Bagration - Saksan materiaalitappiot

Kuitenkin Bagration oli suunniteltu jo varmaksi kuoliniskuksi Wehrmachtille, ehkä saksalaiset eivät yksinkertaisesti saaneet enää kuljetettua kalustoaan mukanansa, ja tuhosivat sen itse. 38:sta keskisen armeijaryhmän divisioonasta 28 tuhoutui. Tarkoituskin oli syvän operoinnin mukaisesti, että niitä ei ryhmitetty enää. NKVD sai koko rintaman liikkeelle kerralla valehyökkäysten jälkeen. Saksan palokuntamalli ei voinut toimia massoja vastaan.

Mitä primitiivisemmät asevoimat ja heikompi ilmasuoja sitä suuremmat miehistötappiot. Bagration oli vain yksi esimerkki II maailmansodassa mitä ilmaherruuden menettäminen ja eteenkin oman ilmasuojan mitättömyys voi aikaansaada. Suurtappion.

Saksan Luftwaffen lentokonemääriä vielä oleellisempaa keväästä 1944 lähtien oli lentopolttoaineen saatavuus. USAAF näet tuhosi keväällä 85% synteettisestä polttoainetuotannosta. Myös muu polttoainetuotanto laski samaan aikaan Saksan armeijankin polttoainesaanti romahti 50%:lla ja ilmavoimien lähes 80%:lla.

Luftwaffen lentokoneet idässä olivat myös huomattavasti enemmän ajastaanjäljessä olevaa kantaa kuin lännessä olevat: syöksypommittajia, Heinkel 111-pommikoneita ja "yöhäirintäkoneita". Vuonna 1944 Luftwaffe lähetti myös kokemattomimmat lentäjät itärintamalle. Tästä on viitteitä myös esim Osasto Kuhlmeyn tavattoman suurina ei-taistelullisina lentokonemenetyksinä.

Luftwaffe oli joutunut alkuvuonna 1944 länsiliittoutuneiden pahasti raiskaamaksi. Seuraukset näkyivät myös itärintaman maasodassa.

Vuonna 1944 enää 12-13% Saksan ilmatorjuntatykeistä ja vain 18-20% hävittäjälentokoneista oli itärintamalla. Kun lentopolttoainetta oli saatavilla käytännössä enää vain 20% normaalitarpeesta putosivat lentomäärät. Eteenkin pitkät pommituslennot. Itärintamalla Saksa siirtyi käyttämään yksimoottorisia koneita. Lentojen määräksi on vuodelle 1944 ilmoitettu 183 000 eli 30% vähemmän kuin vuotta aiemmin. Romahdus toukokuun jälkeen on ollut todennäköisesti 60% lentomäärissä verrattuna kesään 1943. Tappiot lentosuorituksiin verrattuna pysyivät samana: 0.7%. Länsivaltoja vastaan tappiot olivat lentosuorituksiin verrattuna 8-kertaiset, 5.4%.

Ihan kiva uusi tieto tuo, että sodassa ei tarvitakaan maavoimien materiaalia eikä siten maavoimiakaan. Nyt voisi Suomikin suunnata rohkeasti uusiin periaatteisiin ja myydä tai romuttaa kaiken maavoimille hankitun materiaalin ja ostaa sillä rahalla pari laivaa ja viisi lentokonetta.

Maavoimat ovat modernisoituneessa sodassa kuin telaketjufeminismi: se valtaa lähinnä hyljättyjä linnakkeita. Armeija vailla ilmasuojaa menettää liikkuvuutensa ( jos sitä edes ennen taistelua edes oli) ja siitä tulee viholliselle saalis. Mitä tuohon Saksan Valko-Venäjällä olleeseen modernin armeijan irvikuvaan hevosineen tulee niin Hitler, Luftwaffe ja Saksan sotatuotanto täysin tietoisesti jätti jääkärinsä sinne oman onnensa nojaan. Tuollaisen sotajoukon taistearvo vuonna 1944 oli muutenkin aika matala. Se oli panssareita (joita oli todella vähän) lukuunottamatta aika paljon samankaltainen kuin Keisarin armeija vuonna 1918. Teknologia aika vähäistä.

Neuvostoliiton ilmavoimien eli VVS:n heikkous oli sama kuin Luftwaffen: puuttui strateginen ulottuvuus, syvälle vihollisen selustaan tunkeutuva ilmavoiman iskuvoima. Luftwaffe ja VVS pystyivät tunkeutumaan parhaimmillaan vain rintamalinjaan ja siitä vain 20-30 km selustaan. Länsiliittoutuneiden kyky iskeä syvälle 300 km rintaman taakse puuttui VVS:ltä ja Luftwaffelta. Vielä vähemmän niiltä puuttui kyky tuhota vihollisensa sotatuotantoa.

