norman Cousinsin kirja: Näin voitin sairauteni.
Voi tietysti aina väittää että "amerikkalaista hömpötystä", mutta voi myös ajatella että "kas näin".
Valinta on oma. No tämä Norman parantui jopa tapauksessa syövästä.
Ja aina voi nähdä itsessään edes jotain hyvää!
Vaikkapa vain sen oman uppiniskaisuutensa, joka pitää hengissä.
Takuulla löytyy hyvää kun rupeet katselemaan.
Lue Mika Waltarin runo, oliko sen nimi jotenkin "Aurinkolaulu kaukaa Assasista" tai jotain sen nimistä. Minua ainakin auttoi aikoinani ja täällä vain iloisena porskuttelen eteenpäin ja jakelen neuvojani. -
Aurinkoista päivää itse kullekin! - Tekemiäni_huomioita
Et ole itse kokenut masennusta. Siksi et voi asettua toisten asemaan, tai ymmärtää heitä.
Tarkoitusperäsi on ehkä hyvä. Mutta jos alat antaa neuvoja hieman kritisoivaan tyyliin, tai rinnastaen muihin sairauksiin, se ei mene perille. Et saa sillä tavalla vastakaikua. Jos todella haluat auttaa, sinun pitää itse kokea masennus, sen toivottomuut, ahdistuneisuus, lamaantuminen, väsymys ja toivottomuus. - Kaikki se mitä siihen liittyy. Et sinä tuolla ylimielisellä asenteella ja ylenkatseellisuudella pysty auttamaan ketään. Asetat tuolla tavalla tehdessäsi itsesi jotenkin muita ja etenkin masennusta potevia ylemmäksi.
Anteeksi jos olen väärässä, mutta ainakin tällainen mielikuva minulle vain jotenkin tulee .
Ajoittain olet oikeilla jäljillä ja jopa tsemppaat ihmisiä. Mutta sitten jotenkin tulee sellainen tunne, että jotain puuttuu, en tiedä vain mitä. Ehkä toivoisin näkeväni vähän enemmän empatiaa, tai ihmisten erilaisten elämäntilanteiden syvempää ymmärtämistä. - huomiotahuomioita
Olen kokenut masennuksen, mutta en ole sitä tyyppiä että revittelen sitä eteenpäin ja säälin itseäni.
En minä tartte vastakaikua.
Tuo sinun esittämäsi "ylimielinen asenne" on sinun asenteesi, ei sekään haittaa, koska en tartte sitäkään "pallia".
Olen täällä ollut yrittämässä auttaa muita. Esim tää tsemppaaminen on erittäin hyvää muille!
Kerron suoraan ja reippaasti, että älkää vain märehtikö, vaan tehkää itse jotain ja että aina kannattaa yrittää.
Nykyisinhän on tämä löpölöpö"empatia" päivän muotisana. Tosiasiassa se ei auta niin paljon kuin selvä toteamus, että "nosta itse se häntä pystyyn, toimi, mee hoitoon, noudata ohjeita, katso että vitamiinit on kunnossa, hanki itsellesi hyvä harrastu, lue viisaampien kirjoja jne.
Ja mitä se "toivottomuus" on - aina on toivoa!
Sama nykyajassa käyttää muoti-ilmaisua "heti ollaan kritisoimassa" Kritiikki on hyvä asia muuten.
Mitä tulee rinnastuksiin, niin joku muu edellä rinnasti masennuksen syöpään ja totesin vain että syövästäkin voi parantua ja viittasin kirjaan. Itse olen myös parantunut moninaisista vaivoista omalla elämänmyönteisellä tavallani. Otan itseäni "niskasta kiinni" ihan joka aamu muuten! - Hyijv
Juurikin alottajan takia pysyn mahollisimman paljon erossa ihmisistä. Ihminen on universumin suurin pettymys. Nykyään on niin harvoin mitään aitoja, syvällisiä ja kivoja asioita koska ihmiset haluavat olla ilkeitä toisilleen.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kadonnut poika hukkunut lietteeseen mitä kalajoella nyt on?
Jätelautta ajautunut merelle ja lapsi uponnut jätelautan alle?944182- 272285
- 2002136
Kalajoen hukkuneet pojat olivat tummaihoisia
Jälleen kerran, hukkuneet tai heikon uimataidon vuoksi vaaraan joutuneet olivat muita kuin suomalaisia. Turha viisastell1011952PoIiisi jahtasi mopopojan hengiltä
Toivottavasti on s i n i v u o k k o nyt ylpeä itsestään, kun ajatti teinin päin lyhtypylvästä. https://w3941744- 1431337
Emme voi elää velaksi, sanoi Riikka
Valtionvelan odotetaan nousevan 86,3 prosenttiin bruttokansantuotteesta vielä kuluvan vuoden aikana. https://www.iltale1001249Et halua kohdata niitä tunteita ja asioita, joita minä herätän sisälläsi
Vastustelet. Yrität esittää, että kaikki on hyvin. Leikit perhettä.321045Miksi epäilit kaivattusi kiinnostuneen
Juuri sinusta? Mihin piirteisiin hän aikanaan saattoi sinussa ihastua? Olivatko ne yhtään samoja asioita joihin itse iha72956Minkä asian haluaisit muuttaa kaivatussasi?
Mikä kaivattusi luonteessa tai ulkonäössä ärsyttää sua?78815