Kotikyläni Toholammin baarissa oli 20 pennin pajatso. Joskus me pojat pelasimme sillä ja onnistuimme voittamaan muutaman markan. Useimmiten kone kuitenkin vei vähäiset taskurahamme. Eräs mies ei oppinut koskaan sitä, että kone on viisaampi häntä. Hän vaihdatti suuren määrän kolikoita, pelasi aikansa kunnes viimeinenkin peliväline jäi pajatson lasin sisäpuolelle. Sen jälkeen mies kävellä laahusti ulos pettynein ilmein. Mutta aina hän palasi uudelleen ja uudelleen. Ja meitä poikia huvitti.
Olet varmaan pannut merkille tämän ilmiön. Sitä harrastetaan marketeissa, raviradoilla, urheilukilpailuissa, Rautakioskeissa, tv:n äärellä, bingo-halleissa, kaikkialla. Ihmiset on vallannut vastustamaton pelihimo. Se on kuulemma kaikista pakkoneuroottisista käyttäytymismuodoista syvällisin ja eniten pauloihinsa kietova. Tuhannet ja kymmenet tuhannet tietävät tämän, ja maksavat joka päivä kalliita oppirahoja.
Ja mikä mielenkiintoista: kysymys ei ole pelkästään rahasta. Ihmiset toki pelaavat voittaakseen. Mutta he ovat valmistautuneet häviämään. Häviäminen onkin todennäköisempää kuin voittaminen. Kumma kyllä häviäminenkin tuottaa jonkun asteista tyydytystä, sillä ”mahdollisesti seuraavan kerran voitan” - toiveajattelu sitoo uhrin loputtoman kierteeseen. Pelihimo on saavuttanut Suomessakin suunnattomat mittasuhteet. Miksi? Pelaaminen ruokkii ihmisen onnentarvetta!
Olet varmaan pannut merkille tämän ilmiön. Sitä harrastetaan marketeissa, raviradoilla, urheilukilpailuissa, Rautakioskeissa, tv:n äärellä, bingo-halleissa, kaikkialla. Ihmiset on vallannut vastustamaton pelihimo. Se on kuulemma kaikista pakkoneuroottisista käyttäytymismuodoista syvällisin ja eniten pauloihinsa kietova. Tuhannet ja kymmenet tuhannet tietävät tämän, ja maksavat joka päivä kalliita oppirahoja.
Ja mikä mielenkiintoista: kysymys ei ole pelkästään rahasta. Ihmiset toki pelaavat voittaakseen. Mutta he ovat valmistautuneet häviämään. Häviäminen onkin todennäköisempää kuin voittaminen. Kumma kyllä häviäminenkin tuottaa jonkun asteista tyydytystä, sillä ”mahdollisesti seuraavan kerran voitan” - toiveajattelu sitoo uhrin loputtoman kierteeseen. Pelihimo on saavuttanut Suomessakin suunnattomat mittasuhteet. Miksi? Pelaaminen ruokkii ihmisen onnentarvetta!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tavallinen ihminen on tottunut koko elämänsä häviämään,niinkuin myös haaveilemaan suurista rikkauksista.Esim:jos kysyt ns:lta tavalliselta ihmiseltä mitä tekisit jos voitat lotossa 80% vastaa lahjoittavansa summan tai osan,todellisuudessa päävoitto on niin pieni ettei sillä elä jos aikoo todella elää kuin ihmisen pitäisi!
Minä ainakin istuisin illat yksikseni ilman bingohallia.
Kaikessahan on riskinsä.
Onko sinulla parempia ehdotuksia minulle ja muille ajan vietteeksi.
Pelaa ihmeessä ja elä itsesi eikä muiden ehdoilla.
Perheellisen ei pidä peleihin tarttua, mutta yksinäiselle ne ovat mitä parhainta ajanvietettä mikäli esim kirjallisuus, elokuvat tai teatteri eivät kiinnosta. Et ole yhtään sen huonompi tai parempi ihminen kuin muidenkaan alojen harrastajat, vaan itsesi kanssa toimeen tuleva aito ja rehellinen ihminen.
Siinäpä Teille muillekin tavoittelemista.