Saksa hävisi sodan koska Luftwaffe hävisi sodan RAF:ää ja USAAF:ää vastaan.

"Panssarikaluston menetykset ovat olleet maksimissaan noin 500 kpl koska niitä ei armeijaryhmällä enempää ollut."

Entä loput noin 2000 niistä itärintamalla kesällä -44 menetetyistä panssareista ja rynnäkkötykeistä, eikö niiden menettäminen sattunut yhtä paljon? Ehkä tämä on nyt jokin derivaatio siitä hämmentävästä matematiikasta, jota noudatit yrittäessäsi laskea talven 42-43 panssaritappioita ja jättäessäsi puolet pois ;)

http://keskustelu.suomi24.fi/t/14939869/taistelu-atlannilla-ratkaisi-sodan

Keskustan armeijaryhmän koostumusta voi verrata Normandian saksalaisiin. Jälkimmäiset olivat Saksan sen hetken motorisoiduimmat. Se ei auttanut sillä RAF ja USAAF veivät siltä kaiken toimintavapauden. Motorisoinnin hyöty, liikkuvuus oli viety. Normandian kesä-heinäkuun kalustotappiot olivat Saksan armeijan kaikkein kovimmat koko sodan ajalta koska tuo armeija oli suhteessa sotilaiden määrään panssaroiduin ja motorisoiduin. Luftwaffen tappio Normandian taisteluissa oli järkyttävä: pelkät taistetappiot 4 043 (kesä-elokuu). Luftwaffe Reich yritti osallistua mukaan taisteluun: ja menetti 1 016 lisää. Pelkästään Luftwaffen lentokonetappiot Normandian taistelussa olivat yli 6% sotatuotannosta. Saksan armeija menetti panssarikalustoa 10% vuoden panssarireen sotatuotannosta ja motorisoitujen joukkojen ajoneuvotappiot olivat selvästi suuremmat Normandiassa kuin missään itärintaman taisteluissa koska motorisoiduissa divisioonissa oli keskimäärin 6 kertaa enemmän kuorma-autoja kuin itärintaman jalkaväen bulkkidivisioonissa. Saksalla oli myös selvästi tavanomaista enemmän panssarinkuljetusajoneuvoja divisioonia kohden kuin itärintaman divisioonissa.

Phillips O'Brien Cambridge-sarjaan kuuluvassa tutkimuksessa laski Operaatio Bagrationin kalustotappiot panssareiden ja lentokoneiden osalta: 1.6% Saksan vuoden sotatuotannosta. Siitä siis puuttui aseet ja muu moottorikalusto. Ne yhdessä olivat armeijatuotannossa yhtä suuret ellei (motorisoinnista riippuen) hiukkasen suuremmat kuin panssarituotanto. Ilmeisesti Bagration söi niukasti yli 2% materiaalitappioina Saksan sotatuotannosta.

O'Brienin laskelma Normandian materiaalimenetyksistä oli 4.6%. Siitä puuttuu myös ajoneuvot ja aseet. Ne mukaanlukien tappio on noussut noin 5.5%:iin.

Vuonna 1944 Luftwaffe kärsi 0.703% tappiot lentokoneissa lentosuoritusta kohden itärintamalla. Tappiot lännessä olivat 8 kertaa suuremmat: 5.4% lentosuoritusta kohden. Luftwaffen ratkaisu ongelmaan oli tyhjentää itärintamalta ilmavoimia ja jättää sinne vain hyvin vähän kokeneita lentäjiä ja viedä keltanokat oppiin sinne. Tästä huolimatta Luftwaffe teurastettiin lännessä. Idässä he pärjäsivät paremmin. Siitä ei ollut apua. Hävittäjävoima oli rahdattu länteen. Operaatio Bagrationissa VVS:llä pelkästään etulinjaan oli heittää 5 417 lentokonetta joista 2 528 oli hävittäjiä. Saksalla oli ensimmäisinä kriittisinä päivinä heittää niitä vastaan vain 40 hävittäjälentokone jotka oli lentokunnossa ja joille riitti polttoainetta. Hävittäjäsuhde siis 1:63.

