Ensi kesänä olis tarkotuksena ottaa koira. En oikeen vaa tiedä et minkä rotunen. Oon täs miettiny labradorinnoutajaa, mut en sit oikee viittis ottaa rotukoiraa ku ne kasvattajat on yleens vissii vähä sellasii, että he kyselevät näitten koirien perään, tulevat asiakkaiden kotiin tarkistus käynneille koiran olosuhteista ja ostaessa tenttaavat asiakkaat huolellisesti. Onhan tässä myös vähän se, että ainenkin useasti vaikuttavat vähän omahyväisiltä. Siis hyvähän se, että varmistaa koirien hyvin voinnin, mutta en ihan hirveästi haluaisi jotain ylimielisiä tenttaavia kasvattajia kotiini.. Siis jos asia olisi vaikka niin, että kun koira on ollut asiakkailla kuukauden verran, kysyy kerran kuulumisia ja miten koira on asettunut uuteen kotiinsa. Kerran voisi tulla ehkä käymäänkin pikaisesti, mutta thats it. Liika on sit jo liikaa. Hyvän maun rajoissa on ihan jollain tasolla ok. Jos koiran ostan, niin se on se koira minkä haluan elämääni. En ihan kaupan päälle niitä välttämättä kasvattajia haluaisi. Joten siitäpä syystä vaakani on vähän kallistunut sekarotuisen puoleen.
Joten jos joku näihin muutamaan kysymykseen joku voisi vastata. Haluan vielä lisätä, että nämä kysymykset saattavat olla vähän hölmöjä, mutta kysyn nyt kuitenkin. Kiitos jos vastaat!!
1. Onko teillä mitä sekarotuisia koiria? Jos on, niin millainen on luonteeltaan, tottelevaisuudeltaan, kouluttavuudeltaan ja mitä rotuja koirassasi on? Entäpä terveys? Kenelle juuri sinun omaa koiraasi suosittelisit, jos puhutaan täsmälleen samallaisesta koirasta kuin sinulla?
2. Jos sinulla on rotukoira, millaista kokemusta sinulla on kasvattajista? Tenttasivatko, ottivatko yhteyttä ja ovatko kenties käyneet teillä kotona hankinnan jälkeen?
Jos täällä on joku itse rotukoiran kasvattaja, kertoisitko oman näkökulmasi yllä mainitsemiini juttuihin? Miten itse olet toiminut asiakkaiden kanssa? Oletko pitänyt yhteyksiä tai käynyt tarkistamassa koiran tilaa? Voitko vähän avata minulle asiaa idioottivarmasti?
Niin ja jos voit syystä kuin toisesta vastata kasvattajana näihin pariin kysymykseen:
Minkä ikäinen olet?
Paljonko sinulla on kokemusta?
Nainen vai mies?
Millainen olet luonteeltasi ja millaista elämää vietät?
Kysyn nyt ihan vain nuo neljä idioottimaista kysymystä, koska mun ajatus rotukoirien kasvattajista on niin ahdasmielinen ja jos on siel jossain jotaa ihan erilaisii ku kuvittelin ni haluan vain tiedostaa että teitäkin on olemassa. Ja siis jos tohon vastaatte ni älkää liiotelko sit liikaa koska kuka siit hyötyy.. Ja vaikka noi kysymykset on mitä on, ni jos te vastaatte 150% rehellisest, ni se ei oo teilt mitää pois ku en teiän henkilöllisyyttä tiedä.
Noi kysymykset on vaa mun henkilökohtasten ennakkoluulojen takia. Okei? No thanks jos ees joku pystyy johonkii kysymyksee vastata. Sori kasvattajia kohtaan jos ilmaisin asioita liian stereotypisesti.
Joten jos joku näihin muutamaan kysymykseen joku voisi vastata. Haluan vielä lisätä, että nämä kysymykset saattavat olla vähän hölmöjä, mutta kysyn nyt kuitenkin. Kiitos jos vastaat!!
1. Onko teillä mitä sekarotuisia koiria? Jos on, niin millainen on luonteeltaan, tottelevaisuudeltaan, kouluttavuudeltaan ja mitä rotuja koirassasi on? Entäpä terveys? Kenelle juuri sinun omaa koiraasi suosittelisit, jos puhutaan täsmälleen samallaisesta koirasta kuin sinulla?
2. Jos sinulla on rotukoira, millaista kokemusta sinulla on kasvattajista? Tenttasivatko, ottivatko yhteyttä ja ovatko kenties käyneet teillä kotona hankinnan jälkeen?
