Jatkuva ahdistus! Mikä minua vaivaa?

Näin maallikkona heittäisin mutulla väitteen että ahdistus on yleisoire, sen voi laukaista miljoonat eri syyt.

Ensiksi pohtisin onko ehkä jollain aivokemiaan vaikuttavilla aineilla syynsä tilanteeseen. Alkoholi, lääkkeet, epäterveellinen ruokavalio. Lisäksi pohtisin liikunnan tarvetta..

Seuraavaksi elämänhallintaan liittyvät seikat ja yleinen elämäntyytyväisyys. Mikä on sun taloudelliset edellytykset elää täysipainoista elämää ja minkälainen turvaverkosto sulla on ympärilläsi, sekä kuinka tyydyttävää sun sosiaalinen elämäsi on..

Mainitsit myös rankan elämänvaiheen lähihistoriastasi. Moni märehtii asiaa hetken ja kun pahin tuska hellittää, niin tuumataan että homma on lusittu. Jollakin tuokin voi toimia, mutta monelle asioiden läpikäyminen tunnetasolla antaa vasta helpotuksen. Minä kirjoitan kokemani vaikeudet paperille, koen että asioiden käsitteleminen on syvempää kun joudun työstämään asiaa saadakseni puettua sen järkevään ja loogisesti ymmärrettävään muotoon. Kirjoittaessani elän myös asiat tunnetasolla uudelleen, se tuntuu helpottavan minua.

Hei. Ongelmasi on tässä lauseessa hyvin tiivistetty:

"Mikä minua vaivaa? Ennen olin iloinen ja elämänmyönteinen ihminen, enkä pelännyt tällaisia asioita. Elämä tuntuu menevän hukkaan näin. Haluaisin elää, mutta pelkään elämää ja olen alkanut välttämään kaikkea mikä pahentaa tätä ahdistavaa olotilaa."

Ensimmäiseksi, niin kauan kun sanot " mikä minua vaivaa? " et tule parantumaan.. Pitäisi hyväksyä ahdistus, kun hyväksyt, se LÄHTEE.

Esim, jos aamulla ahdistaa, älä välitä siitä, vaan anna olla. Jos taistelet pahaa oloa vastaan, se vain pahenee. Hyväksyntä siis tarkoittaa, että annat pahan olon vain olla.

Toiseksi PELOT rajoittaa sinun elämääsi. Niin kauan kuin pelkäät, et tule parantumaan. Kysy itseltäsi, onko se oikeasti totta vai pään sisäinen tunne, että pelkäät? Helppoa ei ole, mutta se mitä sinun pitäisi tehdä, on mennä pelkoja kohti, pienin askelin.

Olethan ennen nauttinut elämästäsi, nii mikset tekisi kaikkea, mikä parantaisi sinua?

Tässä loistava artikkeli alan ammattilaiselta. Kannattaa myös lukea muut blogikirjoitukset.

http://paniikkihairio.fi/kuinka-paasee-eroon-ahdistuksesta-paniikkihairiosta-jatkuvasta-pahasta-olosta/

Olet töissä, niin suosittelen sinun varaamaan tuolta sivulta Arin Skypeterapiaa, pääset ongelmista pois.

Toivottavasti tämä selvensi asiaa.

Hei. Ahdistuneelle pitää sanoa suoraan. Se on vain tosiasia, että ei tälläisesta ongelmasta pääse eroon ilman ajatusten kyseenalaistamista. Tuo on totta, että et parane, jos et muuta käyttäytymistä. Siitä ei pääse mihinkään.

Itse paranin juuri niin, että tein päinvastoin mitä mieli käskee. Esim. En taistellut tai paennut ahdistavassa tilanteessa.

Käyttäytymisterapeutin kommentti on ihailtavaa ja niin TOTTA. Ahdistuneelle se on takapakki, mutta miettikkää sitä. Tehkää se. Teitä vain ärsyttää, kun ette pääse ongelmasta eroon.

Minua ahdisti media. Lopetin kaikenlaisten keksittyjen uhkakuvien ja valeuutisten lukemisen. Se varmaan tapahtui kun MV lehti tuli mukaan kuvioihin.
Tajusin, että mitä soopaa meidän yle-is-il-mtv ja monet muut työntävät.
TV:n heitin jo aikasemmin pois, kun pelkkää homotusta jatkuvasti.
Sairaita medioita siis. Sairaus sairastuttaa muutkin, jos niiden kanssa on tekemisissä.
Sitten nämä matu ja mamu vyöryt. Ne ovat todellisia ja en ole näiden kanssa missään tekemisissä.
Kun ostan pizzaa, menen kotipizzaan jne.
Minä äänestän jaloillani. En ruoki vääriä arvoja enkä missää tapauksessa lue valeita ""uutisina"".
Eli kun lopetin kaiken sonnan lukemisen ja tukemisen( lopetin hesari tilaukset yms), niin kas kummaa. Olo alkoi paranemaan.
Leffatkin ostan dvd muodossa, niin ei tarvitse mitään tv aivopesua ihmetellä.

Monet ahdistuvat, kun heidän nuppiaan pestään ulkoa päin, kysymättä tai varoittamatta.
Minun lääke on se, että lopeta kaikki yhteys mediaan.
Huomaat voivasi paremmin joka päivä.
Lisäksi joku harrastus voi olla hyvä, jossa ei tarvitse kulkea iltamyöhään.

