Menestykseen tie

Jokaisella lienee oikeus kirjoittaa kuten haluaa. Ja opiskella mitä haluaa. Ja elää omalla tyylillään. On sitten kyseessä Teatterikorkeakoulun d-linja tai Aallon Elokuva- ja tv-käsikirjoitus -pääaine.

En myös ihan pääse sisälle ajatukseen, jossa kirjailija vertaisi omaa erityistä elämäänsä toisen erityisen elämään. Johtaako se mielenkiintoisiin asioihin? En ole ihan varma.

Kaiketi menestys on monien sattumien summa. Kannattaako siitä huolestua?

Maailma ei ole velvoitettu välittämään. Ei siitä, että joku haluaisi kirjailijaksi, toinen laulajaksi ja kolmas lääkikseen. Pitää vain osata hommansa. Kukaan ei kenenkään kirjoja lue sympatiasta tai että haluaa tukea jonkun unelmaa. Teoksen pitää puhua puolestaan. Enkä nyt mitenkään yritä lytätä. Oma käsikirjoitukseni sai juuri kasan hylsyjä. On se minullekin sääli, etten ole saanut mitään kunnon palautetta, että voisi työtään muokata. Palaute ei kuitenkaan ole kustantajan tehtävä. Siihen löytyy omat maksulliset palvelunsa.

Ei ole mahdollisuutta todella "opiskella mitä haluaa", joillakin on se mahdollisuus, ei jokaisella....valitettavasti.

Miten sellainen jota ei jätä valitsematta voisi olla muuta kun pääaine, kysympä vaan. Jokaisella on ennennäkemätön tulokulmansa asioihin myös näissä asioissa, joten lienee turha jättää kertomatt sitä, kuten kaikki näkyvät tekevän, eikä siitä pidä syyttää ulkopuolisia, jotka ovat kirjoittamisellaan raivaamassa uraa, kuten alle kirjoittanut.

joillakin voi olla niin, ettei ole rahaa opiskella vaikka taitoa olisikin,,,tai kotiolot sellaiset, että kulttuurin harrastaminenkin on rikos. sellaisesta sairastuu moni eikä koskaan uskalla kirjoittaa julkisesti, ties vaikka miten hyviä romaaneita jää julki tulematta. sitten ollaan kunnollisia duunareita.

Minäkin sairastuin juuri siksi että en saanut luoda kulttuuria kun kodissani oli velvoite kuluttaa kulttuuria ja luoda ura kulttuuriin niin että lennän nenälleni oman elämäni huomioiden kanssa johon liittyy aiheita siitä että ihmiselämä on liian painava asia tälle planeetalle. Olen julkaissut silti aiemmin teoksen ulkomailla mutta nyt olen taas täällä ja hyväksyn sen että en ole sellainen kirjoittaja jonka sanoissa tyhjä ylenee ja ylipäätään olen sangen yksinäinen ja se lienee lopullista sillä olen väärässä paikassa. En ymmärrä teitä.

Jatkoon?

http://lumooja.fi/novelli-Ⓐvanto/

huispatihutaa.

Mielettömät farmarit kun meni kenkien päällä!

Oikein hyvä. Lopun herkku lukijalle kaipaisi vielä buustaamista, lukija ei täydellisesti tyydyty lopussa. Voisi käyttää novellin muita (härö-)elementtejä ja nostaa ne uudelle tasolle. Vielä oudommalle levelillle ja sitten loppu.

Eihän farmarit voi mennä kengän päälle jos on lyhennetty oikein ja kenkä on huttaa nahkaa.

Miten lieneekin voisi menestyä kirjailijana jos ei saa muutakun hylsyä ja henkilökothaisessa elämässään ei ole taivaalta tipahtanut yllätyksiä kuten erään paljon palkitun kirjailijan jonka mies olikin nainen ja tipahti taivaalta mikä tietää taas p a lkintoa ja jajatkoteosta.

* En ihan ymmärrä, miten taidealalla menestykseen vaikuttaa henkilökohtaisen elämän tragediat tai farssit.

* Mitä hylsyihin tulee, suuri osa kirjailijoista on niitä läpi maailman kirjallisuudenhistorian saanut ja tulee saamaan.

Sikäli se on minun kirjoittamien kanssa kuin huonoa tanssia harjoittavien miespalleriinojen, että se vaatii paljon harjoitusta onnistuakseen eikä siitä tule yhtään palkintoa eikä senpuoleen kirjaankaan, mutta olen toiveikas ajasta toiseen ilman ilmasta tippuvaa draamaturgia tai vastaavaa opillista tasoa.

* Tanssiminen on itsekursin yksi tiukka muoto, kirjallisuus sisältää paljon harjoituksia myös.

* En usko, että dramaturgian opettaja avaa ilmasta ja tyhjästä oppilaaseen taitoa, joka sisältää henkilökohtaisen taidenäkemyksen. Mutta ei kai siitä haittaa ole.

* Taidekorkeakouluihin pääseminen ei ole helppoa, mutta loppututkinto ei takaa ammatillista, kantavaa uraa.

Se mies joka tipahti taivaalta joka oli nainen on varmasti tyytyväinen omassa kehossaan, joten siinä mielessä yliopisto on hyväksi jos siellä tajuaa tämän.

Ei ne tajunneet ylipistosivistyksestä huolimatta että media poimii pusinat rullasta ja yleenkin toimittajat ovat älyn kääpijöitä.

Monet muutkin ovat nykyään älyn näivettäjiä, ei vain toimittajat. Some loi löysät hosujat jotka osaa kaiken kun näkevät professionaalisia unia valveilla omasta osaamisestaan. Tätä lapasta on helppo taluttaa kasan kautta kassalle ja viihtymään.