Jos täällä on joku itse rotukoiran kasvattaja, kertoisitko oman näkökulmasi yllä mainitsemiini juttuihin? Miten itse olet toiminut asiakkaiden kanssa? Oletko pitänyt yhteyksiä tai käynyt tarkistamassa koiran tilaa? Voitko vähän avata minulle asiaa idioottivarmasti?
Niin ja jos voit syystä kuin toisesta vastata kasvattajana näihin pariin kysymykseen:
Minkä ikäinen olet?
Paljonko sinulla on kokemusta?
Nainen vai mies?
Millainen olet luonteeltasi ja millaista elämää vietät?
Kysyn nyt ihan vain nuo neljä idioottimaista kysymystä, koska mun ajatus rotukoirien kasvattajista on niin ahdasmielinen ja jos on siel jossain jotaa ihan erilaisii ku kuvittelin ni haluan vain tiedostaa että teitäkin on olemassa. Ja siis jos tohon vastaatte ni älkää liiotelko sit liikaa koska kuka siit hyötyy.. Ja vaikka noi kysymykset on mitä on, ni jos te vastaatte 150% rehellisest, ni se ei oo teilt mitää pois ku en teiän henkilöllisyyttä tiedä.
Noi kysymykset on vaa mun henkilökohtasten ennakkoluulojen takia. Okei? No thanks jos ees joku pystyy johonkii kysymyksee vastata. Sori kasvattajia kohtaan jos ilmaisin asioita liian stereotypisesti.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Luin ton mun tekstin uuestaa, löysin kirjotusvirheit mut jos nyt viititte keskittyy mun pointtii ja unohtaa mun virheet okei?😂
Siis voi hyvää päivää, mitä juttuja... Mistä sinä olet tarkalleen ottaen saanut sellaisen käsityksen, että koirien kasvattajat tenttaavat kohtuuttomasti ja ylimielisyyttään käyttävät vapaa-aikaansa tunkeutumalla pennunostajien kotiin niin ennen myyntiä kuin sen jälkeenkin? Minä en tähän ikään mennessä ole koskaan sellaisista kasvattajista kuullut, vaikka olen koirien parissa elänyt koko elämäni työnikin puolesta. Neljä koiraa olen ostanut, eikä yhdenkään kasvattaja ole koskaan kotonani käynyt saati muutenkaan tehnyt elämästäni hankalaa, saati että olisin kuullut kenenkään muunkaan toimineen tuohon tyyliin. Kyse ei siis todellakaan ole mistään stereotypiasta, kuten itse tunnut luulevan, vaan ihan totaalisesta äärimmäisyyksiin menevästä VAINOHARHASTA.
Jos sinusta ja elämäntilanteestasi kysyminen hirvittää, niin sen voit välttää yksinkertaisesti sillä, että kerrot oma-aloitteisesti itse itsestäsi tarpeeksi, jotta kasvattajalla ei ole tarvetta enää tarkentaa tilannetta itselleen, jotta hän voisi perustellusti päättää, oletko sovelias omistaja juuri kyselemällesi rodulle/pennulle. Minulta eivät kasvattajat ole koskaan tarvinneet kysyä ainuttakaan kysymystä, joten tenttaukseen en ole joutunut, sillä olen ihan itse ymmärtänyt kertoa olennaiset asiat kasvattajalle ensimmäisessä yhteydenotossani. Kotiani ei myöskään yksikään kasvattaja ole koskaan halunnut tarkistaa edes etukäteen, saati yrittänyt päästä kylään jälkikäteenkään. Jos nyt jokin hyvä syy olisi sille ollut, että joku olisi joskus ollut tulossa, niin ei minulla mitään ongelmaa olisi ollut oveani avata ja keittää kahveta tutulle ihmiselle. Jos sinulla on vaikeuksia avata oveasi muille, niin kertonee enemmän sinusta kuin siitä, joka olisi ovella ollut.
Yksikään koirieni kasvattajista ei koskaan ole myöskään kysellyt kuulumisia. Ei koskaan. Yhden facekaveri olen, joten hän näkee toki sieltä, jos olen koirasta jotain joskus päivittänyt. Kuvittelet itsestäsi liikoja, jos luulet kasvattajilla olevan niin paljon ylimääräistä vapaa-aikaa, että sinun kuulumisiasi on aikaa kysellä tuon tuostakin. Koska kaikki pennut ovat kasvattajille rakkaita, niin sinun olisi äärimmäisen kohteliasta ihan itsenäisesti kertoa kuulumisiasi edes yhden kerran sen jälkeen kun pentu on kotiutunut. Ei kai se voi olla liikaa vaadittu? Kasvattajat eivät sellaista pääsääntöisesti vaadi eivätkä itse sinua lähesty, mutta ovat kyllä erittäin iloisia siitä, jos vaivaudut itse kertomaan edes kerran, miten sinulla ja uudella pennulla on mennyt. Niin helpolla pääsisit siitäkin, niin ei tarvitsisi hikoilla, josko kasvattaja kohta kehtaakin minulle sähköpostia lähettää.