En tiedä miten luotettava on tieto jonka mukaan Operaatio Bagrationiin osallistuneet VVS:n lentojoukot olisivat suorittaneet 22.6-29.6.1944 välisenä aikana 153 545 sotalentoa. Vertailun vuoksi mainittakoot että Suomen ilmavalvonnan mukaan Neuvostoliiton ilmavoimat olisivat 1944 Suomea vastaan (Kannas, Laatokan Karjala) suorittaneet 35 000 sotalentoa kesäkuun alusta elokuun ensimmäiselle viikolle asti jolloin Stavka tajusi ettei Suomen valtaus tule onnistumaan. Bagrationin lentomäärät olivat hieman yli neljä kertaa suuremmat. Suomen suunnalla VVS oli tehoton sillä Mannerheim ei ollut Hitler eikä Airo ollut Busch. Sinänsä Suomen armeija ei varusteeltaan ollut edes Saksan primitiivistä Heeresgruppe Mitte-tasoa.

Suomalaisten hävittäjien alivoima ei ollut alunperinkään niin murskaava kuin Luftwaffella Valko-Venäjällä. Jotain 1:10 ja myöhemmin kaventui 1:4 vihollisen tappioiden ja sakemannien tulon myötä.

Ilmeisesti Heeresgruppe Mitte olisi väistänyt murskatappion jos Luftwaffe olisi heti heittänyt peliin 300 toimintakuntoista hävittäjäkonetta polttoaineineen. Länsivallat olisivat murtautuneet läpi ehkä vain pari viikkoa aiemmin Normandiassa - ja jämähtäneet kuitenkin logistisiin ongelmiin maa-armeijansa kanssa.

Ja siksi toiseksi mitä hiivatti Saksa jollain takapajuisella Valko-Venäjän hallussapidolla teki. Länsimainen kulttuuri alkaa vasta Baltiassa.

Paljon realistisempaa on seurata koko kesäkauden 1944 (kesä-elokuu) tappioita ja koko itärintamalla, sillä raja missä ja milloin Bagration käytiin ja milloin ja missä se päättyi. Saksa menetti panssarikalustotappioina idässä vähemmän mitä se tuotti tehtaissa. Kaikkien taistelupanssarien määrä kasvoi kesäkuun 1.päivän 2 608:sta 3 658:een, siis yli tuhannella. Normandiassa tappiot olivat hieman yli 1 500 kesä-elokuussa. Tuossa vaiheessa Saksa tuotti kuitenkin yli 1 400 taistelupanssaria vuodessa.

Enemmän pitää kiinnittää huomio siihen miten hyvin Saksa kykeni tehtaista joukoille toimittamaan uuden sotamateriaalin. Ja oliko polttoainetta? Tappioiden sijasta heikentynyt liike oli ongelmista suurin. Maasodan luonne junnaavana toimintana pelasti Hitlerin jengin vielä 8 kuukauden jatkoajalle. Sen sijaan lännen strateginen ilmasota jatkoi nyt vain kiihtyvin kierroksin Saksan kuristamista. Armeijoiden tehtäväksi jäi sitten lahon seinän potkaiseminen hajalle.

Hupaisat on nuo virallisen neuvostoliittolaisen "sotatutkimuksen" tappiokirjaukset Operaatio Bagrationin suhteen. Esim.lentokonemenetykseksi kirjattiin (Krivosheev) vain 822 lentokonetta joka olisi vain 0.545% lentosuoritusta kohden. Rehellisemmät RAF ja USAAF jotka olivat Luftwaffe-mittarilla VVS:ää 8 kertaa tehokkaampia eivät edes 1944 päässeet noin mataliin lukemiin vaan heilläkin tappiot lentosuorituksia kohden olivat 0.6-1.3% eri tilanteista ja taisteluvaiheista riippuen.

Vielä naurettavammaksi neuvostoliittolainen tilasto tulee kun vertaa heidän ei-operationaalisiin tappioihin. Se näet oli lentosuorituksia kohden korkeampi. Krivosheevin tilastojen mukaan VVS näet menetti vuonna 1944 yhden lentokoneen jokaista 60 ei-operationaalista lentoa kohden. Siis tappio 1.67%. Krivosheevin tilastot Bagrationin sotatoimitappioineen (0.545%) väittävät että OLI KOLME KERTAA TURVALLISEMPAA LENNÄTTÄÄ VVS:n TAISTELULENTÄJIÄ TAISTELULENNOILLE PÄIN SAKSALAISTA ILMAPUOLUSTUSTA KUIN PÄÄSTÄÄ LENTÄJÄ EI-TAISTELULLISELLE LENNOLLE. Vaikkapa siirtämään kone toiseen tukikohtaan.