Minten Janna voit, oletko saanut lohtua vastauksista. Niin se on että kun on huolia ja vaikeuksia, niin sitä silloin vain menee, adrenaliinin voimalla ja ei pysähdy miettimään. Sitten kun tilanne helottaa, niin se jännitys ryöpsähtää päälle. Vapaa-ajajoilla kannattaa tehdä mukavia juttuja, huilalta. Puhuminen ja höpöttäminen ainakin iseä tuollaisen jäljeen on auttanut.

Minullakin on vieläkin ahdistusta. Olen löytänyt DARE kirjan, kirjailija Barry McDonagh. Se on Englannin kielellä ja se auttaa. Kirjailijalla on itse ollut panikkia ja ahdistusta. Olen yhtä mieltä 'käyttäytymisterapeutin' kanssa.
Toivon sinulle kaikkea hyvää!

mielestäni esim halvaantuneelle parannuskeino on käydä kunnon juoksulenkillä. siinä sitä ihan huomaa että kyllähän ne koivet toimiikin ja että olinpa tyhmä kun en tätä kikkaa aiemmin tajunnut.

Aloittaja tässä taas. Jäin kuun alussa kesälomalle ja tämä on auttanut todella paljon tähän ahdistavaan oloon. Lomalle jäädessäni täyttelin netissä kokeeksi ahdistusta mittaavan testin, josta sain täydet pisteet. Masennuskyselystä tuli 17 pistettä. Ajattelin jo varaavani psykiatrille aikaa lääkehoidon (masennuslääke) aloittamisen toivossa, mutta ajattelin antaa ensin loman kulua ja katsoa sitten. Nyt on ihan hyvä jo olla. Ilmeisemmin kaikki vain työstressiä tai liikaa kuormitusta?

Ahdistusta täälläkin. Nykyään tosi lievää jos ollenkaan, mutta kesäkuu oli kyllä elämäni rankin kuukausi. silloin kaikki laukesi. Ensin luulin saaneeni jonkin vatsapöpön ulkomailta, joka lopulta olikin vain ahdistuksen tuomia fyysisiä oireita? Tutkittiin päästä varpaisiin ja olin varma et mulla on joku vakava sairaus johon kuolen! Monta päivää elin ns. "viimeistä päivää" kunnes päiviä meni... tajusin ettei tämäkään ollut viimeinen? Muuta syytä ei ole löydetty kuin oma pääkoppa. On se kumma miten mieli voi tuottaa tälläisiä oireita kuten minulla oli; lievää kuumetta, oksentelua/täysi ruokahaluttomuus.. välillä oli rintakipuja, joskus selkä. Lopulta meni yöunet ja aloin pelätä oikeastaan kaikkea, koin muutaman haju ja kuuloharhan ja tajusin et tää on oltava psyykkista. Myös muutamia paniikkikohtauksia tuli.

Olen myös miettinyt pientä mahdollisuutta psykoosiin? Voiko ihminen olla suht toimintakykyinen sen aikana? Mä ite pystyin juuri keittämään kahvit, laittamaan mikroruoan itselleni ja käymään lääkärissä. Muuta en tehnyt juurikaan moneen viikkoon, paitsi kävin välillä suihkussa.

Minut pelasti apu, jota hain. Olen päässyt viikottain puhumaan sairaanhoitajalle ja olisin päässyt tarvittaessa osastolle asti. Läheiset myös auttoi, menin äitini luo useiksi päiviksi.

Mutta palataan tähän kirjoittajaan joka aloitti tämän, minun neuvoni ovat:

- Yritä poistaa/vähentää kaikkia kuormittavia tekijöitä ainakin vähäksi aikaa, esim. kevyempää työtä jos mahdollista, antaa kotitöitä muille. Yritä katsoa mitkä asiat kuormittava sinua. Onko se työelämä? parisuhde? Suhteet muihin? Yksinäisyys? rahaongelmat?

- Aloita joku miellyttävä harrastus/tekeminen. Se voi olla kans jokin uusi juttu. Mutta sellaista mitä teet mielelläsi.

- Puhu jollekkin, vaikka täällä, hae vertaistukea, itseäni auttoi paljon kun pääsin puhumaan muiden kanssa ja huomasin etten ole yksin.

-Kokeile ensin ilman lääkitystä, itse koin tarpeelliseksi aloittaa koska en pystynyt edes lukemaan pahimmassa ahdistunesvaiheessa ja minulla oli jonkinverran pakkoajatuksia.
Jos aloitat lääkityksen, googlee tietoa; mahdollisiimman kevyt ja helposti lopetettava.

-Hyväksy kaikki mitä pääkopassa ja elämässäsi tapahtuu. Ite aloin parantua hyväksyttyäni että mulla on jonkinsortin masennus ja ahdistuneisuus ja tätä elämä nyt on. En enää verrannut edellistä elämää, jolloin tein kaikki erilailla. Aloin ajatella et hyväksyn tämän ja koitan pärjätä tämän kanssa, ei ihminen täysin muutu toiseksi vaikka luulin olevani jo joku toinen. Päivä kerrallaan, älä murehdi liikaa menneitä, ne ovat menneitä. Äläkä tulevaa, se on vasta edessä :)

Kun yksikään psykologia ei auta, muistuu mieleen että elämä on.