Ihana kamala pentuaika

Tuo sinun otsikkosi "ihana kamala pentuaika" kertookin kaiken.
Kärsivällisyytä, kärsivällisyyttä ja taas kärsivällisyyttä. Myöhemmin tuota kaikkea hässäkkää jopa muistelee haikeudella.Loppujen lopuksi tuo pentuaika on lyhyt.

Kaikkea hyvää sinulle ja pikku"riiviölle"🐾

Laitan sinulle tähän muutamia huomioita tulevaisuuden varalle. Oma koirani oli kodinvaihtaja ja minulle ensikoira, joten aivan varhaispentuaijoista en osaa juuri mitään kertoa. Mutta siitä vuoden iästä eteenpäin.

Ensinnä kehotan muistamaan kaikkein tärkeimmän asian. Se on oma rauhallisuus. Sellainen seesteisen tyyni ja täydellinen kivikasvo joka antaa koiralle mielikuvan että tämä ihmiseni on nähnyt kaiken mahdollisen maailmassa eikä ydinpommia lukuunottamati saa mikään häntä tolaltaan. Tämä pätee niin uudenvuoden papatteihin kuin salamaniskuun ja jyrinään. Puhumattakaan siitä pienemmistä asioista.

Sitten suosittelen opettamaan koirallesi puolet, oikean ja vasemman. Sekä myöhemmin suoraan. Nyt ihan pienenä vain harjoittelette vaikka nameilla ja lenkeillä vaatimatta vielä ehdotonta kuuliaisuutta. Myöhemmin sitten edellytät parempaa tottelevaisuutta tien puolen suhteen. Se helpottaa eloa kummasti kun tietää että koira ei yhtäkkiä tempaise vaikka auton alle. Ja kulkekaa aina mahdollisimman kaukana ajoradasta. Jos tuon opetat, tulet huomaamaan miten rentoa on kun voit koirallesi antaa suulliset ohjeet jotka se ymmärtää kerrasta.

Kun koirasi tulee noin 8-9kk:n ikään, siltä poistuu nk. suoja-ikä. Ja sen jälkeen samaa sukupuolta olevien kesken saattaa tulla ärinää ja joku vanhempi ja isompi koira saattaa jopa tappaa kilpailijansa. Tällöin kannattaa alkaa hiukan varomaan täysin tuntemattomia koiria, varsinkin isompia. Eri sukupuolta olevat tulevat yleensä erittäinkin hyvin toimeen vaikkeivät ennestään tuntisikaan toisiaan.

Samoihin aikoihin edellisen vaiheen kanssa tulee se että koirasi saattaa oppia remmirähjäksi. Tässä tulee sitten tuo tärkein asia josta alussa muistutin, eteesi, eli rauhallisuus. Puhu tilanteessa koirallesi rauhallisella äänellä, kerro kaverin nimi tai keksi ellet tiedä. Jos vastapuolella on samanlainen rähinäkalle, niin kannattaa tervehtiä sitäkin. Siitä on se hyöty että annat koirallesi juuri sen kuvan että tunnet kaikki alueen koirat. Ja se rauhoittaa myös toista. Mutta suorittakaa ohitus ensimmäisillä kerroilla vain nopeasti ohi.

Myöhemmin kun huomaat koirien äänestä että rähinä on vain totuttu tervehtimistapa(äänitaso laskenut/muuttunut), voit kysyä myös että voivatko moikata toisiaan. Jos vastaantulijalle sopii, niin pitäkää huoli siitä että hihnat eivät pääse solmuun. Siitä tulee helposti tappelu koirien kesken kun omistajat ryntää selvittämään siimoja. Luvan kysyminen pätee tietysti myös niihin jotka ohittavat rähisemättä jos haluat tutustuttaa koirasi johonkin lenkillä vastaantulevaan.

Kun sitten tapaaminen on ohi ja lähdette jatkamaan matkaa, niin älä missään nimessä kiristä hihnasta. Se on koiralle merkki että nyt olet havainnut jotain olevan vialla ja se alkaa puolustamaan sinua. Sen sijaan sanot koiralle "Tule, mennään jo. Kaverillakin taitaa olla kiire jo" ja odota hetki että poistuu itse tilanteesta.

Tuo aika jolloin koirasi saattaa, siis todellakin SAATTAA, olla koetteleva, hermoja raastava jullikka joka näyttää vain haluavan tapella, riekkua ja pelleillä alkaa tosiaan siinä alta vuoden iässä ja se kestää noin kolmevuotiaaksi asti. Sen jälkeen, kun olet ensin ollut epätoivon partaalla, tulee yhtäkkiä hetki jolloin huomaat ihmetteleväsi että onko joku vaihtanut koirasi. Näin kävi minullekin. Siitä alkoi sitten seesteisempi aika jolloin koira tosiaan osoittautui kasvaneen aikuiseksi. Vielä viisivuotiaaksi asti oli asioita joita täytyi edelleen opettaa ja muistuttaa jatkuvasti kuinka toimitaan. Mutta sitten sitä ollaankin oltu jo kuin paita ja peppu, miltei täydellisessä symbioosissa.

Tällä viestillä en nyt halua missään tapauksessa pelotella ja voi olla että et tule näkemäänkään koskaan mitään vastaavaa oman koirasi kanssa. Mutta kun luet tuon ajatuksella ja poimit pääkohdat muistiisi, niin luultavasti pärjäät sen kanssa vaikka tosiaan olisi millainen luupää hyvänsä. Pidät vaan itsesi aina positiivisella mielellä ja rauhallisena sekä ongelmien tullessa esiin, mietit mikä käytöksessäsi sai sen reaktion aikaan, ja kokeilet erilaisia vaihtoehtoja tarkaten merkkejä edistymisestä.

Nauti nyt kuitenkin ensin tuosta vauva-ajasta niin kauan kuin sitä riittää. Onnea pennun elämäntaipaleelle.