Teoria voisi toimia vain darwinilaisella logiikalla jossa koulutettavat lentäjät ovat 95%:sti surkimuksia mutta että jäljelle jääneet 5% olivat loistavia. Totuus on yksinkertsisempi. Neuvostoliiton ilmavoimat VVS piilotteli tappioitaan. Näet vain reilu 5% menetyksistä kirjattiin luokkaan "vihollisen alasampuma". Taisi olla ainakin 5 kertaa suurempi lukema luokassa "ei palannut" jne...Vaikuttaa siltä että venäläiset todellakin ovat patologisia valehtelijoita.

Neuvostoliiiton ja Saksan lentokonetappiot 1941-44:
Vuosi.........Saksa..................NL.................tappiosuhde
1941............2,800.............10,300.............3.68
1942............2,299................7,800.............3.39
1943............3,128.............11,200.............3.58
1944............2,913................9,700.............3.33

Saksan menetykset saksalaisista lähdetiedoista. Neuvostoliiton tappiot ilmeisesti Krivosheevin antamia.

Krivosheevin mukaan siis vuonna 1944 taistelutappiot olleet 9,700 ja ei-operationaalisten tappioiden osuus kokonaistappioista 61%. Näin ollen ei-operationaaliset tappiot vuonna 1944 ovat olleet 15,200 kun ne edellisenä vuonna (50%) ovat olleet 11,200 ja vuonna 1942 (36%) Krivosheevin mukaan vain 4,400.

NL:n lentokonetappiot Krivosheevin mukaan:
Vuosi........taistelu........ei-operationaaliset...yhteensä
1941...........10,300...............7,500....................17,800
1942.............7,800...............4,400.....................12.200
1943...........11,200.............11,200....................22,400
1944..............9,700.............15,200....................24,900
yhteensä......39,000...........38,300...................77,300

Neuvostoliitto on siis noiden tilastojen mukaan menettänyt sotavuosina suurinpiirtein kokonaisvahvuutensa verran lentokoneita joka vuosi. Jos Suomen ilmavoimat olisi toiminut samalla kaavalla olisi se menettänyt jatkosodassa noin 800 lentokonetta pelkästään ei-operationaalisina tappioina joihin ei lasketa mukaan edes kulumisen takia tulleita poiskirjauksia.

Jos NL on menettänyt vuonna 1942 yhden lentokoneen ei-operationaalisella lennolla jokaista 167 taistelulentoa kohden on tuona vuonna tehty silloin 734,800 taistelulentoa. Jos 1:60 pätee vuonna 1944 niin silloin taistelulentoja olisi vastaavasti tehty 912, 000. Mutta kun ottaa huomioon lentokonevahvuuksien nousun Neuvostoliitossa vuodesta 1942 vuoteen 1944 on tuo taistelulentojen määrän kasvu vain 24%;lla paikkaansapitämätön. Nimittäin keskiarvot vuodelle 1942 olivat 8 000 ja vuodelle 1944 17 000.

1 000 000 saksalaisen puskajussin taisteluarvo hevosvetoisessa armeijassa vuonna 1944 ei ollut juuri minkäänarvoinen kun tuossa vaiheessa Saksan ilmasuoja oli murskaantumassa jo pelkästään polttoainepulan takia. Johan se jo Puolan ja Ranskan sotaretkillä ja Barbarossan alussa nähtiin että ilmaherruuden menettäminen johti jokseenkin varmasti maavoimien liiskaamiseen.

Saksalla oli koko pitkällä itärintamalla kesällä 1944 vain 550 hävittäjäkonetta ja niistäkin osa luokiteltiin maataistelutehtäviin. Määrä oli onnettoman pieni kun muistaa että yleensä 1/4 tai 1/3 koneista ei ollut lentokelpoisia samaan aikaan. Lisäksi polttoainepula pahensi tilannetta.

On aika kiinnostava asia että lentokoneita joita kirjattiin pois vahvuuksista niistä vain 25-40% menetettiin taisteluissa ja niistäkin usein 1/5 menetettiin teknisistä syistä. Siis vihollinen suoraan ampui alas tai tuhosi kentille vain 20-35% poiskirjatuista. Tyynellämerellä onnettomuudet näyttelivät Japanin lentokonetappioista jopa 70-80% osuutta ja yleensä lähes aina vähintäin 50%:n osuutta tappioissa. Saksa ja Japani eivät myöskään likimain aina saaneet valmistettuja koneita lentoyksiköille. Sodan viimeisen 18 kuukauden aikana myös vaurioituneet koneet jotka ennen vaivatta saatiin korjattua jäivät logististen ongelmien takia korjaamatta ja sillä aikaa yksikkö otti uuden tuliterän koneen käyttöönsä. Näin "damaged aircraft" muuttui "destroyed aircraftiksi".