Kasvattajia kohtaan kokemasi vainoharhat menevät siis minulta ihan totaalisesti yli hilseen ja hetken aikaa jo ajattelin aloituksesi olevan sairasta pilaa, jonka tarkoitus on vain mollata rotukoirien kasvattajia ja ylistää seropeja. Seropien kasvatuksessa on hurjasti eettisiä ongelmia kuten se, ettet pysty tarkistamaan kasvatusolosuhteita (esim. emon pennutusten määrä ei ole missään tarkistettavissa), olet täysin omillasi, jos koirassa ilmenee jotain perinnöllistä vikaa ja useimmiten sekarotuiset ovat käytännössä täysin sikoja säkissä. Niiden taustalla on usein niin paljon erilaisia luonteen ja ulkomuodon määrääviä geenejä, ettet voi millään tietää, millainen koirasta on aikuisena tulossa. Siksi sekarotuisia kodinvaihtajia ovat apulat ja torit pullollaan, sillä pennusta kasvoikin jotain ihan muuta, kuin minkä kanssa uusi koti hyvin yhteen soveltuu. Siinäkään ei siksi ole mitään järkeä, että kyselet muiden seropikokemuksista, sillä yksikään seropi ei ole toisensa kaltainen, vaikka rodut niiden taustalla olisivat suunnilleen samat. Ainoastaan rotukoirista voit tietää, mitä niistä on aikuistuessaan luvassa, jolloin voit valita juuri sinulle ja elämäntilanteellesi sopivan koiran. Samalla voit myös varmistua siitä, ettet tue pentutehtailua ja nukkua siksi yösi hyvin.
Tässä onkin vissiin taas hyvä esimerkki siitä, että halutaan koira mahdollisimman vähällä vaivalla ja mahdollisimman olemattomilla velvollisuuksilla. Jännä, miten juuri sellaisille aina päätyy se sekarotuinen piski, jonka kasvattaja ei ole sen vastuuntuntoisempi kuin uusi omistajakaan.
Juuri tämänlaisten harhakuvien takia rehottaa pentutehtailu.. Just oli juttua naisesta joka oli tuonut tuhottomasti pentuja suomeen ja myynyt ja suurin osa sairaita,..
Onko tosiaan niin kamalaa ihmisille jos joku kysyy jotakin? Minusta se on vaan ihan hyvä jos kysytään jos joku asia askarruttaa ja ei tule selville kun pentua kyselemään alkaa.
Multa ei ole kukaan kasvattaja koskaan tentannut paljon mitään, eikä ole kotia halunnut nähdä ennen eikä jälkeen. Ainut asia mitä nykyisen koirani kasvattaja halusi tietää on aiempi koirakokemus. Tapaamisia pitää toisinaan pennun ostajien kesken mutta niillekään ei ole pakko mennä jos ei halua tai asuu liian kaukana. Itse olen pariin mennyt koska mielestäni oli kiva tavata pentueen muita pentuja.
Kokemus rotukoiran ottamiseseta, olen 25v.
Varmasti riippuu kasvattajasta että millainen maku jää hänestä mieleen, varmasti kun käyt pentua katsomassa saat jonkinlaisen kuvan hänestä ihmisenä ja siitä haluatko/haluaako hän olla tekemisissä pennunoston jälkeen.
Omat kokemukseni ovat olleet hyvät, toisen kasvattajan kanssa vaihdetaan joulukortit ja kerran vuodessa kuulumiset sähköpostilla, ihan sellaista yleistä näitä terveys tai käytös juttuja on ilmennyt ja tätä ja tuota mukavaa. Toinen on taas aktiivisempi pitämään yhteyttä ja on kyllä todella mukava kannustaa ja kouluttamisessa järjestää erilaisia tapaamisia ja menoja, ei yhtään ylimielinen vaan asenteella kaikki haluavat saa tulla ei ole pakko mutta tämmöistä kivaa tehtäisiin jne. Itsekin olen harkinnut joskus tulevaisuudessa erästä rotua kasvattavani ja haluaisin itse varmasti kuulla jälkeenpäin kuulumisia edes harvakseltaan ja auttaa jos tulee ongelmia. Itse näen kasvattajan tukiverkon osana.